Kuinka teitä on loukattu?

[Macy]

Yritin etsiä olisiko tämmöistä tummanpuhuvaa keskustelua jo olemassa, mutta en löytänyt. Pahoittelen jos tulee toistoa.

Kysymys kuuluukin, kuinka teitä on loukattu? Tahallaan vai tahattomasti? Oliko kyseessä pahin solvaus, minkä on ikinä kuuna päivänä kuullut, vai jokin ohimenevä lipsahdus, joka kuitenkin jäi junnaamaan mieleen?

[KalvinK]

Olin 32v ja minulta kysyttiin paperit K-18 ravintolan ovella. Pikkuhiljaa olen päässyt asian yli, vaikka joka päivähän se on mielessä.

[Nepo]

Tuskinpa löytyy ihmistä jota ei olisi loukattu sanoilla ja/tai teoilla..Jokainen sen kokee joskus,ja kenties oppii sitä kautta jotain uutta ympäröivästä maailmasta tai sitten itsestään.
Eriasia on kuinka selviät siitä.Osaatko hoitaa ajatuksesi siihen malliin että voit jatkaa tovin kuluttua normaalia elämää sen kummemmin miettimättä tapahtunutta.Vai muoidostuuko sinulle siitä haittatekijä joka hankaloittaa myös myöhempää elämääsi?
Itse normisti aika nopeasti pääsen tälläisistä yli ja ehkä hiukka viisaampanakin.Mene ja tiedä.

[Luuseri]

Olin 32v ja minulta kysyttiin paperit K-18 ravintolan ovella. Pikkuhiljaa olen päässyt asian yli, vaikka joka päivähän se on mielessä.

Minulta kysytään vieläkin. Mä pysyn mieluummin vaikka kotona!

....ja ketäpä autoilijaa ei loukattaisi pääkaupunkiseudun ruuhkissa jatkuvasti? On se vaan pakko kiilata juu.

[Master T]

On tietenkin loukattu, ketäpä ei olisi. En niitä halua muistella, enkä aio niistä täällä kertoa. Loukata voi vain ihminen, jota pitää tärkeänä. Jonkun yhdentekevän ilkeys ei loukkaa, ehkä ärsyttää, mutta ei loukkaa. Loukkaantuminen kertoo siis positiivisista tunteista, vaikka ikävää onkin. Olennaista loukkaantumissa, joita tulee aina joskus, on, ettei jää niitä hautomaan. Kipu on kärsittävä, mutta ei se muuta ole kuin kipua, joka kyllä katoaa.

[Pip]

On tietenkin loukattu, ketäpä ei olisi. En niitä halua muistella, enkä aio niistä täällä kertoa. Loukata voi vain ihminen, jota pitää tärkeänä. Jonkun yhdentekevän ilkeys ei loukkaa, ehkä ärsyttää, mutta ei loukkaa. Loukkaantuminen kertoo siis positiivisista tunteista, vaikka ikävää onkin. Olennaista loukkaantumissa, joita tulee aina joskus, on, ettei jää niitä hautomaan. Kipu on kärsittävä, mutta ei se muuta ole kuin kipua, joka kyllä katoaa.

Allekirjoitan täysin.

[Des]

Olin 32v ja minulta kysyttiin paperit K-18 ravintolan ovella. Pikkuhiljaa olen päässyt asian yli, vaikka joka päivähän se on mielessä.

Liekö minussa jonkin verran subbaria, kun itse ottaisin tuon ihan kohteliaisuutena.

[-katy-]

-

[Macy]

Vastukset tuleekin juuri niin naulan kantaan, kun uskalsin odottaa. Itsellä on takana näköjään koko viikonlopun kästänyt MIKSI KOKO MAAILMA ON MUA VASTAAN-angsti, eikä maanantai näytä antavan armoa sen suhteen ollenkaan.

Heräsin itsekin siihen ajatukseen, että ehkä on ollut liian kiltti. Yrittänyt olla mahdollisimman positiivinen ja mitä enemmän yrittänyt olla mieliksi muille, sitä korkeampaa pääsee tippumaan. Ärsyttävä mielentila, mutta kun kiristää niin kiristää.
Kiittämättömyys on maailman palkka ja niin pois päin.

[Pip]

On tietenkin loukattu, ketäpä ei olisi. En niitä halua muistella, enkä aio niistä täällä kertoa. Loukata voi vain ihminen, jota pitää tärkeänä. Jonkun yhdentekevän ilkeys ei loukkaa, ehkä ärsyttää, mutta ei loukkaa. Loukkaantuminen kertoo siis positiivisista tunteista, vaikka ikävää onkin. Olennaista loukkaantumissa, joita tulee aina joskus, on, ettei jää niitä hautomaan. Kipu on kärsittävä, mutta ei se muuta ole kuin kipua, joka kyllä katoaa.

Allekirjoitan täysin.

Niin, se pitää vielä mainita, että vaikka epäkunnioittavan käytöksen voi antaa anteeksi, niin sitä ei kyllä unohdeta.

[stoge]

Vasaralla, kirveen hamaralla ja ööö.. kirveen terällä. 

[pikkusisko]

Minun mielestä jokaisen, joka jotain loukkausta kantaa sydämessään, pitäisi kuunnella tämä biisi läpi ajatuksen kanssa: https://www.youtube.com/watch?v=vAqoBVls-YY

Ihmiset loukkaa toisiaan, tahallaan ja tahattomasti. Anteeksi ei tarvitse antaa eikä unohtamaan aina pysty, mutta hyväksyä tapahtunut täytyy, jotta voi päästä eteenpäin. Aiheellinenkaan katkeruus ja viha eivät valitettavasti lopulta vaikuta kenenkään muun elämään ja elämiseen niin paljon kuin kantajan itsensä. Ikävän usein elämässä käy vieläpä niin, että kenties vasta vuosien päästä huomaa sen puukon, jolla haava on tehty, olleenkin koko ajan omassa kädessä. Vääryyttä kun ei aina tarvitse tapahtua jotta sitä voitaisiin kokea.

Minä olen loukannut ja minua on loukattu lukuisin eri tavoin. On loukattu kunniaa, koskemattomuutta  ja tunteita. On oltu pahoillaan, on keksitty tekosyitä, on teeskennelty ettei mitään ole koskaan tapahtunutkaan. Minä tiedän, mitä minun pitäisi sille kaikelle tehdä, ja toivon että jonain päivänä pystyn. Haavat aristaa mutta arvet ei, ennemmin tai myöhemmin voi aina valita kumman jääneestä jäljestä itselleen tekee.

[mikael]

Tuota Niskalaukauksen Taakkaa on tullut kyllä aiemmin kuunneltua turhan monta kertaa...
Pettyneenä,vihaisena ja muutenkin mustalla mielellä. Ehkä se auttoi, tänään ainakin menee hyvin  

[Master T]

Loukkaus voi olla loukkaajan kannalta tarkoituksellista tai tarkoittamatonta. Loukatun kannalta se voi olla todellinen loukkaus tai sitten vain pelkkää omaa, loukkaantuneen, kuvitelmaa, väärintulkintaa. Siitä riippumatta, mitä se noista on, se aiheuttaa aina surua.

Suru on normaali ihmisyyteen kuuluva tunne. Ongelma syntyy silloin, jos se muuttuu kuluttavaksi vihaksi tai vielä pahempaa ilon elämästä syöväksi katkeruudeksi. Suru pitää hyväksyä ja elää sen läpi, silloin ei anna sen rappeutua mielessään katkeruudeksi. Tuosta reppuun kasatusta katkeruuden tuhoavuudesta olenkin käsittänyt Pikkusiskon linkkaaman Niskalaukauksen Taakan kertovan.

[Guide-Master]

Yleisesti ihminen loukkaantuu kritiikistä joka koskee hänen tekemäänsä, jolloin ihminen joka ei ole sinut itsensä kanssa loukkaantuu ja yleisesti myös puolustautuu nimittelemään,  joka on feministien pääasiallinen tapa hoitaa kritiikkiä silloin kun järjellistä perustelua ei ole antaa.

Eli D/s subin pitää pystyä käsittelemään loukkaantumisensa,  eikä pitää niitä muina kuin kehitys suunnan antajana,  jolla hänestä koulitaan paremmin dominoivalle sopivaa. Tähän tietenkin osa kovasti kritisoi, sillä eihän ihmistä voida kouluttaa, johon voi vain vastata " miksi kannattaa koululaitosta".