Baarin kannatusmaksut
Suomen kielessähän virkkeen kuuluisi aina alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyä pisteeseen (tai muuhun välimerkkiin).
Kirjoituksessa rakki taas on rakki, pienellä alkukirjaimella ja koska minusta kielioppi on tärkeä ja kaunis asia, muotoilen lauseen usein uudestaan ettei minun tarvitsisi aloittaa sitä sanalla rakki, isolla alkukirjaimella kirjoitettuna.
Pitäiskö meidän perustaa kielioppisadistien natsikerho?
Ah, ihanaa, että on muitakin, jotka preferoivat kielioppia, ennemmin kuin etikettiä! Saan ihan oikeasti näppylöitä siitä, jos pitäisi kirjoittaa pienellä esimerkiksi lauseen ensimmäinen kirjain. Mulle hankaluuksia on tuottanut myös nikkien kirjoittaminen pienellä (erisnimet AINA isolla alkukirjaimella...), mutta olen sen itselleni saanut perusteltua niin, että alistuvalle, joka on valinnut kirjoittaa nikkinsä pienellä, on mahdollisesti tärkeää ja kallisarvoista, että sitä pientä kirjainta kunnioitetaan, joten minäkin teen niin. Koskaan en kuitenkaan aloittaisi lausetta pienellä kirjaimella, oli ensimmäinen sana mikä hyvänsä.
Onko kellään muulla kovan pään pehmennykseksi tapana, että käskyt on annettu kysymyksen muodossa jos tietää että vaikkapa jotkut esivalmistelut vaativat subilta omaa, päänsisäistä taistelua? Sessiossa ei enää kyllä pyydellä tosin, vaan toimitaan ohjeiden mukaan.Esim: Jos lelu pukisi pääleen xxx:n? (D tietää että se ei ole mahdotonta, mutta xxx on inhokki ja suora komento voisi aiheuttaa pattitilanteen)