Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?

[telle]

Eipä tulisi enää mieleenkään vaniljasuhde, mieluummin sitten vaikka yksin. Minun vanilja-aviomieheni nimitteli aikoinaan minua hulluksi huoraksi, kun yritin varovasti ehdotella hieman kinkynpää seksielämää. Heh, samainen ex oli mustasukkainen dildollekkin, moista syntistä välinettä ei siis aviovuoteeseen voinut tuoda. Perwous on niin iso osa minun itseyttäni, ettei vaniljaelämään ole enää paluuta. Elämäntapa, sanoisin...

[Queena]

Kiitos vastauksista ja näkökulmista.... Jos vastauksista vetää pikaisen johtopäätöksen, niin vaniljasuhteessa olevana on vain leikittävä miehen kanssa vaniljaa ja haettava oma tyydytys muualta tai lähdettävä kokonaan suhteesta pois. Harmi, että ymmärsin itseni vasta muutama vuosi mieheni kanssa oltua
Itsekin olen sitä mieltä että ihmisen persoona ei muutu, enkä edes halua muuttaa toista. Ja koska mieheni luonne on käynyt minulle hyvinkin selväksi, minusta tuntuisi luonnottomalta vaatia jotain sellaista, minkä tiedän olevan mieheni ajatusmaailman vastaista. Vaikka seitsemän vuoden aikana olen saanut miestä opetettua seksissä estottomampaan suuntaan, ollaan vielä kaukana siitä, mitä minä haluaisin.
Mutta, koska perhe menee kuitenkin ainakin vielä omien halujeni edelle, pitää varmaan taiteilla jossain mielitekojen ja vaniljamiehen halujen välimaastossa ja mietiskellä, miten tästä eteenpäin
Periaatteessa seksi toimii, jos siis kysyy mieheltä. Mutta minua ainakin ärsyttää, kun seksi on pelkkä suoritus, jossa minä en saa minkäänlaista nautintoa, vaan tiedän mistä se alkaa, mikä on keskikohta, (jos sitä edes on) ja mihin se päättyy. Ja kun olen aktiivisena yrittänyt tuoda kaikkea uutta suhteeseen, mies on alkuhämmennysten jälkeen ottanut asiat vastaan ja jopa nauttinut niistä. Mutta se aktiivinen olen aina minä, miten saan miehen keksimään jotain uutta?
En halua dominoida suhteessa, ja seksi on ajautunut sellaiseksi, että minä dominoin. Kyllä minä sen voin tehdä, mutta en todellakaan nauti siitä.
Jos huomautan miehelle, että ota asioista selvää, niin mies suuttuu ja sitten alkaa mökötys 

En mä kyllä luovuttaisi seksielämän suhteen pelkästään muiden kokemusten pohjalta. Jokainen suhde on erilainen eikä mikään kinkyn ja vanilijan välinen suhde mene seinään minkään automaattisen kaavan mukaisesti, ja jos muut asiat on hyvin niin kannattaa yrittää ennen kun heittää pyyhkeen kehään. Jos asiasta jo oystyy puhumaankin ja varovasti on kokeiltu, niin asiahan on jo hyvällä alulla.  Mielestäni olen lukenut jossakin että onnellisesti kinkypolkua tallaavat ihmiset ovat löytäneet uuden mielenkiintoisen seksielämänsä juuri puolison kautta ja jatkaneet suhteen jo kaaduttuakin.

Oma mielipiteeni on kuitenkin se että elämä on paljon muutakin kuin seksiä. Voin olla siinä mielessä poikkeavakin että en mitään elämäntapa kinkyilyä haluakkaan enää, vaikka joskus siitäkin tuli haaveiltua. Ja luulen että voisin jatkaa elämääni osittain ilmankin. Vaikka en erityisemmin halua köyhdyttää seksielämääni niin luulen että kykenisin oikean ihmisen kanssa tinkimään omista tarpeistani. Ihmiset tinkivät omista haluistaan parisuhteissa ja muissakin ihmissuhteissa päivittäin ja pystyvät silti olemaan onnellisia. Itse ainakin olen sitä mieltä että mielummin yhdessä jonkun kanssa joka ei kaikkea pysty tarjoamaan, kuin yksin tai irtosuhteissa ilman mitään pysyvyyttä tai asioiden jakamista. Mutta ihmisille sopii eri asiat.

[Queena]

Pitäisikö varmuuden vuoksi deittailla vain kinkyjä? Ja olla sen vuoksi ehkä yksin? Kumpi on pahempi, se ettei saa toteuttaa seksuaalisuuttaan vai se, ettei saa parisuhteen muita asioita?

Minun vastaukseni on yksinkertainen: Deittailla vain kinkyjä ja saada olla yksin ilman parisuhdetta ja sen mukanaan tuomia rasitteita.  Useamman pitemmän parisuhteen läpikäyneenä voin vain todeta omalla kohdallani, että juuei. Parisuhteen vaaka on sellainen, että sinne plus-kuppiin ei ikinä saada sellaista määrää tavaraa että se voittaisi miinus-kupin.

Mitäs ne miinukset sitten on mitä mitkään plussat ei voita? Noin mielenkiinnosta kyselen.

[mauje]

Lueskeltuani näitä tovin täällä ja muualla...Plussat ja miinukset taitavat olla itse kullakin omanlaisiaan ainakin jossain määrin...olennaista on kai se miltä tuntuu: jos on enimmäkseen ahdistunut/onneton ei auta muu kuin tehdä asialle jotakin. Silläkin uhalla että rytisee.

[telle]

Pahasti perwolle ei kinkyys ole pelkkää seksiä. Kyseessä on paljon, paljon syvemmälle koko ihmiseen vaikuttava asia. Ymmärtäisiköhän kukaan, jos sanoisin tiettyjen piirteitten  vaniljaihmisessä olevan luonnehäiriön merkkejä, kun taas itsensä kanssa sinut olevan sadistin kohdalla nautittavia alistamiskeinoja arjessa. Kuulostaa vaikealta ja todennäköisesti saan tästä niskaani ties mitä

[Smooth]

Pahasti perwolle ei kinkyys ole pelkkää seksiä. Kyseessä on paljon, paljon syvemmälle koko ihmiseen vaikuttava asia. Ymmärtäisiköhän kukaan, jos sanoisin tiettyjen piirteitten  vaniljaihmisessä olevan luonnehäiriön merkkejä, kun taas itsensä kanssa sinut olevan sadistin kohdalla nautittavia alistamiskeinoja arjessa. Kuulostaa vaikealta ja todennäköisesti saan tästä niskaani ties mitä

Et suinkaan, et ainakaan täältäpäin. Komppaan tuota ensimmäistä lausettasi ihan kybällä ja allekirjoitan myös muun, paitsi että hieman miedommassa mittakaavassa.

Toisaalta, Queenaakin komppaan:

Oma mielipiteeni on kuitenkin se että elämä on paljon muutakin kuin seksiä. (...) Itse ainakin olen sitä mieltä että mielummin yhdessä jonkun kanssa joka ei kaikkea pysty tarjoamaan, kuin yksin tai irtosuhteissa ilman mitään pysyvyyttä tai asioiden jakamista. Mutta ihmisille sopii eri asiat.

Tuo jakaminen on minulle aika avainsana. Jos on hirmu paljon asioita, joita ei voi, ei pysty taikka niitä ei haluta jaettavaksi, ei pääse eteenpäin myöskään henkisellä tasolla. Ja seksikin degeneroitu panoksi. Siihen tavanomaiseen, jokapäiväseen, tylsään "hoidetaan nyt tämä juttu alta pois"-panoksi. Olkoot sitten vanilja tai pervo - aivan sama.

[Queena]

Vielä tuohon omaan aiempaani sen verran että en tosiaankan loputtomiin kannusta odottamaan ja yritämään jos mikään ei muutu. Jos seksielämä ei ole lainkaan tyydyttävää niin silloin kannattaa nostaa kissa pöydälle ja kertoa tyytymättömyydestään ja haluistaan ja vaatia muutosta. Jos tämäkään ei auta eikä halua enään tinkiä, sitten vaan mietitään onko seksi asia jonka takia haluaa erota.

Kuitenkin tuo kommentti että mies mököttää jos pyydetään ottamaan selvää itse on erikoinen. Mistähän mies ottaa selvää siitä mitä sinä haluat? Ei sitä google osaa kertoa vaan siitä pitää puhua. Eikä mikään internetin palstalta tai sivulta saatu tieto voi häntä auttaa käsittämään sitä mistä perwoilusta sinä pidät. Kukaan ei tiedä mitä toinen haluaa automaattisesti, eikä sitä itse voi vain heittäytyä passiiviseksi jos kyse on omista haluista. Jos omat halut vaativat sitä että toista pitää opastaa ja ainakin alkuun ns. Dominoida että saadaan asiat oikeaan suuntaan niin se on vaan tehtävä. voithan kokeilla siten että teet hänelle asioita joita haluaisit hänen tekevän sinulle(jos ei onnistu kylmiltään niin ainakin tiedät miltä hänestä saattaa tuntua ajoittain), hän saa ehkä parempaa mielikuvaa siitä mistä pidät. Jos haluat että miehesi dominoi makuukammarissa ota huomioon että hän ei välttämättä osaa tai tiedä miten suhtautua siihen, ja pelkää että ei osaa hoitaa hommaa oikealla tavalla vaikka haluaisikin. Hän voi myös kokea miehisyytensä olevan uhattuna kun vaan tokaistaan että ota selvää..se ei varmasti ainakaan auta siinä että saisit mitä haluaisit.
Seksi on aika herkkä alue useille, ja se oma mukavuusalue kumppanin kanssa pitää itse löytää niinkun Leikkisa tuossa aiemmin jo jutteli. Sen voin vielä tähän loppuun sanoa että on niitä seksiongelmia kinkysuhteissakin, been there done that. Joten ei kinky kumppaniin vaihto asioita seksielämässä automaattisesti sinulla korjaa. 

[RigoriRasputin]

Pahasti perwolle ei kinkyys ole pelkkää seksiä. Kyseessä on paljon, paljon syvemmälle koko ihmiseen vaikuttava asia. Ymmärtäisiköhän kukaan, jos sanoisin tiettyjen piirteitten  vaniljaihmisessä olevan luonnehäiriön merkkejä, kun taas itsensä kanssa sinut olevan sadistin kohdalla nautittavia alistamiskeinoja arjessa. Kuulostaa vaikealta ja todennäköisesti saan tästä niskaani ties mitä

Näin juuri se menee. Allekirjoitan itsekin täysin edellisen.

[LiseCohen]

Sen voin vielä tähän loppuun sanoa että on niitä seksiongelmia kinkysuhteissakin, been there done that. Joten ei kinky kumppaniin vaihto asioita seksielämässä automaattisesti sinulla korjaa.

Minulla edellinen kinkysuhde loppui juuri luottamuspulaan. Eli kinkypuolella kaikki oli täydellistä mutta muuten suhteessa ja arkielämässä en voinut luottaa mieheen. Nyt olen vaniljamiehen kanssa johon luotan 100% ja perusseksi on tyydyttävämpää kuin yhdenkään edellisen kumppanin kanssa (niitä on useita). Muutenkin huumorintaju on yhtä kieroutunutta ja tunnen itseni vapautuneeksi mieheni seurassa.

Kinkyilyt lopetin nykyisessä suhteessa heti alkuunsa kun miestä ei kiinnostanut. Nyt 7v jälkeen kun otin kinkyilyt uudelleen esille, ollaan menty paljon eteenpäin siitä mitä meillä oli alussa. Onneksi en luovuttanut heti sen suhteen. En kuitenkaan mielestäni painostanut mitenkään.

Yksikään suhde, kinky tai vanilja, ei ole koskaan täydellinen. Sitä täydellistä kumppania ei koskaan tule. Parisuhteessa täytyy aina tehdä kompromisseja. Onneksi olen löytänyt jo sen 99,9% täydellisen kumppanin.

[Itai]

Vähän offtopikia, mutta kuulostaa melkein siltä, että vaniljapuolisoiden tulisi antaa vertaistukea toisilleen. Heille tekisi hyvää jakaa hämmennystään toisten "asiasta kärsivien" kanssa ja huomata, että on paljon "pahempiakin perwopuolisoja"

Seksuaalisesti winksahtaneiden perhetuki ry??? 

Aww, ihana xD

Ja takaisin topiciin...

Aiemmissa vanilja-suhteissani tuli harmillisen usein huomattua etteivät ne vaniljat olleetkaan aivan niin vaniljoita kuin antoi ymmärtää... Ei siinä mitään mutta kun ne olivat väärällä tavalla kinkyjä =D Eli parikin kertaa jouduin huomaamaan sen kammoksutun alistuvan ilmeen kumppanin kasvoilla D= Yritin ignoroida tämmöisen käytöksen, olin hieman etäinen kun tälläistä käytöstä ilmeni... Mikä taisi saada minut vaikuttamaan vielä enemmän jotenkin alistavalta? O___o En tiedä. Ainakin rohkaisin ilmeisesti yhtä eksääni kertomaan fantasiastaan jossa nainen dominoi. Oli aika surullista tajuta ja sanoa tälle että "ai, tämä... ei taida oikein toimia ._."

Ne vanilja-suhteet joissa toinen ei ole suoraan vaikuttanut alistuvalta ovatkin sitten menneet tyyliin: vihjaan toiselle vähän mistä pidän, toinen vaikuttaa hämmentyneeltä ja yrittää minua miellyttääkseen vähän läpsiä tai sitoa muttei saa sitä toimimaan juuri siksi että tekee sen ainoastaan minua miellyttääkseen tai pelosta menettää minut.

Möö.

Sitten on ne pienet huumorilla sanotut asiat jotka tuovat pientä epätoivoa... kuten esimerkki-keskustelu joka käytiin vähän aikaa sitten kun kaksi ihanaa ihmistä olivat paikalla:
Minä: *kutitan henkilöä 1*
Henkilö 1: Ei saa. Sut pitäis laittaa käsirautoihin!
Henkilö 2 joka istui lähellä muttei ollut muuten osallistunut keskusteluun: "Kuulostaa hyvältä!"

Ja koska pidän molemmista oli vähän "möö... sanoista tekoihin, ihmiset" xD Kun ei se koskaan mene siihen kuitenkaan.

Mutta joo. Polyamorikkona kestää vaniljaakin kun on yhden ihmisen subi eikä edes saisi alistua muille <3

[Dominantti]

olennaista on kai se miltä tuntuu: jos on enimmäkseen ahdistunut/onneton ei auta muu kuin tehdä asialle jotakin. Silläkin uhalla että rytisee.

Tämä on kyllä niin totta. Sen jälkeen kun annoin itselleni lupaa olla mitä olen olen yleisesti ottaen ollut iloisempi, rennompi, tasapainoisempi. En ehkä voi kinky-puoltani jakaa puolison kanssa, mutta ainakin jaksan olla lapsilleni hyvä isä kun toteutan kinkyilyä sitten suhteen ulkopuolella.

Liittyen tohon ahdistuneisuuteen oli hassun iloinen tapahtuma tossa viime viikolla. Oli niin monta tuttua menossa Agroksenmäelle lauantaina bileisiin, että päätin kysyä itsekin vaimolta olisiko OK jos menen? (En halunnut mennä salaa.) Melkoiseksi yllätykseksesi sain hyvinkin epädramaattisesti lupaa mennä.

Oli todella hauskaa, mutta samalla asia mietityttää. Etäännyttääkö tämä meitä entisestään? Jos vaimoni rakastaa minua siinä määrin, että haluaa tulla vastaan vaikkei ymmärrä "sairauttani", olemmeko pitkällä tähtäimellä vieläkin kauempana toisistamme?

Eräs viisas totesi lauantain bileissä, että "elämänsä seksualisuus ja elämänsä rakkaus löytää harvoin samasta ihmisestä". Omalta osalta tämä tuntuu olevan melko totta. Mutta vaikka olenkin iloinen kun olen pystynyt toteuttamaan kinky-puolta leikkikavereitten kanssa mietityttäähän sitä mihin tämä kaikki johtaa...


Oli miten oli, lapset haluan laittaa ensin. Siksi haluan myös pitää perhettä kasassa. Ja rakastan vaimoani. Herää vaan kysymys mitä tapahtuu kun lapset ovat isoja, jos eletään kuin kämppikset joilla on ihan eri kiinnostukset seksuaalisesti?

Relationships are hard!


Toisaalta, silloin kun asia toimii viisainta voi olla, että elää vaan ja murehtii ongelmia sitten kun ne on oikeasti edessä?

[Hartmann]

Olen nyt ollut vanilja-suhteessa saman miehen kanssa viimeiset 4 vuotta ja vasta viimeisen vuoden aikana saanut sanottua haluistani/tarpeistani. Tämä vuosi onkin ollut vaikea kannaltani, sillä hän ei osoita mitään kiinnostusta moisia asioita kohtaan ja olenkin miettinyt unohdanko koko jutun, yritänkö silti vai etsinkö jonkun muun? En haluaisi välttämättä erota, mutten halua luopua osasta minua. Tuskastuttaa koko tilanne.

[RigoriRasputin]

Olen nyt ollut vanilja-suhteessa saman miehen kanssa viimeiset 4 vuotta ja vasta viimeisen vuoden aikana saanut sanottua haluistani/tarpeistani. Tämä vuosi onkin ollut vaikea kannaltani, sillä hän ei osoita mitään kiinnostusta moisia asioita kohtaan ja olenkin miettinyt unohdanko koko jutun, yritänkö silti vai etsinkö jonkun muun? En haluaisi välttämättä erota, mutten halua luopua osasta minua. Tuskastuttaa koko tilanne.

Sehän siinä on niin vaikeaa jos suhde muuten toimii hyvin ja rakastaa kumppania, mutta omiin mieltymyksiin ei saa vasta kaikua.
Se käy elämässä pitemmän päälle sietämättömäksi jos ei voi toteuttaa itseään sellaisena kuin on. Se on vain nostettava kissa pöydälle
ja keskusteltava asioista. Jos kumppanille on mahdotonta harrastaa niitä juttuja mitkä itselle on tärkeitä, niin harrastettava niitä
suhteen ulkopuolella. Jos se ei käy niin sitten good bue. Ei omaa elämää kannata tuhlata se on kuitenkin liian lyhyt.
Nämä nyt vaan oli omia ajatuksia, kukin elää elämänsä niin kuin parhaaksi näkee.
Elämä on, taivas ja helvetti.

[Dominantti]

Olen tässä miettinyt aika paljon omaa toimintamallia, ja tullut yksinkertaiseen tulokseen: Aion uskaltaa elää. Olen mitä olen, ja olen antanut itselleni lupaa toteuttaa sitä. Sen teen parhaani mukaan niin, etten satuttaisi ketään.

Odottaminen ei ole kovin rationalista, kukaan meistä ei tiedä paljonko on sitä aikaa elää. Ehkä kuullostaa rankalta, mutta en halua saada tieto jostain tappavasta taudista tai jäädä bussin alle ja tajuta viime metreillä että "Helvetti, kaikki toi mitä piti tehdä sitten joskus, ei muuten koskaan tule sitä saumaa."

Carpe diem.

[swan]

Olen tässä miettinyt aika paljon omaa toimintamallia, ja tullut yksinkertaiseen tulokseen: Aion uskaltaa elää. Olen mitä olen, ja olen antanut itselleni lupaa toteuttaa sitä. Sen teen parhaani mukaan niin, etten satuttaisi ketään.

Odottaminen ei ole kovin rationalista, kukaan meistä ei tiedä paljonko on sitä aikaa elää. Ehkä kuullostaa rankalta, mutta en halua saada tieto jostain tappavasta taudista tai jäädä bussin alle ja tajuta viime metreillä että "Helvetti, kaikki toi mitä piti tehdä sitten joskus, ei muuten koskaan tule sitä saumaa."

Carpe diem.

Vaikuttaisi siltä,että jotkut Masterit nimenomaan pelehtivät ajan suhteen. Ehkä heillä on eri aikakäsitys.
Toisaalta, jos on riittävästi kyntömaata,mihin sieltä kiirus.

(Rakastellaan,ei sodita)