Mustasukkaisuuden moninaiset kasvot

[Nick]

Itselleni sopii avoin suhde. Se toki tarkoittaa että puolin ja toisin on sovittu pelisäännöt ja niiden mukaan mennään. Tosin yllättäen hyvässä suhteessa sitä avoimmuutta tulee harvemmin käytettyä mutta ainakin itselleni mahdollisuus luvan kanssa ja draamattomuus ovat tärkeitä.

Avoimmuuden hyvänä puolena on myös mahdollisuus harrastaa yhdessä muiden kanssa, jaettu ilo on moninkertainen ilo.

[LeatherM]

Niin no, onhan se nyt ihan paskapuhetta että mustasukkaisuus kertoisi jotain rakastamisesta. Se kertoo ihan muista asioista, lähinnä itsetunto-ongelmista ja kontrolloinnin tarpeesta. Juokse kun havaitset.

[Sigmamies]

Hyvinkin omistushaluinen oon mutten tippaakaan mustasukkainen. Toki kyselen omiltani onko oltu kiltisti ja yrittikö pikkurunkkarit iskee mutta tiedän kyllä ettei mun omat tuollaiseen lähde 

[telle]

Samoilla linjoilla LeatherM:n kanssa. Vaikka kontrollointi ja omistushalu omalla tavallaan kuuluvatkin usein D/s-suhteisiin mustasukkaisuus on ihan eri asia. Jaloilla äänestäminen on ainoa keino välttyä kurjuuksilta 

[Ninni]

Minusta on hieman mustavalkoista ajatella jonkin tunteen yksinään olevan paha. Se, mikä ratkaisee on, kuinka tunnetta käsittelee ja miten sen vallassa käyttäytyy.
Minä olen epätäydellinen ja tunnen ajoittain mustasukkaisuuden tunnetta. Minulla on oikeus kaikkiin tunteisiini. Se, miten voin tunteeseen vaikuttaa, löytyy ajatuksen ja toiminnan kautta. Noiden välille on osattava tehdä ero.
Enkä tarvitse elämääni ihmisiä, jotka pelkäävät tunteita tarvitsen niitä, jotka pystyvät vuorovaikutukseen ja siten vaikuttamaan asioihin. Tunteisiiinkin. Ajatusta ja toimintaa on nopeampaa muuttaa kuin tunnetta ja niiden avulla myös tunteeseen voi vaikuttaa.

[KingDom]

Mustasukkaisuus on kyllä täysin normaali tunne eikä sitä tarvitse hävetä tai itseään tai muita siitä tuomita.
Yleensä mustasukkaisuus kertoo siitä että välittää toisesta vaikka täällä muuta väitetään monasti.

Sairaalloinen mustasukkaisuus sen sijaan on hankala asia. Jos mustasukkaisuus alkaa hallita elämää se muuttuu todella ikäväksi itselle ja mustasukkaisuuden kohteelle.

Missä tuo raja sitten menee, en osaa sanoa, ehkä siinä että välittäminen on muuttunut pakkomielteeksi ja omistamisenhalu on vallannut koko elämän ja suhteen ja sen kohde ei pidä sellaista omistamista itselleen miellyttävänä vaan ahdistavana.

[Sudo]

Minä en osaa sanoa tunnenko oikein mustasukkaisuutta vai en, tutustumisvaiheessa tuntuu toistuvan sama epävarma kausi mutta sen jälkeen tunnen hyvin vähän mustasukkaisuutta. Tuntuu, että avoimuus ja sellainen tunnetasolla tavoitettavissa oleminen vähentää epävarmuutta ja omistamishalua. 

Onhan se hauska joskus leikkiä omistavansa toisen, mutta mielestäni aitoon rakkauteen sellainen ei kuulu. Jos rakkaalla on parempi olla jonkun toisen kanssa, eikö siitä pitäisi olla iloinen? Ja iloita yhteisistä hetkistä joita oli? Ei se kulta ainakaan paremmin pysy kainalossa jos sitä koko ajan vahtii kuin koira luutaan.

[Macy]

Kyllä sitä tulee oltua mustasukkainen. Se että, kuinka paljon siihen reagoi on eri asia. Oppinut siihen, että tunteita tulee ja menee. Kaikki tunteet saa tulla. Välillä niitä on vaikea tunnistaa tai erotella, mistä moinen tunne johtuu.
Hyvin usein tulee oltua mustasukkainen myös. Niin kavereista kuin kumppaneista. Aina siinä nousee pilkahdus jostain vaille jäämisestä, hylkäämisen pelosta tai ihan muista skeemoista jotka sillä hetkellä tuntuu olevan pinnalla.
On myös erilaisia asioita jotka mustasukkaisuuden laukausee. Joskus on aivan intopinkeänä, kun kumppanilla on joku muu jota ihailla, panna ja kaikkea, what not. Sitä on mukava katsella, eikä itsellä tule vaillejäämisen tunteita. Joskus riittää, kun paras ystävä hengaileekin jonkun toisen kanssa. Vaikkei itsekään olisi ehtinyt aikaa viettää. Logikkaa? Has non.
Enemmän puntaroin, onko jossain tilanteissa mustasukkaisuudesta mitään aihetta vetää lisää rajoja ja ilmoittaa tuntemuksista? Että missä kohtaa mustasukkaisuus on liikaa. Itselle harvemmin nykyään on, mutta jokus joutuu arvioimaan onko syytä arvioida omia arvoja ja toiveita uudelleen.

[telle]

Minä en suostu pitämään mustasukkaisuutta hyväksyttävänä tai normaalina tunteena. Kokemusta kuitenkin on pitkästä vaniljasuhteesta jossa se ensin niin mukavalta tuntunut lievä kontrolli ja muka rakastaminen muuttui vuosikymmenten kuluessa ihan joksikin muuksi.  Ikävää ettei kukaan silloin neuvonut juoksemaan...Vaikka tuskinpa olisin suostunut kuuntelemaankaan 

[tiikki]

Veikkaan että tässä ihmiset ovat harvinaisen yksimielisiä, mutta käsittävät sanan mustasukkaisuus eri tavoin.

Minusta se, että tuntee toista kohtaan kaipuuta, himoa ja muita vastaavia tunteita hänen olleessaan toisen kumppaninsa luona on ihan normaalia. Harmituskin on ihan hyväksyttävää jos tuntee saavansa turhan vähän huomiota. Onko tämä mustasukkaisuutta on sitten määritelmäkysymys. Mutta näistä tunteista pitää puhua puolison kanssa, eikä antaa jättää niitä muhimaan.

Kontrolloiva, kieltävä, väkivaltainen toisen vapauksiin puuttuminen (sovittujen sääntöjen ulkopuolella) on sitten aivan eri juttu.

[D79Mies]

Tunteet ovat ainoastaan tunteita, enkä edelleenkään usko ajatusrikollisuuteen. Teot ratkaisevat. Siksi mielestäni mustasukkaisuudella on paljon yhteistä aggression kanssa. Ihminen ei voi käskeä itseä olla tuntematta jotakin, mutta hänen on kyettävä kanavoimaan tunteensa vastuullisella ja kypsällä tavalla.

Itselleni mikä tahansa vapaaehtoinen ihmissuhde lähtee luottamuksesta. Tästä johtuen mustasukkaisuus on päässäni läsnä hyvin harvoin ja vieläpä varsin laimeana. Hyväksyn kumppanikseni vain sellaisia henkilöitä joihin luotan. Siinä vaiheessa, jos tulen mustasukkaiseksi, on parempi ajaa alas koko suhde. Ei se enää olisi sen arvoista.

Tässä mielessä en oikein ymmärrä niitä ihmisiä, jotka yrittävät kiinnitä toisen huomiota tekemällä hänet mustasukkaiseksi. Minulle tuollainen käytös näyttäytyy lapsen tasolle jääneelle ihmissuhdetaidolle.

P. S. Minua alkaisi häiritä toisen mustasukkaisuus siinä vaiheessa, jos itselleni kristallinkirkkaan moraalin läpi nähdyt tekoni pitäisi alkaa salamaan kumppanilta ihan vain siksi, ettei hän tulisi mustasukkaiseksi.

[Gloom Flower]

Minun itsetuntoni on maassa syvällä kraaterin pohjassa, jotta yleensä mustasukkaisuus on minun heiniäni. Mistä tahansa, ketä tahansa kohtaan, mutta olen oppinut aika hyvin pitämään itseni aisoissa. Se on kuitenkin helpompi ajatella että en ansainnut hukattuja tilaisuuksia, kuin alkaa pitämään meteliä.
Hiljattain yksi pitkäaikainen kaveri päätyi vakavampaa suhteeseen. Eihän meidän välillä mitään syvempää ollut, minun pitäisi olla onnellinen sen jannun tähden, ei googlata wiccalaisia kirouksia kolmelta aamuyöstä. Nyt saan olla puremassa suukapulaa joka kerta hänen kanssa tekemisissä ollessa, etten ala kirkumaan kuin pahinkin rähjähenki, ja pelkään upottavani koko ystävyyden sen myötä.

[Nalle]

Tuo mustisjuttu onkin jännä asia.... silloin kun parisuhde ja oma paikka siinä on selvä ja vakaalla pohjalla, en ole koskaan tuntenut mustasukkaisuutta. Vaikka kumppanilla on pientä peliä ollutkin.... mutta jos tuntee itsensä epävarmaksi parisuhteessa. Mörköjä keikkuu jokapuolella....

[Colestramus]

Joskus aikaisemmin oli mustasukkaisuus itselleni aika iso ongelma. Itsetutkiskelun ja kantapään kauttahan se tuli opittua että oma itsevarmuus ja pelot oli ne pääasialliset tekijät. Nykyään ei kauheasti jaksa hetkauttaa, jos kumppani vaikka vähän pitää hauskaa tai pientä flirttiä on jonkun muun kanssa, kunhan vain pysyy järki mukana että ei mitä tahansa, kenen tahansa mene tekemään. Oma lähipiiri kavereista esim. On aika ehdoton ei, ellei yhteisesti olla sovittu. Sama pätee työkavereihin.

Myöskin kun se kumppani on sellainen että menee oikeasti hyvin, niin en koe edes tarvetta hakemalla hakea ulkopuolista seuraa. Veikkaan että suurin osa mitä tapahtuisi, on puhtaasti sattuman kautta, treffi palstojen sijasta.

[helle]

Olen kyllä epävarma ja itsetunto on huono, mutta mustasukkaisuus on vieras juttu. Enkä hyväksyisi, jos puoliso alkaisi käyttäytyä mustasukkaisesti. Mutta onneksi ollaan samaa maata tässä asiassa.