Kuka kelpaa?

[Guide-Master]

Taita miehet jakautua kahtia, sillä suurin osa miettii mitä naiselle voi tehdä, pienempi osa mitä naisen kanssa voi tehdä.Jolloin se miten tärkeätä on ulkoiset seikat merkitsevät ja eivät merkitse eri suhteessa, jolloin se mitä on toiminnan lähtökohta on tärkeätä. Sillä jos halua että naisella on myös omia mielipiteitä, joita hän myös osaa perustella, niin tämä vaatii myös elämän kokemuksia.

Sillä se miten ihminen osaa käsitellä uusia asioita riippuu myös paljon mitä hänelle voi tehdä, eli jos toisella on omia mörköjä paljon käsittelemättä,  niin nämä kanssa tulee esille monissa eri asioissa joita hänelle voi tehdä, sillä ne asiat jotka ihmisellä tulee alitajunnasta hänen itsensä edes tiedostaen näitä asioita.

Kapeahko näkemys. Mitä valmis tekemään naiselle, kanssa, naisesta, parina, puolin ja toisin, jne. Se sitten miksi tuhlata paukkuja jollei toinen halua elää elämäänsä täysillä. Siksipä pitää tulla koko paketti ja uskallusta toteuttaa. Sanan laajimmassa merkityksessä.

Muotoilla voi toki monella tapaa. Muttas joo. Mitä parinhakuun tulee omasta mielestä vain pakollinen sivuvaihe. Valitettavasti kun ne eivät tule kotiin. Ensimmäiseen joka täyttää kaikki puoleni ja saa minusta omansa otan lopuksi ikää. Siihen asti jatkettava hakua/haettava osa sieltä toinen täältä onneaan. Eikä nyt puhuta välttäättä ihmisistä.

Eipä taida etsimällä olla tehokkain tapa mitään löytä, sillä kun pelkästään uskaltaa olla omaamielipidettä, joka ei ole välttämäti sitä vallitseva ajatus maailma mielistelevä, niin yleensä löytää myös niitä jotka ovat samaamieltä, jotka itse myös lähestyvät. Eli mietitään tämä vaikka subi poikien kannalta, joilla on vaikeuksia6löytää itselleen Domina, no jos hänellä on oma mielipide asioista, niin hän hyvin todennäköisesti löytää sellaisen Dominaa kuin on halunnut, sillä häntä jossain vaiheessa lähestyy sellainen Domina joka osaa keskustella asioista asioina, eikä vaikeassa paikassa itseään alusta vain sukupuoleksi.

[Tella]

Mielenkiintoinen aihe. Olen muutaman deitti-ilmoituksen aikanaan kirjoittanut ja joutunu miettimään mitä asioita ja miten ilmaisen.

Omassa päässäni sattuu liikkumaan muutakin kuin kaksihaarainen kieli, joten paljon pohdintaa on aiheuttanu vaatimuksien kohdistaminen älykkyyteen. Ihmisen älykkyyteen puuttuminen tuntuu olevan tabu (vaikka 'tyhjäpäistä bimboa' viljelläänkin), silloin kun se tehdään tosissaan. Olen vaatimuksen kuitenkin aina esittänyt. En yksinkertaisesti osaa kiinnostua seurasta, jonka älykkyys menee liian kaukana itsestäni. Kemiat ei pelaa eikä juttu luista, kokeiltu on. Olisi siis kaikkien ajan tuhlaamista ja epämiellyttävien tilanteiden hamstraamista olla asiaa vaatimatta.

Fyysisten vaatimusten/toiveiden esittäminen kohdallani vielä hieman monimutkaisempaa. Myönnän että niitä on ja satun pitämään itseäni pidemmistä, lihaksilla varustetuista yksilöistä. Pidemmyys on aina ollut vaatimus, lihakset toivomus. Lihavuuteen en tietyn rajan jälkeen osaa miehellä suhtautua, vaikka on kumppaneissa sitäkin ollut. Tässä kohti ristiriitaa aiheuttaa se, että en mitenkään päin kutsuisi itseäni laihaksi. Herääkin kysymys "saanko" vaatia kumppaniehdokkailta jotain mitä itse en ole. Mielestäni saan. Ihan ilman nikottelua olen seurustellut omat vartaloihanteeni täyttävien miesten kanssa, vaikka en itse samaa muottia olekaan ollut. Voihan tässä tietenkin olla jokin minäkuva-vinouma itselläni, ja olenkin "parempi" kuin ajattelen, mutta en usko tästä olevan kyse. Uskon täyttäneeni kumppaneideni ihanteet kaikkine puuteinenikin. Pidän itseäni kuitenkin kauniina ja kuljen pää pystyssä, ryhti suorana.

Myönnän, että netissä kun olen lihakatalogeja selaillut, ne jotka täyttävät vaatimuksieni lisäksi myös toivomukseni, ovat ensimmäisiä joihin olen yhteyttä ottamassa. Oikeassa elämässä asiat ovat menneet toisin. Kahden netistä löydetyn kumppanin ja usean muualta haetun jälkeen täytyy todeta, että ne netistä - kaikkien vaatimusten ja toiveiden maailmasta - löytyneet ovat olleet myös reippaasti parhaat suhteet elämässäni. Liekö siksi, että vaatimuksia on ollut normaalia enemmän ja karsinta raakaa?

Omalla kohdallani uskon, että minulla on kriteereitä melkoisen paljon. Tämän vuoksi olenkin päätynyt etsimään seuraa ennemmin netistä kuin lähiympäristöstä. Olisi siis varmasti minulta jopa tyhmää jättää ne vaatimukset ja toiveet pois deitti-ilmosta sellaista kirjoittaessani. Netissä ei siis niinkään ole kyse siitä kuka minulle kelpaa, ilmoitukseni ovat vain raa'asti kuvanneet ihannettani. Ihanteesta huolimatta aina on poikkeamat olleet sallittuja.

Olen toki myös vastannut muiden ilmoituksiin. Minulle on niissä merkinnyt paljon juuri se kuvailevatko ne vastaajalta toivottavia ominaisuuksia vai eivät. Ne joihin olen vastannut ovat antaneet vähintään vinkkiä siitä millaista rakennetta (ja luonnetta) ollaan hakemassa. En ole osannut vastata näihin 'kaikki-käy' ilmoituksiin, enkä tule osaamaankaan. Ollut vastaajan asemassa halu tietää jo ennen ajan tuhlaamista sopiiko ilmoittajan toiveisiin alkuunkaan.

Asiasta voidaan olla montaa mieltä, itse kannatan kaikkien rajoitteiden, toiveiden ja vaatimusten ilmaisemista heti kättelyssä. Ne vaan  kannattaa eritellä, jottei tosiaan tule etsineeksi täydellisyyden ruumillistumaa, epäihmistä.

Tella kiittää ja kuittaa, hyvää yötä. 

[Sopeutuja]

Omassa päässäni sattuu liikkumaan muutakin kuin kaksihaarainen kieli, joten paljon pohdintaa on aiheuttanu vaatimuksien kohdistaminen älykkyyteen. Ihmisen älykkyyteen puuttuminen tuntuu olevan tabu

Ulkonäköön pystyy vaikuttamaan jonkin verran, mutta ÄO on pysyvä. Palikat pyörähtelevät testissä samaan malliin, vaikka testin uusisi. Siksi älykkyyden arvioiminen osuu syvälle. Siihen liittyy vaatimus lopullisten rajojen hyväksymisestä.

Minä en ole älykäs, mutta pidän itseäni perusfiksuna. Se tarkoittaa sitä, että

• pyrin näkemään asioiden syy- ja seuraussuhteet
• yritän olla reagoimatta tunteella ja välttää tunteiden sotkemisen tosiasioihin
• yritän järjen kanssa suhteuttaa asioita niin että pienestä ei tule suurta ja suuresta pientä
• yritän muistaa ja hyväksyä ymmärrykseni rajat ja yritän olla muodostamatta vankkaa mielipidetta asioista, joiden perusteita en ymmärrä.

Lisäksi pyrin ihmisten kunnioittavaan kohtelemiseen ja yritän hyväksyä sen, että minun tulkintani tunteista ja tilanteista on vain minun tulkintani ja että vastapuoli voi ihan vilpittömästi nähdä tilanteen eri tavalla. Minusta omanarvontuntoinen nöyryys on hyvä elämänasenne. On uskallettava luottaa itseensä ja omiin tulkintoihinsa, mutta samalla myöntää oma erehtyväisyytensä ja vajavaisuutensa. Tällöin pystyy vetämään sekä omat rajansa että kuuntelemaan muita ja muiden rajoja.

Koska en ole älykäs, en vaadi ympärilläni olevilta ihmisiltäkään älykkyyttä. Viihdyn kuitenkin vain ihmisten seurassa, joilla on laaja tarttumapinta elämään ja ihmisyyteen. Se syntyy paitsi synnynnäisestä persoonallisuudesta niin myös tutkivasta ja rehellisestä otteesta ja esimerkiksi kirjojen lukemisesta. Olen huomannut, että jos ihminen ei lue kirjoja, minun on vaikea päästä hänen kyytiinsä. Se ei tarkoita, etteikö hän voisi olla sopiva jollekin toiselle.

[halpahutsu]

Itse en ole kyennyt pelkän ulkonäön perusteella ketään varsinaisesti deittailemaan, mutta kyllähän joku hunksi aina yhden illan viihdettä on voinut tarjota ja ehkä jossain saanu näyttäytyä jonku puolta nuoremman mr.toyboyn seurassa.
Mut joo, kyllä siellä päässä täytyy pyöriä muutakin kuin salilla käyminen ja oma peilikuva.
Symppikset, keskustelutaitoiset ja huumorintajuiset miehet, hoikat ja urheilulliset naiset on mun makuun 

[kuunlilja74]

Seuran löytymisen vaikeus, kuka kelpaa? ja itsensä rakastamis ketjuun sopisi jokaiseen tämä ajatus.

Jos et itse rakasta itseäsi tai kelpaa itsellesi,on seuran löytyminen ja myös sen seuran vastaanottaminen vaikeaa.
Jos ei esim voi vastata mielenkiintoisiin ilmoituksiin koska automaattisesti luulee ettei kelpaa.
Tai ei samasta syystä ota seuraa vastaankaan.
Eikä siitä toisesta ihmisestä,ystävyydestâ tai seksistäkään tai vaikka elämästään pysty täysillä nauttimaan jos vain miettii ja murehtii oma surkeuttaan ja ettei kelpaa.

Kaikille ei tarvitse kelvatakkaan,kunhan ainakin itselleen.

Pitää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on tai koittaa muuttaa niitä asioita itsessään joita pystyy ja jotka eniten vaivaavat.

Seurakseen pitäisi valita ihmisiä joiden seurassa viihtyy ja on hyvä olla.
Siksi jo valita seuransa huolella.
Ei tyytyä ihmissuhteisiin jotka aiheuttaa enemmän negatiivista oloa kuin positiivista.
Kunhan vaan malttaa tutustua kunnolla ja nähdä pintaa syvemmälle.

[Tella]

Omassa päässäni sattuu liikkumaan muutakin kuin kaksihaarainen kieli, joten paljon pohdintaa on aiheuttanu vaatimuksien kohdistaminen älykkyyteen. Ihmisen älykkyyteen puuttuminen tuntuu olevan tabu

Ulkonäköön pystyy vaikuttamaan jonkin verran, mutta ÄO on pysyvä. Palikat pyörähtelevät testissä samaan malliin, vaikka testin uusisi. Siksi älykkyyden arvioiminen osuu syvälle.

Tästä tuli mieleeni hyvä esimerkki siitä kuinka deitti-ilmoitusten vaatimuksia voi tulkita väärin. Toki paljonhan painaa sekin kuinka teksti on laadittu, mutta vähintään yhtä paljon myös lukijan näkökulma sekä hänen käsitys itsestään.

Koska otin älykkyyden esiin, minun lienee parasta hieman avata, jotta en saa suorilta epämiellyttävää leimaa otsaani. Puhuin todellakin älykkyydestä, jota luonnehtisin olevan monenlaista. Ainoa kriteeri ei suinkaan ole ÄO, kuten asian voi halutessaan ymmärtää. Sopeutujan esiintuoma perusfiksuuskin muusta luonteesta riippuen voi hyvin olla riittävästi minulle. Vääränlaiseen itseriittoisuuteen yhdistettynä korkea ÄO on lähinnä ärsyttävää. Jos olisinkin ollut kirjoittamassa pohdiskelevan tekstin sijaan ihan seuranhakutekstiä, olisin varmasti ilmaissut itseäni vähemmän jyrkällä tavalla, mutta ei se siltikään muuta tarvettani kanssani samalla aaltopituudella haastelevaan seuraan.

Vaikka uskallankin väittää olevani älykäs, en silti väitä sopivani lähellekään kaikille luonteeni puolesta, koska moni ajattelee minun olevan liian vähän sitä ja liikaa tätä. Silti olen ja pysyn juuri tällaisena suorapuheisena ja rehellisenä, välillä sen vuoksi jopa ilkeänäkin ihmisenä. Uskon muiden puolieni kompensoivan tätä vinoumaa riittävästi. En osaa potea syyllisyyttä vaikka joku voikin ottaa itseensä tästä. Ne jotka täysin ymmärtävät mistä puhun, ovat luultavasti juuri niitä jotka ovat törmänneet tähän samaan aallonpituusongelmaan. Jotkut top-ihmiset saattavat jopa pitää siitä(?), mutta minulle se ei sovi.

[Sopeutuja]

Vaikka uskallankin väittää olevani älykäs, en silti väitä sopivani lähellekään kaikille luonteeni puolesta

Kurkkasin sun profiilia ja tulin täten ymmärtämään, ettei sun oikeasti tarvitse rasittaa päätäsi kyseisellä ongelmalla eikä siksi todellisuudessa myöskään kohdata sitä. Sen verran sulle riittää tarjontaa. Sen kuin valitset.

Jos halutun seuran kysynnän ja tarjonnan suhde on erilainen eli jos seuran löytäminen on haastavaa, niin tällöin äänenpainotkin loivenevat ehdottomuudesta kohti sovittelevampaa ja myyvempää.

[Boo]

Jännä jos miehillä on tosiaan varaa iskee kovia ulkonäkövaatimuksia pöytään. Nytkin kun tonne deittipuolelle kurkkaa, niin kymmenessä uusimmassa deitti-ilmossa kaikissa haetaan naista. Luulisi et ois ns. ostajan markkinat. Sori laasasmainen kielenkäyttö.

[Loc]

Toisilla on varaa vaatia, ja toisilla vähän pakkokin. Toisilla taas ei mitään vaatimuksia eikä siltikään tärppää. Mielenkiintoinen yhtälö. Muttas joo, kukin ratkaisee tavallaan.

[Hra K]

Rakastumisen jälkeen mikä tahansa kelpaa. Muuten kelpaisi sopiva, jos se kelpuutettaisiin.

Monesti tuntuu, että kukaan ei voi kelvata ja elämän täyttää kilvoittelu omasta kelpaavuudesta. Sadomasokismi ja sen lieveilmiöt tekevät muutamalla lisäkombinaatiollaan täydellisen vastaparin oikeastaan mahdottomaksi löytää,  jos vielä huomioidaan tähän vaikka 20 vuoden yhdessäolon aikana esiintyvät muutokset tarpeissa ja haluissa. Toinen tärkeä kysymys on, että kelpaako itsekään itselleen? Jos ei niin melkoinen terapeutti saa tuleva kumppani olla, että hajonneen minäkuvan osaa liimailla kasaan.

Kaiken kaikkiaan kysymys on hyvä koska sen voi ottaa myös ajatella käänteisesti. että onko kelpaavuus minkälainen joukko asioita, liittyykö ne lopulta kuitenkin itseensä eikä kelpaamisen kohteeseen ja onko kelpaavuus ylipäätänsä kovin mielekästä. Ehkä kysymys "kenen kanssa viihtyy" on onnelliseen suhteeseen tärkeämpi ja vähemmän lihatiskimäinen.

 K

[Tella]

Kurkkasin sun profiilia ja tulin täten ymmärtämään, ettei sun oikeasti tarvitse rasittaa päätäsi kyseisellä ongelmalla eikä siksi todellisuudessa myöskään kohdata sitä.

Hei älä nyt oikeasti ota itseesi. Ei sulla ole mitään syytä tehdä niin. Ja... Olet väärässä. Pahoittelen.

[nanker]

Tottakai hyvännäkösille on vientiä niin paljon kuin he ite jaksavat vaan tärskyillä jne ja blaa blaa, se nyt on selvä.

Mutta ulkonäkö ei ole ainoa, eikä edes ehkä merkittävin juttu. Vaan se iänikuinen että löytyy sitä jotain! Olkoon se sitten tyyli, olemus, persoona tai joku positiivinen jäynäinen pilke silmäkulmassa and the list goes on...

Lyhyesti jos pitää määritellä joku mielenkiintoinen tyyppi joka kelpaa lähes kaikille niin tämä ilmaus on ehdoton suosikkini!=)

Kyse on ns. vankkuriefektistä eli tämä JOKU on voittajatyyppiä ja voittajan vankkureihin on aina menijöitä, olipa niiden suunta mikä tahansa.

Kaikki tämän jo tietävätkin mutta eivät ehkä muista sitä.

[Sopeutuja]

Hei älä nyt oikeasti ota itseesi.

En ottanut itseeni. Tarkoitin tätä kohtaa profiilissasi:

"Sukupuoli: Nainen
Suuntaus: Dominoiva miehelle"

Tästä lähtökohdasta on paljon helpompi rakentaa jyrkkiä näkemyksiä ja ehtoja kuin sellaisesta lähtökohdasta, jossa jo pelkästään samanlaisen mieltymyksen jakavan ihmisen löytäminen on vaikeaa.

[nanker]

Pakollinen lisäys 

Elämän ja nautinnonhaluinen ihminen yrittää, vonkaa aina uudestaan ja uudestaan! Tulee torjutuksi ja lyödyksi myös, mutta aina nousee ylös ja jatkaa toimimista. Jotkut pitävät jatkuvaa heruttamista vastenmielisenä tms. Mutta mitä väliä? Viikon päästä kukaan ei enää edes muista koko asiaa, tai jos muistavat niin siinähän muistavat:) Pikkusielut sanon minä.

Yrittäminen ja toimiminen on rohkeaa koska siinä voi saada selkäänsä ja saakin jossain vaiheessa. Ylös vain oppineempana ja kokeneempana ja entistä rohkeampana!

Parempi katua tehtyä kuin tekemättömyyttä. Ei voi tietää jos ei kokeile. Ei opi jos pelkää epäonnistumista. Näin on hyvät ihmiset asianlaita:)

[Sopeutuja]

Parempi katua tehtyä kuin tekemättömyyttä.

Kunhan pitää jonkinlaisen järjen päässä, niin tuo on kyllä fiksu sanonta. Se kuuluisi koulun opetussuunnitelmaan.