Sessiointi jo parisuhteessa olevan kanssa.

[KalvinK]

Varatut on hyviä siinä suhteessa, että eivät jää pyörimään nurkkiin ja osaavat tilata taksin omatoimisesti.

[Tuli]

Aina on olemassa riski siihen että jos sessioi jo suhteessa olevan henkilön kanssa, että tämä puoliso oppii vasta suhteen myötä että on jotain asioita, jotka sattuvat ja/tai aiheuttavat mustasukkaisuutta/epävarmuutta. Ne asiat, jotka tuollaisia tunteita tuottavat, voivat olla hyvin monenlaisia. Seksi on vain yksi niistä. (Ylipäätään mikä tahansa mistä ihminen kokee jotenkin että tämä on Meidän juttu.) Yleensä sitä ei myöskään etukäteen ihan tiedä mistä.

Vastaavasti joskus voi käydä myös päinvastoin. Itse varattuna joskus sessioin yhden alistuvan naisen kanssa, joka ei kyennyt uskomaan että asia oli puolisolleni ok. Ei myöskään halunnut tavata puolisoani, joten vääriä käsityksiä ei päässyt korjaamaan.

En silti pidä tätä mitenkään kauhean paljon kummallisempana kuin muutakaan seurustelua tai sessiointia. Ihmiset panikoivat ja tykkäävät mitä erikoisemmista asioista ja monisuhteisissa jutuissa on vaan yksi lisätekijä tuohon mukaan.

[Tuli]

Mutta mitä jos on niin että yrittâä oman puolisonsa kanssa keskustella omista mieltymyksistään ja haaveistaan,Mutta ei saa toiselta minkäänlaista vastakaikua tai kommenttia.
Jos aina kun kysyy haluaako hän keskustella tai kysyä asiasta jotain,vastaus on enpä juuri.

Silloin ei ole oikein muita vaihtoehtoja kuin joko itse yrittää unohtaa koko asia tai toimia salaa.
Tai sitten esittää suoria kysymyksiä ja vaatia suoria vastauksia,mutta jos se vastaus ei olekkaan sellainen kuin itse toivoisi..
Niin tai näin niin jompikumpi on onneton.

Vaihtoehtona on myös todeta, että monogaaminen suhde jossa toisen tai molempien seksuaaliset tarpeet eivät tule täytetyiksi, ei ehkä ole ylläpitämisen arvoinen. Ei minkään suhteen tarvitse olla ikuinen - elämässä voi iloita siitä ajasta, jonka jonkun ihmisen kanssa saa viettää vaikkei se hautaan asti jatkuisikaan.

[peksu]

Niin, onhan asia aika monipuolinen ... Norma ja Hihaton käsittelivät asiaa kivasti. Hyviä kommentteja muiltakin toki. Yritän lyhyesti taustoittaa mielipidettäni joka tulee sitten lopuksi 
Aikojen alussa kun avioliittomme oli nuori, oli vaimollani melkein alusta alkaen suhteita, vakaviakin, toisiin miehiin. Joku kymmenkunta vuotta sitä kesti, ylikin. Puhuttiin asiasta ja ekan miehistä tapasinkin. Lopulta puhuminen oli mulle niin tuskallista, että lopetettiin puhuminen asiasta. Annoin sitten itselleni luvan rakentaa suhde toiseen naiseen.

Emme puhu asiasta. Vaimoni tietää, että vastaan rehellisesti jos hän kysyy asiasta. Yhden kerran sanoi viiniä riittävästi nauttineeena, että kysynkö. Vastas sitten itse, en kysy. Ei halunnut kuulla vastausta.

Sitten se mielipiteeni edelliseen perustuen: jos kaksi aikuista ihmistä haluaa samaa kivaa, niin ei siitä kotona välttämättä kannata puhua. Se ei ole keltään pois. Kuten edellä viesteissä todettiin, niin oikein todella se voi parantaa elämän laatua ja sitä kautta sen hyvänolon tunteen mukana tuoda ihan perhe-elämään kivaa draivia.
Luottamuksen täytyy olla vahva, tietenkin jos näin menetellään.

[Riverlady]

Nyt sitten huomautan, että koko tähänastinen keskustelu tässä ketjussa kiertyy sellaisen polysuhdekäsitteen ympärille, jota selvästikin voi pohtia sekä sessio- että vakiintuneissa polyjärjestelyissä. Käsite on vakiintuneemman parisuhteen etuoikeus (engl. "couple privilege" - vakiintuneemman parisuhteen etuoikeus on oma suomennokseni, jonka lanseerasin viime vuonna baarin artikkelit-osion kirjoituksessani Sinkkuihmisten polyamoria http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=6684.0).

Tämän ketjun aloittaja osoittaa yhtä aikaa kiitettävää vastuuntuntoa, koska huolehtii session jälkeisistä tunnelmista subin kannalta, mutta myös vaikuttaa sisäistäneen omien korviensa väliin vakiintunemman parisuhteen etu(ajo-)oikeuden, koska suht mukisematta hyväksyy että varattu subi "palaa vaniljaksi" kun vaimo käskee. Etuoikeus-ajattelumallien jopa tärkein ominaisuushan on se, että ajatusmallit sisäistetään semmoisenaan vaikkei olisi pakko.
Nämä 2 jenkkiläistä artikkelia käsittelevät vakiintuneemman parisuhteen etuajo-oikeutta kerrassaan mahtavasti
http://solopoly.net/2012/11/27/non-primary-partners-tell-how-to-treat-us-well/#do-priority
http://www.morethantwo.com/polymistakes.html

En kovin korkealle arvosta vakiintuneemman parisuhteen etuajo-oikeutta, koska kaikki osapuolet ovat ihmisiä. Toisilla vaan on yhteistä historiaa takana enemmän ja siitä seuraa enemmän sitoumuksia useisiin suuntiin kuin uudemmalla viritelmällä. Mutta tuommoista se ikävä kyllä usein on. Sellaistakin kuuluu tapahtuneen, että D/s-miehen vakiintuneempi naissuhde esim. on vetänyt uudempaa naista turpaan, jolloin uudempi nainen todellakin ymmärrettävästi on lopettanut suhteen D/s-mieheen. Sellaiseen verrattuna ketjun aloittajan sessiomiehen vaimo hoiti asian elegantisti kuin hovineiti Versailles'ssa ja ketjun aloittaja on yhtä kokemusta rikkaampi nyt.