Draamailu ja valtaleikit

[Keiju]

Tunnen pariskunnan, joiden suhde näin ulkopuolisen näkökulmasta näkyisi perustuvan jatkuvalle kriiseilylle. Rauha ei koskaa kestä hetkeä kauempaa ennen tarinan seuraavaa järisyttävää käännettä. Kahden draamakuningattaren (sukupuolista viis) välinen show viehättää minua, sillä suhteen juoni selvästikin perustuu valta-asetelmien eloisille vaihteluille.

En kuitenkaan kuuna kullan valkeana jaksaisi jatkuvaa draamailua omassa elämässäni, ja minusta näyttää siltä, etteivät viihdyttävän parisuhdeshown päähenkilötkään pelkästään nauti tilanteestaan. Toisaalta heidän välisensä jännite on selvästi kummallekin myös tärkeä nautinnon lähde. Jäinkin eräänä päivänä pohtimaan olisiko draamailu ja hillitön valta-asetelmavääntö eristettävissä muusta elämästä jos siitä tekisi avoimesti leikin. Näin herkullinen jännite säilyisi, mutta elämä muuttuisi vakaammaksi ja ennustettavammaksi. Tämän parin kohdalla temppu ei ehkä onnistuisi, mutta entä yleisemmin?

Toisin sanoen: Voiko vaikkapa D/s-asetelma tyydyttää samoja psykologisia tarpeita kuin draamailu? Ja jos, niin vähentävätkö avoimesti valtaleikeiksi myönnetyt valtaleikit parisuhdedraamailua? Edes joskus?

[Piiskazion]

Kiintoisa kysymys. Äkkiseltään ajateltuna kahden switchin suhde voisi olla sellainen, jossa valtataistelu erityisi omaksi leikikseen. En kuitenkaan tiedä, kun ei ole kokemusta.

[telle]

Puhutaanko tässä vaniljasuhteesta vai D/s-suhteesta? Vaikka molemmat O-V-A-T ihmissuhteita, jostain kumman syystä pitkissä ja "vakavissa" D-s-suhteissa kriisejä nyt vain on normia enemmän...Tai vakavien "kehityskeskustelujen" aiheita 

[Lucrezia]

Keijun kuvaama pariskunta voi olla hyvinkin onnellinen, kuitenkin. Mielestäni draamailuun ei tarvita bdsm-henkisyyttä vaan se liittyy enemmän huomionhakuiseen persoonallisuuteen.

Itselleni riittää, että saan draamailla sessioissa - tosielämä sujuu mukavammin silloin, kun ollaan enimmäkseen samaa mieltä asioista (lähtee arvoista ja asenteista). Toki pitkässä suhteessa tulee erimielisyyksiä, mutta satunnaisesti esiintyvinä ne eivät ole lähelläkään draamailua.

Ideaali olisi suhde, jossa pääosin tullaan muuten juttuun sopuisasti ja väännetään vain makuuhuoneessa...no välillä ehkä keittiön pöydällä tai olohuoneen lattiallakin 

[telle]

Mitä tuo "draamailu " terminä pitää sisällään? Ja miten se ilmenee ulospäin sukulaisille, mahdollisille lapsille, ystäville, tutuille, naapureille yms?

[I-me]

Toisin sanoen: Voiko vaikkapa D/s-asetelma tyydyttää samoja psykologisia tarpeita kuin draamailu? Ja jos, niin vähentävätkö avoimesti valtaleikeiksi myönnetyt valtaleikit parisuhdedraamailua? Edes joskus?

Omasta kokemuksesta voin todeta kunnollisen D/s-suhteen tyydyttävän kaikki draamailun tarpeet ja rauhoittavan tilanteen ainakin tällaisen dramaqueenin tyydyttävällä tavalla..

[Toffee]

Tässäpä onkin asia jota itse olen henkilökohtaisesti miettinyt nyt jo edesmenneen suhteeni aikana. Suhdetta leimasivat kriisit kriisien jälkeen, joita seurustelukumppanini repi mistä milloinkin. Minulle moinen draamailu oli varsin raskasta ja kuluttavaa, hän taas "eli" niistä, myönsi sen jopa itsekkin, että tarvitsi sen suuntaista äksöniä suhteeseen.

Niin siihen itse D/s asetelmaan. Olimme vaniljapari. Minä olin tosin jo tiedostanut oman subiuteni suhteen jossain vaiheessa. Kumppaniani kiinnosti kovin kinkyilyn henkinen puoli, kontrollin ottaminen. Keskustelin aiheesta myös hyvän ystäväni kanssa, pohdimme kumppanini mahdollista tarvetta alistumiseen ja olisiko se tie saavuttaa tasapaino suhteessa. Hän oli jo aiemmin, fiksumpi ku on, huomannut tietynlaisen viritteen suhteessamme ja otti sen puheeksi kanssani.

Keskusteluissa kumppanini kanssa kävikin sitten ilmi, että hän toivoisi kovasti minun olevan se joka ottaisi kontrollin. Asiaan vihkiytymättömänä hänen oli vaikeaa sisäistää ajatusta siitä että kun itse koen olevani sub, ei minulle tunnu oikealta alkaa "Dommeilemaan" hänelle. Hänen mielestään en vain halunnut ja taas saatiin kriisi aikaan 

Eli minun johtopäätökseni. Kyllä, D/s asetelma olisi taatusti helpottanut suhteen dynamiikkaa ja tuohut rauhan suhteeseen.

[Keiju]

Telle, kyseessä on tietääkseni vaniljasuhde ja draamailu näkyy ulospäin esimerkiksi itkun- ja itsepäisyydensävyttäminä loputtoman pitkinä väittelyinä sekä vaihtelevina yhteen- ja erilleenmuuttoina. Mutta jos "vakavissa" D/s -suhteissa kriisejä tosiaan on normaalia enemmän, niin siinä tapauksessa keksimäni konsti ei taitaisi auttaa...

[telle]

Todennäköisesti tuota sorttia löytyy kaikista ihmisryhmistä...Jotkut ehkä vain pitävät moisesta ja ovat jopa onnellisia keskenään...En oikein osaisi ainakaan itse miettiä liikaa toisten asioita tai tapaa hoitaa suhdettaan, ystävien tukeminen kriisitilanteissa on taas itsestään selvää ja ihan eri asia Tuskinpa moiseen lääkkeeksi kinkysuhdekkaan sopisi...

[Keiju]

Pohdintani lähti tietysti liikkeelle silkkasta sosiaalipornovibojen sävyttämästä uteliaisuudesta. En koeta ratkoa toisten asioita, mutta tuli mieleen, että aihe saattaisi kiinnostaa yleisemmällä tasolla. Ja onhan täällä jo ainakin I-me tunnustautunut dramaqueeniksi, jonka D/s-suhde on rauhoittanut!

[Lady Whip]

Minusta kehittyy draamaqueen ainakin silloin kun koen epäoikeudenmukaisuutta joko muita läheisiäni kohtaan tai itseäni kohtaan.  :shoot:
 

[MarkoT]

Elämä on draamaa täynnä 

[John]

Elämä on draamaa täynnä 

Niin eikös sitä sanota, että totuus on tarua ihmeellisempää...

[Koo]

Itse kun olen oman elämäni dramaqueen - olen temperamenttinen, nopea liikkeissäni, leimahdan, tuohdun, suutuin, riemuitsen, nauran... epätoivosta euforiaan ja takaisin hetkissä - kaikkea tätä jatkuvana syöksähtelevänä virtana 24/7.. niinpä koen nämä yhteen osa-alueeseen kohdistuvat suhteeni äärimmäisen rauhoittavina ja seesteisinä; tulee keskityttyä vain ja ainostaan yhdenlaiseen toimintaan kerralla

Ööh ja mihinkäs tämä kommenttini nyt liittyikään *aprikoi* 

[Gwendolyne]

Draamailuun liittyy tunteita, joita ei pysty hallitsemaan - valtaleikit taas ovat hallittuja.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä julistan, että draamaileva domme on pahinta mitä voi olla. Ehkä tarvitsisin rinnalleni ihmisen, jolle voisin alistua.