Oonko jotenkin sairas kun haluaisin että mies lyö mua esim. riidan aikana.

[onez]

Mulla on kokemusta siitäkin että on potkittu päähän, hakattu päätä vaikka mihin jne.

kurja kuulla

[Underworld]

Yhden taannoin olleen vapaan suhteen kanssa oli muutama kerta jotain teoreettisia kokeiluita väkisinottamisesta ja väkivallasta, se oli kyllä just sellaista "2 lintsaria naamaan, ennenkuin aletaan sekstaamaan"  , ja oli ongelma, että se yleensä kääntyi aikalailla molemminpuoliseksi huumoriksi. Se on kai yksi paradoxi omassa mielessä, on osin pehmo pohjimmiltaan, taan tietyntasoinen lyöminen kiinnostaa juurikin rajojen ylittämisenä ja uusien mielentilojen kokemisena, erityisesti kun toinen osapuolisko pitää siitä

[vila]

Miksi en koskaan aikaisemmin löytänyt tätä ketjua! Siitä olisi ollut paljon hyötyä ehkä sen kanssa, ettei olisi tuntunut niin friikiltä   Tämä on vanha ketju ja aloittaja on toivottavasti löytänyt itselleen sopivan kumppanin, mutta kommentoin koska tästä olisi kiva jutella.

Joskus Sexpon työntekijän kanssa jutellessa (kylläkin ihan muissa merkeissä), tuli puheeksi, että moni subnainen hakee vaistomaisesti tietyntyyppisiä (usein vääränlaisia...)  kumppaneita, ennen kuin on tiedostanut täysin oman kinkyseksuaalisuutensa ja löytänyt tietoa siitä, mitä BDSM on ja miten sitä kannattaa toteuttaa. Vaisto saattaa johtaa harhaan, ja löytää itsensä väkivaltaisesta seurasta tai yllyttämästä kumppania väkivaltaan. Omalle kohdalle ei löytynyt nuorena oikeasti seksuaalisesti dominoivia henkilöitä, vaan muuten vaan kusipäisyyteen yllytettävissä olevia, joten eihän niistä mitään D/s-suhteita tullut


Itsellä oli jo nuorena tiedossa se, että mulle pitää tarvittaessa "osoittaa paikkani" ja luonnollisestikin pidin vässyköinä niitä jotka eivät siihen kyenneet tai halunneet siten toimia. En tietenkään tarkoita, että kaikilta subeilta löytyisi vastavaa käytöstä, tai että se olisi ainoa oikea tapa

Minä olen yrittänyt yllyttää kumppaneitani väkivaltaan itseäni kohtaan. Olen myös vanilja-aikoina kerran huutanut Tenikselle raivoisan riidan yhteydessä, että löisit edes. Ei lyönyt vaan otti tilanteen haltuun huomattavasti rakentavammalla tavalla. Se johti onneksi sitten syvälliseen keskusteluun asiasta ja parempaan tulevaisuuteen Luojan kiitos kyseessä oli kinkymies, vanilja olisi varmaan pitänyt hulluna. Tai no pitivätkin. Yksi eksä sanoi, että olen muuten täydellinen mutta riidan aikana sekoan täysin. Itseasiassa yksikään eksistänikään ei koskaan lyönyt. Joko olin huono provoilija tai sitten jonkun ihmeen siunauksen kautta vain fiksut miehet ovat olleet kiinnostuneita minusta Yhden teini-parisuhteenkin olen päättänyt vahingossa, koska eksä ei ollut katsonut teini-iän lempielokuvaani (joka sisälsi natsihenkistä BDSM-seksiä ja väkivaltaisen parisuhteen) jossa lähtöaikeissa olevalle naiselle ilmoitettiin "tämä suhde päättyy vasta kun minä sanon niin". Toisen eksän kanssa ei voinut harrastaa yhdyntää, koska "en halua vahingossakaan tulla hänelle raskaaksi". Se suhde päättyi aika äkkiä. Jälkeenpäin olen diagnosoinut, että se mitä silloin luulin dominoivaksi luonteeksi ei nyt oikeasti ollut mitään sinnepäinkään. En ole todellakaan ylpeä toiminnastani eli hävettää aivan helvetisti, koska olen kohdellut todella mukavia, huomioonottavia ja minusta oikeasti välittäneitä miehiä törkeästi. Puolisolta tietysti olen pyytänyt anteeksi.

Koko asia oli minulle itselleni täydellisen hämmentävä, koska noh tuollaiset olivat nuo fantasiat aika häiritseviä etenkin kun pintapuolisesti BDSM:aan tutustuminen ei ainakaan itselleni tuonut mitään ahaa-elämyksiä. Lähinnä tuntui, että tässä nyt pilkataan minua. Tai lähinnä sitä syvää tarvetta sisällä.  Haluan sessiossa olevan ihan oikeasti epämukavaa, mutta sellaistahan ei voi tehdä ihmiselle joka ei ole täysin sinut itsensä kanssa.  Sitten vielä se, että piti pohtia toistanko jotain käsittelemätöntä traumaa. Nykyään ei kiinnosta. Oikea kumppani oli se minun ratkaisuni. Provoiluriitelyllekään ei ole enää tarvetta, koska oikeanlainen kosketus tai sanallinen dominointi auttaa rauhoittamaan sen turvattomuuden tunteen joka riidan aikana voi tulla pintaan. "Aikuisempana" sitä on tajunnut, että väkivalta ei ole sitä mitä kaipasin vaan turvallisuutta oikeanlaiselta mieheltä. Jos mies pystyy pitämään minut kurissa niin se tarkoittaa sitä, että hän ei ole sellainen mies joka humaltuu pimpinhajusta. Suurin osa (ainakin vaniljoista) miehistä kuitenkin pyrkii miellyttämään naisia pelkän pillun toivossa, ja noh minä en ole kiinnostunut sellaisista miehistä. En vieläkään tajua kuinka olen säästynyt kusipäiltä

[Dariane]

Miksi en koskaan aikaisemmin löytänyt tätä ketjua! Siitä olisi ollut paljon hyötyä ehkä sen kanssa, ettei olisi tuntunut niin friikiltä   Tämä on vanha ketju ja aloittaja on toivottavasti löytänyt itselleen sopivan kumppanin, mutta kommentoin koska tästä olisi kiva jutella.

Joskus Sexpon työntekijän kanssa jutellessa (kylläkin ihan muissa merkeissä), tuli puheeksi, että moni subnainen hakee vaistomaisesti tietyntyyppisiä (usein vääränlaisia...)  kumppaneita, ennen kuin on tiedostanut täysin oman kinkyseksuaalisuutensa ja löytänyt tietoa siitä, mitä BDSM on ja miten sitä kannattaa toteuttaa. Vaisto saattaa johtaa harhaan, ja löytää itsensä väkivaltaisesta seurasta tai yllyttämästä kumppania väkivaltaan. Omalle kohdalle ei löytynyt nuorena oikeasti seksuaalisesti dominoivia henkilöitä, vaan muuten vaan kusipäisyyteen yllytettävissä olevia, joten eihän niistä mitään D/s-suhteita tullut


Itsellä oli jo nuorena tiedossa se, että mulle pitää tarvittaessa "osoittaa paikkani" ja luonnollisestikin pidin vässyköinä niitä jotka eivät siihen kyenneet tai halunneet siten toimia. En tietenkään tarkoita, että kaikilta subeilta löytyisi vastavaa käytöstä, tai että se olisi ainoa oikea tapa

Minä olen yrittänyt yllyttää kumppaneitani väkivaltaan itseäni kohtaan. Olen myös vanilja-aikoina kerran huutanut Tenikselle raivoisan riidan yhteydessä, että löisit edes. Ei lyönyt vaan otti tilanteen haltuun huomattavasti rakentavammalla tavalla. Se johti onneksi sitten syvälliseen keskusteluun asiasta ja parempaan tulevaisuuteen Luojan kiitos kyseessä oli kinkymies, vanilja olisi varmaan pitänyt hulluna. Tai no pitivätkin. Yksi eksä sanoi, että olen muuten täydellinen mutta riidan aikana sekoan täysin. Itseasiassa yksikään eksistänikään ei koskaan lyönyt. Joko olin huono provoilija tai sitten jonkun ihmeen siunauksen kautta vain fiksut miehet ovat olleet kiinnostuneita minusta Yhden teini-parisuhteenkin olen päättänyt vahingossa, koska eksä ei ollut katsonut teini-iän lempielokuvaani (joka sisälsi natsihenkistä BDSM-seksiä ja väkivaltaisen parisuhteen) jossa lähtöaikeissa olevalle naiselle ilmoitettiin "tämä suhde päättyy vasta kun minä sanon niin". Toisen eksän kanssa ei voinut harrastaa yhdyntää, koska "en halua vahingossakaan tulla hänelle raskaaksi". Se suhde päättyi aika äkkiä. Jälkeenpäin olen diagnosoinut, että se mitä silloin luulin dominoivaksi luonteeksi ei nyt oikeasti ollut mitään sinnepäinkään. En ole todellakaan ylpeä toiminnastani eli hävettää aivan helvetisti, koska olen kohdellut todella mukavia, huomioonottavia ja minusta oikeasti välittäneitä miehiä törkeästi. Puolisolta tietysti olen pyytänyt anteeksi.

Koko asia oli minulle itselleni täydellisen hämmentävä, koska noh tuollaiset olivat nuo fantasiat aika häiritseviä etenkin kun pintapuolisesti BDSM:aan tutustuminen ei ainakaan itselleni tuonut mitään ahaa-elämyksiä. Lähinnä tuntui, että tässä nyt pilkataan minua. Tai lähinnä sitä syvää tarvetta sisällä.  Haluan sessiossa olevan ihan oikeasti epämukavaa, mutta sellaistahan ei voi tehdä ihmiselle joka ei ole täysin sinut itsensä kanssa.  Sitten vielä se, että piti pohtia toistanko jotain käsittelemätöntä traumaa. Nykyään ei kiinnosta. Oikea kumppani oli se minun ratkaisuni. Provoiluriitelyllekään ei ole enää tarvetta, koska oikeanlainen kosketus tai sanallinen dominointi auttaa rauhoittamaan sen turvattomuuden tunteen joka riidan aikana voi tulla pintaan. "Aikuisempana" sitä on tajunnut, että väkivalta ei ole sitä mitä kaipasin vaan turvallisuutta oikeanlaiselta mieheltä. Jos mies pystyy pitämään minut kurissa niin se tarkoittaa sitä, että hän ei ole sellainen mies joka humaltuu pimpinhajusta. Suurin osa (ainakin vaniljoista) miehistä kuitenkin pyrkii miellyttämään naisia pelkän pillun toivossa, ja noh minä en ole kiinnostunut sellaisista miehistä. En vieläkään tajua kuinka olen säästynyt kusipäiltä

En ole koskaan halunnut, että mua lyödään riidan aikana. Mutta olen kyllä riidan aikana provosoinut ja sitten ollut pettynyt, kun toinen provosoituu ja poistuu tilanteesta. Kaipa siinäkin motiivi on ollut aika samanlainen, sitä toivoo, että toinen olisi ollut vahvempi, käynyt fyysiseksi muttei liian ja saanut mut rauhoittumaan. Kyllä edelleenkin silloin tällöin huomaan provosointihaluja saadakseni _sen_ kosketuksen.

Anteeksi kaikki kivat miehet, mutta se kyllä kauheaa tulla miellytetyksi pillun toivossa. Olen välttynyt kusipäiltä, koska en ole sellaista valinnut. Tarkoitan niitä hetkiä, kun sitä kuitenkin tietää, että älä nyt viitti lähteä tuon matkaan, anna olla, älä nouse siihen autoon, älä auo päätäs. Niissä hetkissä sitä on valinnut itselleen jotain parempaa. Ja toisaalta on osannut erottaa toteuttamiskelpoisista fantasioista sellaiset, joita ei voi lähteä toteuttamaan ja sitten vaikka kirjoittanut niistä novellin, jossa kaikki menee just sillai kohdilleen tai pieleen kuin fantasioissa saa mennä.