Saiko kolumnisti mielihyvää kanssasisarelleen tekemästä palveluksesta? No eipä hetkauta. Vastaan aina musiikilla. Meitä on moneen junaan.
Sinänsä jännä kokeilu/testi
M
Hei,
Päättelen, että hetkauttaa sittenkin, kun jo toiseen kertaan kehtasit kysäistä. Niin kaipa reilua sitten vastata, niin hyvin kuin muistan tapahtumat ja osaan kertoa.
Alunperin ryhdyin tuttavani avuksi enemmän uteliaisuudesta sen suhteen, voisiko se onnistua, kuin suuresta avuliaisuudesta. Onnistuttuaankin se meni palvelusmielessä kategoriaan pikku juttu, mitäs näistä.
Mutta kyllä, kokeilu tuotti minulle itselleni paljon iloa, sillä se antoi hyvän tekosyyn kaivaa esiin sen välillä kovin vähälle huomiolle jääneen osan itseäni, sen vastuuttoman, huolenpitoa kaipaavan, tunteellisen ja "pikkuisen". En nimittäin siinä mielessä feikannut ollenkaan. Jokainen kinkyyteen liittyvä vastaus kysymyksiin, jokainen yksityiskohta oli oikeasti totta siinä mielessä, millainen se osa minua oli. Myös kokemusten suhteen, ja historian.
Tietenkään se ei ollut koko totuus, minussa on paljon muita puolia, koko elämä, josta en tuossa roolissa voinut paljastaa mitään.
Mutta paljastaessani sen sijasta itseni subina, pääsin itsekin miettimään mitä sieltä tontilta löytyykään, luotaamaan itseäni, etsimään vastauksia kysyttyihin kysymyksiin, ja vastaamaan niin avoimesti kuin vain anonymiteetin suojissa voi. Se oli mielenkiintoista, laittoi miettimään, paitsi mitä olen tai voisin olla, myös mitä itse odotan tai vaadin subeiltani, ja miksi, siksikö että se olisi itselleni luonteva tapa olla sub, vai kykenisinkö itsekään kaikkeen.
Samoin, jutellessani myös muiden kuin varsinaisen kohteen kanssa, pääsin tutustumaan siihen, miten tässä skenessä suhtaudutaan rajallisesti asioita kokeneisiin mutta innokkaisiin subnaisiin, joilla on haku päällä. En nyt kehtaa yllyttää muita kokeilemaan, sehän jo sovittiin, ettei tuo ole aikuismaista eikä reilua, mutta sekin kokemus on silmiä avaava, uskokaa pois.
Siinä muistini mukaan ne enimmät älyllisen mielihyvän lähteet. Oliko muuta?
Vir
