Baarin kannatusmaksut
Kumppanini sanoo, että "ehkä joskus häntä vielä kiinnostaa". Yritin kauan löytää yhteistä linjaa seksielämälle, mutta lopulta kai vuosien jälkeen en enää jaksa yrittää? (Yhdessä terapiaankin pyysin, mutta hän ei suostu.) Tavallaan uskon, että hän oikeastaan tietää leikeistäni, mutta ei halua antaa kuin "hiljaista hyväksyntää".
Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, että jos joskus vielä alan ns. parisuhteeseen (mikä puistattava sana), paras kumppani on toinen kinky.
Tätä kun lukee, vähän kyllä pelottaa. Että entä jos se oma lopullinen kumppani (jos sellainen tulee, ja kai sellainen lopulta tulee, ainakin jonkinlainen ja ainakin joskus?) ei mahdollistakaan mulle tämän puolen toteuttamista itsessäni. En minä osaisi tehdä mitään salassa, en ehkä luvan kanssakaan muiden kanssa. Pitäisikö varmuuden vuoksi deittailla vain kinkyjä? Ja olla sen vuoksi ehkä yksin? Kumpi on pahempi, se ettei saa toteuttaa seksuaalisuuttaan vai se, ettei saa parisuhteen muita asioita?
Lainaus käyttäjältä: viana - 05.07.2011, 22:59Tätä kun lukee, vähän kyllä pelottaa. Että entä jos se oma lopullinen kumppani (jos sellainen tulee, ja kai sellainen lopulta tulee, ainakin jonkinlainen ja ainakin joskus?) ei mahdollistakaan mulle tämän puolen toteuttamista itsessäni. En minä osaisi tehdä mitään salassa, en ehkä luvan kanssakaan muiden kanssa. Pitäisikö varmuuden vuoksi deittailla vain kinkyjä? Ja olla sen vuoksi ehkä yksin? Kumpi on pahempi, se ettei saa toteuttaa seksuaalisuuttaan vai se, ettei saa parisuhteen muita asioita?Mäkin kuvittelin piiitkään, että osaan elää ilman tätä. Mutta en. Jos olisi vain minä ja kumppanini tilanne olisi toinen, mutta kun lapsia on mukana yhtälössä ja rakkautta löytyy kaikesta huolimatta näen salassa toteutetut leikit parhaana vaihtoehtona toistaiseksi. Jokainen täytyy tosiaan itse päättää mikä on omalla kohdalla on järkevin ratkaisi, mutta sen sanon, että tukahdutettujen halujen kanssa ei kannata elää... Itse olen ainakin nykyään iloisempi ja vähemmän stressaantunut sen jälkeen, kun annoin itselleni lupaa leikkiä.
Mä ajattelin vain yrittää olla rakastumatta vaniljaan
Lainaus käyttäjältä: viana - 05.07.2011, 23:08Mä ajattelin vain yrittää olla rakastumatta vaniljaan Rakastumisesta ei voi päättää, mutta aina voi päätää olla viemättä suhdetta liian pitkälle jos jokin asia selvästi voi muodostua isoksi ongelmaksi.
En tiedä onko tämä nuoruuden ehdottomuutta (enkä niinkään tarkoita vuosiani, vaan kinkytuoreutta), mutta tiedän, että minulle ei riitä, että toinen tekee juttuja siksi, että minä niistä tykkään. Olen ollut huomaavinani, että muille tämä ei ole niin kynnyskysymys. Onko näin? Ollaanko siellä tyytyväisiä, että toinen tekee vain siksi, että sinä haluat tai pyydät?