voiko seksi ja rakkaus olla samassa paketissa?

[Sybelle]

eli, parisuhteessa ollu kolmisen vuotta ja aina ollut enemmän tai vähemmän alistuva. Parisuhteen alussa, kun se oli silkkaa panemista, ei ollut mitään ongelmia, mutta mitä pidemmälle ollaan menty (ja tunteita herännyt) sitä vaikeammaksi asiat on muuttunut. Tiedän että seksiin parisuhteessa tottuu mutta mitä enemmän on tullut tunteita, sitä hankalampaa on oma kykeneminen alistumaan, ja sen mukana kiinnostus seksiinkin hiipuu... josta pääsee ongelman toiseen osaan, eli siihen että mitä enemmän into seksiin hiipuu sitä enemmän haluan muita miehiä (johon tämä toinen osapuoli ei halua ryhtyä). Onko kellään ollut vastaavia ongelmia ja/tai onko mitään ideoita miten tästä solmusta päästäis pois?

(Ja tähän pitää sanoa ettei tässä ole kyse miehen puutteista, hän on ehkä hieman kokematon mutta todellakin upea ilmestys, niin sängyssä, ulkonäöllisesti ja mun elämässä muutenkin...)

[Loc]

Seksi on parhaassa tapauksessa eräs rakkauden ilmentymä. Henkinen puoli seksissä usein oleellisempaa kuin fyysinen. Fyysisellä pääsee pitkälle, mutten usko että siitä pystyy nauttimaan kovin montaa vuottta mikäli ei ole henkeä mukana. Toki voi mennä rajoille ja niiden yli fyysisellä ja kovettumisella. Se on vain sitten loputon tie yhä äärimmäisempiin muotoihin jotta saisi kicksinsä.

[Sybelle]

eli oon menetetty tapaus?

Tähän täytyykin tehdä tarkennus että aikasemmat suhteet on mennyt sitä rataa että yleisesti alistun kunnes huomaan ettei toinen ansaitse sitä (tai käyttää minua vaan hyväkseen) ja kävelen yli. Tässä suhteessa on jotain koska haluan (muutakin kuin sängyssä) olla paras mahdollinen miehelleni ja antaa hänelle iloa ja nautintoa. Ja toinen tarkennus että olen seksuaalisesti traumatisoitunut josta uskon että tämä olo, ettei rakkaus ja seksi kuulu yhteen, kumpuaa.

[Loc]

Vie ja vikisee, siinäpä ne kai perusosat. Kyse siitä että toinen saa jotain ja toinen jotain muuta jota tarvitsee tai tahtoo. Ilmeisesti nykyinen täyttää jonkun tarpeesi tai tahtomuksesi paremmin kuin aikaisemmat. Yleensä erot ovat tahdosta johtuvia. Kuitenkin ihan persoonasta, luonteesta ja ulkoasusta löytyy myös eroja.

Traumoja löytyy, hienoa että kuitenkin olet päässyt mukaan nauttimaan seksistä. Jos luottamus kunnossa, ehkä pääsette uusiin aluevaltauksiin myös rakkauspuolella. Ehkä parempi keskustella puolisosi kanssa kuin netissä?

[-katy-]

Mietin tuossa, että seksi ja inho olis varmaan melkoinen yhdistelmä. Tai onhan siitä kokemustakin  muinoin, juuri tuollaisessa hyväksikäyttöhommassa. Ei viitti niin tarkasti kuvailla eikä enää elää jossain  menneisyydessä, mutta sanoinkuvaamattomat tuntemukset, inhoa , pettymystä, surua, vihaa yms. (myös omaa itseä kohtaan, omaa typeryyttä sadatellen)

[Sybelle]

Traumoja löytyy, hienoa että kuitenkin olet päässyt mukaan nauttimaan seksistä. Jos luottamus kunnossa, ehkä pääsette uusiin aluevaltauksiin myös rakkauspuolella. Ehkä parempi keskustella puolisosi kanssa kuin netissä?

No sehän se ongelma ettei me päästä eteenpäin tässä asiassa, asiaa ollaan "soudettu ja huovattu" kuukauden verran

Mietin tuossa, että seksi ja inho olis varmaan melkoinen yhdistelmä. Tai onhan siitä kokemustakin  muinoin, juuri tuollaisessa hyväksikäyttöhommassa. Ei viitti niin tarkasti kuvailla eikä enää elää jossain  menneisyydessä, mutta sanoinkuvaamattomat tuntemukset, inhoa , pettymystä, surua, vihaa yms. (myös omaa itseä kohtaan, omaa typeryyttä sadatellen)

Onhan se varmaan pohjimmiltaan jotain inhoa, mutta ainakin tässä vaiheessa tuntuu vaan siltä että ei vaan nämä asiat kuuluisi yhteen..

[Selina]

Itellä on aina ollut se ongelma, että seurustelukumppaneiden kanssa kolahtaa yhteen jompi kumpi puoli, mutta ei ikinä molemmat. Eli joko asiat toimii täydellisesti fyysisellä puolella, tai rakkauden ja syvän ystävyyden puolella, mutta noiden kahden yhdistelmää en ole päässyt kokemaan. Ja kyllä, fyysiseen puoleen tietysti liittyy myös vahva henkinen puoli, mistä en puhu nyt. Tarkoitan, ettei seksin ulkopuolella ole ollut tarpeeksi yhteyttä.

Itse lopetin vähän aikaa sitten oman kolmen vuoden seurustelusuhteeni, sillä koin, että meillä ei ole mitään muuta, kuin täydellistä seksiä. Ei mitään sen ulkopuolella. Tietysti ihanaa sekin, mutta toisella osapuolella oli täysin eri käsitys tilanteesta ja olisi halunnut mennä kanssani naimisiin. Itse en kokenut rakastavani häntä.

Miten tiiviisti yhdessä te elätte kumppanisi kanssa? Välillä pieni välimatka tekee hyvää suhteelle. Alkaa nähdä toisen erilaisessa valossa. Ehkä lähdet yksinäsi lomamatkalle ja tunnustelet miten kovasti kaipaat häntä, tai kaipaatko? Ota itsellesi aikaa ja tutkiskele tunteitasi rauhassa. Voi olla, että intohimo roihahtaa uudella tavalla.

[chilinen]

Onnistuu niiden yhdistelmäkin. Kokemusta onneksi on 

[ChickenRace]

hmm.. parikertaa kokeillu viimeisen +34vuoden aikana erikseen, eripaketeissa eivät toimi täällä ollenkaan.. 

[Dante79]

hmm.. parikertaa kokeillu viimeisen +34vuoden aikana erikseen, eripaketeissa eivät toimi täällä ollenkaan.. 

sama juttu, kokeiltu on ja tullut todettua että ei saa mitään irti seksistä (tai edes sessioinnista) jos ei ole rakkautta.

[-katy-]

Selina mainitsee tuolla edellä "täydellisen seksin". No en osaa sitä ruotia  sen kummemmin, mutta mitä itseään tuntee, niin juttu toimii vain sen rakkauden pohjalta. Olen siitä niinkin varma, etten enää ole kyennyt lähteä mihinkään puolivillaisiin kokeiluihin, koska siis olen ne kokenut jo.
En ajattele rakkauden olevan jotain kevyttä tai hömppäromaaneihin verrattavaa fantasiointia tai kyllä kai kaikki ovat joskus *harlekiineja* lukeneet, missä varakas liikemies jahtaa sanoinkuvaamattoman ihanaa naista ja kuinka täydellistä kaikki onkaan lopussa, kun ensiksi on ollut vähän vastoinkäymisiä jne.

Rakkaus on silti aika mystistä, että miten se eri ihmisten välille syntyykin ja sitten joskus kai vain tahdonkin asia, kun kaikki ei olekaan niin auvoista ja ihanaa, ja jos toisessa onkin ei niin ihania piirteitä,kuten heikkouksia. Onko se sitten kuitenkin se kokonaisuus, mikä ratkaisee, ei vain jokin yksi yksityiskohta, kuten esim.dominoiva luonteen laatu tai isot vehkeet yms.

Jos ei pääse toisen mieleen ja sydämeen, yhdyntä/sessio  taitaa jäädä epäonnistuneeksi esileikikiksi, (imho)

[Dante79]

olen seksuaalisesti traumatisoitunut josta uskon että tämä olo, ettei rakkaus ja seksi kuulu yhteen, kumpuaa.

Hmm... Jos jonkinlaisesta insestitaustasta tms sinulla on kyse, niin tosiaan varsinkin lapsina kun me ollaan riippuvaisia siitä että perheyhteisö tarjoaa meille perusturvallisuuden elämään, ruokaa ja katon pään päälle, niin sitä on yleensä vähän pakko vaan lapsena sopeutua siihen että kaikki mitä tapahtuu on osa sitä minkä kanssa siinnä tilanteessa pitää vaan oppia elämään. Kun siitä tilanteesta on päässyt pois, on tärkeää täysin sisäistää että kyseiset vanhemmat ihmiset olivat 100% rikollisia ja tilanteesta vastuussa, jotka tietoisesti käyttivät tilannetta hyväkseen, ja kyse ei ollut missään vaiheessa seksistä vaan seksuaalirikoksesta, jossa tilanteen aikuiset olivat syyllisiä osapuolia, koska loivat koko tilanteen ja sen lainvastaiset epäeettiset säännöt.

Seksi vapaaehtoisessa parisuhteessa on jotain täysin muuta kuin kaupankäyntiä resursseista tai "välittämisestä". Kaupankäyntiin ei tosiaan rakkaus kuulu yhteen, koska rakkaudessa me ollaan avoimesti läsnä kokemassa empatiaa kumppania kohtaan ja on täysin haavoittuvaisia. Kaupankäynnissä pitää olla laskemoiva ja tunteiden suhteen etäinen, jotta suojelee omia etujaan ja itseään tulemasta hyväksikäytetyksi. Rakkaudessa kumpikaan ei ole riippuvainen toisen tarjoamista resursseista, vaan iloitsee niiden vapaaehtoisesta yhdistämisestä. Rakkaudessa seksi on lähinnä rakastelua, ei ("seksi")kaupankäyntiä.

[X-Myster]

Jos kahdesta aikuisesta puhutaan. Voi ja Kuuluukin olla!

[Chmlnidae]

eli, parisuhteessa ollu kolmisen vuotta ja aina ollut enemmän tai vähemmän alistuva. Parisuhteen alussa, kun se oli silkkaa panemista, ei ollut mitään ongelmia, mutta mitä pidemmälle ollaan menty (ja tunteita herännyt) sitä vaikeammaksi asiat on muuttunut. Tiedän että seksiin parisuhteessa tottuu mutta mitä enemmän on tullut tunteita, sitä hankalampaa on oma kykeneminen alistumaan, ja sen mukana kiinnostus seksiinkin hiipuu... josta pääsee ongelman toiseen osaan, eli siihen että mitä enemmän into seksiin hiipuu sitä enemmän haluan muita miehiä (johon tämä toinen osapuoli ei halua ryhtyä). Onko kellään ollut vastaavia ongelmia ja/tai onko mitään ideoita miten tästä solmusta päästäis pois?

(Ja tähän pitää sanoa ettei tässä ole kyse miehen puutteista, hän on ehkä hieman kokematon mutta todellakin upea ilmestys, niin sängyssä, ulkonäöllisesti ja mun elämässä muutenkin...)

eli oon menetetty tapaus?

Tähän täytyykin tehdä tarkennus että aikasemmat suhteet on mennyt sitä rataa että yleisesti alistun kunnes huomaan ettei toinen ansaitse sitä (tai käyttää minua vaan hyväkseen) ja kävelen yli. Tässä suhteessa on jotain koska haluan (muutakin kuin sängyssä) olla paras mahdollinen miehelleni ja antaa hänelle iloa ja nautintoa. Ja toinen tarkennus että olen seksuaalisesti traumatisoitunut josta uskon että tämä olo, ettei rakkaus ja seksi kuulu yhteen, kumpuaa.

eli oon menetetty tapaus?

Joopa. Ensinnäkin kyllä se seksi ja rakkaus yhteen kuuluu. Ja kuten itse toteat oletat ongelmien johtuvan omasta traumatisaatiostasi. Oletan että olet oikeassa.

On helppoa, jos on taraumatisoitunut, suhteiden aluissa myllätä sillä seksin sektorilla. Silloin vielä ei tarvitse olla kokonainen ihminen suhteessa. Voi splitata.
Alussa molemmat jossain määrin ainakin assimiloituvat toisiinsa, se on se symbioosijutska josta aina kerrotaan kuuluvaksi suhteiden alkuun, siinä on sekoitus omia mielikuvia ja toista ihmistä mykkyrässä. Mutta suhteen jatkuessa ajatukset kirkastuvat, ja myös tarpeet tulevat esille. Molemmilla, toivottavasti. Siitä yhdestä mykkyrästä rupeaa työntymään esille jalat, kädet, päät etc. ja sen sijaan että vaan mykkyröitäisiin jossakin seksisumussa niin pitäisi ruveta laittamaan tassuja tantereeseen ja katsoa onko se suunta edes suunnilleen sama minne halutaan kulkea. Ja tämä on mahdotonta jos toinen tai kumpikaan ei ole jo itsessään kokonainen riippumaton ihminen. Toinen ei jaksa toista pitkälle kantaa, ja tulee ikävä olo jos on vain se joka ottaa vastuun siitä minne kuljetaan. Ja toisaalta se joka ei kykene kokonaisvaltaiseen suhteeseen jää jotakin vaille myös, mutta ryhtyy hakemaan sitä jostain muualta kun oma trauma estää sen yhdessä kulkemisen toisen kanssa. Ja se toinen ei välttämättä katso sellaista hyvällä koska tajuaa ettei nyt saa kaikkea myöskään mitä tarvitsisi suhteesta mutta silti toinen jo pää kolmantena jalkana on menossa toisaalle. Siinä kohtaa hänelle varmasti myös on noussut jokunen kyssä sinusta, tai sinua koskien, ehkä suhdettannekin....ja aiheesta.
Pattitilanne sanoisin. Tuosta on paha jatkaa jollei lähde selvittämään ja myös korjaamaan asioitaan. Se poislähteminen, tod näk. jos kerran olet sellaisessa suhteessa jossa haluat muutakin kuin seksiä, tulee mitä ilmeisimmin suistamaan sinut tasan samaan kaavaan takaisin. Sinne traumakäyttäytymiseen seuraavissakin suhteissasi. Enempää en halua kaivaa ja analysoida sinua kun en tunne. Se vielä että olet vaarassa joutua hyväksikäytetyksi juurikin tuosta samasta syystä. Olet varmasti senkin jo itse tajunnut.
Niin että muuta "ideaa" tai neuvoa en oikein osaa antaa kuin että selvitä pääsi ja itsesi. Vaikka ammattilaisen kanssa, ja sen ihmisen kanssa joka on suhteessa kanssasi jos hän on siihen suostuvainen. Ota se mahdollisuutena kasvaa. Olet ilmeisen nuori vielä. Yritä. Tsemppiä!
 

[ChickenRace]

...voi "Chlnidae".. lumoutui jälleen täysin analyysistäsi  -Voila!!

... "Täydellinen seksi"..jaaa-a tässä iässä tuolle lausumalle voisi antaa vaikka kiteytyksen - täydellinen elämä.. -ja mitä se sellainen sitten olisi!? Sekundärisesti täydellinen seksi on ainakin itselle ollut se polku jota on saanut naisten kanssa kokea ja matkata. Huonoa seksiä on vain silloin kun itse sellaista tarjoat !!! Itse lasken että olen elämässäni "todella rakastunut" -- niin, 3tai4 kertaa.. Rakastanut useammin.. Rakastuminen kun on enemmän tahdosta riippumatonta.. Mutta onko seksi ollut parempaa rakastuneena kuin rakastaneena..!? hmmm
Entä onko seksi parasta nyt ja tulevaisuudessa... Kyllä. Primääristi rakkaus ja seksi ovat niitä asioita elämässä joissa nautinto kulminoituu erityisen vahvasti - nykyhetkeen!? Seksissä ja rakkaudessa on sinun todistettava maailmasi uudelleen, joka päivä, ollaksesi "menestyksellinen"..
Luulen että nyky ihmiset kammoavat ajatusta että seksi ja toista rakastaminen olisi "työtä".. !? Niihin ei olla valmiita panostamaan (vrt.työura, muuhun tekemiseen liittyvä kunnianhimo)?!