Masokisti

[Koulutatko]

Masokisti,sehän määritellään ihmiseksi joka nauttii kivusta/satuttamisesta tai mikä lienee ihan virallinen lääketieteellinen määritelmä nyt ollakkaan.Minun mielestäni masokistiä voi olla hyvinkin erillaisia tasoja,jos asian niin voi ilmaista.Joillekkin masokismiä voi olla jo se että laittaa pyykkipojat nänneihin.¨
Toiselle sitä että pitää tajunnan hämärtyä saamastaan kivusta ja käsittelystä.Vaikea määritellä ja määrittely hassua sikäli kun asiaan ei ole mitään standardeja ja kuka ne edes määrittäisi miten kukin kokeee jotakin olevansa.

Asia aloin pohtimaan kun yksi Maasturi täällä minulle kommentoi asiaa että masokisti on sellainen jolle käytännössä voi tehdä mitä vaan kipua ja maso siittä
nauttii.Olen kyllä tyystin erimieltä,vaikka pidänkin hyvinkin kovasta alistamisesta.Mutta myöskin kevyemmästä kivusta.Itseni kohdalla koen että masokisti
voi olla myöskin niin että henkinen ja muu ei kipuun liittyvä on niin rankkaa että menee masokismin puolelle.

Ajatteleeko sadisti sitten niin että" kunnollinen,oikea masokisti" on vain sellainen joka pystyy/haluaa sitä todella kovaa fyysistä kipua?Mikä on oikea masokisti?

[bikantti]

Olen kanssasi samoilla linjoilla, että masokismia on monenlaista ja monenasteista. Ehkä itse joskus miettinyt sitä niin, että jos (henkisen tai fyysisen) kivun kautta tavoittelee siitä aiheutuvaa tietynlaista mielihyvää, että voiko sitä sitten edes sanoa masokismiksi? Siis määritelmä tuntuu paradoksilta.

[stoge]

By defination :

Oikea sadisti ei ajattele hevonv*ttuakaan siitä mitä masokisti tuntee.

Ja sitten realimaailmaan..

Me masojen pikku-sadisti-huarat sitten taas tehää mitä meidän annetaan tehä.

Masokistisia tarpeita on varmasti ihan yhtä monta kuin on masokisteja.
Kivuntuotto tavalla X antaa kiksit toiselle ja toinen ei pidä siitä laisinkaan.

Välineet, metodit, paikat bla bla bla... kaikilla omat himonsa ja halunsa.

-Pikku-vosu-Stoge (oma valinta!) 

*edit*

Unohdin tärkeimmän...


KOSKA PANNAA?

[Krom]

Kuten stoge sanoi, eri tarpeita on varmasti yhtä paljon kuin on masokisteja, ollaan me ihmiset sen verran vaikeita. Itselleni on tärkeää kuka kivun aiheuttaa ja miksi, ei oikeastaan kipu sinänsä. Tosin sitä pitää olla, välillä paljonkin... Tiedä näistä nyt sit.

[isabella]

Olen pohtinut tätä viime aikoina. Tuntuu että sellaisia ihmisiä on aika paljon, jotka hanuri mustelmilla vakuuttavat että eivät ole masokisteja. Ja mikäs siinä, tietyllä tavalla kuulun itse samaan joukkoon.

Mutta on hankala määritellä kuka sitten on masokisti. Onko se ihminen, joka saa konkreettista fyysistä nautintoa kivusta? Vai ihminen, joka pitää itse kipua epämiellyttävänä mutta tykkää sen aiheuttamasta aivokemiallisesta ryöpystä? Vai ihminen, joka nauttii henkisellä puolella siitä että toisella on valta satuttaa? Vai ihminen, joka inhoaa kipua mutta tykkää sitä että joutuu epämiellyttävien asioiden kohteeksi "vasten omaa tahtoaan"? Ovatko he kenties kaikki masokisteja?

Ja sitten tosiaan se kivun määrä. Jos itkee ja kiljuu suunnilleen jo piiskan nähdessään (kuten minä) mutta kuitenkin haluaa joskus sitä pikkukipua, onko silloin masokisti? Onko sellainen masokisti enemmän truu, joka kestää että hakataan verille? Entä jos suhteessa on consensual non-consent -sopimus? Silloin alistuva ei päätä kivun määrää, onko siis silloin kyseessä kaikista eniten truumasokisti vai eikö silloin ole masokisti lainkaan?

Näitä olen pohdiskellut. Lopputulokseen en ole vielä tullut

[Nuppuorja]

Minä siedän kipua jos dominoiva sitä haluaa minulle tuottaa, jopa nautin tilanteesta ja en oikein itsekään tiedä nautinko kivusta tai olenko koskaan nauttinut itse kivusta? Vai siitä että minä alistun kivulle?
Joskus joku sanoi minulle että todellista masoa ei tarvitse panna, sille riittää kipu. En ole todellinen maso...
Mutta entäs sadistit; ei kai Stoge ole sitten oikea sadisti kun se koko ajan hinkuu panemaan kaikkia?

[-katy-]

Miettinyt vain hiljaa mielessäni aina silloin tällöin,että voiko masokismin "sotkea" marttyyriuteen joskus ja vahingossa tai että onko martyrismi sitten jokin eri alalaji masokismissa. Että kun kaikki riistää,vittuilee,kiusaa,salaseurailee yms. niin marttyyri saa tuosta jotain pervoa mielihyvää eli toteuttaa olemassaoloaan yleisen kärsimyksen ja kaltoinkohtelun kautta-eli on vähän niinkuin ja toisinsanoen kaikkien jalkarättinä-tai sitten kyseessä on paranoidian jokin muoto..

Itse en tunnista itsessäni masokistia edes nimeksi,mutta se varmaan johtuu myös tästä omasta taipaleesta,ja jossa ei enää oikein mielikuvittelu toimi,se on ammennettu täysin tyhjiin 

[RigoriRasputin]

Minusta perus asetelma on että masokistiksi nimitetään henkilöä joka nauttii kivusta
oli se sitten pelkkää kipua kivun vuoksi tai höystettynä D/S-kuvioilla.
Jos ei nauti kivusta vaan hakee sillä jotakin muuta vaikkapa sitten alistunutta oloa
niin ei ole masokisti.

[balance]

Miettinyt vain hiljaa mielessäni aina silloin tällöin,että voiko masokismin "sotkea" marttyyriuteen joskus ja vahingossa tai että onko martyrismi sitten jokin eri alalaji masokismissa. Että kun kaikki riistää,vittuilee,kiusaa,salaseurailee yms. niin marttyyri saa tuosta jotain pervoa mielihyvää eli toteuttaa olemassaoloaan yleisen kärsimyksen ja kaltoinkohtelun kautta-eli on vähän niinkuin ja toisinsanoen kaikkien jalkarättinä-tai sitten kyseessä on paranoidian jokin muoto..

Minä en kyllä ajattele, että marttyyrius olisi mitenkään yleisesti yhteydessä masokismiin. Marttyyri voi kai käytökseltään olla, mutta silloin se ei enää viittaa sanan alkuperäiseen merkitykseen, joka on uskonsa puolesta kuollut. Katyn viittaama marttyyri voisi kai enemmän olla ivallisessa mielessä puhuttua. Itse määrittelen masokistin sellaiseksi kuten Rigori jo sanoi. Jos nauttii kivusta on masokisti. Kivun kokemus ja sietokyky on taas ihan yksilöllistä, joten mitä sitä edes itse miettimään, että onko jotenkin vähemmän masokisti kun ei kestä kauheaa hyökytystä.

[Normandie]

Minulle kipu sessioissani on välillä itseisarvo, hiukan se huvittaakin. Olenko siis truumasokisti? En kaipaa yhdyntää sessioissani niin paljon kuin kipua. Paras yhdistelmä tietysti on raju paneminen ja kova kipu  :peukku:

Toisaalta, jos satutan varpaani pöydänkulmaan tai istun vihlovan hampaani kanssa hammaslääkärin tuolilla, niin siitä on meno ja ihanuus ja kiksit kaukana. Kiroilen ja kiukuttelen itsekseni. Ehken siis kumminkaan ole truumasokisti vaan karkkikauppamaso 

[Krom]

Väitän että masokismiin liittyy aina muutakin kuin pelkkä kipu. Sellainen eliö joka saa nautintoa pelkästä kivusta ei kauaa säily hengissä... Kivulla kun on ihan tarkoituksensa. Tuskin kukaan saa mitään kiksejä kun itsekseen potkaisee varpaansa siihen pöydänkulmaan.

[Mei]

Tuskin kukaan saa mitään kiksejä kun itsekseen potkaisee varpaansa siihen pöydänkulmaan.

Älä sano! Minä ainakin koen myös itse (vahingossa) aiheutetun kivun nautinnollisena. Se on mulle oiva tilanne harjoitella ehdotonta hyväksymistä, ja pystyn myös ihan vaan nauttimaan siitä, että oon elossa tässä ja nyt ja tunnen tuntevani. En aktiivisesti potki varpaitani pöydänkulmiin, mutta kun niin tapahtuu, otan siitä kaiken irti.

Myös eräs läheiseni, joka harrastaa jokseenkin vauhdikkaita urbaanissa ympäristössä harrastettavia liikuntalajeja, kuten rullalautailua, saa kiksejä kaatuessaan ja iskeytyessään kovassa vauhdissa asvalttiin. Hetki on väkevänä läsnä, tuntee omat rajansa.

Huh, ollaankohan me molemmat sit tr00 masokisteja?

Muuten allekirjoitan kyllä Kromin ajatuksen siitä, että masokismin mieltymys kipuun on ehkä oikeasti mieltymystä asioihin kivun ympärillä: hetkessä elämisen tunne, tunne omasta kehosta, todellisuuden kohtaaminen sellaisenaan. Nämä ovat siis asioita, mistä minä nautin pelkän "tarkoituksettoman" kivun tuntemisessa - kun joku muu tuottaa kipua minulle tahallaan, on läsnä suuri kirjo muitakin tunteita ja ajatuksia. Mutta missä menee raja kivun ja siihen liitettävien asioiden välillä? Onko sillä edes väliä? Mitä on puhdas kivusta nauttiminen?

[Mia-Rouva]

Ajattelen masokistin olevan sellainen joka nauttiin SEKSUAALISESTI (tiedostamattakin voi...) kivusta joka on aiheutettu tarkoituksella.

Ja toisin päin sadistin katson olevan ihminen joka nauttii SEKSUAALISESTI tarkoituksellisesti aiheuttamastaan kivusta.

Ajattelen olevani sadisti, mutta kun rakkini porkaiseen varpaansa kiveen olen pahoillani siitä että siihen sattui (rakkiin, ei kiveen), ja kun taas potkaisen rakkiani ja siihen sattuu (rakkiin, ei jalkaani) nautin..)

[stoge]

..Mutta entäs sadistit; ei kai Stoge ole sitten oikea sadisti kun se koko ajan hinkuu panemaan kaikkia?

Em mää oo saristi, mä oon tuhmien tätien pakottaman niille epäinhimillisiä tekoja tekevä poika rukka! 

Maksallatikko tai pottumuussii sama se mikä termi, on niitä jotka tekee ja niitä joille tehdään ja sitten eriasteisia sekoituksia
tässä lisäten kermaa ja silliä sekä sinappia jolloin on jo sellainen sotku että mitä vittua sen on sitten taas väliä ?

_{lähteää panee!}

[Koulutatko]

Minulle itselle tulee mieleen että,no en tiedä saako näin tehdä mutta teen kuitenkin.Jos teen väärin niin poistakaan tämä kommentti.Stoge,profiilissa lukee että sadisti,minulle tulee hänen kommenteista tähän ketjuun mieleen pelle.Ja en oikeasti ymmärrä edes hänen kommentteja/kirjoituksia,ymmärtääkö hän itsekkään mihin kirjoittaa ja vastaa.tarkoitan tätä ketjua,en sen enempää henkilökohtaisesti.