Orja, jolle kaikki käy

[Kolumnisti]

Orja, jolle kaikki käy

Alistuvia on monenlaisia, ja kysyntää on kaikenlaisille. Vähän aikaa sitten deitti-ilmossa haettiin orjaa, jolle käytännössä kaikki käy. Sellaista, jota saisi ruoskia, panna, fistata ja muutenkin rääkätä rajuin ottein. Oletan vastauksia tulleen riittävästi valintaa varten, miksei olisi. Itsekin tunnen ihmisiä, joita saan ruoskia, panna, fistata ja rääkätä. Ihan kohtuulliset vaatimukset yksilöidyiltä osilta siis. Ja hauskaa puuhaahan nuo ovat, tekijälle ja kohteelle yhtä lailla, jos sattuu semmoisesta tykkäämään.
 
Itse jäin kuitenkin miettimään ihan yleisellä tasolla, miksi joku laittaa hakukriteeriksi ”orja jolle kaikki käy”. Ehkäpä sillä pyritään vain karsimaan turhaa nipotusta tilanteiden ollessa päällä? Tai varmistamaan, että dominoiva(t) ainakin saa mitä haluaa, kuten on oikein ja kohtuullista? Rajaamaan vastausten vyöryä?

Paitsi eihän se ole sinnepäinkään ”käytännössä kaikki”, jos saa esimerkiksi ruoskia, panna, fistata ja muutenkin rääkätä. Tuossahan on vasta vähäinen osa kinkyyden kentästä, mihin se, joka vastaamalla hakuun antaa avoimen piikin. Entäs hänen motiivinsa? Toivooko hän, jolle kaikki käy, kelpaavansa paremmin yleiselläkin tasolla, vaikka se on harvoin ääneen sanottuna hakukriteerinä? Vai toivooko hän saavansa kokea paljon ja kaikkea?

Jos oikeasti kaikki käy, niin mitä voisi tulla eteen? Se, että otetaan käyttöön kartoittamatta asioita. Se, että kuvataan ja julkistetaan nöyryytykset koko maailmalle. Se, että ajan kuluessa tuhoutuu ulkonäkö, terveys, mielenterveys tai itsekunnioitus. Tai sopeudutaan toisen erite tai muuhun erikoisempaan fetissiin, joka ei ole muuten oma juttu. Entäs laittomuudet, pankkiryöstöön osallistuminen tai naapurin hevosen imuttelu. Vaikka mitäpä niitä listaamaan, sanassa ”kaikki” on jo ihan kaikki, eikö?

Jostain syystä dominoivilta odotetaan yleistä tolkkua ja suhteellisuuden tajua toimissaan, joten subit ja orjaksi itseään kutsuvat uskaltavat väittää, että heille kaikki käy. Ainakin vielä 5 minuuttia ennen sen moottorisahan käynnistämistä, mistä sai armollisesti valita silpaistaanko pois vehkeet vai laitetaanko elävä koiranpentu puoliksi ja voileivän täytteeksi iltapalaa varten. Mutta käsi sydämelle, olisiko sittenkin reilumpaa myöntää, että ihan kaikki ei nyt vaan käy mieleltään terveelle ihmiselle. Samalla kun oletetaan, että se mieleltään terve D ei myöskään vaadi ihan mitä vaan?

Siksi kai usein täytelläänkin rastituslistoja. Mutta. Vaikka sinne kieli keskellä suuta kirjailisikin, että vaikkapa ruoskinta käy. Ja oon aina tykännyt ihan viitosella. Niin entäs jos aiemmin tuttu ruoska oli erilainen tai käyttäjä toisenlainen, eikä se enää käykään yhtä hyvin, saako silloin kertoa, että nyt pikkuisen pakkia? Minusta saa. Aina saa kertoa, että tilanne on muuttunut, nyt ei kykene. Ihan niinkuin voi jälkeenpäin hehkuttaa, että nyt oli paras juttu ikinä, sen alalta jatkossa kaikki käy, jos siltä kerta tuntuu.
 
Eikä se ei ole maailman vakavin asia, jos se D ei käytäkään kaikkia vapausasteitaan viimeiseen niittiin, vaan voi jopa ihan tarkoituksella jättää jotain seuraavaan kertaan tai vuoteen tai elämään. Vaikka se jolle kaikki käy, antaisi ymmärtää, että tylsää ei pidä olla, aina pitää vetää kunnolla, kovaa ja rajoille, mieluiten vähän yli, vain makuuhuone-pehmo-feikki-dominoivat tekevät kaikessa rauhassa niinkuin itsestä tuntuu.

Minusta krantut nirsoilijat ovat sittenkin loppupeleissä parhaita, koska joskus ne tekevät elämässään rajun poikkeuksen, lopultakin valitsevat jonkun, ja antavat juuri sinun tehdä/tekevät itse mitä vain mieleen juolahtaa. Sitten kun yhdessä pureudutaan syvälle omiin ja toisen parhaisiin fantasioihin ja pahimpiin pelkoihin, se tuntuu ikäänkuin erityisemmältä... Tiedättehän...lahjalta... omistautumiselta... Ja silloin ollaan syvemmällä ihon alla. Se tunnejuttu, muistatteko? Kuka tahansa ei ole sama, eikä kaikki käy kaikkien kanssa.




Vir, romantikko

[Master T]

Yllättävää, miten samanlaisia ajatuksia Virille oli rakentunut tuon yhden deitti-ilmon perusteella kuin itselleni. Haluanko orjan, jolle kaikki käy, jolle ei ole merkitystä sille, mitä tai kuka hänelle tekee? Käsitän, että alistuvalle saattaa mielikuva täydellisestä, kaikkiin kohdistuvasta ja kaiken kattavasta alistumisesta olla ajatuksena kiihottava, mutta onko se todellisuudessa sitä? Jos noin on, niin mikäs siinä. Vaikea minun on, jolle oma alistuminen on ajatuksena mahdollisimman epäkiihottava, mennä arvottamaan jotain, jota en tunne.

Itse koen sen, kun minulle halutaan alistua, jonkinlaisena ansaittuna lahjana. Ansaittuna siksi, että se ei synny ilman omaa vahvaa panostani, ja lahjana siksi, että alistuva on tietoisesti omasta halustaan antanut oikeuksiaan/oikeudet itseensä juuri minulle. Tunne on syvempi kuin pelkkä, sinänsä kiva, sessio, jossa olisin vain joku, joka alistaa ja käyttää toista, koska tämä sitä haluaa. Haluaa, ei minua, vaan pelkkää alistumista. Tällainen oma henkilökohtainen pohdiskeluni ei tarkoita, että pitäisin huonona tai tuomitsisin toisenlaiset tavat ja tarpeet.

Hyvä kirjoitus Vir!

[Lady Whip]

Subit ovat hyviä empiirisen tutkimuksen kohteita.
Itse suosin kvalitatiivista menetelmää. Tunteiden kanssa.

Wikipedia:
"...Käytännössä tämä tarkoittaa usein tilan antamista tutkittavien henkilöiden näkökulmille ja kokemuksille sekä perehtymistä tutkittavaan ilmiöön liittyviin ajatuksiin, tunteisiin ja vaikuttimiin."

[IKRM]

Ilmoituksenaikoinaan  luettuani ajattelin, että se oli tarkoituksella kirjoitettu sellaiseksi kuin se on ihan vain sen vuoksi että tuollaisen deitti-ilmoituksen kirjoittaminen on jonkun/joidenkin dominoitten fetissi.

IKRM

[LadyPearls]

Orja, jolle kaikki käy


Minusta krantut nirsoilijat ovat sittenkin loppupeleissä parhaita, koska joskus ne tekevät elämässään rajun poikkeuksen, lopultakin valitsevat jonkun, ja antavat juuri sinun tehdä/tekevät itse mitä vain mieleen juolahtaa. Sitten kun yhdessä pureudutaan syvälle omiin ja toisen parhaisiin fantasioihin ja pahimpiin pelkoihin, se tuntuu ikäänkuin erityisemmältä... Tiedättehän...lahjalta... omistautumiselta... Ja silloin ollaan syvemmällä ihon alla. Se tunnejuttu, muistatteko? Kuka tahansa ei ole sama, eikä kaikki käy kaikkien kanssa.




Vir, romantikko

Itselleni juuri tuo on sitä parasta. Kun ei olla halukkaita tekemään mitä vaan kenen kanssa tahansa, vaan kun toinen aidosti luottaa ja palvoo sinua niin paljon, että on valmis luopumaan omista rajoistaan antaakseen sinun viedä niiden yli ja hän ehkä jopa haluaa sitä juuri sinun kanssa ensimmäisen kerran koskaan. Silloin se on henkilökohtaista... Silloin ollaan ihon alla... 

Hyvä kirjoitus minusta kokonaisuudessaan!

[-katy-]

Mukava kirjoitus,inhimillisyys on ihanaa tässä kovia arvoja kannattavansa maailmassa,imho.

Ajatus ihmisestä,joka on valmis lähtemään kenen tahansa matkaan,kysymättä ja luottaen,tuntuu jotenkin luonnottomalta tai ainakin mielettömältä.

Niin hienoa kuin olisikin ajatella,että kaikkien tahto ja pyrkimykset ovat "hyviä",mahtuu porukkaan niitä,joilta ymmärrys ja ihmissuhdetaidot puuttuvat.
Vaikka oltaisiin kuinka truue'ja,ensiksi ollaan ihmisiä. Tai tää on mun mielipide.

[Kettu vinossa]

Ehkä ilmoitus pitäisi muotoilla muotoon "kaikki mikä minulle käy, pitää käydä sinullekin". Tai jotain sinne päin. Toki sitten ilmoituksen tekijän täytyy nähdä sen verran vaivaa, että kirjoittaisi listan niistä asioista, mitä haluaisi sessioissa tehdä.

Muutenhan orjakin voi pettyä, kun hänelle "kaikki käy", mutta kun se alistava osapuoli ei sittenkään koskaan laita pyykkipoikia sukuelimiin, ei oksentele päälle eikä pakota istumaan alasti muurahaispesään, vaikka olisi semmoisia sessioita kovasti toivonut.

[johannas]

Ajatus ihmisestä, kenelle kaikki käy, kuka tahansa käy, kuulostaa oudolta. Uskoisin, että aika harvassa on tämän sortin seksin harrastajat. Niin, uskonko tällaisen tyypin olemassa oloon edes?

Mielestäni näissä jutuissa ei muutenkaan mennä minkään listojen ja rastitusten perusteella. Tunteet elää, tuntemukset elää, fiilikset elää. Myös sen mukaan kuka on vastapuolena.

[Tuli]

Vastaan on tullut joitakin orjia, jotka haluavat että heillä ei ole suhteessa rajoja. Siis sen jälkeen, kun omistaja on valittu ja suostumus tälle annettu. Sen jälkeen omistaja saa sitten tehdä ja päättää asioista riippumatta siitä haluaako orja niin vai ei. Yleensä ne, jotka ovat skenessä olleet jonkin aikaa ja ymmärtävät kuvion, ymmärtävät että erityisesti tässä tilanteessa on tarkkaa valikoida se omistaja, kun jälkikäteen ei suostumuksia mennä kyselemään.

Ei ole ihan jokaiselle tuollainen suhde, mutta hyvä että näitäkin löytyy. Ja tosiaan, se "kaikki käy" on toivottavasti vasta alkukarsinta, jonka jälkeen ruvetaan setvimään sitä onko potentiaalisen herran (tai herrattaren) etiikka, ihmissuhdeajattelu ja kinkyys sillä tavalla samansuuntaista että tämän kanssa haluaa ryhtyä juttuun.

[Leccare]

Tekstissä mainittiin monesti mieleltään terveet ihmiset, joita on skenessä vain hieman enemmän kuin yksisarvisia.

[Kettu vinossa]

Tekstissä mainittiin monesti mieleltään terveet ihmiset, joita on skenessä vain hieman enemmän kuin yksisarvisia.

Totta, varsinkin kun useimmissa maissa erilaiset fetissit ja BDSM-mieltymykset jo itsessään lasketaan mielenterveysongelmiksi. Suomi on niitä harvoja maita joissa nämä eivät enää kuulu sairausluokitukseen.

Ahdistushäiriöt, itsetunto-ongelmat, työuupumus, lievä masennus ja monet muut mielenterveysongelmat ovat myös lopulta melko yleisiä, mutta silti voisi olla haitallista rajoittaa näistä ongelmista kärsivien henkilöiden seksielämää vedoten siihen, että "kinkyily kuuluu vain mieleltään terveille". Niitä täysin terveitä kun on aika vähän.

[meriiina]

Tähän muuten törmää näin Masteria etsivänä subina silloin tällöin. Eli pitäis olla valmis kaikkeen, ja sittenkun sanot, ettei näin ole, saat haukut päälle. Tosin oletan näiden miesten olevan niitä wannabemastereita, ja hyvä kun karsivat itsensä pois jo heti kättelyssä. Mutta siis oon useamman kerran törmänny semmoiseen ajatukseen, että miun subina pitäis olla valmis kaikkeen, mitä Master vaatii. Itse kuitenkin pidän itseäni, terveyttäni ja hyvinvointiani sen verran tärkeinä, ettei näin ole. Enkä taatusti alistu miehelle, jolle nuo asiat eivät ole tärkeitä.

Hieman sivuraitelle varsinaisesta aiheesta, mutta avauduinpa silti. Hieno kirjoitus aloittajalta!

[stoge]

Slaves Shall Serve.. or die!

(m) ... They're coming to take me away! Ha, ha! They're coming to take me away ho, ho, hee, hee, ha, ha...!!!

"Mieleltään terve" ei kai varsinaisesti tarkoita sitä, että mukailee muiden mielipiteitä siitä, mikä on tervettä tai hyväksyttävää ? 

Kaikki me 'tekijät' ollaan 'kohteiden' pikku-lutkia jotka tyydyttävät näiden meitä raa'sti hyväsikäyttävien saalistajien perverssejä haluja
saaden joskus harvoin jotain pientä itsekin.

Prove me wrong! 

[Lady Whip]

Orja jolle kaikki käy...mitenkähän tämän pitäisi tulkita.

Voisiko kyseessä olla jako sellaisiin subeihin jotka pystyvät alistumaan ilman tunnesiteitä ja pystyvät ottamaan vastaan melkein mitä vain keneltä vain.
Tarjolla tosin ole mitä tahansa mutta se periaate, että otetaan kevyesti ja irroitellaan. Kinkyillään, osataan ottaa alistuvan asema, osataan ottaa vastaan, ollaan omissa rooleissa, tehdään ja nautitaan.

Sitten on sellaiset subit jotka tarvitsevat ja haluavat tunnesiteet sekä syvemmän tuntemisen ennenkuin pystyvät antautumaan, alistumaan ja luottamaan. Heillä on rajat.

Sitten on ryhmässä toimiminen. Jos on monta D-ihmistä ja monta subia. Parempi vaivattomampi tilanne syntyy siitä kun ei tarvitse muistaa jokaisen subin rajoja vaan voidaan heittäytyä tilanteeseen kukin oman taipumuksensa mukaan.

Jos nyt sattuisi käymään niin, että jostain syystä mitä sanotaan vaikka kemioiden puuttumiseksi, joku sub ei kykene jonkun D:n kanssa kanssa tai D ei kykene koskemaan johonkin subiin, pääseehän siitä silloin pois. Turvasana on molemmilla sitä varten.

[nicolaus]

Toivottavasti  en koskaan törmää orjaan, jolle kaikki käy.  Minä lukisin tiilenpäitä ja hänen kävisi heikommin.