Karkkikauppadeittailua

[Kolumnisti]

Karkkikauppadeittailua

Ajatus siitä, miten luolakaudella ihmiset tutustuivat toisiinsa, on huvittanut minua. Ovatko kallioista löydetyt ihmishahmot deitti-ilmoituksia, joissa piirros naisesta osoittaa muhkeita tissejä ja komeaa perää?

Pitikö luolakaudella tyytyä siihen seksiseuraan, joka oli kävelymatkan päässä? Koska en ole historiantutkija, minulla ei ole hajuakaan siitä. Mutta nykydeittailusta minulla saattaa olla joku pieni aavistus. Tälläkin foorumilla tunteita kuohuttanut termi karkkikauppasubi sopii mielestäni suureen osaan tämän päivän deittailijoista. Lukija päättäköön itse, pitääkö termiä positiivisena vai negatiivisena.

Nykyviestintävälineet mahdollistavat suurenkin massan ulottuvuuden uusia ihmissuhteita etsiessä. Se, miten deitti-ilmot sitten kuvastavat ilmon kirjoittajaa, jää vasta kasvotusten selvitettäväksi.

Jotkut jaksavat vaihtaa mailitse ajatuksia pitkästikin, ja ehkä rakentaa jopa pilvilinnoja, kunnes tapaaminen joko romahduttaa kaiken tai vahvistaa noita pilveen rakennettuja odotuksia. Se, onko toinen asiasta samaa mieltä, ei välttämättä olekaan aina itsestään selvää.

Silloin helposti katkeruus valtaa mielen ja itselleen sopivaa seuraa tarkkaan valitsevaa deittailijaa aletaan haukkua nirsoksi tai karkkikauppasubiksi/hamsteriksi/miksi-lie-olioksi.

Onko se sitten väärin olla kelpuuttamatta kompromisseja, jos hakee sitä oikeaa?

Toisaalta, deittimassaa kahlatessa tulee helposti ahneus. Se oikea saattaa seistä nenän alla tapaamisessa, mutta sähköpostissa odottavat sata lukematonta deittiprofiilia saavat deittailijan uskomaan, että aina jossain on vielä parempi.

Kinkypiireissä seuran saati sen oikean löytäminen tuntuu kuin etsisi heinää neulasuovasta vai miten se meni. Usein polttaa näppinsä, sillä pelkät samat tai siis yhteensopivat mieltymykset eivät takaa sitä kemiaa.

Tai toisinpäin, kemiat saattavat lyödä kipinää ensitapaamisesta lähtien, mutta mieltymykset eivät kohtaa. Silloin deittailija joutuu punnitsemaan tarkkaan, lähteekö leikkiin vai odottaako vielä sitä sopivampaa.

Joskus mieltymysten yhteensopimattomuus paljastuu vasta muutamien tapaamisten ja sessioiden jälkeen, jolloin jätetyksi tullut osapuoli helposti nimittää leikistä poistunutta karkkikauppadeittailijaksi.

On niin helppo syyttää toista omista puutteistaan. Joskus on niin vaikea hyväksyä omat puutteet tai mieltymysten yhteensopimattomuudet. Varsinkin, jos on ehtinyt kehittää jo jonkinlaista tunnesidettä.

Se, haluaako muuttaa itseään ja omia mieltymyksiä toisen haluihin sopiviksi, on jokaisesta itsestään kiinni. Eikä se aina riitä tai onnistu. Mielestäni on ihan turha yrittää esittää jotain muuta, kuin mitä on. Feikki paljastuu kyllä ajan myötä, jolloin haavat voivat olla jo paljon suuremmat.

Karkkikauppadeittailun laajeneminen maantieteellisesti suuremmaksi, ei välttämättä ole hyvä asia. Siis että netin kautta on mahdollisuus tutustua kaukanakin asuvaan ihmiseen. Välimatkat kun eivät ole mitään helppoja eikä halpoja ongelmia. Sen huomaa nykyisistäkin deitti-ilmoista, joissa etsittävän seuran ehdoton edellytys on sijaita ilmoittajan asuinpaikkakunnalla.

Tuleeko deittiseuran etsimisessä ähky vai jääkö pussin pohja tyhjäksi, riippuu varmasti paljon deitti-ilmosta. Hyvä kirjoittaja osaa luoda kiinnostavan ilmoituksen, johon varmasti sataa vastauksia. Toisaalta, hyvä ilmoituskaan ei takaa vastauksia, jos kohderyhmä ei viitsi vastailla. Eli joskus kohderyhmä on ilman ilmojakin seuransa löytävää sorttia. Ja niin itsetietoista, ettei viitsi moisiin ilmoihin vastailla, vaikka deitti-ilmo sykähdyttäisikin. Silloin ehkä pitää ottaa luolakaudenaikaiset keinot käyttöön, eli lähteä ihmisten ilmoille etsimään kinkyilyseuraa.




-Catzkiss-

[-katy-]

Toisaalta, deittimassaa kahlatessa tulee helposti ahneus.

Voihan se tosiaan olla,että toisille tuleekin ja varsinkin jos näkee ihmiset mieluummin massana kuin yksilöinä.

Tuntuu,että mitä kauemmin on yksin,sitä vaikemapaa kaikki on. Ihmettelen aikaa joskus nuorempana,että miten saattoi lähes tuntemattoman kanssa "ihotella" niinkin helposti. No kenties alkoholi rentoutti sen verran ja vähän liikaakin,että harkintakyky petti..ja voisihan tuosta kirjoittaa pitkän sepustuksen,mutta olkoon.

Jos jollain on jonoksi asti muutakin kuin seksiseuraa tarjolla,niin hatunnosto ja onnittelut.

Onneksi on käynyt niinkin vanhemmiten,että ollaan jääty ystäviksi,vaikkei ole parisuhteeseen saakka päästy eri syistä johtuen. Sen verran on muka viisastunut,ettei nyt enää ihan soitellen sotaan- toisaalta ehkä harkitsee liikaakin, yhdestä ja toisesta syystä johtuen.

Selvää on,ettei enää ole asiaa noille "massojen markkinoille",joissa kenties kauneus,rohkeus ja trendikkyys on tärkeimpiä arvoja eli tyyli "Seiska-päivää"-tai sitten mulla on vaan jotenkin vääristynyt kuva tuosta pinnallisuudesta että se ei olekaan sitä.

[balthazar]

Sangen hyvin sanailtu. Varsinkin matkan päästä kirjoittelu luo jonkinlaisia paineita suorittaa, kun tapaamisen hetki tulee. Pitäisi yrittää muistaa että kirjoitellessa tutustuu kuitenkin yhteen osaan ihmisestä. Uusi ihminen pitäisi tavata mieli mahdollisimman tyhjänä ja ilman ennakkoluuloja tai -odotuksia. Näin ainakin minun mielestäni; jokainen voi yllättää niin positiivisesti kuin negatiivisestikin.

Olisi siis suotavaa, että jokainen tutustuminen hoituisi yhteisymmärryksessä siitä, että todellisuus luultavasti yllättää huolimatta kirjoittelun laajuudesta tai aihepiireistä. Kuinka hienoa olisikaan, jos kaikilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet tutustua toisiin ihmisiin paikan päällä. Valitettavasti vain todellisuus tahtoo aina jollain tavalla muistuttaa itsestään; suunnitellulle reissulle lähtiessä lapset sairastuvatkin yllättäin. Mahdollisen kumppanin kanssa tulee mehevä riita juuri kun pitäisi tehdä lähtöä, ja niin edespäin. Kun siis puhutaan ihmisiin tutustumisesta. Nettideittailua en siinä mielessä ole ymmärtänyt koskaan, että odotuksia tuntuu olevan paljon niin miehillä kuin naisillakin, vaikka se todellinen ihminen on satavarmasti enemmän tai vähemmän erilainen kuin se mielikuva, joka on kirjoitusten perusteella syntynyt.

[tiltu]

Nettideittailu on varsinaista verkkokalastusta, kalaa tulee paljon, mutta vain muutama syömiskelpoinen, ja senkin onnistuu pilaamaan ruokaa laittaessaan.  Kinkyille tai muuten erikoisesti suuntautuneille netti tarjoaa ohittamattoman mahdollisuuden keskustella ihmisen kanssa ensin aroistakin asioista, jotka luolamiesdeittailussa jäävät keskustelematta. Vai tuletko kysyneeksi kuntosalilta treffeille pyytämältäsi mieheltä tai naiselta, että onko hän täysin hetero, verkossa tälläisten asioiden selvittäminen on ihan luonnollista.
Ei seuranhaku- tai tutustumistapa kuitenkaan tee kenestäkään karkkikauppadeittailijaa, samalla tavalla ihminen on enemmän tai vähemmän valikoiva etsii hän kumppania mistä tahansa.

[Fixx]

"This question upsets me" (OKCupid)
Tässä on niin paljon ainesta keskusteluun, kaikkine "se oikea"- meemeineen, että toivotan että jaksatte asiaa avata oikeasti. Loputon matolaatikko, sanon minä , ja jos joku oikean ihmisen täältä löytää, niin se on aarre.

[Pihla]

Yrityksen ja erehdyksen kautta. Nettideittailu tositarkoituksella lienee asia erikseen, sillä tärppäsi melkein heti loppuelämän saalis ja erityisen huonoja ehdokkaita ei edes tullut paljon ollenkaan, mutta uteliaisuuttaan ja vähemmän vakavissaan deittailu.. ei ei ei. Siinä ei osannut olla tarpeeksi piinaavan rehellinen, niin itselle kuin toisellekin ja metsään tuli mentyä, hyvin pahasti, ennen kuin tajusi mitä on hakemassa ja miten se pitäisi tehdä. Luojan kiitos ei ole seksiseuraa tarvinnut hakea, melkein olisi ennemmin ilman kuin tarpoisi siihen suohon..

[Norja]

Mä en käytä nettideittiä, nettiautoa, nettimopoa, nettityöpaikkoja vaan mulle tulee kaikki suoraan Jumalan mittaamattomista varastoista kotiinkuljetuksena. Jos jotain haluun, pyydän siltä. Joskus Jumalallinen johdatus on saanut mut tosin äkkäämään netissä jotakin mitä en aktiivisesti sieltä etsinyt. Viimeksi nuuskaa