Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?

[Lucrezia]

Pitäisikö varmuuden vuoksi deittailla vain kinkyjä? Ja olla sen vuoksi ehkä yksin? Kumpi on pahempi, se ettei saa toteuttaa seksuaalisuuttaan vai se, ettei saa parisuhteen muita asioita?

Kunhan vaan löytyy riittävästi kinkyjä, joita deittailla niin ei tarvitse olla yksin 

Mut joo: siellä kaapissa olleena ja sittemmin jääräpäiden kanssa taistelleena totean, että mieluummin virallisesti yksin eli ilman sitä "parisuhdetta" kuin tuhlaamassa elämäänsä - ja kykyjään - tylsässä vaniljaseurassa.

Juu, tiedän ettei dominoivilla naisilla taida olla puutetta noista deittailtavista - ja hyvä niin 

[viana]

En tiedä onko tämä nuoruuden ehdottomuutta (enkä niinkään tarkoita vuosiani, vaan kinkytuoreutta), mutta tiedän, että minulle ei riitä, että toinen tekee juttuja siksi, että minä niistä tykkään. Olen ollut huomaavinani, että muille tämä ei ole niin kynnyskysymys. Onko näin? Ollaanko siellä tyytyväisiä, että toinen tekee vain siksi, että sinä haluat tai pyydät?

Itse en usko, että kukaan lähtee toisen vuoksi tekemään asioita kovin pitkään, joista ei nauti, eikä pidä oikeana. Ja miten siitä voi paljoa nauttia itsekään, jos toinen ei nauti. Kyllä toisen pitää olla siinä mukana sen vuoksi, että sitä itsekin kaipaa. Ei minä tiedä, miten se voisi muuten toimia aivan oikeasti.

Tuo ei kyllä ole totta. Ihmistyyppi, joka saa nautintonsa siitä, että toinen nauttii, lähtee kyllä, ja kyllä se voi toimia.

[Leikkisa]

En tiedä onko tämä nuoruuden ehdottomuutta (enkä niinkään tarkoita vuosiani, vaan kinkytuoreutta), mutta tiedän, että minulle ei riitä, että toinen tekee juttuja siksi, että minä niistä tykkään. Olen ollut huomaavinani, että muille tämä ei ole niin kynnyskysymys. Onko näin? Ollaanko siellä tyytyväisiä, että toinen tekee vain siksi, että sinä haluat tai pyydät?

Itse en usko, että kukaan lähtee toisen vuoksi tekemään asioita kovin pitkään, joista ei nauti, eikä pidä oikeana. Ja miten siitä voi paljoa nauttia itsekään, jos toinen ei nauti. Kyllä toisen pitää olla siinä mukana sen vuoksi, että sitä itsekin kaipaa. Ei minä tiedä, miten se voisi muuten toimia aivan oikeasti.

Tuo ei kyllä ole totta. Ihmistyyppi, joka saa nautintonsa siitä, että toinen nauttii, lähtee kyllä, ja kyllä se voi toimia.

No mutta sittenhän tämä ihmistyyppi saa nautintonsa Tämä menee pilkunviilaukseksi ja ymmärrän kyllä täysin mitä tarkoitat

[viana]

En tiedä onko tämä nuoruuden ehdottomuutta (enkä niinkään tarkoita vuosiani, vaan kinkytuoreutta), mutta tiedän, että minulle ei riitä, että toinen tekee juttuja siksi, että minä niistä tykkään. Olen ollut huomaavinani, että muille tämä ei ole niin kynnyskysymys. Onko näin? Ollaanko siellä tyytyväisiä, että toinen tekee vain siksi, että sinä haluat tai pyydät?

Itse en usko, että kukaan lähtee toisen vuoksi tekemään asioita kovin pitkään, joista ei nauti, eikä pidä oikeana. Ja miten siitä voi paljoa nauttia itsekään, jos toinen ei nauti. Kyllä toisen pitää olla siinä mukana sen vuoksi, että sitä itsekin kaipaa. Ei minä tiedä, miten se voisi muuten toimia aivan oikeasti.

Tuo ei kyllä ole totta. Ihmistyyppi, joka saa nautintonsa siitä, että toinen nauttii, lähtee kyllä, ja kyllä se voi toimia.

No mutta sittenhän tämä ihmistyyppi saa nautintonsa Tämä menee pilkunviilaukseksi ja ymmärrän kyllä täysin mitä tarkoitat

Niin SAAKIN! Mutta väärästä lähteestä! Ei sen kuulu nauttia siitä mitä se tekee mulle, vaan siitä mitä se tekee mulle...eiku...

[NightNBlue]

Hitaasti ja kärsivällisesti hyvä tulee.

Tähän hokemaan minäkin uskoin liki 25 vuotta exäni taivuttelun kanssa. Alkuun se toimi hyvin mutta valitettavasti raja tuli vastaan melko kesyissä leikeissä ja sen jälkeen kehitystä ei ollut vaikka kuinka yritin edetä varovaisen hienotunteisesti ja painostamatta. Tästä tuli samalla exän pervokehityksen kulminaatiopiste, jonka jälkeen hän taantui nopeasti täysvaniljaksi. Lopulta exä ilmoitti, että hänen puolestaan olen vapaa toteuttamaan itseäni muiden kanssa.

Nykyisin asustelen yhdessä toisen perwon kanssa ja voin todeta ratkaisun olleen kohdallani oikea vaikka päätöstä tehdessäni vietin monet unettomat yöt pohtiessani mitä todella haluan elämältäni ja mitkä ovat päätösteni vaikutukset kanssaihmisiini.

Parasta elämässä toisen perwon kanssa on se, että tuntee itsensä hyväksytyksi ja halutuksi omine erikoisine taipumuksineen. Enää ei ole freak-leimaa otsassa polttamassa - vain punaiset piiska-juovat pakaroilla ja narujen hiertämät raajoissa

[RigoriRasputin]

Pervon ja vanilian suhde ei toimi ikinä. Ihmisen syvintä olemusta, perus persoonallisuutta ei voi muuttaa, pervosta vaniliaksi tai päin
vastoin.  Sitä voi yrittää joustaa puolin ja toisin mutta koska kumpikaan ei päse toteuttamaan itseään, pervo pervoilemaan ja vanilia
kokemaan syvää vaalenpunaista rakkauta niin suhde näivettyy väkisin vääntämiseksi. Kannattaa puhaltaa peli poikki jo hyvissä ajoin ennen
sitä.
 Jos nyt saisin hypätä puoli elämää taakse päin ja aloittaa siintä uudelleen niin oksentaisin pääni sisällön kaikkine pervouksineen ja
vaalean punaisine ajatuksineen kumppain tarkasteltavaksi ihan alku vaiheessa.
Niin siinä voi sitten tehdä päätöksen että lähdetäänkö meille, teille vako mahdollisesti eriteille.

[Ruusu]

Suoraan asiaan uuden ihmisen kanssa! Heti!

Vaihtoehdot ovat potentiaaliselle kumppanille(ni) mustavalkoisesti: a) olet kinky b) olet utelias vanilja joka hyväksyy piirteeni ja olet valmis kokeilemaan juttuja, ja jos se ei sinua sytytä, niin sallit minun kuitenkin toteuttaa piirteitäni. Toi b-vaihtoehto vaatii erittäin avoimen suhteen, jättiluottamuksen ja ei-yhtään-mustasukkaisen luonteen. Eli on jo valmiiksi HYVIN epärealistinen! Vaihtoehto c) hommaan koiran lämmittämään petiä, elän sinkkuna ja teen ihan mitä lystään kellekään tilivelvollisena.

Empiiristen deittailututkimusten perusteella vaniljat yleensä kaikkoavat. Tosin eipähän ole tullut vastaan edes muullakaan tavoin "kolahtavaa" tyyppiä. Pari kertaa tyyppi on tokaissut just jotain "vau, sä ootkin oikea miesten unelma...voin mä sua läpsiikin " En edes yritä olla kovin hienovarainen asian suhteen. Annan toki aikaa pureskella kuulemaansa.

Keskustelun voi aloittaa puhelemalla ns. avoimen suhteen kaipuusta, siitä nokkelasti sellaiseen seksuaaliseen avoimuuteen, kysytään suoraan tietääkö toinen mitään BDSM:n (heille sadomasokismi on helpommin tajuttavissa, kuin kirjainten BD tai kinky merkitys). Ennakkoluulojen oikaiseminen on sitten juttu erikseen. Useimmiten heillä on TÄYSIN väärä kuva hommasta

Sum summarum. Älä ota vaniljaa. Älä ota kinkiä, jonka kanssa ei muuten myös synkkaa. Tee omat valintasi ja kompromissit, mutta älä valehtele itsellesi.

P.s En minä jokaisen deitin kohdalla näitä juttuja edes vaivaudu kertomaan, kun tasan tietää ettei tyyppi muutoinkaan ole oikea. Toisaalta, tämä kertomispuoli on loistava tapa karkottaa epämieluisa tyyppi. 

[Smooth]

Kumpi on pahempi, se ettei saa toteuttaa seksuaalisuuttaan vai se, ettei saa parisuhteen muita asioita?

Tuopa onkin perustava laatua kysymys. Olen tyytyväinen, että kuitenkin ehdin (ennen heräämistä) harrastaa myös niitä normaaleja parisuhteita. Joissa oli omat onnensa ja ongelmansa. Mutta pois en niitäkään aikoja antaisi. Oikeastaan harmittava, että silloin aikanaan ei tullut kokeiltuksi enemmänkin erään pitkäaikaisen kumppanin kanssa. Minä vaan en tiennyt mitä olisin halunnut (mutta kaikkea enemmän...) ja todennäköisesti ei hänkään. Mutta tuskin ennakkoluuloihin olisimme kompastuneet.

Henkinen yksinäisyys ei ole kiva asia. Vaikka deittailisikin päivät pääksytysten muita sm-ihmisiä ja harrastaisi mielin määrin just sitä mistä tykkää. Ja hankkii koiran .

Mutta toisaalta, muistan kyllä senkin, kuin yksin olin viimeisessä vaniljasuhteessani. 

Suo siellä, vetelä täällä.

[Verna]

Minun mielestäni asian esilletuomiseen ja sen onnistumiseen vaikuttaa myös se oma suuntautuminen. Jos etsii itselleen alistajaa, mahtaa olla vaikea pala saada epäluuloisesta vaniljasta sellainen. Jos auktoriteetti ja halu hallita toista puuttuu, minkäs teet?

Minä tappelin aikanani pirusti vastaan, kun käsitin, (virheellisesti) että minusta yritetään leipoa suhteen yksinoikeutettua pomoa. Kovan pään seinään lyömisen jälkeen havaittiin, että meillä juttu toimii vain, kun unohdetaan varsinainen valta-asetelma ja keskitytään tekemiseen. Kyllä minäkin voin köyttää, piiskata, raapia sun muuta, kunhan unohdamme keinotekoiselta tuntuvat asetelmat.

Kannattaa antaa sen vaniljan katsoa asioita molemmista näkökulmista. Mulla olisi jäänyt homma tyystin toteuttamatta jo ihan siksi, etten olisi _yhtään_ tiennyt, mitä mun pitäisi tehdä. Ja koska inhoan munaamista, en olisi edes yrittänyt, vaikka olisin lukenut sata opaskirjaa. Kumppanin lähestymistapa oli huomattavan ovela: pääsin itse erittäin varovaisten kokeilujen kohteeksi. Pääsin näkemään ja kokemaan, miten esim. sidottuna oleminen vaikuttaa fiiliksiin. Samalla näin, miten on tarkoitus toimia.

Vaniljan kinkyilyhalujen herättäminen ei sekään tietysti ole varma avain onneen, meillä meni muutaman vuoden mukavasti, sitten oli useamman vuoden vaikea aika joka toivottavasti alkaa olla kokonaan läpi kahlattu. Sitten kasvoi perhekoko, joten emme juurikaan pääse kokeilemaan, missäpäin karttaa olemme nyt. Ja lisäksi olen havainnut, että mulla on paljon aiempaa vahvempi käsitys siitä, mikä on kivaa ja mikä ei, joten meillä on vielä palaverin paikka. Nostan hattua teille, joka olette uskaltaneet jutustella näistä vaniljoiden kanssa, minulla kun on vaikeaa jo, kun pitäisi nostaa kissa pöydälle ja keskustella kinkyn kumppanini kanssa. 

Varovaista vaihtokauppaa voi tietysti aina ehdottaa, varsinkin siinä tunnusteluvaiheessa. Meilläkin jotkut jutut toimivat ikään kuin ostopalveluperiaatteella, eli en suorastaan hihku innosta kaikkea tehdessäni, mutta katson, että kannattaa pitää naama sileänä, ehkä jopa hymyilläkin hiukan silti. Vaikka joutuisinkin hiukan venymään mukavuusalueen laita-alueelle, hyvän kokemuksen saanut kumppani antaa tyytyväisenä ennen pitkää minulle sitä, mistä pidän. Vastenmielisiin juttuihin ei tietenkään kenenkään tarvitse eikä kannata alkaa, mutta ei suhde pilaannu siitä, että tekee välillä jotain, mikä ei ole 100% omaa alaa.


Jos taas joku etsii itselleen alistettavaa leikkikumppania, 24/7 D/s suhteesta ei kannattane sille muokkauksen kohteeksi päätyneelle vaniljalle murjaista mitään. Kannattaa varmaan joka käänteessä muistaa puhua leikkimisestä, etei toinen ala kuvitella, että vastassa on potentiaalinen väkivaltainen, omistushaluinen viiripää. Ensin leikitään kaikkea kivaa ja iloista, jolloin toisella on mahdollisuus totutella asiaan ja miettiä, tahtoisiko kokea muuta. Hardcoremeiningistä kiinnostuneet Deet joutuvat kyllä varmasti etsimään seuraa täysverisistä kinkyistä, jos meinataan, että suhteesta tulee tyydyttävä. Tiikeri ei pääse raidoistaan ja päällemaalatut raidat taas liukenevat sateessa. Ei toimi.

[n4103xxl]

Iän tuomalla kokemuksella, sanoisin että ihmisen perusluonne ei muutu. Olen jokusen vaniljankin kanssa kokeillu, toimisko juttu, siihen asti toimii, kun haluaa vaan seksuaalista alistamista, ja pientä ahterille läimimistä sexin yhteydessä, mutta jos haluaa mennä syvemmälle ja pidemmälle, henkisesti/fyysisesti, tulee vanilja miehellä omat rajat nopeasti vastaan. He ei voi ymmärtää että siitä voi nauttia kun oikeasti se piiskaaminen sattuu, tulee mustelmia tai muita jälkiä, eikä siitä sitten kyllä nauti yhtään itsekään, kun näkee että toinen toimii täysin omaa luonnettaan vastaan, ja yrittää vaan miellyttää, tehdä asioita, mistä tietää toisen nauttivan.
Mutta, kaikkihan ei halua edes mennä sinne syvemmälle näissä asioissa, joillekin se pieni läpsiminen riittää, kukin tyylillään
Seksuaalisuus ja seksuaaliset tarpeet, on kuitenkin aika määrävä asia suhteessa, jos seksi toimii, moni muu pikkuharmi unohtuu helposti, mutta jos se seksielämä ei toimi tyydyttävällä tavalla, tulee niistä pikku asioistakin helposti todella suuria.
Kehottaisin olemaan rehellinen kuitenkin, ettei tarvi itseltään kieltää omia nautintojaan, toinen joko sitten hyväksyy ja lähtee mukaan opettelemaan, tai sitten ei. Rehellisyys omaa itseään kohtaan on kuitenkin tärkeetä, ihan niinkun sitä kumppaniakin kohtaan.

[catzkiss]

Kiitos vastauksista ja näkökulmista.... Jos vastauksista vetää pikaisen johtopäätöksen, niin vaniljasuhteessa olevana on vain leikittävä miehen kanssa vaniljaa ja haettava oma tyydytys muualta tai lähdettävä kokonaan suhteesta pois. Harmi, että ymmärsin itseni vasta muutama vuosi mieheni kanssa oltua
Itsekin olen sitä mieltä että ihmisen persoona ei muutu, enkä edes halua muuttaa toista. Ja koska mieheni luonne on käynyt minulle hyvinkin selväksi, minusta tuntuisi luonnottomalta vaatia jotain sellaista, minkä tiedän olevan mieheni ajatusmaailman vastaista. Vaikka seitsemän vuoden aikana olen saanut miestä opetettua seksissä estottomampaan suuntaan, ollaan vielä kaukana siitä, mitä minä haluaisin.
Mutta, koska perhe menee kuitenkin ainakin vielä omien halujeni edelle, pitää varmaan taiteilla jossain mielitekojen ja vaniljamiehen halujen välimaastossa ja mietiskellä, miten tästä eteenpäin
Periaatteessa seksi toimii, jos siis kysyy mieheltä. Mutta minua ainakin ärsyttää, kun seksi on pelkkä suoritus, jossa minä en saa minkäänlaista nautintoa, vaan tiedän mistä se alkaa, mikä on keskikohta, (jos sitä edes on) ja mihin se päättyy. Ja kun olen aktiivisena yrittänyt tuoda kaikkea uutta suhteeseen, mies on alkuhämmennysten jälkeen ottanut asiat vastaan ja jopa nauttinut niistä. Mutta se aktiivinen olen aina minä, miten saan miehen keksimään jotain uutta?
En halua dominoida suhteessa, ja seksi on ajautunut sellaiseksi, että minä dominoin. Kyllä minä sen voin tehdä, mutta en todellakaan nauti siitä.
Jos huomautan miehelle, että ota asioista selvää, niin mies suuttuu ja sitten alkaa mökötys 

[Ruusu]

Vähän offtopikia, mutta kuulostaa melkein siltä, että vaniljapuolisoiden tulisi antaa vertaistukea toisilleen. Heille tekisi hyvää jakaa hämmennystään toisten "asiasta kärsivien" kanssa ja huomata, että on paljon "pahempiakin perwopuolisoja"

Seksuaalisesti winksahtaneiden perhetuki ry??? 

[LiseCohen]

Vaikka seitsemän vuoden aikana olen saanut miestä opetettua seksissä estottomampaan suuntaan, ollaan vielä kaukana siitä, mitä minä haluaisin.
Ja kun olen aktiivisena yrittänyt tuoda kaikkea uutta suhteeseen, mies on alkuhämmennysten jälkeen ottanut asiat vastaan ja jopa nauttinut niistä. Mutta se aktiivinen olen aina minä, miten saan miehen keksimään jotain uutta?

Olen itsekin ollut nyt reilut 7v suhteessa vaniljan kanssa. Kiinnostuin kinkyilyistä ehkä joskus 17-20-vuotiaana. Ensimmäinen suhteeni oli vaniljasuhde (käsirautoja ei varmaan lasketa kinkyilyksi...) ja toinen suhde oli jo sitten varsinainen kinkysuhde (kesti 3,5v).  Käytiin joskus bileissäkin, mutta lähinnä harrastettiin kotona kahdenkesken. Minä meistä kuitenkin kaipasin ehkä enemmän sitä pervoilua. Mies vain noudatti toiveitani. Sama kuin teillä.

Tämä kolmas suhteeni on taas ollut vaniljasuhde (avoliitto). Suhteen alussa en mitenkään peitellyt mieltymyksiäni ja jotenkin kuvittelin että voisin jatkaa samoja juttuja kuin edellisessä suhteessa. Aika pian kuitenkin huomasin että mieltymykset ei ihan kohdanneet. Exhibitionismiani (julkisia paikkoja) hän toteutti mielellään, mutta kivun tuottaminen minulle ja muu pervoilu ei hänelle sopinut. Rakkautta ei kuitenkaan voi hallita ja jos minun pitää valita rakkaussuhteen tai kinkysuhteen välillä, valitsen rakkaussuhteen. Sopivan vaniljakumppanin löytäminen on vaikeaa muutenkin niin miten sitten yhteensopivan kinkykumppanin!

Jotenkin sitä luopui tässä vuosien saatossa jo toivosta ja omakin kiinnostus heikkeni olemattomiin. Olinkin nyt tuon 7v ulkona koko kinkyscenestä. En edes surffaillut foorumeilla, chateissä tai muilla kinkysivuilla. Muutama kuukausi sitten tiettyjen tapahtumien jälkeen kaikki vuosien patoutumat purkautuivat ja en voinut enää palata entiseen. Mieskin on nyt lopulta alkanut kiinnostumaan näistä jutuista kun on huomannut miten se vaikuttaa seksielämään. Suunnitelmani on tuoda vähitellen lisää kinkyelementtejä suhteeseen ettei se tunnu hänestä liian ahdistavalta.

Onneksi en kuitenkaan kaipaa mitään 24/7-kinkysuhdetta ja olen kuitenkin ensisijaisesti fetisisti ja vasta sen jälkeen subi ja masokisti. Miehelle ei tuota vaikeuksia pukea univormua päälle ja nykyään ehdottelee sitä jo itsekin. Pelkkä kivun kokeminen ei ole minulle niin tärkeää kuin sen yhdistäminen roolileikkeihin. Piiskaukset ja alistamiset on enemmän osa roolileikkiä kuin itsetarkoitus. Nykyään olen ihan tyytyväinen suhteeseeni vaikka pidemmällekin voisi mennä. Mutta onneksi raippa pysyy jo ihan hyvin käsissä.

PS: Mieheni tietää että käyn tällä BDSM foorumilla ja kinky chateissa. En mitenkään peittele sitä tai sulje sivua kun hän tulee selän taa. Kettuiluahan siitä tulee, mutta ainakaan en tee mitään salaa.

Lisäys: Niin ja olen siitä onnellisessa asemassa että pystyn myös itse "hoitamaan" fetisismiäni kotona yksin ollessa pukemalla vormistorin ylle ja katsomalla aiheeseen liittyviä elokuvia ja tyydyttää näin nälkääni. Tykkään touhuilla myös yksin neulojen ja veitsien kanssa, mutta kun mies tulee kotiin, saan vihaisia kommentteja jäljistä käsissäni. Mitään kultasuihkuja en ole edes uskaltanut ehdotella tässä vaiheessa... Edellisessä suhteessa niitäkin tuli välillä harrastettua.

[orjamies]

Vaha jippo mitä olen kuullut käytettävän,parisuhteessa voi harrastaa vedonlyöntiä voittaja  sitten saa vaikka viikonlopun pitää toista "orjana",joillakin on toiminut löydetty uusia ulottuvuuksia vedonhan voi aina muotoilla niin että joko taatusti voittaa tai häviää tarpeen mukaan.

[Koo]

Pitäisikö varmuuden vuoksi deittailla vain kinkyjä? Ja olla sen vuoksi ehkä yksin? Kumpi on pahempi, se ettei saa toteuttaa seksuaalisuuttaan vai se, ettei saa parisuhteen muita asioita?

Minun vastaukseni on yksinkertainen: Deittailla vain kinkyjä ja saada olla yksin ilman parisuhdetta ja sen mukanaan tuomia rasitteita.  Useamman pitemmän parisuhteen läpikäyneenä voin vain todeta omalla kohdallani, että juuei. Parisuhteen vaaka on sellainen, että sinne plus-kuppiin ei ikinä saada sellaista määrää tavaraa että se voittaisi miinus-kupin.