Kinkyytesi alkutaipale

[Fayle]

Mulle ei koskaan oo tullu mitään sellasta yht'äkkistä valaistumista että hei, mähän oon kinky. Aika nuorena, alakoulun ekoilla luokilla varmaan, huomasin että tykkään siitä, että mua satutetaan. Oli semmonen tietokonepeli kun Dungeon Keeper, ja siinä oli semmonen hahmo jonka sai onnelliseks satuttamalla sitä. Sitominen tuli myös mukaan aika nuorena. Muistan, että joskus leikittiin jotain agentteja ja teipattiin kaverin kanssa vuorotellen toista puuhun kiinni, joskus tuoliin. Siitä piti sit yrittää karata, vaikken välttämättä ois halunnukaa.

Myöhemmin tajusin että kyse on alistaja-alistuja -asetelmasta, kun näin elokuvan Batman ja Robin. Siinä Turmio oli Myrkkymuratin narttu, ja kattelin sitä leffaa uusiks ja uusiks vaan niiden takia.

Sama juttu on ollu mun seksuaalisuuden suuntautumisen kanssa. Musta ei oo koskaan tuntunu, että sitä pitäis jotenkin kellekään määritellä tai piilotella sitä, että mulla kiintymykseen ja kiihotukseen ei vaikuta se, mitä housuista löytyy, vaan pikemminkin se, minkä olonen ihminen on. Tätä en oo koskaan peittäny, mutta jostain syystä aika harva mun ystävistä ja lähipiiristä tietää, että oon kinkysti kallellaan. Ne, ketkä tietää, tietää etten halua enää vaniljasuhteita ollenkaan.

[rublover]

Kyllä tämä fetistely kumpuaa ihan kaukaisesta lapsuudesta. Jostain kumman syystä mutsin kumihanskat löysi tiensä meikäläisen leikkeihin. Samoin sadetakki kuului lempiasuihin. Bdsm on tullut kuvioihin vähän myöhemmin, ehkä hieman "kylkiäisenä".

[Guide-Master]

Itsellä lähti koko alistaminen liikkeelle 15v iässä, kun huomasin miten koiran koulutuksesta käytettävät käsky muodot toimivat yhteen tyttöön, jonka jälkeen en juuri muunlaisia naisia ole käyttänytkään.  Sillä sen kun tietää, että siitä pitämiseen on vaikea opettaa, sillä siitä joko pitää tai ei pidä.

[X-Myster]

Kivinen, kovin kivinen..vieläki on raivattavaa polulla mut, jahka ehtii:D

[Katafrakt]

15-vuotiaana ensimmäisen tyttöystävän kanssahan tuo lähti käyntiin. Oltiin luettu, että tuntoaisti herkistyy kun liikkumista rajoitetaan ja silmät sidotaan, joten pitihän sitä sitten kokeilla. Reippailla partiolaisnuorillahan nyt köysiä pyörii nurkissa ja solmut on hallussa, eli lystiin päästin käsiksi välittömästi. Siitä se sitten panojen jälkeen keskustellessa läksi syvenemään, kun valta-asetelmien, esineellistämisen, omistussuhteiden ja pakottamisen kiihottavuus alkoi tuoda itseään esille. Sitten tulivat vitsat, joita pystyi mistä tahansa vesasta käden käänteessä veistämään - vähän ääntä, soveliaasti kipua. Vanhempien nurkissa kun vielä asuttiin ja metsäreissuissakin oli useimmiten liuta muita, ei sopinut suunnatonta läiskettä pitää. Lattiaan asti ulottuva helmalakana oli parhaita joululahjoja, kun köyttä ei tarvinnut virittää sängynjalkoihin joka kerta erikseen. Siitä elegantista ja moneen soveltuvasta vorokkihärvelistä, jonka vain sitomalla ja pleissaamalla toteutin, olen kyllä yhä ylpeä. Enää en ehkä tosin pleissaa yhtä sujuvasti. Harjoittelun puutetta, piruliuta!

Tuolloin sitä ei edes mieltänyt harjoittavansa BDSM:ää. "Olimme kaksin ja rakastimme", kuten Lauri Viita asetteli, mitä nyt siinä rakkaudessa ja etenkin rakastelussa oli oma pieni tummempi viirunsa (kuten joskus myös reisissämme & perseissämme). Nimitimme häntä leikillämme orjaksi, sillä fantasialla kun pelattiin aika paljon vaikka molemmat aika ajoin switchailivatkin, mutta noihin aikoihin ei koskaan tehty aloitetta pakottamalla. Se oli hyvin, hyvin hempeää ja kaikin puolin asiaankuuluvan siirappista teiniromanssia: kahden hengen kapinallisliittouma oman pikku salaisuutensa kanssa. Ja vähän väliä mustelmilla myös. Suloista, mutta niitä aikoja ymmärrän nykyään olla kaipaamatta. Hän muuttui jo vuosia sitten minulle tuntemattomaksi ihmiseksi enkä minäkään ole enää myöhäisteini (mikä on hiton hyvä). Äärimmäisen kiitollinen sen sijaan olen niille halvatun teinipervoille, jotka muistissani majailevat.

Tajusin vasta seuraavassa seurustelusuhteessani umpivaniljanaisen kanssa, että paljon uupuu, jossei yhtään saa sovitusti päsmäröidä.

[slaveJL]

Synnyin...

Veitsi hampaissa.
Leikkasin napanuorani ja kävin kiinni kätilön tisseihin.

Siitä se sitten lähti.

 

Veitset pienillä lapsilla on vaarallisia... *poistaa terät stogen ympäräriltä*


Ja allekirjoittanut on kokenut mutta tuskin kaikkea. Odottaen on hyvä olla.

[Moonshade]

Samoin kuin monella edellisellä postaajalla, taipumus on ollut takaraivossa pienestä pitäen, sitomiseen liittyvät asiat vahvasti mielessä, myöhemmällä iällä rajumpien valtataisteluiden tullessa mukaan kuvioihin. Kaikki kuitenkin vielä ajatustasolla, tosin netin kautta on tullut roolipelin kautta kokeiltua yhtä ja toista. Ensimmäistä RP-kertaa pidän todellisena alkuna - tajusin tuolloin kuinka paljon nautin kys. touhusta. Mielikuvitus on voimakas asia.

[piNaNas]

Voisi tietenkin ajatella, että voimakas kiinnostus äidin korkokenkiin olisi saattanut enteillä jotain. Tai se, että luontodokkareissa rajuhko petoeläinten saalistamiseen liittyvä kuvasto on aina uponnut. Painiminen, hiuksista repiminen (sisarusparkoja) ollut yleensä vanhimpana vaan plussaa. Muistan kiihottuneeni lapsena fantasioista, joilla on ollut vahvasti tekemistä vangitsemisen ja etenkin genitaalialueen kiduttamisen kanssa. Myös kansallismuseon triptyykki, jossa joku naispyhimys sidotaan paaluun ja häpäistään brutaalilla rintojen skalpeerauksella on jäänyt syystä tai toisesta mieleen.
Mistä sitä noista tietää.

Mutta varhaisteininä ensimmäiset selkeät kosketukseni kinkymaailmaan lienevät olleet juuri tekstipohjaisten roolipelien ja fanfictionin kautta. Löysin jo varsin myös nuorena kirjaston ihmeellisen maailman ja aikuisten fantasiahyllyt.

Teininä seksi ei tosin kiinnostanut pätkääkään, sillä oma käsitykseni kiinnostavista twisteistä asian suhteen ei juuri yhtynyt terveystiedonkirjan visioon hetero-yhdynnästä. Väkivalta sinänsä on aina inhottanut, olenhan suhteellisen tasapainoinen nuorikko ollut - tämä toi aikanaan omat mutkansa kinkymmän seksuaalisuuteni hyväksymiseen ja tutkimiseen.
Pitkän aikaa en tunnustanut kiinnostustani tietyntyyppisiin asetelmiin seksuaaliseksi, vaikka nyt kun viisaampana asiaa ajattelee niin huomaan niiden olleen juuri sitä.
Aikuistuessa ja hyvällä onnella samanhenkisten yksilöiden seuraan hakeutuessa nämä mieltymykset ovat hiljalleen saaneet tilaa kasvaa tutummiksi ja vähemmän uhkaaviksi.
Nykyään alan olla jo lähinnä mieltymyksistään onnellinen, tyytyväinen pervo, joskin uteliaisuutta riittää ja riittää.

[BlackFairy]

Oma suuntautuminen taisi näkyä ulospäin jo kauan ennen kuin tunnustin ja loppu on historiaa. 

[Colestramus]

Oma taipaleeni alkoi ehkä siinä 14v kohdilla. Nytkin kun sitä jälkeenpäin ajattelee, niin oli taipumuksia ennen sitäkin varmasti. Mutta itsessään toteuttamaan fantasioitani olen päässyt vasta 1-2 vuotta sitten. Yläaste oli myös sellaista aikaa että kun minulle valkeni että pidän vampyyreista, haluan viillellä sekä itseäni että muita, pidän verestä yms. Siihen lisäksi se että dominointi halu on todella suuri, plus biseksuaalisuus, joten ei tarvitse laskea kuin 1+1=2, olin aika messed up niihin aikoihin. Tähän vielä lisäksi se että huomasin että pidän myös sitomisesta, ja monesta muusta asiasta, joten tunnen edelleen olevani hieman sekasoppa josta ei ota selvää että mihin se pitäisi luokitella. (mutta hyvällä tavalla )

Eräässä vaiheessa tämän veren halun osalta jopa pidin itseäni sairaana, jotenkin Hannibaliin verrattavissa ja se ahdisti ihan sikana, mutta kun löysin tietoa (tai pikemminkin uskalsin etsiä) niin alkoi valkenemaan asiat.
Em usko että tulen kääntymään pois tästä. Olen niin helpottunut kun löysin ihmisiä joilla on samanlaisia tuntemuksia, ja se että esim. bileissä oikeasti tuntee olevansa kuin kotona, kun muu ympäröivä maailma tuntuu aina vähän sille että en tiedä kuulunko tänne.

Tosin se kun kuulin että isälläni on hieman samanlaisia taipumuksia, pistää miettimään että voisiko nämä jutut olla myös hieman periytyviä. Kinky geeni