Mikä tekee ihmisestä kinkyn?

[Nuppuorja]

Kinky on se joka itsensä kinkyksi tuntee. Guiden ajatuksen ymmärrän rooliajattelun kautta. Eli voidakseen toteuttaa jotain roolia yksilö tarvitsee vastakappaleen. Vrt. rooliparit äiti- lapsi, opettaja-oppilas. Ilman toista ei ole toiminnassa toista. Itse olen orja vain silloin kun minulla on isäntä, mutta kinky olen aina.

[Guide-Master]

Todellakin jokainen voi itseään pitää kinkynä,  mutta se miten toiset sitä pitää on kumminkin määrittelevät,  sillä kinkeys perustuu sosiaaliseen kanssa käymiseen. Jossa joku voi olla jollekin Dominoiva, johon vaikuttaa kummankin järjellistä taso, sillä kovin isoja järjellistä eroja kinkeys ei kestä, sillä jompikumpi aikanaan huomaan kiinnostuksen loppuneen.

Toisaalta mitä järkevämpää ovat, sitä syvemmälle pääsevät kokemus pohjoisesta itseensä menemään, jossa tyhmempiä loppuu mielikuvitus. Eli mikä on nais subien ongelma, että niitä jotka viitsit viedä asioissa pintaa syvemmälle on vähäsen ja he ovat erittäin valikoivia:)

Ymmärsinköhän oikein?
Siis esim. sinä Guide olet kinky jos toiset (ystäväsi, subisi, bdsmbaarilaiset) näin jotenkin määrittelevät? Mitkä ovat nämä määritelmät?

- Karwis

Tässä voisi käyttää vaikka metallimusiikin esimerkkinä, toiset pitävät loven metallista ja on heille riittävän rankkaa, toiset taas pitävät black metallista, joka on heidän mielestä sopivan rankkaa. Näiden kahden väliin jää vielä genren monta eri koulukuntaa, joissa jokaisessa on omat kannattajat. Sitten on vielä metalli turistit, jotka aina silloin tällöin haluavatmetallia kuunnella, mutta eivät pysyvästi. Sitten on ne jotka ovat metallin  kiintynyt,  mutta kuuntelevat joskus myös jotain muuta. Eli samanlaiset ovat erot myös kinky puolella, jossa jokaisella on hyvin henkilökohtainen mieltymykset mitä se on, mutta sillä erolla että eivät pysty keskustelemaan siitä, sillä on aivan liian henkilökohtainen, että siitä voisi keskustella.

Edellä kirjoittamaasi tuskin ketään kiistää, mutta ymmärtääkseni vastasit johonkin täysin eri asiaan kuin mitä kysyin. Kirjoitit: "mutta se miten toiset sitä pitää on kumminkin määrittelevät,  sillä kinkeys perustuu sosiaaliseen kanssa käymiseen" ja jäin pohtimaan että määrrittelevätkä kanssakinkyt ja -vaniljat mielestäsi sen ketä on kinky? Tai sitten en vaan ymmärrä mistä puhutaan.

- Karwis

Yksilötasolla voi tuntea kiinnostusta kinkeyte,  jossa sitä voi vaikka fetisminä naisten käytettyihin pikkujouluihin pelkästään ostamalla niitä harjoittaa.  Eli fetisminä monissa eri muodoissa , jotka luetaan kuuluvan kinkeyteen,  voidaan varmaan todeta että kinkeytä on kiinnostuksen asteella yksilönä toimivaa ja sitten sellasta joka vaatii toteutumiseen toisen.

Eli itselleni jokainen joka pitää itseään kinkynä saa ihan rauhassa niin tehdä, sillä jos se on hänen osa seksuaalisuuttaan,  niin nautinnon herättäviä on yhtä monta kun on nauttijoita.  Tämä saman olen nykyään myös dominoiviin yhdistänyt,  mutta ne ketä itse arvostan määrittelee itse.

[Nick]

Mä olen tehnyt joistakin 

[Zyraila]

Onko ihminen jotain tai ei ole pelkästään oman käsityksensä perusteella? Voin kuvitella olevani vaikka uskomattoman komea, häikäisevän älykäs tai ehdottoman täydellinen kinky. Olenko jotain noista, jos kenenkään muun mielestä en niitä lainkaan ole?

Ihminen voi olla omasta mielestään ihan mitä vain, mutta jokainen ryhmä jossa ihminen on aktiivisena toimijana määrittelee ihmisen ryhmän sisäisen arvomaailman mukaisesti.

IKRM

En lähtenyt nyt lainaamaan koko tästä puhjennutta keskustelua, mutta ihmiselle sosiaalisena olentona on tyypillistä määrittää itsensä joksikin sisäisen kokemuksen ja ulkopuolisen palautteen prosessoinnin (sisäinen tulkinta siitä, miten muut "minut" näkevät) lopputuloksena. Ihminen peilaa sisäistä kokemustaan aina johonkin, yleensä omaan ympäristöönsä, ja sen välittämiin asenteisiin. Siksi kinkyksi voikin itsensä kokea hyvin monenlaiset henkilöt: henkilöt, jotka eivät koe olevansa normaalin rajojen sisällä omassa viitekehyksessään. Lähtökohtaisesti voidaan kuitenkin ajatella, että sisäisessä kokemuksessaan ihminen on aina normaali, juuri oikeanlainen. Ympäristö on se, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä joko samanlaiseksi tai erilaiseksi kuin muut, vaikkapa kinkyksi.

Siinä mielessä itse ajattelen, että ei ole kyse pelkästään sisäisestä kokemuksesta. Toisaalta tuntuu oudolta ajatella myöskään, että kinkyksi itsensä määrittäminen vaatisi toisen kinkyn tekemään tämän. Mielestäni riittää se, että henkilö tietää, mikä on hänen ympäristössään "normaali" ja sen, ettei itse koe kuuluvansa tuon normaalin piiriin. Väittäisin myös, että suurin osa ihmisistä on jokseenkin kykeneviä tulkitsemaan ympäristöään ja sen "normaalin" rajoja siinä määrin, etteivät elä ainakaan kovin suurissa harhakuvitelmissa itsestään ja siitä, miten muut heidät näkevät.

Näiden asioiden vuoksi kinkyyden jatkumo on pitkä, eivätkä kaikki varmasti pidä toisiaan kinkyinä, vaikka kaikki kinkyksi itsensä luokittelevat sitä kokevatkin olevansa. Olisi itseasiassa mielenkiintoista tietää, mihin ihmiset henkilökohtaisesti vertaavat itseään määritellessään itsensä tai toisensa kinkyiksi. Kuinka paljon vaikuttaa ympäröivä kulttuuri ja kuinka paljon ympäröivät ihmiset? Piiskat, kahleet, sitominen, rooliasut ja erilaiset fetisistien suosimat materiaalit yms. on jatkuvasti "normalisoitumassa" tässä kulttuurissa, eikä tälläisten tavaroiden omistamista tarvitse välttämättä enää salailla samalla tavoin kuin aiemmin. Kuitenkin ainakin itselläni kasvuympäristö vaikuttaa paljon siihen, miten määritän itseäni. Pidän seksuaalisuuttani edelleen normaalista poikkeavana, koska minulle normaali näyttäytyy edelleen sellaisena kuin sen ensimmäiset 20-vuotta elämästäni näin vanhempien, sisarusten ja ystävien kohdalla. Vaikka nykyään ympärilläni on myös koko joukko ihmisiä, joille seksuaalisuudessani ei ole mitään outoa tai erikoista, se mielletään jopa aika vaniljaiseksi, niin silti omassa mielessäni pitää pintansa se, minkä nuorena opin olevan "normaalia".

[MasterOpie]

Todellakin jokainen voi itseään pitää kinkynä,  mutta se miten toiset sitä pitää on kumminkin määrittelevät,  sillä kinkeys perustuu sosiaaliseen kanssa käymiseen. Jossa joku voi olla jollekin Dominoiva, johon vaikuttaa kummankin järjellistä taso, sillä kovin isoja järjellistä eroja kinkeys ei kestä, sillä jompikumpi aikanaan huomaan kiinnostuksen loppuneen.

Toisaalta mitä järkevämpää ovat, sitä syvemmälle pääsevät kokemus pohjoisesta itseensä menemään, jossa tyhmempiä loppuu mielikuvitus. Eli mikä on nais subien ongelma, että niitä jotka viitsit viedä asioissa pintaa syvemmälle on vähäsen ja he ovat erittäin valikoivia:)

Ymmärsinköhän oikein?
Siis esim. sinä Guide olet kinky jos toiset (ystäväsi, subisi, bdsmbaarilaiset) näin jotenkin määrittelevät? Mitkä ovat nämä määritelmät?

- Karwis

Tässä voisi käyttää vaikka metallimusiikin esimerkkinä, toiset pitävät loven metallista ja on heille riittävän rankkaa, toiset taas pitävät black metallista, joka on heidän mielestä sopivan rankkaa. Näiden kahden väliin jää vielä genren monta eri koulukuntaa, joissa jokaisessa on omat kannattajat. Sitten on vielä metalli turistit, jotka aina silloin tällöin haluavatmetallia kuunnella, mutta eivät pysyvästi. Sitten on ne jotka ovat metallin  kiintynyt,  mutta kuuntelevat joskus myös jotain muuta. Eli samanlaiset ovat erot myös kinky puolella, jossa jokaisella on hyvin henkilökohtainen mieltymykset mitä se on, mutta sillä erolla että eivät pysty keskustelemaan siitä, sillä on aivan liian henkilökohtainen, että siitä voisi keskustella.

Edellä kirjoittamaasi tuskin ketään kiistää, mutta ymmärtääkseni vastasit johonkin täysin eri asiaan kuin mitä kysyin. Kirjoitit: "mutta se miten toiset sitä pitää on kumminkin määrittelevät,  sillä kinkeys perustuu sosiaaliseen kanssa käymiseen" ja jäin pohtimaan että määrrittelevätkä kanssakinkyt ja -vaniljat mielestäsi sen ketä on kinky? Tai sitten en vaan ymmärrä mistä puhutaan.

- Karwis

Yksilötasolla voi tuntea kiinnostusta kinkeyte,  jossa sitä voi vaikka fetisminä naisten käytettyihin pikkujouluihin pelkästään ostamalla niitä harjoittaa.  Eli fetisminä monissa eri muodoissa , jotka luetaan kuuluvan kinkeyteen,  voidaan varmaan todeta että kinkeytä on kiinnostuksen asteella yksilönä toimivaa ja sitten sellasta joka vaatii toteutumiseen toisen.

Eli itselleni jokainen joka pitää itseään kinkynä saa ihan rauhassa niin tehdä, sillä jos se on hänen osa seksuaalisuuttaan,  niin nautinnon herättäviä on yhtä monta kun on nauttijoita.  Tämä saman olen nykyään myös dominoiviin yhdistänyt,  mutta ne ketä itse arvostan määrittelee itse.

Mä hautaan salkkuni ja en kysy enää.

[Riverlady]

Kinky on se joka itsensä kinkyksi tuntee. Guiden ajatuksen ymmärrän rooliajattelun kautta. Eli voidakseen toteuttaa jotain roolia yksilö tarvitsee vastakappaleen. Vrt. rooliparit äiti- lapsi, opettaja-oppilas. Ilman toista ei ole toiminnassa toista. Itse olen orja vain silloin kun minulla on isäntä, mutta kinky olen aina.

Tässä asia on hienosti kiteytettynä. Tarkennan sen verran, että fetisismiä voi harjoittaa yksinkin, ilman muita ihmisosapuolia, mutta muuten juuri näin.

[Suzie]

Jos seksiin käyttää yhtä höyhentä, se on eroottista. Kun käyttää kokonaista kanaa, se on kinkyä.

[Katafrakt]

Tämän topsun tyyppisillä kysymyksenasetteluilla saa useimmiten, etenkin internetissä, aikaiseksi vain suhteetonta hiustenhaljontaa, ininää ja piipitystä, jolloin maltillinen, rakentava pohdinta tahtoo jäädä marginaaliin (jos sinnekään).

Jaa-a. Kyllä tässä oli tarkoitus ihan rakentavaa keskustelua alotella.

Disclaimer/offtopic,ehkä:
Meidät suomalaisethan opetetaan tai on ainakin opetettu olemaan hiljaa ja siivosti,mutta mieluiten keskustelematta. Ja jos keskusteleekin,niin mieluiten pimeässä peiton alla ja lauantaisin ihan hipihiljaa 

To do: opetella oikolukemaan omakin ulosantini... Pyydän anteeksi, jos (/kun) vaikutin yrittäväni lytätä keskustelun heti alkuunsa. Sitä en tarkoittanut, kunhan olin huolissani, josko tämäkin keskustelu luisuu mainittuihin ininään ja piipitykseen. Kuten klassisessa tr00-intossa, tai musapuolen new age / neofolk -kiistassa, tässäkin asiassa on jyrkkiä näkemyksiä, harkitsematonta ilmaisua (mistä esimerkin tarjosinkin jo itse) ja matala provosoitumiskynnys.
Summa summarum: pahoitteluni; jatkakaamme kirjoittamista.


En tosin edelleenkään näkisi kinkyyden vaativan sosiaalista kanssakäymistä. Jos vaikka jollakulla on niin ankara sosiaalisten - tai ainakin intiimien - vuorovaikutustilanteiden kammo, ettei kykene ilmaisemaan kenellekään muulle ihmiselle mieltymystään runkiskella peilin edessä kumihanskat kädessä ja epoletit olalla sekä tehostaa orgasmiaan ajattelemalla laukeamisen hetkellä sikiöitä formaldehydissä, niin jo vain pidän tätä ihmistä kinkynä vaikkei hän kykenekään sosiaaliseen toimintaan. Ihminen on seksuaalinen olento itsekseenkin, ja jos yksinkin vietettyyn seksuaalihauskaan liittyy kinkyjä piirteitä, on ihminen nähdäkseni halutessaan kinky.

Päivänselvää toki on, että useamman ihmisen keskinäisen lystinpidon kinkyistymiseen vaaditaan tietynasteista mieltymysten kohtaamista, mikä edelleen korostuu roolileikeissä, mutta ne ovat vain murena koko kinkyyden piiristä. Ylipäätäänkin ryhtyessä ruotimaan ihmisen vietti- ja viehtymysmaailmoita, henkilökohtaisimpia osia identiteetistä, on usein hätiköityä yrittää muodostaa tarkkoja määritelmiä yhtikäs mistään. Ainakin itselleni yksilön - tuntemattoman ja joskus kuvitteellisenkin - kunnioitus on oleellisempaa kuin omien rajanvetomielteitteni tyydyttäminen.


Yhdet Nuppuorjalle saman sanomisesta paljon selkeämmin.

[-katy-]

To do: opetella oikolukemaan omakin ulosantini...

En tosin edelleenkään näkisi kinkyyden vaativan sosiaalista kanssakäymistä. Jos vaikka jollakulla on niin ankara sosiaalisten - tai ainakin intiimien - vuorovaikutustilanteiden kammo, ettei kykene ilmaisemaan kenellekään muulle ihmiselle mieltymystään runkiskella peilin edessä kumihanskat kädessä ja epoletit olalla sekä tehostaa orgasmiaan ajattelemalla laukeamisen hetkellä sikiöitä formaldehydissä, niin jo vain pidän tätä ihmistä kinkynä vaikkei hän kykenekään sosiaaliseen toimintaan. Ihminen on seksuaalinen olento itsekseenkin, ja jos yksinkin vietettyyn seksuaalihauskaan liittyy kinkyjä piirteitä, on ihminen nähdäkseni halutessaan kinky.

Eipä tässä hätiä.Ihan liian harvoin tullut itse myös oikoluettua ja pykäissyt ulos sen karkeimman version-ja kun kirjoitettu teksti on muutenkin usein karkeampaa kuin että kasvotusten juttelet ihmisten kanssa kera ilmeiden,eleiden ja äännähdysten 

Olen tuosta lainaamastani aivan samaa mieltä.

 Itseäni vaan nyt jotenkin kiusaa/kaiheraa,että pitäisikö kinkyyden tuntua jotenkin erikoiselta,erilaiselta,suuremmoiselta,paremmalta..siis että jos on kinky,olotilat on aivan erilaiset kuin vanilijalla-ja tuokin jaottelu tuossa alkaa heti ahdistamaan 

Toki tajuan sen,että jos voi toteuttaa itseään yhdessä kumppanin kanssa sellaisena kuin on,taipumuksineen,se taitaa tuntua aika helvetin paljon paremmalta,kuin kärvistely yksinään tippa silmässä.

[Kettu vinossa]

Sanoisin samaa: pään sisäinen, omakohtainen kokemus riittää. Johan moinen ajatus tuntuu joltisenkin hoovolta, että pitäisi kuulua johonkin seurapiiriin voidakseen sanoa olevansa kinky - siis voidakseen ilmaista edes karkeasti olevansa seksuaalisuudeltaan omintakeinen.

Tuli tästä mieleen, että moni varsinkin harvinaisemman fetissin edustaja eivälttämättä itse tajua olevansa kinky, ennen kuin vasta löytää esim. netistä jonkun yhteisön jossa hän tajuaa, ettei hän olekaan kummallisten seksifantasioidensa kanssa yksin, että hänellä on fetissi, että fetissilleen on nimi ja että kaikki fetisistit ovat kinkyjä.

Aika moni ihminen on kertonut havainneensa poikkeavuutensa jo lapsena tai teininä, mutta ei ole osannut ajatella että maailmassa olisi muitakin samoista asioista kiinnostuneita. Moni on kokenut olevansa vain omituinen ja jopa sairas. Koulujen seksivalistuksessa ei välttämättä mainita kinkyydestä mitään, massamedia ei aihetta käsittele kuin hyvin pinnallisesti ja pornosivuiltakin voi saada aivan väärän käsityksen.

Vasta kun löytää samankaltaisia ihmisiä, voi sanoa olevansa ensimmäistä kertaa kinky ja olla ylpeä siitä. 

[Katafrakt]

Ei kai se kinkyys itsessään mitenkään maailmoja ravistelevalta tunnu, jos asian kanssa on kutakuinkin sujut. Sen kyllä otaksun tuntuvan tavattoman ystävälliseltä, kun aiemmin estynyt ihminen huomaa, että onkin ihan buéno olla vähän tai vähän enempi outo. Oli kumppania eli ei. Useimmiten on ihan keventävä fiilis, kun oppii jonkin seikan suhteen olemaan itsensä kanssa sinut. Itse toki kuulun siihen luultavasti suureen ryhmään, jonka mielestä kumppanin kanssa on kivempaa ja kaikista lupsakointa, jos ei mieltymyksiään tarvitse häpeillä vaan kaverikin diggaa.

Vinoketun mainitsemaan valaistumiskokemukseen riittää nähdäkseni tosin jo pelkkä tiedon saaminen ja sisäistys, samanhenkistenkään ryhmään tuskin kaikki hinkuvat kuulua. Enhän minäkään ole etsiytynyt kuin vasta tänä kesänä tällekään foorumille, vaikka kymmenen vuotta alkaa olla ensimmäisistä kokeiluista aistien sulkemisen ja narujen parissa. Tässä välissä olen toki tiennyt olevani kinky ja tietoinen siitä, että halutessani olisin voinut ankkuroitua alakulttuuriin. Mutta ei, pidin tuon identiteetin murusen omanani ja kahden samanmielisen kumppanin tiedossa ja muuten taapersin elämääni eteenpäin kädet taskussa, että joo olen vähän sadisti ja tykkään hallita, mutta paskaaks tässä muuten. Semmoista dudeistista asennoitumista. The kink abides.


Se taas on enemmän kuin luultavaa, että asiallista, neutraalia tietoa on hankala löytää, ellei varta vasten etsi. Omalla kohdalla jo lapsena alkanut kiinnostus tieteeseen auttoi, kun kuitenkin aina kerran pari vuoteen oli jossakin lehdessä juttu (usein lyhyt, tosin) jostakin asiaa sivuavasta. Kuten siitä, miten mielihyvähormonit turruttavat kipuaistia niin, että kivusta moni jopa nauttii. Olihan se järkeenkäypää ala-asteikäisellekin, niin eipä tuota osannut myöhemmin alkaa mitenkään oudoksua, että omalle kohdalle osui myöhempinä vuosina sattumalta pari vähän vinompaa tyttöystävää.

[-katy-]

Joo-o.
Jos pelkkä seksuaalinen suuntautuminen riittäisi yhdistämään ihmisiä rauhanomaisiin ystävyyssuhteisiin,maailmassahan olisi rauha ja onni. Jos siis suurin osa on vanilijoita.

[-katy-]

Jatkan tähän perään ajatusta,jota miettinyt jo jonkin aikaa ja joka saattaa olla toisille aivan päivänselvää ja pässinlihaa.
Mahtaisiko kinkyys näkyä geenikartoissa tai muutoin voisi todeta erilaisin mm.neurologisin tutkimuksin..vai voisiko ajatella,että kinkyys on luonteenpiirteiden summaa,halua ja jopa rohkeutta tai sitten aistien erilaisuutta-ei perinteisin keinoin löydä tyydytystä..kaippa taaskin on aukko sivistyksessä ja jossain näitä on tutkittu ihan mustaa valkoiselle.

En koe kuitenkaan,että kinkyys olisi jotain,jolla nousta muiden yläpuolelle ja olla jotenkin erinomaisempi-olkoonkin,ettei perinteinen sinkkukinkkulihatiski-lauantaibaari-seksi kiinnosta enää yhtään

[Kettu vinossa]

En koe kuitenkaan,että kinkyys olisi jotain,jolla nousta muiden yläpuolelle ja olla jotenkin erinomaisempi

Näinhän se on. Emme ole muita parempia.

Yleensähän "me olemme parempia kuin muut" -mielipide tulee vain puolustusreaktiona siihen, kun huomaa miten paljon omaa elämäntyyliä tai harrastusta inhotaan, vihataan tai vähätellään. Tämä sopii mihin tahansa syrjintää kokeneeseen ihmisryhmään, esimerkiksi näin: "Eilenkin yksi tyyppi nakkikioskin jonossa sanoi että me polkupyöräilijät olemme muka hintahtavia nörttejä. Olin ihan hiljaa vain - mutta näin meidän polkupyöräilijöiden kesken - emmekö me pyöräilijät olekin kaikista parhaita? Olemme ekologisia, hyväkuntosia ja hyväkroppaisia! Tyhmä se, joka autoa tarvitsee kaupungissa!" tai "On se nyt perhana kun meitä Tommi Läntisen faneja aina kiusataan! Onko muilla vain sävelkorva tukossa? Mehän olemme parhaita! Laulakaamme yhdessä 'Syvälle sydämeen sattuu'!" Miksipä siis ei kinkykin kyllästyisi välillä ahdasmielisten ja ymmärtämättömien haukkuihin, ja toteaisi "kostoksi", että vaniljat ovat ihan [SENSUROIDU]n tylsiä ihmisiä ja että [lisää tähän suosikkitapasi sessioida] on paras sekä ainoa tapa harrastaa seksiä oikein.

Suurimman suuttumuksen ja turhautumisen lauhduttua osaa sitten taas pohtia, miten kaikki ihmiset ovat oikeasti tasa-arvoisia keskenään ja antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

[vesimies]

Onko ihminen jotain tai ei ole pelkästään oman käsityksensä perusteella? Voin kuvitella olevani vaikka uskomattoman komea, häikäisevän älykäs tai ehdottoman täydellinen kinky. Olenko jotain noista, jos kenenkään muun mielestä en niitä lainkaan ole?

Ihminen voi olla omasta mielestään ihan mitä vain, mutta jokainen ryhmä jossa ihminen on aktiivisena toimijana määrittelee ihmisen ryhmän sisäisen arvomaailman mukaisesti.

IKRM
[/quote

Tämä tuo mieleen vanhan ongelman. Kumpi oli ensin muna vai kana?