Oma subi kaukosuhteessa. Kysymys vain dominoiville!

[X-Myster]

Painotaan nyt tähän heti alkuun! Tämä kysely on suunnattu erityisesti dominoiville persoonille. Sekä Dom- että Master-ihmisille. Ketään sormella-osoittamatta, arvostelematta. Puhtaasti uteliaisuuttani tämän aloitan ja toivon ettei tästä nyt kehittyisi mitään kädenvääntöä

Olen tässä matkani varrella miettinyt tätä asetelmaa kun, aika-ajoin kuulee juttuja Dom/sub, Master/sub suhteista, joissa määräävä osapuoli on tiukkana ettei subilla saa olla toista dommea tai masteria vaikka kyseessä olisikin ns. kaukosuhde.
Oletusasetelma: On syntynyt ko. suhde jossa määräävä osapuoli on kenties parisuhteessa tai hänellä on jo ehkä toinenkin subi. Toisaalla dom siis tyydyttää omaa "halipulaansa" ehkä vanilja seksiäkin (mikä tietty on luonnolista jos on parisuhteessa) omaa tätä sosiaalistapuoltaan. Subin kanssa hän, sessio tavatessa ja niin halutessaan. Sessio ei sisällä tätä yhdyntää eikä subi sitä saa muualtakaan hakea jos niin on sovittu ja siten säännöt rakennettu. Tietenkin on selvää että, sopimus edellyttää molempien halua siihen.

Käytännössä siis määräävä osapuoli voi, harrastaa sessiota/seksiä, nauttia halailusta ja hellyydestä tahollaan. Subi on toisaalla, noudattaa ehkä määrättyä runkkauskieltoakin.

Kuinka siis? subikin on kuitenkin ihminen ja ihmisen tunteet omaava. Kiintymys omaa dommea/masteria kohtaan voi syntyä vahvaksi. Voi nousta mustasukkaisuutta ja omistushalua toista kohtaan. Kuinka dommen/masterin roolissa hoidatte asian?

Entä jos? On kysessä pitkä tälläinen suhde. Subi rupeaa oireilemaan henkisesti enemmänkaipuunsa kanssa. Sellaisen kaipuun jonka haluaisi saavan sinulta, mutta sinä et suostu/voi antaa. Joutuu ehkä hakeutumaan ammattilaisten kanssa keskustelemaan tilanteesta. Tästä syntyy tietty kuluja. Kuinka pitkälle olette valmiita tukemaan omaa subianne tälläisessä tilanteessa? Maksatteko esim. hänen lääkärikulunsa? Hänhän on tietyllä tapaa teidän omaisuuttanne..vai onko?

Lopuksi kaukaa haettu, hiukka karkea esimerkki! Jos itse, ja kun olen subi, otan lemmikin. On se luultavasti koira. Yhtäläisyyksiä kuitenkin on. Jos otan koiran, hallitsen sen elämää, ruokin sen, hoidan sen lääkärikulut, huolehdin kaikintavoin muutenkin. Se on minun omistuksessani ja täten vastuullani. En voi ottaa koiraa vain, lenkkikaverikseni..jos jätän sen ruokkimatta tai muuten huolehtimatta..se kuolee nälkään tai kylmään talvella. Kärsii yksinäisyydestä.

Lyhyesti siis kysymys referoituna. Kuinka pitkälle otatte vastuun omasta "lemmikistänne ja leikkikalustanne" dominoivana?

Toinen kysymys myös jos sallitaan ja vaikka ei sallitaisikaan:D
Kuinka perustelette tälläisen omistussuhteen, suhdetta luotaessa? Mitkä on ne argumentit? ja jottei olisi liian helppoa Melkein itsestään selvyydet "perustuu valta-asetelmaan ja omistushalu" on selvyys...Mitä muuta?

ja loppuun kertauksen vuoksi. Tässä ei arvostella eikä kyseenalaisteta näitä suhteita. Niitä varmasti on ja osa myös varmasti toimiikin hyvin. Jos koettetaisiin nyt, me subit pitää sormet kurissa ja annetaan puheenvuoro dominoiville persoonille    

[vorona]

Entä jos? On kysessä pitkä tälläinen suhde. Subi rupeaa oireilemaan henkisesti enemmänkaipuunsa kanssa. Sellaisen kaipuun jonka haluaisi saavan sinulta, mutta sinä et suostu/voi antaa. Joutuu ehkä hakeutumaan ammattilaisten kanssa keskustelemaan tilanteesta. Tästä syntyy tietty kuluja. Kuinka pitkälle olette valmiita tukemaan omaa subianne tälläisessä tilanteessa? Maksatteko esim. hänen lääkärikulunsa? Hänhän on tietyllä tapaa teidän omaisuuttanne..vai onko?
 

En pysty kuvittelemaan miksi alunperinkään ryhtyisin mihinkään ihmissuhteeseen, missään roolissa, jos se tuottaisi sen toiselle osapuolelle tuollaista kärsimystä ja pahaa oloa.

[Loc]

Perusteluna varmaankin toimisi valistunut yksinvaltius ja huomio että domin päätökset toimivat pidemmän päälle kaikkien parhaaksi. Kuvitteellinen tilanne aika hankala kuvitella. Ensinnäkin näissä piireissä lyhyt suhde on ensinnäkin enemmän sääntö kuin poikkeus. Siispä varasijalla olevaa saanee muiden välissä hoitoa mikäli sietää olevansa toissijaisena. Toinen sitten että varsinaisen nartun voisi pistää todistamaan mitä hänessä on enemmän kuin kilpakosijassaan.

Yksi näkökanta myös, mikäli varsinainen kieltäytyy jostain mitä dom vaatii, onko domilla oikeus hakea se haluttu jostain muualta? Eihän subilla ole muita oikeuksia kuin orjalla herraansa ylipäätään. Hengen, ravinnon, suojan, turvan, jne. Tyydytys ja tyytyväisyys, onni ja onnellisuus, jää nähtäväksi kenet asetataan näissä kysymyksissä ensimmäiseksi. Mikäli domin tyytyväisyys ja onni ovat subin todellinen onnen ja tyytyväisyyden lähde niin subin tulisi alistua kaikkeen mikä tekee domin tyytyväiseksi. Sisältäen muut subit.

Mikäli taas kyse perinteisestä maustetusta vaniljasta kuten niin monesti ennenkin niin pähkäillään tasapäistämisongelman parissa. Toinen osapuoli ei ole tyytyväinen jos, ja toinen ei ole tyytyväinen jos ei. Käytännössä aina toinen on voitolla. Se kumman tahtoa toteutetaan. 

[ChickenRace]

...Lyhyesti siis kysymys referoituna. Kuinka pitkälle otatte vastuun omasta "lemmikistänne ja leikkikalustanne" dominoivana?

Oma mielipiteeni on että Masterina menettäisin kaiken arvovallan ja kunnioituksen kulloistakin narttua kohtaan jos "leikkisin" useiden subien kanssa randomeissa tai vakituisissa sessiosuhteissa. Tämä siis puhtaasti itseni vinkkelistä, vaikka D/s -suhteessa olevalle nartulle se olisikin ok ja hyväksytty "Mastertoimintamalli".

Joskus miettinyt asiaa paljonkin ja karsastan ajatusta että masteriuden avulla edes yritettäisiin ratsastaa "polymaailmaan" hankkimaan audienssia harrastaa suhteiden ulkopuolista seksiä, tms. seksuaalisiakin nautintoja tuovia viboja...

Jos Masterina en eläisi suhteessa.. hmm, ehkä sitä voisi (nyt vanhemmalla iällä) tapailla sessiotyyppisesti muuutamaa subia?? Vanilla jutuissa en tosin nuorempana ikinä menetellyt edellämainitusti.. eli viceversa, en myöskään hyväksy että subini tapailisivat muita Mastereita. Eli kohdallani kyse on puhtaasti "yksiavioisuudesta" myöskin kinkyilyn saralla.

Jotta homma menis mahdollisimman hankalaks, en enkä toisaalta olisi "haaremia" vastaan.. (mut sillon pitää olla varakas ja pystyä elättämään haareminsa täysin, joten tainnee jäädä fantasiaksi..lol)

En kuitenkaan dissaa aloittajan ajatusta.. Sadistinen Master varmasti pystyy käyttämään tilanetta itseäni paremmin hyväksi jos kohdalle sattuu niitä "masokistisia" subeja.. jotka (omasta mielestäni sitten haluavat elää kuin "kuckold-veljensä)saavat kicksinsä tuosta "surkeasta 3n pyörän" roolista joka ehkä mentaalisti jopa avittaa alistuneisuuden kokemusta..
( no, henk.koht uskon että on paljon subejakin jotka subiuden nojalla varaavat oikeutta pitää sitten rinnalla vanilla-sex-fuckbuddyjä, vaikka ns.Master olisikin kielletty.. - ehkeivät myöskään kaipaa toista alistajaakaan, mutta normia läheisyyttä ja seksuaalista huomaa kuitenkin..)

Lopuksi, kyllä se Masterkin ihastuu, kiintyy ja kokee tunteita ( heheh, toivottavasti).. eli etäjutut kandee sit pitää mahd. pitkänvälimatkan päässä, vaikka ihan ulkomailla )

ps. Onneks ei milloinkaan ole ollut kuvailtua "ongelmaa" probleemia, ja tiedän ettei koskaan voi tulla 

**ehkä oli vähän ot, mut menköö

Mut kysyjän vinkkelistä... Dommeilla on aina jono ja monasti subimiehillä ei ole varaa jäädä tuosta jonosta ja ovat siksi valmiita hieman joustamaan ja kilpailemaan suosiosta ;!

[Loc]

Lisätään nyt vielä että hypoteesinähän tuota käsittelee. Ei ole koskaan tullut tilannetta vastaan enkä usko että ihan heti tuleekaan. Jos minulla on treffit tasalta uuden kanssa niin viimeistään viittä vaille edellinen suhde käsitelty loppuun.

[-katy-]

En pysty kuvittelemaan miksi alunperinkään ryhtyisin mihinkään ihmissuhteeseen, missään roolissa, jos se tuottaisi sen toiselle osapuolelle tuollaista kärsimystä ja pahaa oloa.

SANA !

[SpankingDaddy]

Ihan kaikki vastaajat eivät tainneet olla Dominoivia...

Itse sanon kokemuksesta, että tuollaiseen epätasa-arvoiseen suhteeseeseen tulijoita kyllä on. Joskus subin taholta jopa suorastaan "vaaditaan" ja edellytetään tuollaista komentoa.

Domilla on tietenkin vastuu subistaan ja omasta käyttäytymisestään sekä sopimuksen noudattamisesta. Kolmansien osapuolten mahdollisesta käytöstä on sovittava etukäteen.

Sanon myös, että kaikki kestää aikansa.
Toisin kuin koiraa, subia ei pidetä kuolemaan asti.

[-katy-]

Ihan kaikki vastaajat eivät tainneet olla Dominoivia...

Toisin kuin koiraa, subia ei pidetä kuolemaan asti.

Ketju on vissiin avoin komppailulle-itse en tuossa mitään vastaillut,enkä vastaa nytkään-tosin en komppaakaan AJATUSTASI.

[Viridian]

Käytännössä siis määräävä osapuoli voi, harrastaa sessiota/seksiä, nauttia halailusta ja hellyydestä tahollaan. Subi on toisaalla, noudattaa ehkä määrättyä runkkauskieltoakin.

Kuinka siis? subikin on kuitenkin ihminen ja ihmisen tunteet omaava. Kiintymys omaa dommea/masteria kohtaan voi syntyä vahvaksi. Voi nousta mustasukkaisuutta ja omistushalua toista kohtaan. Kuinka dommen/masterin roolissa hoidatte asian?

Entä jos? On kysessä pitkä tälläinen suhde. Subi rupeaa oireilemaan henkisesti enemmänkaipuunsa kanssa. Sellaisen kaipuun jonka haluaisi saavan sinulta, mutta sinä et suostu/voi antaa. Joutuu ehkä hakeutumaan ammattilaisten kanssa keskustelemaan tilanteesta. Tästä syntyy tietty kuluja. Kuinka pitkälle olette valmiita tukemaan omaa subianne tälläisessä tilanteessa? Maksatteko esim. hänen lääkärikulunsa? Hänhän on tietyllä tapaa teidän omaisuuttanne..vai onko?

Lopuksi kaukaa haettu, hiukka karkea esimerkki! Jos itse, ja kun olen subi, otan lemmikin. On se luultavasti koira. Yhtäläisyyksiä kuitenkin on. Jos otan koiran, hallitsen sen elämää, ruokin sen, hoidan sen lääkärikulut, huolehdin kaikintavoin muutenkin. Se on minun omistuksessani ja täten vastuullani. En voi ottaa koiraa vain, lenkkikaverikseni..jos jätän sen ruokkimatta tai muuten huolehtimatta..se kuolee nälkään tai kylmään talvella. Kärsii yksinäisyydestä.   

Aloitetaan loppupäästä. Se koira, jos se tienaisi vaikkapa rajavartiolaitoksen palveluksessa elantonsa, sen palkan ottaisin itselleni, ja siitä kustantaisin sitten ne eläinlääkärikulut ensin, sitten vasta omasta pussistani . Mutta kun subeja ei yleensä omisteta sillä tavalla, että heidän koko työpanoksensa tai vastaavasti työpanoksesta ulkopuolelta saatava korvaus koituisi kokonaan dominoivan talouskassaa lihottamaan, niin eipä dominoivallakaan ole minkäänlaista elatusvastuuta, ei ruoan eikä muun suhteen. Jos jotain haluaa toisen eteen hankkia, se on oma valinta, ei välttämätön vastuu. Esimerkiksi kylässä oleva sub saa meillä kyllä syödäkseen, ei tarvitse lähteä esson baariin pyttipannulle. Ellei halua, kokkaukseni tuntien...

Sitten alkuosaan.

Ainakin tähän asti subeillani on ollut mahdollisuus valita joko yksinkertainen versio niin, että minun kanssani harrastetaan kinkyilyä ilman penetraatioseksiä, ja ne vaniljat hoidetaan muualla niinkuin tykkää. Tai sitten joku muu ratkaisu, jossa sitten on neuvoteltu tapauskohtaisesti, millaista uskollisuuden tai riskin astetta pitää noudattaa kokonaisuuden hyväksi. Polysuhdepalleroissa kun on aina jossain määrin kyse myös hallitusta riskistä, kuinka laajalle ketjut leviävät, missä kohtaa on tilannetta helpottavia umpikujia, jne. Myöskin tunteiden kannalta pitää hallita riskejä, yhtenä aloittajan mainitsemat mustasukkaisuudet ja omistuksen halut.

Ja onhan se totta, että jos on minun kanssani kaukosuhteessa, missä on täysin minun varassani sekä kinkyn että vaniljan suhteen, niin yksinkertaisen aikamatematiikan perusteella jää varmasti vähemmälle kuin vertailukaveri, jolla on kotioloissa, koska tahansa saatavilla ja käytettävissä vaikkapa vaimo ja pari rakastajatarta, joista jollakulla sopivasti dommepiirteitä. Tai sitten ei, koska minun kanssani voi luottaa siihen, että että se aika mikä on katsottu välttämättömäksi kyllä sitten otetaan myös. Ja aikaa varataan nimenomaan itse asiaan. Asia on siis monimutkaisempi kuin matematiikka. Halia ja aikaa ja arjen yhdessäoloa, sitä on rajallisesti, mutta sessiota saattaa kuukaudessa tulla jopa hyvinkin riittävästi, riippuen toki siitä paljonko henkilölle on sopivasti tai tarpeeksi tai riittävästi. Tässäkin vakka ja kansi valitsevat toisensa, itse en ottaisi kaukosubia, joka tarvitsee vaikkapa vähintään kaksi kokopäivä-sessiota joka viikko, koska olisi heti tiedossa, että niin tiheästi en joutaisi matkustamaan tai viipymään.

Ja sitten takaisin loppuun. Mitenkö perustelen kaukaa haettua omistussuhdetta? Maantiede. Suomessa on eri alojen työpaikkoja eri paikkakunnilla, ja ihmisen on fiksuinta asua töiden lähellä. Kinkyjä taas, niitäkin on eri paikkakunnilla, ja vaikka jotkut valitsevatkin kumppaninsa sen perusteella, että kulta asustaa kävelymatkan päässä, itse valitsen muun yhteensopivuuden perusteella. Sellaisen, kenen kanssa sessio on oikeasti toista todellisuutta missä pääsee toteuttamaan itseään erityisellä tavalla, missä ollaan viehättyneitä toisen olemuksesta, tavoista, taipumuksista ja perversioista, missä on kemiaa ja yhteisiä nimittäjiä tarpeeksi. Mieluusti tunteitakin. Ja ainahan voi alkaa odotella eläkeikää, sitten ei ole sidottu töihin eikä työaikoihin, ehtii kuluttaa aikaa enemmän jokaisessa kainalossa.

Vir

ps. Joo ja tiedän, että on olemassa paljonkin tulijoita "epätasa-arvoiseen" kaukosuhteeseen, missä Dommen ainut rooli olisi pitää siveysvyön avainta... Itse en ole moiseen lähtenyt, koska en saisi tarpeeksi huvia jonkun muuten merkityksettömän henkilön kamppailusta runksimisen puutteessa. Mutta tiedän, että näitä on, ja eikös se silloin ole sen vastuulla, kuka itse haluaa avaimensa antaa, paljonko tilanteesta mahtaakaan kätrsiä tai nauttia...

[SirMichael]

Aihe on kiintoisa ja itseänikin mietityttänyt paljon.
Olen myöskin näissä etäsuhteissa ollut.

Aloitus tähän keskusteluun on kuitenkin absurdi
ja toivottavasti kaukana todellisuudesta.

Aloitan tämän jo kuluneella fraasilla,
tarkoitushan on että kumpikin nauttii.

Jos subi kärsii suhteessa, hänelä on oikeus purkaa se.
Siis tilanne että pitää lääkäriin mennä psyykkisten kärsimysten kanssa,
tarkoittaa että sinne kannattaisi mennä jo muutenkin.
Master/Dom joka ei subiaan kunnioita niin että hänelle vapauden
tarvittaessa antaa on myös päästään vialla.

Tämä hommahan perustuu keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen.
Se voi toimia niin etänä kuin parisuhteessakin,
kunhan kumpikin osapuoli sitä haluaa ja siittä jotain nautintoa saa.
Subihan ne säännöt loppupeleissä määrää.

Tiedän monenlaisia suhteita,
joissain tapauksissa ei tavata kun parikertaa vuodessa.
Silti yhteydenpito on päivittäistä.

Fiksu subi osaa "nussia pilkkua" tällaisissa suhteissa
ja voi toimia hyvinkin omien halujensa mukaan.
Tosin jos tuohon tarvitsee mennä, niin suhteessa on jo jotain vikaa.

Hankala aihe, mutta toisaalta meistä on moneksi

[LeatherM]

Nykyisen vaimon (silloin pelkkä subi) kanssa oltiin 2006 - 2009 kaukosuhteessa, välimatkaa 250 km. Toimi kun hänellä oli aikaa matkustella ja viettää aikaa luonani. Loppu aikoina liikuin jo sitten minäkin. Ihan elämän sattumusten kautta tuli hyvä syy muuttaa paikkakuntaa ja tällä retkellä ollaan vieläkin.
Ja ihan hyvä näin.

[telle]

Anteeksi jo etukäteen, kun alistuva tähän ottaa kantaa   Subina haluaisin kyllä korostaa sitä, että ei kaikkea vastuuta vain voi törkätä D:lle. Jokainen suhde on se sitten vaniljaa tai D/s:ää on kahden kauppa. Myös alistuvalla on vastuunsa, ja oikeus lähteä huonoksi kokemastaan suhteesta. Etäsuhteet joko toimivat tai eivät, joko syvenevät tai eivät, ja silloin asioista on syytä keskustella ja arvioida tilanne uudelleen. Kyse on kuitenkin yhteisistä intresseistä. Mikäli toinen haluaa vain sessiosuhteen ja toiselle se ei riitä, miksi jatkaa yhdessä?