Kinkyytesi alkutaipale

[Leccare]

Miten kinkyytesi ilmeni sinulle ja ympäristöllesi alkuaikoina?
Olitko tietoinen kinkyydestäsi vai huomautettiinko sinulle mieltymyksistäsi?
Jos et aluksi tiedostanut mieltymyksiäsi, oliko muutos dramaattinen sen jälkeen, kun olit tiedostanut ne?
Lähditkö hakemaan lisää tietoa, kun tiedostit mieltymyksesi vai toimitko vain vaistojesi varassa?



Inspiroiva linkki aloittelevasta true masterista.


[admin] aiheeseen liittymätön linkki poistettu

[Kettu vinossa]

Aiempi ketju:
Kuinka kauan olet tietoisesti kinkyillyt: http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=2627.0

Itselläni on ollut pikkukakarasta asti emetofobia ja emetofiliaksi se muuttui viimeistään yläasteella tai lukiossa. Koin lähinnä olevani omituinen, enkä keskustellut asiasta kenenkään kanssa.

Aloin etsimään tietoa näistä mieltymyksistä netistä vasta lähemmäs 20-vuotiaana. Ensiksi opin netistä olevani emetofoobikko. Kun etsin netistä lisää tietoa emetofobiasta,  löytyi linkkejä emetofiliaan, ja tajusin olevani sellainenkin. Löysin netistä emetofiilien yhteisöjä ja tajusin olevani fetisisti ja kinky.

Muutos oli dramaattinen lähinnä siksi, etten enää kokenut olevani niin omituinen, kun tajusin että on muitakin jotka ajattelevat suunnilleen samoin samoista asioista. Toki lisätietoja etsiessä opin valtavasti muutakin kinkymaailmasta, ja löysin muitakin itseeni sopivia kinkytaipumuksia.

Tässä nyt on oltu kohta noin 10 vuotta tietoisesti emetofiili. Kiitän kaikkia, joiden kanssa olen netissä ja kasvokkain saanut aiheesta keskustella ja erityisesti heitä joiden kanssa olen saanut sessioidakin.  Netissä tapaamiani emetofoobikkoja (joilla ei ole ollut mitään taipumusta emetofiliaan) en kiitä - haistakaa pas... - eiku - oksennus! 

[-katy-]

Onhan noita "vasaralla hakkaavia, itsessään niin  viattomia" tullut vastaan enemmän kuin yhden tarpeiksi, alku-ja lopputaipaleella.  Tästä on hyvä ponnistaa silti vähän tuhmemmankin ihmisen.  Aina oppii kaikesta, hyvästä ja pahasta, vaikkei nuo hyvän ja pahan määritelmät niin selkeät aina ole.
Mulla on se periaate kuitenkin ollut koko elämän, etten lyö jo hakattua.
Ja en tosin ole swicth  edes, saati d tai m.

[Sybelle]

Itepähän on alka "uusi alalla", eli vasta äskettäin löytänyt rohkeuden lähteä kokeilemaan jotain uutta. Nuoresta asti oon tienny etten kuulu perus "loton jälkeen lauantaisin pimeessä peiton alla"- väkeen, mutta ikinä ei oo ollu sellasta suhdetta, tai edes sellaista ihmistä lähellä joka olisi niin luotettava että uskaltaisin lähteä kokeilemaan mitään. Myöskin häpeä siitä ettei "oo normaali" on ollu suuri este...
Sitominen ja alistuminen on ollu aina "mielen päällä" ja mitä enemmän pääsee kokeilee sitä enemmän innostuu

[little_kitty]

Kai sen on tavallaan aina tiedostanut - lapsuuden leikeissä barbeilla ynm. oli aina mukana vahvoja mieshahmoja pakottamassa naishahmoja tahtoonsa.
Tajusin ajatusteni poikkeavuuden vasta, kun pääsin tutkimaan seksualisuuttani ihan oikean ihmisen kanssa - silloinen kumppanini piti minua outona pervona ehdottaessani kahleiden käyttöä, piiskaamista tai sidontaa. Vaniljaa sen olla piti, muu oli outoa ja ahdistavaa.

Onneksi en ole siellä enää, ja nyt päästään ihan oikeasti tutkimaan tätä juttua isäntäni kanssa. Eli kai sitä virallisesti vasta 'alkutaipaleella' ollaan

[Mr Glencairn]

Itse olen aina ajatellut että kyllä jokainen mies fantasioi alistavansa naisensa. Ottavansa sen mitä tahtoo. Vasta ihan viime aikoina mulle on alkanut valjeta ettei se taidakaan niin olla. Olenko mie sitten kinky? Jos olen niin olen ollut jo kymmenvuotiaasta, sillä silloin tuli jo ensimmäisen erikoiset kokeilut tehtyä (niistä joskus toiste ). Ihan viime aikoina olen kuitenkin vasta vapautunut kinkyyteni suhteen.

[kuunlilja74]

Mä tekstailin muutamia vuosia Masterini kanssa,häntä koskaan tapaamatta.
Se sitten loppui Mutta jätti valtavan palon ja halun kokea sitä oikeasti.
Olen tutustunut netissä blogeihin ja palstoihin,etsinyt tietoa,keskustellut kokeneiden mastereiden kanssa peloistani ja ajatuksista.
Halu vaan kasvaa,Mutta sopivan masterin löytäminen ei olekkaan ihan helppoa. Ehdokkaita kyllä olisi vaikka kuinka,Mutta..
Tällä hetkellä en tiedä pääsenkö koskaan toteuttamaan haluani alistua masterille vai jääkö se vain ikuiseksi  haaveeksi.
Mutta text viestittelystä kaikkia sai alkunsa.
Niin tyhmältä kuin kuullostaakin.

[Jen]

Teinivuosien ensimmäisistä märistä päiväunista asti... Tosin, luulin olevani rikki, enkä uskaltanut kenellekään mieltymyksistäni puhua... Vuosia sitä kestikin, salaa, hieman häpeillen katselin kuvia ja punastelin ajatellen miltä tuntuisi olla itse kuvan henkilö..

Pahimpaan aikaan olin ulospäin jopa "pervofoobinen", ihan vain, kun pelkäsin muiden tajuavan salaisen paheeni ja himoni. Uskottelin itselleni, että en ollut mitä olin, ja jonkun aikaa jopa uskoin siihen.. Onneksi ei enää...

Olen rohkeasti mitä olen, ääneen en sitä huuda, mutta en kierrä enkä kaihda jos joku suoraan kysyy myöskään. En myöskään salaile ihannointiani kaikkea tätä kaunista ja luontaista nautintoa kohtaan, ei kaikki tykkää kaikesta, jos ei muut minusta tykkää ollessani aidoimmillani on se heidän häpeänsä.

[stoge]

Synnyin...

Veitsi hampaissa.
Leikkasin napanuorani ja kävin kiinni kätilön tisseihin.

Siitä se sitten lähti.

 

[balance]

Miten kinkyytesi ilmeni sinulle ja ympäristöllesi alkuaikoina?
Olitko tietoinen kinkyydestäsi vai huomautettiinko sinulle mieltymyksistäsi?
Jos et aluksi tiedostanut mieltymyksiäsi, oliko muutos dramaattinen sen jälkeen, kun olit tiedostanut ne?
Lähditkö hakemaan lisää tietoa, kun tiedostit mieltymyksesi vai toimitko vain vaistojesi varassa?

Ei kinkyyteni oikeastaan tainnut ilmetä lähiympäristööni mitenkään muuten kuin sidontaleikein. Vuorotellen piti sitoa toista ja saada mahdollisimman hyvä paketti kasaan ja sitten toinen pyrki irrottautumaan. Oli mukavaa

Minulla oli ajatuksia alistumisesta ja eri keinoista joilla voisi minua alistaa paljon ennen ennenkuin sain sille kaikelle toiminnalle nimen. Nähtyäni televisiosssa bdsm aiheisen pätkän, tiesin heti, että tämä on se juttu. Sain leiman sille kaikelle jota olin päässäni pyöritelyt ja se sillä tavalla helpotti asioita, että nyt tiesin mitä olin etsimässä. Elämäni ei kuitenkaan muuttunut mitenkään moniin vuosiin. Asia pyöri päässäni ja fantasioin, kunnes sitten jossain vaiheessa nuoruuttani tajusin, että minulla tosiaan on tietokone edessäni ja voisin etsiä asiasta tietoa, ihmisiä, videoita. Sitä kautta sitten hakeuduin ja löysin itselleni ihmisen, joka vähän tutustutti minua bdsm maailmaan. Se sai liekin syttymään sitten lopullisesti.

Mitään dramatiikaa ei kuitenkaan minun matkallani ole ollut. Kaikki on mennyt niiden omilla painoillaan ihan sen takia, koska on ollut halu tehdä ja selvittää. Kun on tarpeeksi tahtoa, sitä löytä sitten keinojakin.

[Sanifected]

Ihan jo pienestä pitäen yritin sitoa itseäni teipillä, kylpytakin narulla ja millä nyt ikinä voikaan kuvitella lapsen huoneesta löytyvän . Aina tottakai salaa vanhemmilta. Sama kohtalo oli miltei joka ikisellä barbi nukella jossain kohti lapsuutta. Vasta aikuisiällä tajunnut, että jo silloin oma sadistinen puoli oli olemassa.
Nimittäin barbit ne vasta saikin kyytiä! Vähän väliä pistin ihan niin pakettiin kuin vain voi ja pistin välillä vielä Keninkin muka raiskaamaan neidit. Välillä piti nuket sotkea punaisella tussilla tai huulipunalla, koska saivat turpaan joko Keniltä tai kuvitukselliselta kidnappaajalta.

Pornon katsomisen ja varsinkin eroottisten sarjakuvien löytämisen ja lukemisen myötä, kiinnostuin kinky aiheista enemmän ja toivoin, että joku päivä pääsisi itsekkin kokeilemaan kaikenlaista. En todellaakaan tajunnut asiaa kunnolla kuin vasta teini-ikäisenä ensimmäisen kumppanini kanssa. Kun ujous antoi periksi ja uskalsin kertoa kokeilun haluistani, huomasimmekin pitävämme aivan samoista aioista. Aloimme kokeilla vähän kaiken näköistä ja omat haluni kaiken uuden ja vielä hurjemman kokeilemiseen kasvoi joka kerta. Niistä ajoista lähten olen ollut todella avoin lähes kaikille omasta seksuaalisuudesti ja mieltymyksistäni, enkä mitään ole koskaan oikeastaan häpeillet.

[tos]

About 14v huomasin, miten tykkään viillellä ihmisiä. Paras seksikokemukseni ikinä, on kun silloisen tyttöystäväni selkään viilsin puukolla hakaristin. Kunnollisen. Syvän, joka vuosi kunnolla verta.

[vide]

Kyllä se alkuaikoina oli tietyn lehden tilaamista. Nettiä ei silloin ollut.
Tunsin taipumukseni selkeästi ja silloin samanhenkisten löytäminen oli kiven alla ja :n joutui harrastamaan liikaa pitkästyttävää vaniljaa. Ja jotta mälli lensi piti ajatella usein ihan muuta mitä partneri ajatteli.

Mutta pienillä askeleilla pääsi muutaman kanssa ihan kivaan menoon.

[Blod_Fet_Finn]

Tätäpä on hankala määritellä. Siemenet kylvettiin jo nuorena, erinäisten törmäämisten äärimmäisen pornografian ja äärimmäisen väkivaltaisten elokuvien jne kautta. En osaa tarkalleen sanoa, mutta olisiko joskus 18 vuotiaan ikäisenä alkanut tulla tietoiseksi toiminnaksi runkata aiheelle? En tiedä millä muilla keinoin asia voisi oikein ilmetä? Kuten mainitsin, kiinnostusta äärimmäiseen materiaalin oli tuota ennen joka varmasti vaikutti tähän suuntaan kehittymistä. Vanhempana voi huomata helposti tiettyjä teemoja, kuten sen, että etsi tietoisesti elokuvia jossa on mahdollisimman paljon ja mahdollisimman realistiset veri efektit jne.

[nahkuri]

Kyllä varmaan ensimmäiset merkit kun lapsena innostu inkkari/länkkäri ja vastaavista leikeistä missä sidottiin kiinni ja piti yrittää karata tai joku yritti vapauttaa. Fantasioissa kans aika pienestä pitäen ollut sidonnat ja piiskaukset mukana. Harmittavan pitkä aika meni kuitenkin, että teki asialla mitään pornoa lukuunottamatta.