vaniljaisen turmeleminen.

[Zade]

Tätä aihetta on varmasti sivuttu aikaisemminkin, mutta kysytään silti: 

Miten olet menetellyt tilanteessa, jossa on muodostumassa suhde kiinnostavan henkilön kanssa, jolla kuitenkaan "ei ole ollut tarvetta muulle" (kuin vaniljalle)? Alustaakseni tilannetta hieman, kyseessä on siis parikymppinen neito, jonka haluaisin tutustuttaa bdsm:n ihmeelliseen maailmaan. Olen itse 23-vuotias dominoiva kundi, joten haluan tietenkin ottaa selville löytyykö naisesta alistuva puoli. Olemme samoista opiskelupiireistä, joten mieluiten en pieleen menneessä yrityksessä niittäisi mainetta sairaana sovinistina. Vaikka paheksuvista katseista saattaisikin irrota jonkinlaista tyydytystä.. Mainittakoon vielä, että aiempaa kokemusta sessioinnista löytyy suht runsaastikin, mutta kaikkien entisten subieni kohdalla on alusta asti ollut tieto heidän kiinnostuksesta alistumiseen.

Kärsimättömälle tekee pahaa jo tässä vaiheessa tiedostaa, että pitäisi edetä hitaasti. Tämä friiduni ei kuulemma edes katso pornoa, mikä oli vähän rankka asia kuulla.. Hänellä on toisaalta aika kymppi ulkonäkö, joten ehkä ei ole ollut tarvetta runkata?

Olis kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksista näiden outojen vaniljaisten otusten kanssa ja siitä millä tavoin niitä on yritetty kesyttää. Etenkin menestystarinoille olis tilausta, mutta miksei myös "älä tee niin kuin mä"-tyyppiselle folkloristiikalle.

[Lady Whip]

Se mikä tällaisissa mietityttää on jättämisen jälkeinen vastuu.

Kun ensin on tuonut noviisin Bdsm:n maailmaan, opettanut kaikenlaista ja saanut koukkuun.
Noviisi huomaakin, että tämä on juuri sitä, mitä hänen elämästä on puuttunut. Eikä poispääsy ole enää mahdollista.

Hän joka on tuonut Bdsm:n noviisin elämään, huomaakin että yhteistyö ei toimi tai jotain muuta. Lopettaa suhteen.

Mitä tämän jälkeen?
Onko vastuu jatkaa suhdetta jossain merkityksessä tai vastuu etsiä uudelle tulokkaalle toinen ihminen jonka kanssa hän voi jatkaa.
Henkiset vauriot voivat olla todella mittavat jos ensin raotetaan taivaan portteja ja sitten jätetään reunalle keikkumaan yksin.

[submit]

Pahoittelen jo valmiiksi, että nappaan vain yhden ja vähän epäolennaisen asian kommentoitavaksi.

Runkkaamisesta ja naisen seksuaalisuudesta: Nainen ei välttämättä tarvitse pornoa runkatessaan (ei kai mieskään?), eikä runkkaamishalut liity välttämättä mitenkään siihen, onko ns. puutteessa vai ei. Kiihkeän seksisuhteen aikana voi runkkaamisen määräkin kasvaa kestokiimaisen olon ollessa päällä.

P.S. Ja itse asiaankin: vaniljamiehen houkuttelu sidonnasta innostuneeksi onnistui helposti - arvelen, että monelle vaniljaksi oletetulle naisellekin kauniit sidonnat ja sidottavana olo ja vaikkapa valokuvaus, voisivat houkutella - ulkonäkökin kun on kohdillaan.

P.P.S.  Jos henkilö ilmoittaa "Ei ole ollut tarvetta muulle", pitäisin hyvin mahdollisena sitä, että hän ei ole kiinnostunut BDSM:stä. Mutta miesten ajatuksenjuoksua on joskus vaikea ymmärtää. Lieneekö 'käännytyksen' yrittäminen se kiinnostavin juttu asiassa, vai onko kyseessä aito kokonaisvaltainen kiinnostus ja ihastuminen tyttöön?

P.P. P. S. Apua, vieläkö friidu-sanaa käytetään

[hihaton]

Onko vastuu jatkaa suhdetta jossain merkityksessä tai vastuu etsiä uudelle tulokkaalle toinen ihminen jonka kanssa hän voi jatkaa.
Henkiset vauriot voivat olla todella mittavat jos ensin raotetaan taivaan portteja ja sitten jätetään reunalle keikkumaan yksin.

Minusta kokeneemmalla osapuolella ei ole tuossa vastuuta sen enempää kuin kokemattomammallakaan. Jokainen suhde tuo (toivottavasti) jotain uutta ja ihmeellistä ihmisen elämään, eikä ole kenenkään muun vastuulla järjestää sitä ihmeellisyyttä toiselle. BDSM ei ole poikkeus, mutta toki fiksu ja huomaavainen kumppani tutustuttaa aloittelijan piireihin jottei tämä jää yksin kellumaan suhteen aikanakaan. Vertaistuki (niin dominoiville, subeille, sadisteille kuin kaikille muillekin) on tärkeää.

Tuosta vaniljan "käännyttämisestä": jos ihmisellä on kokeilunhalua, hänet voi varovaisesti johdatella kohti aihepiiriä. Pientä sidontaa, estetiikkaa, roolileikkejä, kaikkea kannattaa kokeilla ja haistella millaisia tuntemuksia sieltä löytyy. Oma dominoivuuteni sai ensikipinän kynttiläleikeistä kokeneemman subin ja sadistin opastuksella, ja ne reaktiot nähtyäni nälkä kokeilla lisää oli kova. Nyt, pari vuotta myöhemmin, omistettu subini kokeilee siipiään sadistina minuun, olen löytänyt itseni köysistä, pidämme opetushenkisiä sessioita ystäville ja ties mitä muuta. Eli kannattaa muistaa itsekin pitää mieli avoinna ja kokeilla uutta, koskaan ei tiedä mitä sieltä löytyy.

Aloittajan kengissä koittaisin asettua vastapuolen asemaan: minkälaista alistumista olisin itse valmis kokeilemaan?

[mauje]

Jos kokeilunhalua tai edes uteliaisuutta asiaan ei ole niin lienee turha tuputtaa. Yhtä hyvin jokin muu asia voi olla "epäsopivuustekijä" kahden ihmisen välillä. Kiinnostuneistakin "kuoriutumaton" vaatii aikansa asioiden kypsyttelyyn kokeiluasteelle...joku voi edetä nopeasti, toinen hitaammin. Sinällään ajatus "kierouta ja turmele" on houkutteleva , tosin siten että toinen "puhkeaa kukkaan" omaan tahtiinsa jos on puhjetakseen, väkisin vääntämällä saa vain rikkinäisiä tuloksia mitä en itse pidä toivottavana . Keskustelu joko ihan suoraan tai pikku vihjailulla selvittänee onko kiinnostusta vai ei. Jos toinen lyö tykkänään jarrua moisille niin turha painostaa...silloin pitää kääntää katse muihin mahdollisiin. Monosuhteita ajatellen ei kannattane tehdä itsekään ylisuuria kompromisseja.

Vastuun osalta on kai niin että suhde kuin suhde päättyy ennemmin tai myöhemmin syystä tai toisesta, jos ei muuten niin kuolema erottaa. Osa yhdessä koetuista on useilla mukavia muistoja, jotkut ehkä kipeitä. Parhaassa tapauksessa kuitenkin ehkä kaikki on lämpimän haikeuden hunnuttamaa kipeissäkin kohdin.  Suurelta osin noiden käsittely on viime kädessä oma asia...osaa tästä vastuusta ei voi sälyttää eikä ottaa toiselta toiselle.

Sopivan/sopivien löytäminen voi pervouden skaalasta riippuen tuntua mahdottoman mutkikkaalta...vaan tuurillahan ne laivatkin seilaa

[X-Myster]

Itselläni oli juuri hiljakkoin tämä tilanne edessäni. Nainen mukava, kaikinpuolin muutenkin kohtasi kemiat sun muut. Tämä seksuaalisuus taas ei. Otin asian reilusti mutta, varovasti esiin jo ensimmäisellä tapaamiskerralla. Toisella otin sen esiin uudestaan. Halusin varmistaa että, toinen oli ymmärtänyt mitä sanoin. Tokikaan en käynyt kertomaan fantasioistani tai muuta pervoilua..kuitenkin tarpeen ja taipumuksen esiin toin hienovaraisesti. Tapaamisen jälkeen ynnäilin ettei toisesta osapuolesta löydy tätäpuolta yhtään ja väkisinkään ei voi lähteä vaatimaan. Siksi katsoin parhaaksi ettei suhdetta edes synny. Se tilanne että, feikkaisin vaikka puolivuotta/vuoden, tulee tunteet mukaan syvemmin ja sitten paukaisee tämän esiin..Siinä voi sattua ja lujaa toiseen..ja siinä kohtaa ei ole kivaa kenelläkään...Siksi minusta parempi ottaa asiat puheeksi jo heti!! Onhan se tietty vaniljaseksikin kivaa. Siihen vain jos ryhtyy tietäen että, nämä asiat kummitelee taustalla ja jossain vaiheessa ne on edessä tai suhdeloppuu...Jos vielä ne kinkyilyt on salanut, menee se tunnetasolla jo jollainasteella hyväksikäytön puolelle..empatia on unohtunut!!

[Lucrezia]

Onko vastuu jatkaa suhdetta jossain merkityksessä tai vastuu etsiä uudelle tulokkaalle toinen ihminen jonka kanssa hän voi jatkaa.
Henkiset vauriot voivat olla todella mittavat jos ensin raotetaan taivaan portteja ja sitten jätetään reunalle keikkumaan yksin.

Jokainen täysi-ikäinen (ja täysivaltainen) henkilö vastaa yksin itsestään ja siitä, mihin kaikkeen ryhtyy tai suostuu. Välillä tulee henkisesti kuonoon, kun omat odotukset olivatkin suuremmat kuin toisen tai mihin se toinen pystyi vastaamaan. On sitten sub tai dom. Semmoista se on ja elämä jatkuu.

Suoraa puhetta vaan kiinnostavan ihmisen kanssa. Eihän näissä taipumuksissa mitään laitonta ole - eikä enää tautiluokituksen mukaan sairastakaan 

Eräänlaista sadismia on sekin, että antaa maistiaisia siitä kaikesta ihanasta, jota voisi olla tarjolla. Eikä sitten enää annakaan mitään. On sitten sub tai dom...

[Guide-Master]

Itse olen normaalisti alkanut puhumaan kiinnostavan henkilön kanssa, seksuaalisuuden eri tiedottamisen tasoista, jossa jossain vaiheessa olen siirtänyt nautinnon tuottamiseen kivun avulla. Eli paras tapa on puhua asioista, varsinkin naisten kanssa, sillä on upeita kun toisen silmissä kiinnostuksen kimallusta näkee.

[-katy-]

Tuo termi "turmeleminen" on itselle pelkästään negatiivissävyinen ja mietin, että miltä se tämän surkuhupaisan vanilijan korvissa kuulostaisi(tämä kun on loungen puolella,jota kuka tahansa voi lukea).
Kenties olen ollut liikaa jossain piireissä,joissa turmeleminen ja turmellus ovat tietyntyyppisiä asioita enkä osaa nähdä siinä vielä mitään hupaisaa. Lisäksi puhuttelee tällä hetkellä vähän ikävämmät asiat tässä BDSM:ssä tai ne, jotka eivät siihen kuulu.

[Vanilja]

Itse olen ollut "turmeltumaton" viellä puolivuotta sitten. Tuo sana on mielestäni ihan jees, vitsinä. Mutta tosiasiassa koen nyt olevani parempi, eheytynyt 

Tuohon vaniljan käännyttämiseen vinkkaisin seuraavaa: Älä käännytä. Jos toinen ei mitenkään osoita kiinnostuksen merkkejä tai ole utelias näiden kuvioiden suhteen. Ja toinen vinkki: Ole kärsivällinen. Varsinkin silloin, jos vanilja osoittaa olevansa utelias ja kiinnostunut, kärsivällisyys on erityisen tärkeää.

[Colestramus]

Itse ottaisin ihan rohkeasti mutta varovaisella menolla puheeksi bdsm jutut. Ei heti ehdota mitään, vaan ihan kun tilaisuus tulee niin puhuu, ehkä voit sanoa itsestäsi että taipumusta tähän on. Usein olen törmännyt siihen, että jos on jo ennestään ystäviä/kavereita, ei siinä välttämättä maine mene vaikka toiselle tunnustaisikin olevansa kinky. Tähän mennessä mun kohdalla reaktioita on ollut kahdenlaisia. He ovat joko kiinostuneet ja haluavat tietää lisää, tai sitten suoraan sanovat että ei heitä sellainen kiinosta mutta siihempä se onkin jäänyt.

Eräänä iltana olin baarissa kulkemassa ja mukaani osui erittäin mukava nainen, jolle sitten siinä matkalla hänen luokseen tunnustin kinky puoleni (vähän uhkapeliä, koska tarkoituksena oli mennä harrastamaan seksiä), mutta onnekseni hän sitten tunnusti olevansa kiinostunut. Sinä iltana ei kokeiltu mitään erikoista, johtuen humalatilasta, mutta sen jälkeen ollaan kokeiltu pientä sitomista, hieman alistamista yms. Ja tämänkin aloitellut varovaisesti ja kiinnittäen huomiota hänen toiveidensa mukaan. Mitä olen ymmärtänyt, nälkä on vain kasvanut . Painotin hänelle sitä, että lukasee täältä bdsmbaarin ihmeellisestä maailmasta pari artikkelia, esim. "bondage ja turvallisuus" artikkeli on sellainen mitä suosittelisin kaikille uusille tuttavuuksille, vaikka ei köysiin koskisi ollenkaan, on siinä muuten hyviä pointteja. Näin tekemällä osoitin selkeästi että haluan vain sitä että molemmilla on hauskaa, ja saadaan nauttia hyvässä hengessä.

[Pip]

Vuosia sitten, kun olin smurffien osastolla seksimessuilla ja pari vaniljakaveriani tuli sisään ja tunnistivat mut, niin hetken heidän kanssaan keskusteltuani sidoin molemmat kädet ylöspäin yhteen. Molemmilta sain jälkikäteen paljon kiitoksia siitä. Eivät he nykyäänkään ole täällä baarissa, mutta ehkä jossain vaiheessa voivat saada kipinän aiheeseen. Yleisesti ottaen vaniljojen on helpompaa ymmärtää shibaria, kuin pelkkiä kahleita. Heillä voi olla sisäänrakennettuna jonkinasteista alistumista. Eräälle vaniljalle kuiskasin korvaan: "Mä oon sellanen ihminen, joka tykkää satuttaa toista." Tämä henkilö ei tästä pelästynyt, vaan pääsin opastamaan kuvien kautta (se sama shibari) vähän tähän maailmaan. Dom -puolen ihmisiä vaniljaisina en ole tavannut, enkä tiedä, miten heidän kanssaan kommunikoisin, mutta uskoakseni se liittyisi hyvinkin paljon sidontaan. Sitä kautta pystytään koko bdsm -puolta ihmisestä tuomaan esiin. Siinä tulee koko aspekti käyttöön kerralla, sekä alistuville/alistettaville ja Dom -henkisille, sekä sadisteille/masokisteille. Eikä siinä tarvitse opetella heti kaikkea, muutaman solmun tekeminen riittää.

[Zade]

Täytyypä sanoa, että oon yllättyny näin vilkkaasta keskustelusta. Aika mahtia. Paljon hyvää kelaa.

Ensinnäkin, näköjään "turmeltuminen" sanana aiheuttaa odottamattoman paljon tunteita. Yhtyisin tässä ehkä eniten Vaniljan kommenttiin. En oikeastaan koe traumaa ensimmäisestä kosketuksestani bdsm-maailmaan, jolloin silloinen mimmini pyysi alistamaan itseään kesken kaiken.. Toisin päin se ei aina välttämättä olekaan niin ok, mutta.. Tätä nykyä kun pääsee toteuttamaan niitä epäortodoksisempia mieltymyksiään, tulee todellakin jollain tapaa täydempi olo. Mielestäni on aika selvää, että tietynlaisessa mielessä ideat kasvaa, toisissa ei. Itse ajattelin edellisen suhteen alussa tietäväni hyvin tarkasti rajani + mistä pidän. Niin kuitenkin kävi, että exä sai vaivihkaa tahtonsa läpi parissa aktissa, joiden ei vaikkapa muutama kuukausi taakse päin pitänyt tulla kuuloonkaan. Saattoipa näin joskus käydä toisinkin päin.. Kun olemme jälkeenpäin jutelleet aiheesta, olemme molemmat olleet lähinnä tyytyväisiä siitä, että onnistuimme opettamaan toisillemme jotain uutta.

Tarkoitus ei ole survoa tähtipalikkaa ympyräreikään vaan ottaa selville löytyisikö sille oma, aiemmin tuntematon sisäänkäynti. Oikeastaan ratkaisu onkin ollut koko ajan selvä, mutta häslääjänä sitä yrittää mennä asioiden edelle. Olen alusta asti heittänyt härskiä läppää sinne tänne ja jossain kohtaa tulikin sitten ilmaistua suoraan mitä on mielessä. Tähän vastaus oli suunnilleen: "anna mulle aikaa", joten nyt sitten tuskasta odotusta ja katotaan mitä tapahtuu.

Kiitti vielä kaikille ajatuksista!

[Leccare]

Turmeleminen? Herättäminen!

[little_kitty]

Itse olen "turmellut" oman Isäntäni.
Suhteen alkaessa Hän ei ollut edes tietoinen taipumuksestani - asia paljastui vasta kuukautta myöhemmin Hänen saapuessaan ensimmäistä kertaa silloiseen kotiini. Ensireaktio, kun esittelin Hänelle poniraippani, oli ehdoton "Ei." Jätin asian hautumaan, ja esittelin seuraavaksi käsirautani; niistä Isäntäni sitten kiinnostuikin. Pikkuhiljaa toin keskusteluissa esille toiveitani, fantasioitani ja ajatusleikkejäni. Jonkinv erran yli puolen vuoden seurustelun ja kokeilujen jälkeen toin uudelleen esille raippani, ja tällä kertaa ajatus saikinv arovaista vastakaikua.
Nykyään Isäntäni saattaa jopa todeta, että Hänen tekee mieli antaa raipasta, vaikkei sadisti olekaan.

Aikaa se vaatii, ja kärsivällisyyttä. Itse olen onneksi myös aloittelija, niin ei osaa kaivata vielä mitään sellaista, mihin toinen ei ole valmis. Toisaalta, se yhteisen hyvän etsiminen ja tutkiminen tuo asiaan ihan omia sävyjä ja väristyksiä