Baarin kannatusmaksut
Avoimessa tai polysuhteessa ei ole pettämistä.
Lainaus käyttäjältä: lord.deschain - 29.01.2015, 23:19Avoimessa tai polysuhteessa ei ole pettämistä.Tästä olen kyllä vahvasti eri mieltä. Pettäminen on lupauksen rikkomista, ja ilman lupauksia on aika vähän suhdettakaan. Voi olla lupa naida ketä haluaa, mutta jos se estäisi pettämisen, pettäminen pitäisi määritellä tiukasti ulkopuolisten seksikontaktien kautta.Ihan sama millä nimellä sitä kutsuu, mutta pettäminen on minusta selkeästi osuvin termi sille ettei tee niin kuin on kumppanilleen luvannut.
Se, että tällainen tapahtuisi ilman etukäteissopimusta ei kuulosta hyvältä. Se, että oikeasti pettää kumppaniaan ja toivoo saavansa rangaistuksen eikä tulevansa jätetyksi on minun näkemykseni mukaan vain kumppanin tunteilla leikkimistä. En usko, että tuossa tilanteessa se rankaiseminen helpottaisi kenenkään tunteita asian suhteen.
Montako sataa tuhatta vuotta menee siihen, että polyamoria on samassa asemassa kuin muut 'kinkyt'-suhdekuviot. Tällöin ne, jotka polysuhteessa ovat eivät enää olisikaan friikkejä. Ehkä mustasukkaisuus iskee poly-suhteessakin ja on hetkittäisiä tunteita pettämisestä/petettynä olemisesta. Kulttuuriin on koodattu myös tämä 1) pettäminen 2) tunnustus 3) rangaistus ihan koska oikeuskäsityksemme kulkee tätä rataa. Nämä tunteet on koodattu miljoonia vuosia sitten nisäkkäistä useimpiin kulttuurin eikä luonnon kautta. Näin siis sovinnaisuus on ainoa oikea synnitön normi. Sekoitetaan romanttinen rakkaus ja seksi ja vain himojen tyydyttämiseen tarkoitettu seksi. Aivomme ovat koodatut niin, että voi tuntea romanttista rakkautta yhtä ja himoa toista henkilöä kohtaan. Tällaisella ihmisellä on luonnon vastaista olla uskollinen ja tilanne on pahin mikäli romanttinen kumppani on perusluterilaisen ja konventionaalisen kulttuurin kasvatti.Tässä http://ideas.ted.com/2014/01/23/10-facts-about-infidelity-helen-fisher/Avoimessa tai polysuhteessa ei ole pettämistä. Niin, ja kunnon lutka ja pukkihan ovat rooleja nekin ja ne täytyy luokitella varsinkin, jos kantaa nk. pettäjägeeniä.Olemme ihmiset kovin erilaisia tässäkin suhteessa. Ei ole vain yhtä totuutta.
En tunne polyajatusta omakseni koska en luota ihmisten vilpittömyyteen, enkä ateistista täysin moraalista vapaata elämää, vaan ajattelen asioita rakkauden kautta ja omaksi hyväkseni.
On myös niitä, jotka aidosti rakastavat ja välittävät useammasta ihmisestä samanaikaisesti, itse kutsuisin ilmiötä polygamiaksi, ihan jo tehdäkseni eron vapaissa suhteissa eläviin jotka nimittävät haahuiluaan virheellisesti polyamoriaksi.
Lainaus käyttäjältä: balthazar - 30.01.2015, 08:32On myös niitä, jotka aidosti rakastavat ja välittävät useammasta ihmisestä samanaikaisesti, itse kutsuisin ilmiötä polygamiaksi, ihan jo tehdäkseni eron vapaissa suhteissa eläviin jotka nimittävät haahuiluaan virheellisesti polyamoriaksi. Polyamoriasta puhutaan usein siten kuin se olisi vain yksi kiveen hakattu tapa rakastaa useampaa kuin yhtä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä termin alle on mahdutettu niin suhdeanarkistit kuin suljetussa polysuhteessa (englanniksi puhutaan closed relationship -nimityksen lisäksi myös polyuskollisuudesta eli polyfidelitystä) elävät ihmiset ja kaikkea mahdollista tältä väliltä. On eri asia, jos jonkun omaan käsitykseen esimerkiksi polyAMORIASTA (isot kirjaimet painottamassa x:n käsitystä siitä, mitä kuuluu rakastamiseen) ei mahdu esimerkiksi suhdeanarkismi. Polygamiaan mielestäni sisältyy oletus avioliitosta, joten se ei ole hyvä termi kuvaamaan kattavasti eettistä ja välittävää useamman ihmisen rakastamista (http://polyamoria.fi/tietoa-polyamoriasta/ukk/). Mikäli haluaa rajata sitä, mitä nykyisin mahdutetaan polyamorian alle, voi olla suotavampaa keksiä kokonaan uusi termi, sille määritelmä ja yrittää vakiinnuttaa sitä kieleen.
Rakkaus ja siihen liittyvät mustasukkaisuuden ja pelon tunteet pettämisestä oli varmaankin tämän threadin aloittajalla Jadella lähtökohtana.
Milloin jokin normi sitten on luonnollista eikä sosiaalista arvomaailmaa? Lie niin, että pettäminen on luonnonlakien mukaisuudestaan huolimatta yhteiskunnalle kokonaisuudessaan huono asia. Paras siis katsoa, että pettäminen ei ole laajalti hyväksyttyä jottei se söisi yhteiskuntamme luottamuspääomaa? Luonnon laki sallii pettämisen, koska eläimet ovat moraalittomia? Me ihmiset olemme paljon muita eläimiä parempia, koska teemme lupauksia ja vannomme valoja ja pidämme niistä kiinni luonnon tarpeet huomiotta jättämättä? Emotionaaliseen taakkaan en ota kantaa.Kun luonto ja normisto ovat ristiriidassa keskenään niin tulisi lähteä miettimään moraalikäsityksiä ymmärtämällä osan siitä olevan meihin geeneissä koodattua vaistoa.
En todellakaan haluaisi "oikeasti" pettää ketään, mutta onko sellasia miehiä jotka ei hyväksy pettämistä mutta ei silti jätä sen takia vaan antaisi jonkun rangaistuksen?