Sopimuksista

[Kolumnisti]

Sopimuksista

Kaikki me teemme ihmissuhteissa sopimuksia. Nekin, jotka kokevat etteivät sopimuksia tee, nojautuvat käytännössä yleiseen käsitykseen mikä on oikein ja normaalia ihmisten välistä käytöstä. Tätä voi sanoa kulttuuriseksi sopimukseksi – tehdään niin kuin kuvitellaan kaikkien muidenkin tekevän. Ehkä ihmissuhdeanarkistit ovat ainoita, joille sopimukseton tila on mahdollinen, mutta tässäkin todennäköisesti anarkismi kohdistuu suhteen ulkopuoliseen maailmaan, kahdenvälisen suhteen ollessa kuitenkin jollain lailla sovittu.

Silloin kun halutaan tehdä jotain toisin kuin vallitsevassa kulttuurissa on tapana tehdä, sopimus on keino varmistaa osapuolten yhteisymmärrys. Pohjimmiltaan kyse on keskustelusta, yhteisen käsityksen hakemista siitä, mitä ollaan tekemässä. Se, että kirjataanko tulokset paperille vai jäävätkö ne muistinvaraisiksi ohjenuoriksi, ei sinänsä ole merkitystä. Tekstin kirjoittaminen talteen kuitenkin mahdollistaa sovitun tarkistamisen siinä vaiheessa, kun osapuolille tulee erimielisyyksiä sopimuksen sisällöstä. Kannattaa myös muistaa, ettei tällaisilla sopimuksilla ole minkäänlaista juridista pitävyyttä. Jos oikeusteitse joutuu vastuuseen, kirjallinen allekirjoitettu sopimus on leikkiasiakirja.

BDSM:n yhteydessä sopimuksissa on yleensä kyse vallansiirtosopimuksesta. Toki sopimuksella voidaan ja kannattaakin säädellä myös muita epätavallisia suhdemuotoja, mutta tässä käsittelen asiaa nimenomaan D/s:n näkökulmasta.

Kaikesta voidaan periaatteessa sopia. Käytännössä ihmissuhteet ovat eläviä asioita; halut ja intensiteetit muuttuvat, ja se mikä viime vuoden sopimuksessa oli oikein, ei välttämättä enää toimi tänä vuonna. Samaten voi löytyä näkökulmia ja kehityssuuntia, joita ei voinut ymmärtää ottaa huomioon sopimusta tehdessä. Jotkut olettamat voivat olla niin vahvoja, ettei niiden vaihtoehtoja ole voinut kuvitella relevanteiksi sovittaviksi asioiksi.

Listaan tässä tavallisimpia sovittavia asioita, sekä joitakin ei niin tavallisia, jotka voivat puraista pahasti, jos niitä ei ole ottanut huomioon.

Osapuolet ja heidän roolinsa: ensimmäisenä kannattaa ainakin karkeasti kuvata osapuolia ja mitä sopimuksessa käsitellään.

Aika: yleensä sopimukset laaditaan olemaan voimassa toistaiseksi, mutta joskus voi olla hyvä käytäntö rajoittaa voimassaolo esimerkiksi kolmeksi kuukaudeksi. Tällöin suhdemallia voi testata turvallisesti ja paluu normioloihin on helppoa. Sopimusta voi jatkaa jos suhdemalli tuntuu hyvältä. Toinen puoli ajallisuutta on, miten paljon aikaa voidaan osoittaa BDSM-toimintaan, mistä voidaan s:n osalta käyttää nimitystä saatavuus: kerran kuussa, kerran viikossa vai päivittäin?

Rajoista sopiminen kuuluu sopimuksen ydinalueisiin. Kaikilla meillä on asioita, jotka koemme syvästi vastenmielisiksi, ja nämä sopimuksessa rajataan tekemisen ulkopuolelle. Hankalimmin käsiteltäviä ovat henkiset rajat, jotka voivat olla vaikeita havaita ja voivat pintautua yllättävissä yhteyksissä. Rajojen yhteydessä voidaan myös käsitellä ”reuna-alueita” (soft limits), joilla toiminta on riskialtista ja vaatii tarkkaavaisuutta. Nämäkin voidaan kartoittaa, ja sopia onko niitä tarvetta työstää ja miten niitä käytännössä lähestytään.

Vastuut ja turvallisuus: D:n rooli on luonnostaan vastuunkantajan rooli, mutta kummallakin osapuolella on omat vastuunsa. Turvallisuuden osalta on hyvä pohtia SSC ja RACK -termejä, joista ensin mainittu pohjaa turvalliseen, terveeseen yhteisymmärryksessä tehtävään toimintaan, ja jälkimmäinen riskianalyysiin, siihen että pohditaan toiminnan vaarat silloin kun tehdään potentiaalisesti vaarallisia asioita. Kannattaa myös miettiä miten kovaa käyttöä s voi kestää. Fyysiset rajoitukset ja riskit on hyvä kirjata muistiin. Henkisellä puolella voivat rajat tulla vastaan yllättävän nopeasti, joten D:n tulee tietää, mitä asioita tulee lähestyä varoen.

Kommunikaation tavoista on hyvä sopia. Lähtökohtana on rehellinen vuorovaikutus, jossa usein s:n tehtävä on olla täysin avoin ja kommunikoida epäröimättä kaikki suhteeseen vaikuttavat asiat. D:llä on aivan vastaava velvollisuus omasta puolestaan viestiä tärkeät asiat, mutta usein tähän kuuluu harkintavelvollisuus, oikeus miettiä rauhassa miten asian voi ratkaista suhteelle rakentavalla tavalla. Osapuolilla tulisi olla aina puheoikeus, ja vastaavasti myös kuunteluvelvollisuus. Nämä osat eivät välttämättä ole riippuvaisia D- ja s-rooleista. Lisäksi voi olla hyvä sopia muodollinen menettely, jolla varmistetaan, etteivät vaikeat asiat jää keskustelematta muiden paineiden takia. Tällainen voi olla esimerkiksi viikoittainen kirje, jossa voi paneutua kertomaan asioista, joita ei muuten saa sanottua.

Dynamiikan laatu ja kattavuus on olennaisimpia käsiteltäviä asioita. Halutaanko harrastaa makuuhuone-BDSM:ää vai tuleeko vallansiirron olla kokonaisvaltaisempi? Onko kyseessä 24/7 ja mitä osapuolet käsittävät tällä termillä? Jätetäänkö jotain elämänalueita dynamiikan ulkopuolelle? Onko D:llä absoluuttinen valta (TPE, total power exchange), valta harkintamenettelyn kautta, oikeus keskustella asiasta vai puuttuuko valta kokonaan jollain alueella? Ja tärkeänä asiana: onko D:llä tarve käyttää valtaa, hallita ja kontrolloida, vai onko kyse vain periaatteellisesta asiasta, jota ei tarvitse normaalin elämän juoksussa pitää esillä?

Turvasana ja veto-oikeus: turvasanan käytöstä on hyvä sopia täsmällisesti. Jos s:llä on oikeus kieltäytyä jostain, menettelytavasta on hyvä myös sopia.

Käytännön soveltaminen: mitä asioita halutaan oikeasti tehdä? Mitä jätetään tekemättä? Millaisia rituaaleja ja protokollia noudatetaan niin yksityisesti kuin suhteessa muihin ihmisiin? Kuuluuko s:n tehtäviin kodinhoito tai muita käytännön asioita? Tuleeko s:n olla aina käytettävissä, miten D:n tarkkaavaisuutta vastuullisista asioista pidetään yllä?

Muut osapuolet: onko suhteessa muita osapuolia? Mitkä ovat heidän oikeutensa ja miten heihin suhtaudutaan? Onko suhde tarkoitettu suljetuksi vai onko mahdollista lisätä osapuolia? Millaisella menettelytavalla? Ohjataanko yhteydenotot D:lle vai voiko s sopia asioista yksin? Onko D:llä valta rakentaa omat suhteensa vapaasti vai onko s:llä oikeuksia puuttua niihin? Voiko D lainata s:ää mielensä mukaan muille osapuolille?

Vaikka kaiken voi yrittää kattaa sopimuksessa, on todennäköistä, että vastaan tulee tilanteita, joita ei ole pystytty kuvittelemaan sopimusta laadittaessa. Kannattaa miettiä sopimuksen henkeä. Sopimus voi osin olla myös konkludenttinen tai implisiittinen; hiljainen sopimus, jossa toiminta ja käytäntö perustuu aiemmin tehtyjen toimien pohjalle. Tällöin suhteen vallitsevista käytännöistä on löydettävissä ohjenuora miten ristiriitatilannetta pitäisi käsitellä.

Sopimusten rapautuminen on elämää, ja voi olla hyväksi avata sopimus keskustelulle vuosittain. Tällöin osapuolet pysyvät kartalla ja mahdollinen päivitystarve tulee tietoon. Haasteet tulee ottaa vastaan avoimin mielin. Jos tahtoa riittää, myös ratkaisut ovat löydettävissä.

Fixx,
jolle sopimukset kaikessa lujuudessaankin ovat aina olleet häilyviä periaatekokoelmia, ja näin alttiita ajan tuomalle tuholle.

[Normandie]

Kiitos Fixxille erittäin hyvin ja monipuolisesti laaditusta kolumnista. Paljon ajattelemisen aihetta ja hyviä näkökulmia. 

[submit]

Hyvä teksti!
Sopisi kyllä paremmin artikkeleihin ja olisi siten paremmin lukijoiden hyödynnettävissä myöhemminkin.

[-katy-]

Kolumnisti kirjoitti:

Henkisellä puolella voivat rajat tulla vastaan yllättävän nopeasti, joten D:n tulee tietää, mitä asioita tulee lähestyä varoen.

Tämä se jaksaa hätkäyttää aina,vaikkei itseäni varsinaisesti koskekaan,mutta ajateltua on tullut liikaakin ainakin näin viimevuosina.
Mistä ihmeestä voi tietää rajoistaan tai toisen rajoista,jos ei tunne riittävästi toista tai tämä toinen itseään. Jos ei ole kokemusta,voi mutuilla yhtä jos toista mielessään,mutta oikeassa leikkitilanteessa tapahtuukin ihan jotain muuta.
Kuka on telepaatikko,ennustaja ja kaikkivaltias joka asiassa,niin että nämä henkiset puolet ymmärtää,tutustumatta ja kokematta,ymmärtämättä, kuin ehkä sillä,mitä on jalkojen välissä..?

(Taidan tyytyä pitämään kädestä kiinni,jos vielä vanhus joskus jotain pääsee kokemaan oikeasti)

[vorona]

Kuka on telepaatikko,ennustaja ja kaikkivaltias joka asiassa,niin että nämä henkiset puolet ymmärtää,tutustumatta ja kokematta, ymmärtämättä, kuin ehkä sillä,mitä on jalkojen välissä..?

Ei kukaan

Mistä ihmeestä voi tietää rajoistaan tai toisen rajoista,jos ei tunne riittävästi toista tai tämä toinen itseään. Jos ei ole kokemusta,voi mutuilla yhtä jos toista mielessään,mutta oikeassa leikkitilanteessa tapahtuukin ihan jotain muuta.

Eikä voikaan, ennenkuin ottaa asiakseen niitä pohtia, ja ehkä ottaa riskin ja kokeilla.

Kartoittaa niitä rajoja voi, ja pitääkin, toivottavasti ihan jutellen sen toisen kanssa eikä vaan omassa mielessään, olipa sitten s tai D.

Tähän mennessä ei koskaan tullut vastaan sen paremmin D- kuin s-ihmistäkään joka ei osaisi sanoa puuhia pohdittaessa että mikä ei tunnu hyvältä ajatukselta, mikä vähän epäilyttää ja mitä mielellään kokeilisi, myös henkisten rajojen kohdalla.

Mä päädyn noiden henkisten rajojen koetteluun  melkein aina niin, että joko itseä tai leikkikaveria on alkanut kutkuttaa ja pohdituttaa joku asia joka on ollut vaikea tai epämiellyttävä tai ihan vaan mahdoton. Sitten sitä aletaan puida ja miettiä,  että mikäs tässä nyt piilee ja miks se on yhtäkkiä alkanut kiinnostaa - onko se siis semmoinen juttu jota pervosteluissa kannatta tonkia vai ei.

Jos se asia siitä mätystelystä sitten johonkin etenee, niin seuraavaksi aletaan pohtia miten pahan paikan rajaan pääsee kiinni vai pääseekö niin että kaikilla on vielä suht' turvallinen olo, pohjimmiltaan. Joskus alkaa mennä sitten liian syville vesille,  ja homma jää odottamaan aikoja parempia, joskus sitten taas päätetään kokeilla... ja kun kaikki ei menekään kammottavalla tavalla päin helevettiä, niin sitten se jalkojen välillä kokeminen on niin paljon parempaa

Tai jos menee mettään, niin mun kohdalla ei koskaan oo mennyt niin hujakoille että kukaan osallistuja ainakaan entistä enempää traumatisoituu - jos siis etukäteen on juttuja kylliksi mietitty kahveekupin ääressä. Se on aika hyvä ohjenuora että jos pelkää (liikaa), ei kantsi pelaa.

Tai sitten voi tietty vaan keskittyä fyysiseen väkivaltaan ja jättää noi päänruuvailut sivuun.
Se on aina niin turvallista ja mukavaa! 

[misuli_n]

Noin tarkasti käsiteltyä sopimuksen runkoa en ole aikaisemmin lukenut.
En tiedä jos sopii/rajaa kaiken etukäteen hyvin pikkutarkasti, onko tilaa sitten mielikuvitukselle,
yllätyksellisyydelle jos sellaisesta pitää.

No sehän riippuu ihmisistä, jotka sopimuksen tekevät.
Kuitenkin jonkinlainen yhteisymmärys, sopimus pääpiirtettäin olisi hyvä olla olemassa, varsinkin syvemmässä D/s suhteessa.

Puheoikeus s olisi kyllä hyvä olla, ja kirjoitusoikeus, keskustelu.

[-katy-]

Kuka on telepaatikko,ennustaja ja kaikkivaltias joka asiassa,niin että nämä henkiset puolet ymmärtää,tutustumatta ja kokematta, ymmärtämättä, kuin ehkä sillä,mitä on jalkojen välissä..?

Ei kukaan

Mistä ihmeestä voi tietää rajoistaan tai toisen rajoista,jos ei tunne riittävästi toista tai tämä toinen itseään. Jos ei ole kokemusta,voi mutuilla yhtä jos toista mielessään,mutta oikeassa leikkitilanteessa tapahtuukin ihan jotain muuta.

Eikä voikaan, ennenkuin ottaa asiakseen niitä pohtia, ja ehkä ottaa riskin ja kokeilla.

Olen samaa mieltä.

Riskiin ja kokeiluun vaaditaan kai niitä kemioita ja luottamusta riittävästi ja varmaankin ihan silkkaa himoa, että haluaa harrastaa BDSM-seksiä jonkun kanssa.

Jotenkin omaan boheemiin luonteeseen ei ole tuntunut soveltuvan jotkin tarkat kirjalliset sopimukset,mutta ehkä olisi syytä muuttua tässä asiassa tai sitten jatkaa tätä samaa rataa.

Puheoikeus s olisi kyllä hyvä olla, ja kirjoitusoikeus, keskustelu.

Kommentoin misuli tässä tuota ajatusta, enkä kritisoi sinun mielipidettäsi.
Itselleni on tätä nykyä täysin mahdotonta ajatella,ettei jollain olis oikeutta puhua ja tulla kuulluksi. Millä tavalla sitä sitten oppii tuntemaan ja luottamaan, jos ei toinen osapuoli saisi puhua eikä ilmaista itseään millään tavalla. Body language tuskin on ihan riittävä, ellei sitten se body ja kiiman nostatus ole asian ydin.
Tarvitaanko siihen masteria, että todetaan s:n olevan kiimainen narttu- eikö se että ihmisellä on seksuaalisia haluja, ole jo teini-ikäisen tiedossa ilman masteroimistakin- eikö seksuaalisuus, oli se kinkyä tai jotain muuta, ole yksi elämän perusasioita vai tarvitaanko siihen kinkyys ennen kuin sen tajuaa vasta? Ainakin tuntuu, että vanilijoilla on seksistä ja himosta perustiedot olemassa ilman, että tarvitsevat siihen jotain Viitoittajaa erikseen.

Alleviivaan vielä, että kohdistan nämä mietteet asiaan, enkä kehenkään ihmiseen henkilökohtaisesti