WYSIWYG ja kinkyt

[Kolumnisti]

WYSIWYG ja kinkyt

Sain viime viikolla yövieraaksi kinkyn ystäväni. Juuri eläkkeelle jäämässä oleva herrasmies saapui moottoripyörällä, ripusti nahkatamineensa eteiseen kuivumaan, ja tassutteli keittiöön letiltä karkailevassa parrassaan, kattoa hipova kalju sänkeä pukaten ja moninaiset lävistyskorut kilisten. Minä keittelin teetä näyttäen itseltäni, eli lomailevalta perheenäidiltä teepaidassa ja farkuissa ja tukka sutaistuna niskaan solmulle, meikittä.  Jos ulkopuolisen olisi pitänyt päätellä, kumpi on kinky, valinta olisi ollut helppo. Jos tilannetta olisi vaikeutettu kertomalla, että molemmat ovat, mutta arvaapa kumpi tykkää antaa piiskaa, kumpi ottaa, olisi mennyt ehkä vielä helpommin vikaan.

Siinä teetä juodessamme mietin mielessäni sitä, miksi niin usein oletetaan, että taipumukset näkyvät päällepäin. Siksikö, että joskus ne näkyvät? Varsinkin silloin, kun niiden annetaan näkyä.

Vaniljat ja skene ovat ilmeisen yksimielisiä siitä, että kinkyt ovat useinkin yleisellä tasolla jotenkin erinäköisiä, esimerkiksi pukeutuvat arkenakin nahkaan tai muuhun ”rajumpaan” materiaaliin tai paljastavammin kuin muut, tai ripustavat lävistyksiä niin näkyville kuin vaatteiden allekin.  Ja taipumukset näkyvät tietenkin myös: dominoivat naiset ovat tummia tai vähintään punatukkaisia ja uhkeita, dominoivat miehet kookkaita ja jämeräleukaisia, alistuvat naiset pieniä ja kainoja, alistuvat miehet hentoja ja hiljaisia. Just.

Ehkä nippa nappa kykenemme siirtymään reaalimaailman puolelle isoissa linjoissa, ja tajuamme järjellä, että hiustenväri tai pituus ei ole oleellinen osa kykyä saada toinen taipumaan tahtoonsa, tai halua taipua jonkun toisen tahtoon. Mutta entäs jos tarjolla olisi kaksi luonteeltaan ja historialtaan ja kyvyiltään muuten samanlaista Dommea, mutta toinen olisi vaalea ja tavallisen näköinen, toinen voimakaspiirteinen, erittäin kaunis ja tummatukkainen. Joo arvaan, valitsisit sen jossa ikäänkuin bonuksena saisi kauneuden. Mutta miksi? Miksi kauneus, komeus ja ulkonäkö yleensä ovat niin tärkeitä?

Nykyinen terveyshullu kulttuuri lisää tähän omat sävynsä: ihmisen kuuluu huolehtia itsestään, jotta olisi ammatillisesti pätevä, älyllisessä mielessä uskottava, tai parisuhdemarkkinoilla haluttu. Ja tämä mystinen itsestä huolehtiminen: se tuntuu edellyttävän paitsi virheetöntä ihoa ( finnit hyi, rypyt hyi ), myös painoa normaalin rajoissa ja säännöllisiä kampaamokäyntejä.  Asiaa on tutkittu opiskelumaailmassa: jopa professoritasolla arvioijat uskoivat ryhmätyössä sen tehneen suurimman työn, joka oli laiha ja jolla ei ollut juurikasvua.  Uskokaa tai älkää. Onneksi en ole enää opiskelija.

Tottakai kinkyys on tekemisen tasolla ihan oma lukunsa. Lähes aina mukana on fantasiaa ja illuusiota ja visuaalisuutta. Hyvä niin. Hauskimmillaan tapahtuu täydellinen muodonmuutos, kun kirjastonhoitaja saapuu kotiin ja ottaa sen toisen roolinsa. Niin paljon kampaus ja vaatteet ja meikki luovat vaikutelmia. Muutos voi olla hienovaraisempikin, puhetavassa ja äänenkäytössä, tai katseessa, tai pään asennossa. Mutta yhtä kaikki, sisäistä voi ilmentää ulkoisesti, tai sitten sen voi peittää, jos aika ja paikka ei ole sopiva. Siitä mitä arjessa näet, et voi aina päätellä, mitä saat.
 
Siksikin: seuraavan kerran kun mietit, mitä kaikkea sen toisen tulisi olla, fyysisesti ja psyykkisesti, mieti hetki sitä, mitä kaikkea painetta sinun itsesi päälle voitaisiin samaan piikkiin langettaa. Jos armahdat itseäsi siitä, mitä itse et ole, olet ihan normaali. Suurin osa ihmisistä selittää omat puutteensa parhain päin. Samaan syssyyn kannattaisi koettaa ottaa asiat realismin kannalta myös toisia arvioidessa. Joskus samaan ihmiseen asettuu sujuvasti heikko leuka ja vahva tahto. Tai harmaavarpusesta löytyy rohkeus uusiin asioihin. Mieti mikä on tärkeintä ja etsi sitä. Silmiisi et voi aina luottaa.




Miettii tänään Vir

[Kettu vinossa]

Ihmettelin, että mikä ihmeen WYSIWYG, mutta sitten se oli pikaisen googlauksen perusteella "What You See Is What You Get".

Muistan kun nuorempana olin kiinnostunut goottikulttuurista, ja osalle ihmisistä (myös minulle) oli yllätys, että kaulapannat ja muut goottityylin kannalta olennaiset kettingit, korsetit, niitit, nahkavaatteet ja muut goottikliseet oli tulkittavissa goottiuden lisäksi myös niin, että niiden käyttäjä onkin joku pervo. Muistan kun eräässä goottimiitissä joku goottimies vitsillään laittoi pitkän avainnauhakettinkinsä kiinni toisen gootin kaulapantaan talutushihnaksi, ja pohdiskelin, että siinäpäs oli tosi luova ja hauska ratkaisu - leikkiä nyt koiraa ihmisille tarkoitetulla kaulapannalla - ei varmaan kovin monelle aikuiselle  tulisi tuo mieleen, lapsille ehkä korkeintaan... Useampi vuosi myöhemmin tajusin, että kaikenlaiset kaulapanta-koiraleikit olivatkin tosi yleisiä kinkypiireissä. 

Nytkin mietin, kun näen alakulttuurinuorisoa kaulapannoissaan ja rannekahleissaan, että tajuavatko he, että sellaiset asusteet tarkoittavat tiettyjä asioita BDSM-piireissä. Tai että PVC-, kumi- ja nahkavaatteet voivat antaa ensivaikutelman, että olisi fetisistisöitynyt niihin...

Jos vaatefetissejä ei lasketa, useimmat fetissit eivät onneksi ole arvattavissa ulkonäön perusteella. Ellei sitten hanki vaatteisiinsa fetissinsä liittyvää tekstiä tai kuviointia...

[-katy-]

Vaniljat ja skene ovat ilmeisen yksimielisiä siitä, että kinkyt ovat useinkin yleisellä tasolla jotenkin erinäköisiä, esimerkiksi pukeutuvat arkenakin nahkaan tai muuhun ”rajumpaan” materiaaliin tai paljastavammin kuin muut, tai ripustavat lävistyksiä niin näkyville kuin vaatteiden allekin.  Ja taipumukset näkyvät tietenkin myös: dominoivat naiset ovat tummia tai vähintään punatukkaisia ja uhkeita, dominoivat miehet kookkaita ja jämeräleukaisia, alistuvat naiset pieniä ja kainoja, alistuvat miehet hentoja ja hiljaisia. Just.

Ehkä nippa nappa kykenemme siirtymään reaalimaailman puolelle isoissa linjoissa, ja tajuamme järjellä, että hiustenväri tai pituus ei ole oleellinen osa kykyä saada toinen taipumaan tahtoonsa, tai halua taipua jonkun toisen tahtoon. Mutta entäs jos tarjolla olisi kaksi luonteeltaan ja historialtaan ja kyvyiltään muuten samanlaista Dommea, mutta toinen olisi vaalea ja tavallisen näköinen, toinen voimakaspiirteinen, erittäin kaunis ja tummatukkainen. Joo arvaan, valitsisit sen jossa ikäänkuin bonuksena saisi kauneuden. Mutta miksi? Miksi kauneus, komeus ja ulkonäkö yleensä ovat niin tärkeitä?

Nykyinen terveyshullu kulttuuri lisää tähän omat sävynsä: ihmisen kuuluu huolehtia itsestään, jotta olisi ammatillisesti pätevä, älyllisessä mielessä uskottava, tai parisuhdemarkkinoilla haluttu. Ja tämä mystinen itsestä huolehtiminen: se tuntuu edellyttävän paitsi virheetöntä ihoa ( finnit hyi, rypyt hyi ), myös painoa normaalin rajoissa ja säännöllisiä kampaamokäyntejä.  Asiaa on tutkittu opiskelumaailmassa: jopa professoritasolla arvioijat uskoivat ryhmätyössä sen tehneen suurimman työn, joka oli laiha ja jolla ei ollut juurikasvua.  Uskokaa tai älkää. Onneksi en ole enää opiskelija.

Olishan se kai ihanaa olla kaikin puolin kaikkea mahdollista ja mahdotonta sekä ihanaa,kuten kinky tähtitieteen professori,miss finland/miss fitness,raittiuslautakunnan jäsen,mutta myös viiniasiantuntija, kansanedustaja,ajattelija,filosofi,kymmenottelija,hyväntekeväisysjärjestössä, palkittu äitienpäivänä ansiomerkein,luonnosuojelija,leipoja ja laittaja, vuoden kinky jne.ymv. (vittu kun ei vaan rahkeet riitä,niin joutuu tyytymään meneen duuniin vaan tukka hulmuten ja kukaan ei kiittele  )

Kukaan ei kyllä koskaan ole sanonut mulle,että olisin jotenkin alistuvan näköinen tai oloinen,mutta valokuvista päätelty dominoivaksi. No,tunnustan,että olen laittanut tahallanikin harhaanjohtavia kuvia,koska ärsytys. Ihmiset eivät välttämättä halua tutustua ollenkaan siihen mitä on ihmisenä vaan fiilistellä ja fantasioida jotain valokuvia sekä pitää totena omia netissä luomiaan käsityksiä,vaikkei ole edes tutustuttu pintapuolisesti.
En ole yhtään varma,että kehtaisinko näyttäytyä muuta kuin lähimmälle aamukuosissa ja matkalla duuniin silmät ristissä-ei pienintäkään merkkiä kinkyydestä tai alistuvuudesta,ellei lysyisiä hartioita lasketa

[Viridian]

Ihmettelin, että mikä ihmeen WYSIWYG, mutta sitten se oli pikaisen googlauksen perusteella "What You See Is What You Get".

Hyvä, että löysit selityksen.

Pahoittelen, kun en avannut termiä mitenkään. Kun itse on elänyt tietokoneiden Wanhaa hyvää aikaa, sitä kuvittelee, että tottahan kaikki vielä nykyäänkin muistavat ajan, jolloin asettelut, kursiivit ja boldaukset ja vastaavat näkyivät vasta printtiä tutkaillessa, jos systeemissä ei ollut sitä uutta ihmeellistä WYSIWYGgiä... Nykyään sitten suurin osa tekstinkäsittelystä on juurikin sitä, teksti näyttää jo näytöllä ihan valmiilta. Ja esimerkiksi täällä foorumillakin voi esikatselusta luntata, miten lainaukset osuivat, niin ei tarvita termiäkään, ja mitä ei tarvita, se jää pois käytöstä.

Termin voisi siis huoletta siirtää kokonaan ihmissuhteiden puolelle, ja kahvittelun lomassa voisi kertoa, että juu ei minussa mitään salattuja vain sessiossa esiin tulevia piirteitä ole, vaan mitä näet tässä, siitä pääset sitten nauttimaan kun ovi sulkeutuu takanamme... Tai että varaudu yllätyksiin, saatat saada ihan jotain muuta kuin mitä ulkonäöstä kuvittelet.

Vir

ps. sätissä voi tunnustaa, jos on yhtä muumio ja tajusi termin heti

[hiukan]

Tämä kirjoitus osui hyvin omiin kinkyyksiini. En ole koskaan kaivannut kinkyyden ulkoista esittämistä erityisen voimakkaasti, jos ollenkaan. Tyypillisesti kinkyyn liitetyt releet ja rekvisiitta tai edes ulkonäkö eivät sytytä. Jos kinkyys näkyy kovin selkeästi ulkoisin merkein, minulle se saattaa muuttua jopa liian ilmeiseksi. Liian ilmeinen on tylsää ja tylsä ei saa mielikuvitusta liikkeelle ja herätä kinkyyn liittämääni kiehtovuutta. Ei se varsinaisesti ole turn off, mutta asia joka tuntuu itselleni kinkyyn liittyen lähinnä merkityksettömältä. (Minulla ei ole kokemusta kinkyilystä pahemmin kaikkine stereotyyppisine rekvisiittoineen, joten voihan olla, että siitä saisi jotain uutta. En osaa kuvitella, mutta mistä sitä koskaan tietää.)

Tavallisuus. Siinä on sitä jotain. Se, kun kaikki näyttää ulkoisesti aivan tavalliselta ja "viattomalta". Kun tavallisen näköinen ihminen arkisissa vaatteissaan ja neutraalissa ympäristössä voi tehdä jotain sellaista, jota kukaan ulkopuolelta ei osaisi arvata. Ne hetket, kun toinen ei käyttäydy tyypillisen dominoivasti, on olemukseltaan kaikkea muuta, mutta dominoivuus on silti läsnä. Arkiset esineet kinkykäytössä ovat minulle paljon kiehtovampia kuin esim. perinteiset piiskat ja tyylikkäät bdsm-varusteet. Tavallisuus herättää mielikuvituksen, saa niskakarvat pystyyn ja on pervoa

Minä en siis ole koskaan odottanut ihmisistä näkyvän selkeästi ulospäin millä tavalla vinksahtaneita he ovat vai ovatko ollenkaan. Onneksi ei ole ollut pahemmin tarvetta etsiä seuraa, näillä spekseillä saattaisi olla vaikeaa bongailla sopivia ihmisiä.