Kuka kelpaa?

[Galesi]

Aloitukseen viitaten, on lähes tulkoon täysin yksi ja sama, vaikka se toinen olisi unelmien kinkypoikamiestyttö ulkonäöllisesti, jos sen kanssa ei löydy yhteistä puhuttavaa ja luonne ei toimi. Joo, seksi voi olla ihan vitun upeeta ja kivaa, mutta, kun sen ihmisen kanssa pitäisi tehdä muutakin kuin panna.
Ulkonäkö kaappaa huomion ja sit siihen muuhun pakettiin rakastuu.

[DareDoll]

Iha sama, kuha on massii 

[Pulse]

..seksi voi olla ihan vitun upeeta ja kivaa, mutta...

Ei oo moista omalle kohdalle sattunu, et seksi ois toiminut ilman emotionaalista yhteyttä. Ilmeisesti siinä syy vain yhteen yhden yön panoon jonka muistaakseni koin talvel 2001..

[Juuttisetä]

Iha sama, kuha on massii 

Iha sama kuhan on hyvät tissit! Eikun...no niin....

[bigbadpolarbear]

Sopivuus on ja ihmisten vertailu on ollut taas pinnalla niin kommentoidaan tätäkin.

Eli meitä miehiä väitetään heikoiksi kommunikoijiksi, ja sille väitteelle löytyy kyllä perusteensa. Se on varmasti osasyy siihen että seuranhaku ilmoituksissa viljellään ostoslistoja eri ominaisuuksista joita halutaan tulevalta kumppanilta. Nykyinen some-kulttuuri on myös työntänyt pinnallisia ominaisuuksia esille niin että peräkamarin pojat on ihmeissään siitä millainen se oikea nainen todellisuudessa on.

Mutta ei ne naisetkaan synnittömiä ole tässä. Aina silloin tällöin tulee esille että "saako tämä mun pepun näyttämään lihavalta?" "mikset enää katso mua niin kuin silloin ensimmäisillä treffeillä?" "miksi sä kyyläät ton peppua?" yms yms...
Tai sitten ne samat epävarmuudentunteet sanotaan suorempaan "Mä en varmaan kelpaa sulle kun olen vaan tämmöinen" "kelpaanko kun en juokse kilpaa 7 tuuman korkkareissa?" ja mun suosikki kysymys "kelpaanko sulle kun mun hiusväri on vaan purkista?"

Minun näkemys ja kokemus on että yleensä (ja painotan että yleensä, sillä poikkeuksia varmasti on) nämä pinnalliset kriteerit juontaa jostain ihan muusta. Henkilön omista epävarmuuksista, elämäntavasta tai arvomaailmasta.
Siksi asioista pitää (yllätys yllätys) puhua avoimesti.
Jos kumppanin haun bmi kriteeri johtuu rakkaudesta pitkänmatkan kilpajuoksuun tai kuppikoon alaraja vaatimus juontaa juurensa glamour-elämäntapaan niin niihin täytyy suhtautua eri tavalla kuin niin vaatimuksiin joiden taustalla on fantasia silikonibimbosta ja Pamela Baywatch:sta.

Minä olen esimerkiksi jo vuosien ajan ollut kyllästynyt siihen että kun minun jalkafetissi tulee esille niin ensimmäisenä aletaan valittamaan että "mun kengänkoko on vaan xx" tai että "Mä en osaa kävellä kuin matalilla koroilla". Tietysti on kiva kuulla että haluat tyydyttää minun fetissiä mutta miten olisi jos juteltaisiin siitä ensin ennen kuin tyrmätään se mahdottomana.

Mitä minä yritän tässä kertoa on että kaikki meistä miehistä ei osaa ilmaista niin että heidän halut, toiveet ja rukoukset rakkaudenjumalille tulisivat esille selvästi erilaisissa ilmoituksissa. Tätä sotkee se että ihmiset (sukupuoleen ja suuntaumukseen katsomatta) ovat epävarmoja itsestään ja omista toiveistaan. Ja ihan kaikki tuntuvat murehtivan asioita mieluummin yksin kuin että juttelisivat niistä sen kumppaniehdokkaan kanssa.
Eli kun se yhteys löytyy ajatusten tasolla niin ne pinnalliset kriteerit ei enään ole niin pelottavia.

Ja jos jäi epäselväksi niin...
"ei, tuo ei saa sun peppua näyttämään lihavalta", "en katso sinua samalla tavalla kuin ensimmäisillä treffeillä kun siitä on jo x vuotta ja et ole pukeutunut siihen ihanaan asuun sen jälkeen", "eikö tuo peppu muka ole kyyläämisen arvoinen, katso sitä", "kelpaat mulle juuri tuollaisena, siksi pyysin sinut siihen", "kulta, älä juokse niissä koroissa, keimaile, eikä se korkojen korkeus vaan se lanteiden keinunta...", "väri purkit antaa ihania mahdollisuuksia" ja "puhu mulle ennen kuin pahoita mielesi"

[Brianna]

Ikuisuuskysymyksiä, ainiainen epävarmuus kelpaanko minä. Aina löytyy niitä joille ulkoiset avut on se tärkein asia eikä se tule koskaan muuttumaan. Kokoajan kehittyvä kuvan ja vartalon muokkaus luo paineita varmasti molempiin sukupuoliin. Monille (minulle myös) se visuaalisuus on yksi niitä asioita mihin ensimmäisenä kiinnitetään huomiota, on toiveita millaisen kumppanin ulkoisesti haluaa, toiset yhtä toiset toista. Haluaisin silti uskoa että se ei silti se tärkein asia ole, kun kohdataan ja annetaan mahdollisuus nähdä sinne sisälle siirtyy ne ulkoiset toissijaisiksi. Näin ainakin omalla kohdalla.

Helppoa ei kyllä nykymaailmassa ole kumppanin löytäminen, vuosien omakohtainen kokemus kertoo sen hyvin  En silti suostu kelpaamaan kenellekkään, eikä kenenkään pitäisi kelvata. Jos ei pysty olemaan toiselle se joka saa sykkeen nousemaan, pään pilviin ja hymyn huulille niin miksi vaivautua? Sen verran pitäisi löytyä itsensä arvostamista ettei ole se johon tyydytään kun muuta ei ole saatavilla. Ja tämä onkin syy miksi varmasti olen yksin ja luultavasti tulen olemaankin 

Nim. Ronkelit runkkaa mut onneks on lelut 

[Galesi]

Ei oo moista omalle kohdalle sattunu, et seksi ois toiminut ilman emotionaalista yhteyttä. Ilmeisesti siinä syy vain yhteen yhden yön panoon jonka muistaakseni koin talvel 2001..

No aika harvinaista herkkua se on ollut, että seksi on kolahtanut sellaisen ihmisen kanssa, johon ei syty emotionaalista yhteyttä. Mutta jokusen kerran on käynyt, kun kaikki oli uutta ja ihanaa

[Kaisla]

"kelpaat mulle juuri tuollaisena, siksi pyysin sinut siihen"

Tää on niin kauniisti sanottu että meinas silmä kostua

[Irwikissa]

Aloitus herätti kyllä alakuloista myötätuntoa..on itselläkin toki ollut tuo fiilis, monesti, mutta tuntuu että ikä auttaa tässäkin asiassa kun tulee perspektiiviä ja ei ehkä muutenkaan pyöri niin itsesäälivänä oman navan ympärillä

Eron tullessa itse lähinnä mietti et millainenkohan ihminen seuraavaksi tulee vastaan ja koska. En lähtenyt epäilemään ettenkö joskus tapaisi taas ihanaa ihmistä vierelle. Enemmän halusi keskittyä siihen miten minun on hyvä olla omissa nahoissani, mitkä on juuri minulle tärkeitä asioita, se perustyytyväisyys omaan elämään ilman ajatusta et tässä pitää olla joku, muuten en voi olla happy. Siinä vaiheessa tekee huonoja valintoja jos kokee että tarvitsee toista ihmistä elämäänsä eikä ilman voi olla hyvä.
Ja tämä siis ehkä enemmän ajatuksella sarjadeittaajat jotka hyppii suhteesta suhteeseen, eivät osaa olla yksin, ihmettelevät miksi toistuvasti suhteet kaatuu nopeasti tai viereltä löytyy todella härö tyyppi joka tekee enemmän hallaa kuin mitään hyvää. En itsekään ole erakkotyyppiä joka haluaisi olla loputtomiin yksin, mutta ainakin sen aikaa aina ettei yksinäisyyspaniikissa sorru epätoivoisiin valintoihin et siinä nyt vaan pitää olla joku vieressä, aina.

Hmm...ulkonäkö. No toikin on oma projektinsa, ei toiset ihmiset siihen juurikaan vaikuta onko hyvä itsetunto ja minkälainen suhde omaan kehoon on. Itselläkin on epävarmuuksia ja tietyssä vaiheessa suhdetta sanoitan niitä ääneen, jotta toinen tietää mitä asioita saan itse työstää ja missä pitää tiettyä empatiaherkkyyttä löytyä. Tuossakin asiassa pitää haastaa itseään ja tehdä paljon jatkuvaa ajatustyötä. Kaikilla on epävarmuuksia. Ehkä itseä on auttanut juuri se että yrittää kääntää katsetta omasta navasta ympärilleen ja tajuta ettei ole tämän(kään) asian kanssa yksin, ja se klassinen; kukin on itsensä pahin kriitikko.

Ulkonäkö on se asia joka ratkaisee ainakin itsellä olennaisesti herääkö kiinnostusta tutustua toiseen vai ei. En todellakaan sano etteikö ulkonäöllä ole merkitystä, kyllä itseltä löytyy preferenssejä. Osa ulkonäköseikoista voi olla tyyliin ihanaa, pitkä mies, mutta onko ehdoton vaade että 180cm pitää vähintään olla mittarissa jotta pääsee ekasta seulasta läpi? Ei, tuo on ehkä omalla kohdalla vain yksi ihanne. Sitten on näitä asioita joissa ei voi tehdä poikkeusta ja joissa merkitys on jo huomattava.
Kuitenkin ulkonäkö on loppuviimein todella pieni ja häilyvä askel jos katsoo mikä osuus sillä on herättämään tunteen, ihastuksen. Itse saan yleensä aina jo ensimmäisellä tapaamisella joko fiiliksen et haluan tutustua tähän ihmiseen lisää ja viettää jatkossakin aikaa, tai ei. Millainen ihminen on, ollaanko samalla aaltopituudella, tullaanko juttuun, voiko olla oma itsensä, miten rentoa on keskustella tai olla vain toisen seurassa hiljaa. Ulkonäkö ei todellakaan paikkaa "huonoja" luonteenpiirteitä ja varsinkin silmää miellyttävä tyyppikin voi alkaa näyttäytyä todella vastenmieliseltä jos luonne on jotain sellaista mitä itse ei arvosta. Sitten taas ihminen joka on omaan silmään näyttäytynyt neutraalina, voikin kohta olla uskomattoman komea/kaunis, koska hänen kanssaan on niin hyvä olla ja hän on niin sykähdyttävä tyyppi.
Ulkonäkökiinnostus on kuin katseen kääntäminen ihmisen suuntaan.
Luonnepuoli saa jo ottamaan askeleen häntä kohti. Se olennainen ja ratkaiseva, lähteekö tapaaminen edistämään mahdollista suhteen syntymistä.

Ulkonäkö parisuhteessa. Omasta mielestä tietty ulkonäköpuoli on myös toisen kunnioitusta ja arvostamista. Itselle kuulostaa kamalalta, että antaa itsensä "repsahtaa" kun on parisuhteessa. Ei jakseta enää nähdä vaivaa, ei pidetä niin huolta eikä panosteta kun toinen on jo siinä. Se on todella surullista. Ääripäät ovat asia erikseen. Pitää voida olla oma itsensä ja jos joka päivä vimpan päälle tällingissä ei ole omaa itseä niin ei sitä pitäisi kokea joutuvansa toista varten tekemään. Taas se toinen ääripää että lihoo vaikka merkittävästi lähinnä silkkaa välinpitämättömyyttä, ei ikinä laittaudu jos näin on aiemmin tehnyt tms sitä nimenomaan kammoksun. Itselle ulkonäöllä toisen ilahduttaminen on yksi keino osoittaa välittämistä arvostusta, esimerkiksi pukeutuminen ja laittaminen treffeille, yllätykset ihan vaan kotona arkenakin, jokin sellainen asia mitä kumppani toivoo (ja jälleen ei ääripäälle jossa ei kelpaa itsenään ja lähtee muuttamaan itseään toista varten). Itse en esimerkiksi saa läheskään saman tason iloa jos laittaudun muita varten, kuin häntä varten. Muut nähkööt minut mieluummin harmaana varpusena ja hän värikkäänä paratiisilintuna 

[GraylingDainty]

..seksi voi olla ihan vitun upeeta ja kivaa, mutta...

Ei oo moista omalle kohdalle sattunu, et seksi ois toiminut ilman emotionaalista yhteyttä. Ilmeisesti siinä syy vain yhteen yhden yön panoon jonka muistaakseni koin talvel 2001..

Täytyy kyllä tätä kompata. Löysin sub/pikkuisen, jonka kanssa synkkaa täysiä ja en ole noista d/s sessioista tai muustakaan toiminnasta koskaan ennen saanut näin mahtavia fiiliksiä. Kyllä se emotionaalinen side vaan tuo aivan älyttömästi lisää.

[Pip]

Näköjään en oo mitään järkevää osannut kommentoida tähän ketjuun niin mun viissenttiseni sitten: Valitse kumppanikses sellainen, jota ainakin tekee mieli panna -Tuntematon-

Mistä se sitten koostuu, onkin jokaisen tyypin preferaatioista kiinni. Mulla on ollut fyysisesti kaikenkattava valikoima naisia kumppaneina/sessiokumppaneina. Yksikään niistä ei ole ollut tyhjäpää. Voin katsoa jotain todella upeaa naista ja kun se avaa suunsa, eikä vois vähempää kiinnostaa. Ulkonäkösokeitahan ne kaikki on olleet, mutta en valita.

Tällä naamalla kumppaninvalinta on haasteellista, kun noita sokeita on niin vähän yhteiskunnassa. Toisaalta multa on kysytty, että mistä mä oon löytänyt ne kaikki upeat naiset. Mun on pakko vastata rehellisesti, etten tiedä, koska ne on kaikki tulleet jostain puskista mun elämääni. Muhun voi tehdä vaikutuksen pelkällä ulkonäöllä, mutta se karisee hyvin pian pois, mikäli huomaan, ettemme ole älyllisesti edes samalla postinumerolla. Leikkikaluja voi olla, mutta mitään syvempää ei voi syntyä ilman sitä kuuluisaa yhteyttä.

Tällä iällä ja naamalla en todellakaan enää odota prinsessaa valkealla ratsulla noutamassa mua norsunluutornistani mukaansa. Asia, jonka kanssa vaan pitää sopeutua.

Ai niin TISSIT pitää aina mainita ja siihen aiheeseen pyydän halukkaita tutustumaan seuraavaan: https://www.youtube.com/watch?v=Eh2PjkzW20w

P.S. En muuten oo ees tissimies...

[middleagedman]

Olen yllättynyt siitä, että pinnalliset toiveeni eivät olekaan toteutuneet onnellisimmissa parisuhteissani.

[ShadoweaverRed]

Tämä kuulostaa kyllä naisen suusta käsittämättömältä.

Miehen näkökulmasta tilanne on seuraava, tarvitset vähintään yhden seuraavista asioista:

1. huipputason ulkonäkö. Ei puhuta edes keskivertoa paremman näköisestä vaan ihan malli tason ulkonäöstä. jos tälläinen löytyy, niin valita voi täysin vapaasti.
2. helvetisti rahaa. kuulostaa masentavalta mutta se on silti täysi todellisuus, jos pystyt tarjoamaan mitä haluat missä haluat niin aina on seuraa mistä valita.
3. sosiaalisesti huipputaitava. supliikki, helposti lähestyttävä, älykäs ja muutenkin sosiaalinen ja kommunikaatio kykyinen alotteellinen mies.

Näistä pitäisi olla vähintään 1. jos kaikki 3 puuttuu niin tervetuloa iki-sinkkujen ihmeelliseen maailmaan.

naisen näkökulmasta en missään nimessä ole samaa mieltä alkuperäisen tekstin kanssa. Toisin kuin miehillä, JOS olet valmis kokeilemaan tai ottamaan _kenet tahansa_ tarjontaa on enemmän kun pystyt ikinä käymään läpi. _TÄYSIN_ välittämättä siitä minkä kokoinen tai näköinen olet. Voit käytännössä olla maailman rumin ihminen ja SILTI tarjontaa on enemmän kuin pystyt kuluttamaan.

Miehillä seinä on välittömästi edessä heti alussa, mutta naisilla seinä nousee eteen vasta siinä vaiheessa kun alat lisäämään vaatimuksia haluamallesi miehelle. Jos olet nainen ja sen sijaan, että haluat miehen haluatkin miehen, joka on: hyvännäköinen, pitkä, korkeakoulutettu, hyvin tienaana, sosiaalinen, kinky, älykäs jne. JA sen lisäksi pitäisi vielä vakava parisuhde saada sessio seuran sijaan niin vasta siinä vaiheessa nousee keskiverto naiselle seinä vastaan. Usein tuntuu siltä, että naiset eivät oikein itsekkään halua hyväksyä sitä, miten vaativa lista heillä oikeasti on. Eikä asiaa auta, että naiset vanhetessaan muuttuvat sekä kriittisemmiksi että valikoivimmiksi, vaikka oma "arvo" sinkku markkinoilla laskee kun ikää tulee.

vastaukseni otsikolle, kuka kelpaa? riippuu siitä ketä olet valmis itse hyväksymään.

[masomaleslave]

Mä oon kyllä tavannut paljonkin kivoja Dommeja, jotka on ollu kauniita ja fiksuja ja kaikkea hyvää. Oon ollut onnekas.

Ja pikkuisen huumorilla laitan, että miehiset runoniekat ovat osanneet tiivistää asian varsin hyvin. Tietenkin sanoittaja on tehnyt työnsä pilke silmäkulmassa, joten tekstissä on toki huumoria 3-4%. Eli Suurlähettiläät sen sanoi: 

"Kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
Mitä miehen tulee olla kerro beibi mulle
Kun en usko naistenlehtiin
Haluun olla oikee sulle
Komeaa ja kaunista
Samaan aikaan kilttiä ja tuhmaa
Hoikkaa ja hauista
Ilmeessä älyä ja uhmaa
Kokemusta täytyy olla
Mutta sopivasti poikamainen
Eksotiikka plussaa on
Kunhan on suomalainen

Kertosäe:

Joo joo koolla ei oo välii
Mutta tiedän senkin
Testaat arvioit ja mittaat joka sentin
Kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
Kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
Kerro mitä kaikkee miehen tulee olla
Kerro mitä kaikkee miehen tulee olla

Varakkuutta tietenkin on tarpeen tulla
Ja sekin mielummin ansaittu urheilulla
Täydellinen kokki tulee olla tietenkin
Taiteen pitää kiinnostaa
Olla vähän runollinenkin
Tarpeen tullen ilman paitaa täytyy tehdä töitä
Korjata autoo, laittaa aitaa
Ja viettää syntisiä öitä"

Ja hyvä biisi muutenkin.

[Elli]

Olen huomannut, että tämän aiheen tiimoilta keskustellessa perustelut on tosi usein melkoisia yleistyksiä ja suurten linjojen vetoja, vaikka kyseessä on kuitenkin yksi ihmiselämän subjektiivisimmista asioista. Esimerkiksi "naiset haluaa kumppanikseen pitkän miehen". Omasta näkökulmastani 175cm, eli alle suomalaisten miesten keskipituuden, on pitkä mies. Jonkun toisen mielestä ei ole.

Parinvalintaan ja eri ihmisten preferensseihin liittyy ihan käsittämättömän laaja kirjo tekijöitä, ja niihin kaikkiin on jokin syy, vaikka harva niitä syitä siellä taustalla useinkaan pysähtyy tosissaan miettimään. Ihminen, joka on kokenut, ettei kukaan ole hänen elämänsä aikana koskaan puolustanut häntä vaikeissa tilanteissa, saattaa hakea kumppaneiltaan tietynlaisia ominaisuuksia: fyysinen voima tarjoaa paremmat mahdollisuudet puolustaa perheyksikköä konkreettisilta uhilta, riittävä äly, tarkkaavaisuus ja ihmistuntemus taas auttavat siinä, että huomaa kumppaninsa uupumisen esim. työtaakan alla, ja osaa puuttua asiaan. Myös ulkonäköpreferensseillä on omat syynsä, joita tarkastellessa tosin joutunee kaivautumaan hyvinkin tiedostamattomille ja primitiivisille tasoille.

Kysymys "mitä sinä haluat" on ylipäätään yksi vaikeimmista, minkä ihmiselle voi esittää. Merkityksessä "mitä haluat elämältä" kyseinen kysymys johtaa usein epämääräisiin vastauksiin "haluan olla onnellinen" tms., mikä ei ole kovin hyvä vastaus. Mikä nyt kenetkin tekee onnelliseksi?

Näistä lähtökohdista mun on hyvin vaikea ymmärtää tarvetta tai pyrkimystä syyllistää muita ihmisiä näiden mieltymyksistä tai vaatimuksista parinvalinnassa. (Eihän vapaata tahtoa muutenkaan ole olemassa - kaikki valinnat on loppujen lopuksi seurausta edeltävien tapahtumien ketjusta. Edes kolikonheiton tulos ei oikeasti ole satunnainen.) Entä kuka haluaa oikeasti olla se, johon joku "tyytyy", kun ei saa sitä mitä oikeasti sisimmässään kaipaa?