Erään kerran tilapäisessä mielenhäiriössä
laitoin treffisivulle ilmoituksen ja sovin sitä kautta treffit erään täysivaniljan kanssa. Sivusto oli sellainen.
Alkutervehtiminen tuotti jo ongelmia. Mietin millä nimellä tai nikillä esittäydytään.
Koko tapaamisen ajan mietin mitä voi sanoa ja mitä ei.
Koko tapaamisen ajan mietin sanoja, mietin miten ollaan normaalisti normaali-ihmisen kanssa.
"Mitä sinä harrastat?"
"Öööö, tuota. Käyn kävelyllä." Ei, ei, en voi sanoa että kinkyilen.
Olin niin kiinni Bdsm:n perussäännöissä joissa ihmisen anonyymius on tärkeä asia.
Sekä, jokaisella on oikeus omaan yksityisyyteen.
Hän sanoi oman nimensä, minä en.
Hän kertoi itsestään, minä en sitä totuutta.
Olin kovin vaivautunut suurimmaksi osaksi sen takia, että en osannut hänen kanssaan normaalia vaniljaihmisen deittailupuhetta, pientä small talkia.
Se taisi jäädä viimeiseksi kerraksi kun etsin jotain mille ei ole nimeä. Yritin olla vanilja toisen samanlaisen kanssa läheisessä tekemisissä ja epäonnistuin totaalisesti.