Mustasukkaisuuden moninaiset kasvot

[Shy]

Olen saanut huvittuneena pyöritellä silmiäni yhden Alfan "Tämä on Minun Narttuni" -pullisteluja seuratessani. Voimakkaina ympärilleni kiertyvät käsivarret saavat vastakaikua, kun sukkien lisäksi jaloissani pyörivät nimettömätkin. Toiselle "kuuluminen" tuntuu hyvälle.

Toisaalta mietin millaisena näyttäytyisi sellainen mustasukkaisuus, jonka alkaisin kokea ahdistavana. Millainen on Sinun kokemuksesi? Milloin lite-svartsjuka lakkaa olemasta kivaa Sinun mielestäsi? Oletko - ja jos niin miten - käsitellyt Sinuun kohdentunutta mustasukkaisuutta? Millaisin tuloksin?

Poissuljetaan jo heti alkuun siis turhan ilmeiset = todelliset väkivaltaisuudet. Kiinnostavampaa on se hiuksen hienoisten sävyjen ja vireiden havainnointi. Missä menee raja kullakin?

[PinkCat]

En oikeastaan osaa vastata tähän tuolta näkökantilta, mutta voin kertoa itse aikanaan olleeni elämäni ensimmäisessä (ja toistaiseksi viimeisessä) vakavassa parisuhteessa (avoliitto) aivan sairaalloisen mustasukkainen.
Ja se oli ihan kamalaa itsellekin. Tiesin että oma käytös oli sairasta mutta en voinut sille mitään.
Ei se suhde ollut vissiin oikein menestystarina mutta luulen että ainakin omalla kohdalla se mustasukkaisuus lähti juuri siitä omasta valtavasta epävarmuudesta kun ei ollut kokemusta ihmissuhteista eikä tiennyt miten pitäisi olla, kasasin valtavia paineita siitä että osaisin olla "oikein"
Se itseluottamuksen puute sitten purkautui mm. tuona mustasukkaisuutena.
Mutta siis, voin sanoa että se ei tosiaan myös itsestä tuntunut todellakaan hyvältä, jos ei varmaan tuntunut sen kohteenkaan mielestä.

[Aino]

Minä ymmärrän mustasukkaisuuden omasta epävarmuudesta ja luottamuksen puutteesta kumpuavaksi negatiiviseksi (mutta kovin inhimilliseksi) tunteeksi. Sitten taas omistushalu ja toisaalta omistautuminen voi olla positiivista, juuri tuollaista "tämä on mun"-menttaliteettia (positiivista siis silloin, kun se on yhteisymmärryksessä tapahtuvaa, ja tuntuu kaikista suhteen osapuolista hyvälle).

Raja mustasukkaisuuden ja omistushalun välillä on hiuksenhieno ja varmaan melko tulkinnanvarainen ja etenkin ulkopuolisille silmille täysin hämärä. Mun päässä silti tosi merkittävä ja selkeä. Itse pyrin eroon mustasukkaisuudesta avoimuudella ja keskustelemalla niistä asioista, jotka mustasukkaisuutta herättää. Sitten tuon omistushaluisuuden vain hyväksyn itsessäni, ja ilokseni murunikin sen hyväksyy, ja pitää sitä jopa hyvänä asiana.

[little_kitty]

Mustasukkaisuus-kohtauksia tulee ja menee, vaikka parisuhde olisikin hyvällä jalustalla noin yleisesti. Meidän tapauksissa tässä on kyse lähinnä oman historian aiheuttamista peloista ja epävarmuudesta - ja niistä selvitään, kun rauhoitutaan ja keskustellaan asiat halki.
Varsinkin kumppanini on omistuksenhaluinen, ja pidän siitä piirteestä. Ongelmia tulee, jos on kommunikaatio-katkoksia humalatilan, kiireen, väsymyksen, ajattelemattomuuden tai muun takia.

Hetkinä, jolloin olen mustasukkaisuutta aistinut, olen sen huomannut fyysisisten eleiden muuttumisesta. Käsi puristaa kättä lujempaa, jännittyneesti. Silmien ilme on tiukempi, leukalihakset jännittyneet ja asento jäykkä. Reviirin merkkausta se kai on. Kulkemisen, tekemisen rajoittaminen on mielestäni se selkein viesti.

Olen kaikissa parisuhteissani joutunut työskentelemään mustasukkaisuuden kanssa, koska pidän omistavista ja voimakkaista kumppaneista. Vääränlainen omistaminen on ahdistavaa, rajoittavaa ja tuo epävarmuutta ja pekoa suhteeseen. Saanko tehdä näin? Mitä käy, jos teen noin? Onkohan tämä okei? Pahimmillaan olen joutunut lopettamaan ystävieni halaamisen, sylissä istumisen ja toiseen nojaamisen - tämä kaikki on ollut minulle täysin luontaista, enkä ole koskaan ajatellut niihin sisältyvän mitään ystävyyttä kummempaa. Lähes kaiken fyysisen kontaktin pois rajaaminen aiheutti tietenkin ongelmia monella eri tasolla. Tästä parisuhteesta on jo onneksi aikoja sitten päästy eroon

Mustasukkaisuuteen ei ole mielestäni muuta ratkaisua, kuin asiasta täysin avoin keskusteleminen ja luottamuksen ansaitseminen. Toisen saa omistaa, mutta toiseen pitää myös luottaa. Rajoista on hyvä keskustella niin, että molemmat sitoutuvat niihin, koska HALUAVAT, eivätkä siksi, että toinen käskee/vaatii.

[MariaAndromeda]

Eräs muuten varsin mainio seksisuhde loppui aikanaan ihan turhan lyhyeen, kun tyyppi oli ihan käsittämättömän mustasukkainen musta, vaikka meidän välillä ei varsisnaisesti ollut mitään muuta kuin hauskanpitoa. En olisi suunnilleen saanut puhua saati hengailla vähääkään muiden miespuolisten kanssa, mikä siinä elämäntilanteessa oli käytännössä täysin mahdotonta. Tyyppi oikeasti näki vaivaa stalkatessaan ahkerasti mua, ja veti hernettä nenään milloin mistäkin kaiken aikaa. Mikä hauskinta, tällä jätkällä silti oli vipinää samaan aikaan kyllä muidenkin kanssa, mikä mulle oli ihan sama, kun mitään loppuelämän kumppania en siitä muutenkaan ollut ajatellut. No, se suhde jäi lyhyeksi, ja eräs merkittävä osasyy tähän oli juurikin tuo mustasukkaisuus.

Itse en ole oppinut mustasukkaiseksi vielä tähän päivään mennessäkään. Toisaalta, ollaan oltu mieheni kanssa aika avoimia ja vapaamielisiä pitkähkön suhteemme alkuajoista lähtien, eikä kummastakaan tunnu väärältä ajatus, että voidaan oman harkinnan mukaan toisinaan harrastaa seksiä myös muiden kanssa. En mä osaa ajatella, että se esimerkiksi olisi jotenkin multa pois, jos mies käy työreissulla panemassa jotain muuta - eihän se mun luona silloin ole kuitenkaan. Avoimuus, luottamus ja toisen kunnioitus on aika hyvä perusta mustasukkaisuuden välttämiseksi.

Ai niin, olihan mulla joku kumma cuckquean-kinkkikin... Mustasukkaisuus ei oikein toimi sen kanssa.

[-katy-]

No joo,joskus enemmänkin tullut mietittyä aihetta,että miksi on kokenut voimakasta mustasukkaisuustta ja osattomuutta jossain tilanteessa. Ei kai siinä sen kummempaa mystiikka ole,jos on ulkona niin on ulkona ja se voi joskus kirpaista tai tuntua jopa fyysisenä kipuna.

[X-Myster]

Mustasukkaisuuden rikkaruohon siemen on meissä jokaisessa elomme puutarhassa. Se on siemen jota ei kannata kastella, kuten ei myöskään katkeruuden rikkaruohon siementä. Ei ainakaan antaa lannoitteita tahallaan. Ne myrkyttää itse kukan ja koko ympäristön ajastaan. Koko kasvimaa kärsii niistä....

[Dominanssi]

En ole koskaan osannut olla mustasukkainen.
Siksi varmaan en sitä myöskään siedä.

[Guide-Master]

Itse olin niin kauan mustasukkainen,  kun kysyin itseltäni "miksi", sen jälkeen ihmisiä on mennyt ja tullut. Tämän kautta myös opin sen, että mustasukkasuudesta ratkaiseminen on yksi kaikkein eniten subia nöyryyttävä asia, josta todella päästään hänen päänsä sisälle kunnolla, sillä mustasukkaisuuden kieltäminen asettaa ihmisen myös vaiheeseen kasvun tilaan.

[Chmlnidae]

Olen tätä miettinyt. Silloin tällöin vuosien ja kokemusten myötä. Tässä ketjussa, nopsasti vilaisten, näytti tuo epävarmuusjutska jo tulleen mainituksi. Niin se yleensä tuleekin. Mutta.
Kun olen itse puinut joitakin kohtia kun olen tuntenut mustasukkaisuutta, aika hetkellisesti, niin liitän sen siihen etten saa mitä tarvitsen. Eli se on itselleni merkki että minun tulee pysähtyä ja kuunnella mikä mättää. En nimittäin tunne kovinkaan helposti mustasukkaisuutta, en ole erityisen läheisriippuvainen edes -tarpeinen, ja olen sen huomannut ilmestyvän tunneskaalaan juuri tuollaisissa kohdin. Enkä varsinaisesti kyllä epävarmuutena voi noita kohtia pitää. Ehkä ennemminkin epävarmuutena siitä onko suhteella mahdollisuutta, tulevaisuutta. Saman olen lukenut toisinaan vastakappaleen mustasukkaisuudesta, joskus jo ennen tilanteita joskus niiden relisoiduttua. Ja pidänkin sen tähden tärkeänä sekä tajuta itse että ymmärtää toisesta se syy miksi tunne tulee.

[Ninni]

Pidin aiemmin mustasukkaisuutta  (omaani ja toisten) yksiselitteisesti pahana, koska "niin piti olla". Niin oletettiin olevan. Mutta olen kohdannut yhden ihmisen, joka näki asian toisin. Tai sai minut näkemään miten itsekin oikeasti ajattelin. Ja yht'äkkiä mustasukkaisuus ei ollutkaan enää yksiselitteisesti negatiivinen asia. Vaan luonnollinen ja sallittu tunne. Merkki tunteiden aitoudesta ja välittämisestä.
Mikä tahansa tunne voi muuttua "sairaaloiseksi" ja sitten on tietenkin eri tilanne. Mutta minulle oli helpottavaa muistaa, että kaikki tunteet on sallittuja. Jos saa luvan olla vähän mustis, saa luvan myös rakastaa ... Kaikki eivät kestä sitä, jolloin päästään tunteiden hallintaan - mistä voisi sitten kirjoittaa ihan eri ketjussa

[Hirvaz]

No mitäpä helvetistä?

Itse en liene niinkään mustasukkainen kuin omistushaluinen ja kunniantuntoinen.

Naaraani ovat minun naaraitani. Niistä voidaan neuvotella, sopia, käydä kauppaa jne., mutta jos tässä asiassa huijaa, huijaa syvemmälti kuin vaikka elektroniikan parissa.

Tarvitseeko jotain evolutiivisteoreettista liibalaabaa?


  * )

[Ansku]

Hmm. Vaikea sanoa. Oon ollut mustasukkaisen miehen kanssa ennen. Hän oli myös hyvin kontrolloiva ja molemmat aivan väärillä tavoilla. Se oli ainoastaan tuhoavaa, vaikka suhteen alussa se meni vaaleanpunaisten lasien läpi ajatukseen, että onpa kiva, että tuo välittää noin paljon ja haluaa pitää kiinni.

Itselleni ei ole koskaan tullut tarvetta olla mustasukkainen. Jotenkin olen ollut aina vakuuttunut siitä, että jos kundi on mun kanssani, niin hän ihan oikeasti haluaa olla siinä. Hupaisaa on ollut, kun jotkut mimmit ovat koittaneet pokata "mun" miehiä. Yksikin jätkä kysyi multa ymmällään, että enkö ole vihainen kaverini toiminnasta, joka siis yritti testata viehätysvoimaansa mun seksikumppaniin. Mun vastaus:"Antaa tytön koittaa, mitä se on multa pois?" Ei käynyt edes mielessä, että jotenkin häviäisin. Jos pelko tästä olisi, niin se kundi ei olisi mun seurassani ylipäätään.

Nyt kun miehelläkin on omat lisäsuhteensa, niin musta on kiva, että se saa niitä jotain, mitä mä en voi tarjota. On tehnyt hyvää molemmille näissä ruuhkavuosissa, kun toinen on lähes aina kiinni kotona. Mutta se kunsaadaan sitten viikonloppu olla kahdestaan!   

[DareDoll]

Minusta on oltu patologisen mustasukkaisia ja tilanteet on johtaneet semmoisiin sfääreihin ettei niitä edes itse pysty ymmärtämään..
Itse olen silloin herkästi epäluuloinen, jos luottamukseni on aiemmin petetty. Onneksi olen löytänyt ihmisen joka ei ole aiemmissakaan parisuhteissa koskaan ollut uskoton, ja ei näe sellaista edes millään tavalla vaihtoehtona, koska parisuhdetta ei hänen mukaansa ole ilman luottamusta. Kunnioitan niin paljon 

[Perhonen89]

Mustasukkaisuus on ristiriitainen ja vaikea asia. Jos mietin omaan suhtautumistani mustasukkaisuuteen, niin toisaalta kavahdan jos mies näyttää mustasukkaisuutta jo heti alussa, vaikka ei välttämättä oltaisi edes suhteessa vielä. Toisaalta myönnän itsekin olevani hieman mustasukkainen suhteessa, lähinnä silloin jos minä en saa suhteessa tarpeeksi huomiota, vaan muut asiat menevät minun edelleni. En toki milloinkaan esimerkiksi kieltäisi toista tapaamasta vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. Minun kohdallani mustasukkaisuus näyttäytyy enemmän mököttämisenä ja huonotuulisena olemisena.

Oma lukunsa on sitten yhteisistä säännöistä luistaminen. Jos ollaan sovittu, ettei suhteessa esimerkiksi pidetä yhteyttä romanttisessa/flirttailessa mielessä yhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen, niin kyllä tällaisesta säännöstä luistaminen aiheuttaa mustasukkaisuutta ja luottamuksen puutetta.

Jos miettii mustasukkaisuutta omalla kohdallani, niin epävarmuudestahan se kielii. Siitä, että pelkään etten ole riittävä kumppanille. Jotenkin vähän kavahdan ajatusta, että mustasukkaisuus olisi pohjimmiltaan välittämistä. En nyt tiedä onko se niin välittämistä, jos vetää kilarit siitä, että toinen ihan kaverimielessä juttelee vastakkaiselle sukupuolelle.