Roolileikit ja teemat, ylitettävä kynnys.

[Colestramus]

Jos tästä aiheesta on kirjoitettu tänne, niin siinä tapauksessa siirrän kysymykseni kyseiseen paikkaan/jo valmiiksi olemassa olevaan aiheeseen.

Heips baarilaiset. Minua on alkanut mietityttämään että kuinka moni täällä pitää roolileikkejä sessioidessa. Esim. panttivanki/kidnapping teemaa, toinen on se kidnappaaja, ja toinen se vanki. Minulla itselläni on aina sellainen pieni kidnappaajan/sadistin/vampyyrin rooli päällä sessioiden aikana, ja kumppaniani kiihottaa ajatus panttivanki tilanteesta, missä on avuton eikä voi itse vaikuttaa tuleviin tapahtumiin.

Miten itse lähtisitte toteuttamaan tällaista sessiota mihin kuuluu olennaisesti roolileikkiä, ehkä jopa vuorosanoineen, oli ne kirjoitettuja tai spontaaneja aiheeseen liittyen. Olen itse harrastanut jonkin verran näyttelemistä ja media-alalla tuli hommailtua käsikirjoituksia. Entäpä se kynnys siihen että "no tuntuuhan tämä vähän teennäiselle/typerälle". Minulle varsinkin tulee välillä sellainen olo, ja jos se tulee väärään aikaan, voi se olla todella häiritsevää. Jos sellainen olo tullut leikkiessä, miten olette toimineet siinä silloin, itselläni ainakaan silloi ei enää toimi se että pakottaa itsensä siihen, se vain tuntuisi sitten epämukavalle.

Eli se toteutus, itse kait lähtisin tunnelman luomisesta, käyttäen hyväksi omaa käyttäytymistä, miettisin ehkä verbaalista puolta (voisin kuvitella että olisi roolileikeissä aika tärkeä osa), välineet ja niiden käyttö roolileikin mukaisesti. Kun leikki alkaa, mielellään leikki alkaisi heti ovesta sisälle tultaessa, niin että selkeät ohjeet missä, miten, ja milloin. Kahvittelu ja muu ennen sitä, enemmänkin laimentaisi fiilistä, johon itsensä on jo saanut sessiota odottaessa.

[Kettu vinossa]

Jos tästä aiheesta on kirjoitettu tänne, niin siinä tapauksessa siirrän kysymykseni kyseiseen paikkaan/jo valmiiksi olemassa olevaan aiheeseen.

Roolileikkiketjuja on ollut aiemminkin, mm. tämä:
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=2374.0

[Chmlnidae]

Olipas tänne ilmestynyt mukava aloitus...ja jo tuo aiempi ketjukin jonka Kettu linkkasi. Lainaan sieltä alkuun heti IndigoZonelta hyvän pätkän:
....Riisutummassa muodossa koko juttu voisi tietysti pohjautua myös siihen, että on oma itsensä, mutta toisenlaisessa"roolissa" kuin arjessa: ikään kuin tutkien toisenlaista puolta itsestään, jota ei normaalisti toteuta, mutta jonka tarkoituksella kutsuu esiin. (Jekyll/Hyde?) Jokaisellahan meistä on jo luonnostaan tukku erilaisia rooleja, joissa käyttäydytään kussakin vähän eri tavalla ja asenteella: on rooli tuttava- tai kaveripiirissä, rooli työ-, opiskelu- tai kouluelämässä, rooli harrastusten piirissä, rooli vanhempien ja sukulaisten edessä jne. Kuten edellä jo mainittiinkin, myös D:n ja s:n "roolit" ehkä kuuluvat näihin: niitäkään ei toteuteta joka tilanteessa eikä joka yleisön edessä. Ja jopa D- ja s-"roolien" sisällä voi olla erilaisia vaihtelevia alirooleja: julma, armoton ja kohtuuton D, lempeämielisesti piinaava ja avokätisesti nautintoa jakava D, leikkisä, kiusoitteleva ja ilkikurinen s, sisäänpäinkääntynyt ja hiljaisesti alistuva s, kuuliainen ja aktiivisen palveluhenkinen s, jne. ja näitäkin voidaan käyttää eri tilanteissa tarpeen mukaan, jopa määrätä tai ohjata toinen tiettyyn rooliin ja sen mukaiseen tunneilmaisuun (tunnetilaan).
(Kandee käydä lukeen koko kommentti Indigolta sillä oli kokonaisuudessaan oivallinen. Ainakin minun ajattelutavalleni todella osuva, tykkäsin, ja huomatkaa se "leikkisyys" oli mainittu siellä myös  )

Tässä on aikalailla se miten minä asian koen. Olen ehdottoman tasa-arvoinen, oikeudenmukaisuuteen pyrkivä ja joviaali normiarjessa. Näin ollen ensimmäinen asia mikä on heitettävä romukoppaan on juuri tuo tasa-arvo kun leikki alkaa. Siksi myös selkeät merkit alkuun ja loppuun ovat aika jees juttuja: jos ollaan niiden sisällä on eri säännöt vaikka aina ei siltä ehkä vaikuttaisi 
Sadismi/masokismi, toppeilu/bottommeilu, ei niinkään vaadi tätä vinksautusta mutta se että pääsee fiilikseen jos on tarkoitus alistua tai alistaa ainakin minulla vaatii tämän muuten en pääse ineen hommaan henkisesti, tai se vaikeutuu huomattavasti.
Muullakin tavalla, vaikka ihan tasa-arvoisen normiarkijokapoika/tyttö-meiningilläkin voi antaa palaa toki mutta silloin on jokin joko enempi harjoittelu- tai newbie-tilanne kyseessä. Ja niihin se voi olla jopa parempi vaihtis sillä alistaminen/alistuminen, ainakin minulla, vaatii jo jonkin verran enemmän tuntemista ja on sellainen ei ihan kertarysäys-juttu. Mutta henkilökemiat ja ihan tyypit tilanteessa ratkaisee lopulta miten jutut kulkee, ja mikä on luontevinta missäkin kohtaa.
Se sitten kuinka pitkälle mennään roolileikeissä on hämärän peitossa...Niin pitkälle kuin tuntuu luontevalta, eli niin kauan kun on jotakin mitä voi kaivaa itsestä esille sellaisella välineellä kuin "rooli" kulloisessakin tilanteessa, on aikaa, jaksaa, huvittaa...Mut et joo, ehdoton liputus roolileikeille tältä kantilta katsottuna tän näppiksen takaa 

[ChickenRace]

..roolileikit - vaativat omasta mielestäni autenttisia miljöitä toimiakseen - jäävät muuten melkoisen puolivillaisiksi ja teennäisiksi