Erinomaisen asiallinen aihe. Moni kinkypuolen itsestään vasta löytänyt ajautuu varmasti pohtimaan juurikin sitä, että olenko tätä nyt ihan oikeasti ja kokonaan. Olenko osa jotain ryhmää, olenko löytänyt paikan, mihin kuulun, vai saisivatko mieltymykseni aikaan vastauksen "Liian pehmo, juokse takaisin sinne vaniljamaailmaan!". Yhtä paljon kuin on niitä, jotka tulevat näihin keskusteluihin sanomaan "Miksi haluat määritellä? Määrittely on vaan idiooteille!", on myös niitä, jotka ovat valmiita väittämään, että esimerkiksi se yhdyntä tai vaikka "liian pehmeä" (mitä se sitten onkaan) läiskiminen ei nyt vaan ole BDSM:ää ja sillä sipuli.
Alussa oli erinomaisia vastauksia. Itsekin olen alkanut sisäistää sitä ajatusta, että oikeastaan mikä tahansa toiminta, mitä valta-asettelun, sitomisen, tai kivun tuottamisen ja vastaanottamisen kanssa keksiikään, taitaa olla BDSM:ää. Ei ole mitään rajaa sille, kuinka rankkaa on oltava, että nyt laskettaisiin mukaan. Saa myös huomata, että vaikka ensi alkuun omat mieltymykset tuntuisivat melko kesyiltä verrattuna täälläkin jaettuihin kokemuksiin ja tarinoihin, niiden alta voi paljastua vaikka mitä hurjaa ja pelottavaa ja ihanaa ja yhtäkkiä ei tarvitse miettiä hetkeäkään, uskaltaisiko kutsua itseään BDSM-ihmiseksi.
Sana sessio tuntui myöskin ensiksi niin kovin rajatulta ja vieraalta. Nykyään voisin mieltää ainakin jonkinlaiseksi sessioksi minkä tahansa tilanteen, jossa BDSM:n kaltaista toimintaa on harrastettu. Vaikka se tapahtuisi kuinka hellästi ja spontaanisti oman kullan kainalossa.