Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?

[telle]

-allekirjoittaa myös opetuksen. Voimia kuitenkin, niitä aina tarvitaan, ja kokemuksella toteaisin, että lapset ovat niin fiksuja otuksia, että tietävät kahden  onnellisen, erillisen  vanhemman olevan aina parempi kuin kaksi yhdessä asuvaa onnetonta...Eikä se tarkoita riitelyä tms, lapset vaistoavat pienetkin asiat

[Lady Whip]

Ei olisi toiminut meidän perheessä aikoinaan.
Kinkyn esilletuominen olisi tehnyt allekirjoittaneesta vastapuolen silmissä ihmisarvoa alempana olevan. Muitakin salaamisen aiheita oli joista oli parempi olla tietämättä vaikka osittain tiesi.

Kunhan lapset eivät kärsi, vanhemmat saavat tehdä mitä ratkaisuja tahansa omassa liitossaan.
Lapsen mieli on kuin ilmapuntari, se heilahtaa silloinkin kun aikuinen ei näe mitään aihetta missään, siksi pitää erityisen varovaisesti viedä sellaisia asioita eteenpäin mihin hekin liittyvät.

Voimia Dominantille sekä koko perheelle ja erityisesti hänelle viisautta toimia oikein.

[kide]

Arvostan avomielisyyttä tässä keskustelussa ja olen lukenut ajatuksella kaiken kirjoitetun, vaikken olekaan osallistunut itse keskusteluun - varmaan moni muukin on tehnyt samoin. Itse en pystyisi avautumaan julkisesti yhtä avoimesti. Uskon, että näistä monista ajatuksista ja pohdinnoista on ollut ja tulee olemaan monelle hyötyä.

Itsekin olen eroperheen lapsi, enkä ole selvinnyt ilman eroja omissakaan parisuhteissa. Se, mistä kriiseistä ja muutoksista perheessä kukakin lapsi kärsii lapsuudessaaan "liikaa" on mysteeri asiantuntijoillekin, joten turha kenenkään on kantaa eroista syyllisyyttä jos tietää tehneensä parhaansa. Itse kylläkin teen toistuvasti asian suhteen vieläkin töitä, vaikka lapseni ovat jo isoja. Se ehjän perheen ja pitkän parisuhteen ihannemalli kummittelee kuitenkin tuolla jossakin taka-alalla, vaikka ehdottomasti olenkin sitä mieltä, että ero on ollut aikoinaan paras ratkaisu. Nykyisellä elämänkokemuksella ajattelen tosin, että olisi ehkä kannattanut odottaa ja harkita hieman kauemmin eroa. Kaikista asioista en ole osannut / pystynyt puhumaan lapsille aikoinaan, niistä on juteltu myöhemmin. Molemmat vamhempanikin ovat toisinaan halunneet jutella kanssani omasta avioerostaan vuosikymmeniä myöhemmin.

Lyhyesti vielä alkuperäiseen aiheeseen. Omassa vaniljasuhteessa aikoinaan kinkympien asioiden ehdottaminen ei tuottanut muutosta seksuaalielämään. Sain mm. vastauksen "en voisi koskaan satuttaa sinua", joten lakkasin ehdottelemasta. Yritin epätoivoissani jopa olla vähän dominoiva  seksuaalisesti - jotenkin kai ajattelin, että jokainen on "jompaa kumpaa puolta". Muutaman vuoden päästä suhde näivettyi seksuaalisesti - tosin perhe kasvoi samalla. Suhteessa toteutui lähinnä toveruus ja lapsista huolehtiminen. Naiseus ja itsensä naiselliseksi tunteminen liittyy mulla selkeästi seksuaalisuuteen ja itsensä haluttavaksi tuntemiseen, joten kuihtunut seksuaalielämä söi mun naiseutta. Sitä en tiedä, mitä mies ajatteli, hän sanoi olleensa aina tyytyväinen seksiin, eikä ymmärtänyt miksi halusin erota.

Joskus olen ajatellut, että elämä olisi helpompaa jos seksuaalisuus ei olisi minulle niin tärkeässä asemassa. En silti haluaisi toisenlaiseksi -seksuaalisuus on niin suuri voimavara ja ilonantaja.

[Lunttu]

-allekirjoittaa myös opetuksen. Voimia kuitenkin, niitä aina tarvitaan, ja kokemuksella toteaisin, että lapset ovat niin fiksuja otuksia, että tietävät kahden  onnellisen, erillisen  vanhemman olevan aina parempi kuin kaksi yhdessä asuvaa onnetonta...Eikä se tarkoita riitelyä tms, lapset vaistoavat pienetkin asiat

Komppailee myöskin opetusta uskaltamisesta, sekä oheisia Tellen viisaita sanoja!

[Riverlady]

Perusteellista tekstiä jenkkilästä osa 1/3 (osat 2 ja 3 kertoo mitä sit tehään jos kumppani on tai ei ole kiinnostunut kokeilemaan bdsm:ää).

http://www.submissiveguide.com/2012/03/initiating-a-discussion-about-bdsm-interest-with-a-vanilla-partner/

... ekan 1-2 keskustelun aikana tähtäin on tän mukaan ainoastaan kertoa toiselle omista bdsm-haluistaan tarkkoihin yksityiskohtiin menemättä ja ettei pelästytä toista. "Let your partner know of your general desires for BDSM (without asking at this stage for participation)".

Jos vakikumppania ei vielä ole, missä vaiheessa potentiaalisille kumppaneille jotka päällepäin vaikuttaa vaniljoilta, pitää kertoa?
http://www.thestranger.com/seattle/SavageLove?oid=13104081

Nyt sit vaan toteutuksen tielle.

[balthazar]

Lyhykäisyydessään, ei enää koskaan suhteeseen jossa ei ole täysin selvää, kenellä on piiska ja talutin. Tosin pidän äärimmäisen epätodennäköisenä, että moista suhdetta koskaan tulee löytymään.

http://www.moronail.net/img/675_if_youre_going_to_get_married_do_it_the_right_sexy

[stinger]

Toisaalta, onko moraalisesti oikein alkaa "leipoa" vaniljakumppanista kinkyä, jos siihen ei ole taipumuksia hänellä itsellään. Miellyttämishaluinen kumppani varmaankin yrittää parhaansa mukaan toteuttaa toisen toiveita, mutta onko se sitten sitä mitä kinky oikeasti haluaa. Itse arvelisin että alistavan olisi helpompi saada vaniljakumppanistaan alistuva kuin toisin päin. Onko parisuhde lopulta enää molempia tyydyttävä ja pohjaltaan tasa-arvoinen (johon ainakin itse pyrin), jos kumppani on tilanteessa vain miellyttääkseen toista. Jos alistuva on suhteessa toista miellyttääkseen ja nauttii siitä, niin silloinhan kyseessä olisi mielestäni D/s suhde puhtaimmillaan, mutta jos dominoiva loppupeleissä "palvelee" alistuvaa kumppaniaan vasten omia halujaan niin asetelma on kääntynyt päälaelleen. Voiko suhde sitten toimia niin että subia palvellaan dominoiden, en tiedä...

[meidei]

Toisaalta, onko moraalisesti oikein alkaa "leipoa" vaniljakumppanista kinkyä, jos siihen ei ole taipumuksia hänellä itsellään. Miellyttämishaluinen kumppani varmaankin yrittää parhaansa mukaan toteuttaa toisen toiveita, mutta onko se sitten sitä mitä kinky oikeasti haluaa...

Olen aika lailla samaa mieltä, mutta jotenkin on vaikea uskoa, että suhde kestäisi silloin kovin pitkään muutenkaan. Jos siis toinen aina vain miellyttää toista ja ei itse nauti. Ainakaan en itse kestäisi. Toisen mieliksi saattaisi vähän aikaa jaksaakin esittää, mutta en silti tekisi niin pidemmän päälle sillä se olisi liian rasittavaa. En siis oikein jaksaisi uskoa, että sellainen suhde toimisi missä pitää pitkään vain "näytellä ja miellyttää". Omista mieltymyksistä voi kyllä kertoa ja kannattaakin, mutta jos selkeästi alkaa näyttää sille ettei toinen vain nauti niin ehkä on parempi sitten vain jättää suhde tai tyytyä siihen vaniljaan.. jos siitä saa tyydytystä myös.

Itsellänihän on sellainen tilanne, että tapasin n. vuosi sitten aivan ihanan miehen. Kaikki meni kohdilleen arvomaailmasta lähtien ja näyttäisi sille, että myös tämä kinkykin puoli. Vielä kun en osaa sanoa, että tekeekö hän sen minua miellyttääkseen vai tykkääkö hän ihan oikeasti. Kerroin siis jo ihan suhteen alussa mieltymykseni pääpiirteittäin ja että haluan tulla alistetuksi eri tavoin, mutta tärkeintä on se tunne, että toinen on dominoiva. Kysyin häneltä myös ennen kuin kerroin itsestäni että löytyykö häneltä jotain fetissejä tai muuta "tavallisesta" poikkeavaa. Hän totesi siihen, että ei... kuulemma ihanaa olisi molemminpuolinen omistautuminen. Minun juttuuni hän ei paljoa kommentoinut, mutta sen jälkeen oli selkeästi hiukan dominoivampi seksuaalisissa tilanteissa. Olen oikeastaan tosi tyytyväinen koska kerroin halustani hänelle niin avoimesti, koska nyt vaikuttaa sille että hänestä on tullut erittäin innostunut asiaan liittyen. Hän keksii kaikenlaisia uusia ideoita ja on siinä melkoisen mielikuvitusrikas. Kaikkea ei edes itselleni tulisi mieleen vaikka olenkin ollut selvillä seksuaalisuudestani melkein koko ikäni. Hän sanoi minulle ettei kuitenkaan halua kertoa tarkkaan ideoistaan minulle vaan pikkuhiljaa edetä ja toteuttaa niitä samalla kun luottamus kehittyy. Olen ollut tosi tyytyväinen tähän mennessä ja ainakin vaikuttaa sille, että hän nauttii alistamisesta. Hänellä ei ole myöskään sellaista ominaisuutta, että pelkäisi satuttavansa minua vaan on aika rohkeasti ollut sitäkin tekemässä. Sanoi kuitenkin, että on hänellä siinäkin rajat, mutta haluaa edetä hiljalleen. Tänään mies jopa totesi minulle, että "on niin ihanaa kun saan uskaltaa toteuttaa itseäni miten haluan, etkä ole rajoittamassa".

Toivoisin, että kaikki jatkuu yhtä hyvänä. Hieman vaan pelottaa juuri se, että eihän hän vain tee sitä minua miellyttääkseen. Kuitenkin kun hän on parisuhteessa muuten todella miellyttämisen haluinen, kiltti, "palveleva", rakastava ja huomioonottava. Tosin hän on myös erittäin omistushaluinen, ollut aina vahvasti oma itsensä ja omaa voimakkaat mielipiteet. Edellinen mieheni kun jaksoi esittää ihan jonkin aikaa (vuosia) jonka jälkeen erotessa sanoi ettei kiinnostanut oikeasti sellainen, halusi vain minut pitää itsellään... tosin häneltä puuttui kaikki mielikuvitus ja oma aloitteellisuus toteuttaa sitä puolta silloinkin kun sanoi haluavansa olla dominoiva. Kumpa kerrankin saisin sen mitä aina olen halunnutkin... eli rakastavan parisuhteen, jossa on sitten tuo kinkykin puoli. Ja jos toiseen luottaa tarpeeksi voisi sitä harkita melkein 24/7 suhdetta. Pitää vaan katsoa mihin tämä kehittyy, koska ihan alussa mies oli niin vaniljaa ja vaikutti "viattomalta"... ei kuulemma pornoakaan halunnut katsoa, koska tunsi sen jotenkin vääräksi. En haluaisi pettyä taas.

[Joyleaf]

Kahdeksan vuotta suhteessa konservatiivisen (siis seksuaalisesti) ja estoisen umpivaniljan kanssa opetti sen, ettei enää ikinä. No can do, mulla ei kokemusteni perusteella enää riitä uskoa siihen, että vaniljasta voisi "opettaa" minkäänasteisen kinkyn. Nykyään tuonkin mieltymykseni ja haluni esiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, jos asiat eivät noin muuten lähde kinkysuuntaan luisumaan. En nyt tietenkään mitään tunnin luentoa heti kättelyssä pidä mutta en salaile enkä kaunistele, vaan ihan suoraan olen sanonut, että tykkään siitä, kun minua alistetaan tms. Siitä se keskustelu joko lähtee versomaan tai sitten ei, ja jos ei lähde, niin sitten saatan minä lähteä hyvinkin pian. Olen ehkä ehdoton, mutta katson sen kyllä oikeudekseni tässä iässä. Ja kyllä, tiedostan sen, että tällainen asenne varmasti kaventaa kumppanin löytymisen mahdollisuuksia, mutta so be it.

[snelll]

voin omalta kohdalta sanoa että vanilja suhde jäi chilin myötä. chili jäi lapsen myötä. aina kaikki ei mene niinku suunnittelee

[submiesjns]

Itsekkin puhtaan vanilja-avioliiton käyneenä. Ajattelen kanssa että, nykyään on viisaampi jos tuon tämänpuolen esiin jo varhaisessa vaiheessa. Eli tykkään olla sub ja nautin kivusta. Jos homma ei lähde toimimaan, ei suhdekaan jatku minun puoleltani. Koska kokeiltu on ja todettu..ei toimi. Siihen taas että, lähtisin hakemaan dominointia suhteen ulkopuolelta vaikkakin luvan kanssa. Olen luultavasti liian konservatiivinen. Yhden naisen mies...minkäs teet..piirre se on sekin. Eli jos dommea ei vastaan tule...olen sinkkuna. Vaikka sekään ei nyt niin kauhean kivaa ole..

[Snadistisadisti]

Itsekkin puhtaan vanilja-avioliiton käyneenä. Ajattelen kanssa että, nykyään on viisaampi jos tuon tämänpuolen esiin jo varhaisessa vaiheessa. Eli tykkään olla sub ja nautin kivusta. Jos homma ei lähde toimimaan, ei suhdekaan jatku minun puoleltani.

Varmasti viisas ratkaisu tuoda asia heti kättelyssä esiin. Silloin suhde kaatuu heti alussa jos on kaatuakseen tähän asiaan ja jos ei, niin homma on tiedossa ja siltä pohjalta voi juttua lähteä rakentamaan.

[raafael]

Itsellä on vain yksi vakava monosuhde takana. Oltiin molempien ensimmäisiä ja kerroin heti alussa melkein kaiken. Hän oli kokemattomana kokeilunhaluinen joten kaikenlaista tehtiin. Suhde kuitenkin päättyi eroon muista syistä. Sen jälkeen olen oppinut tuntemaan itseni vielä paremmin. Lopultao olen itse tullut siihen johtopäätökseen että vakavampi suhde yhden ihmisen kanssa ei enää toimisi koska fetissejä minulla riittää suuntaan jos toiseen ja niiden yhteensovittaminen yhden ihmisen kanssa on täysi mahdottomuus.

Isolla osalla fetissiväestä tuntuu olevan vielä joku dom/sub-asetelma mielessä ja en nykyään saa siitä oikein mitään irti. Ja miksi eritejutut ovat melkein kaikille nöyryytyksen lähde?

Katson jokaisen tapauksen tapauskohtaisesti ja nykyään joillekin kerron yhdestä jutusta ja toisille ihmisille taas jostain toisesta.

Toivon että ihmiset uskaltaisivat olla rehellisempiä itselleen ja toisilleen. Ja toivon myös että ne joille kerrotaan jostain fetissijutusta osaisivat suhtautua siihen aikuisemmin. Eli eivät sano mitään hyi saatanaa heti vastaukseksi vaan keskustelisivat asiasta ja jos homma ei iske niin sanoisivat suoraan että tämä ei ole nyt minun juttu.

Sitten onkin hankalempaa jos on jo päästy siihen vaiheeseen että on kämpät, lainat, lapset yms.

[Kettu vinossa]

Ja miksi eritejutut ovat melkein kaikille nöyryytyksen lähde?

1. Nöyryyttäminen tai nöyryytetyksi tuleminen on yleisempi (tai ainakin paljon tunnetumpi) fetissi kuin eritefetissit.

2. Eriteleikit ovat melko helppo idea nöyryytykseen, koska suurin osa ihmisistä kokee eritteet tavalla tai toisella nöyryyttäviksi. Kaikilla eriteleikkejä leikkivillä nöyryytysfetisisteillä ei ole eritefetissiä, vaan eritteet ovat vain yksi tapa nöyryyttää monien muiden tapojen joukossa.

3. Eritefetisistien ongelma on tiedonpuute, siksi heitä on niin vähän kinkysivustoilla. Varmasti tälläkin hetkellä maailmassa on paljon eritefetisistejä, jotka luulevat olevansa yksin fetissinsä kanssa, kun valtamediassa fetissien määritelmä on aika perinteinen ja kliseinen; jos on juttu kinkyseksistä, niin siinä puhutaan lähinnä vaatefetisseistä, objektiseksuaaleista ja BDSM:stä. Jos eritefetisisti ei koe BDSM:n nöyryytystä tärkeäksi osaksi omaa eritefetissiään, niin tokkopa kiinnostus etsiä lisätietoa tästä mystisestä kinkymaailmasta syntyy ainakaan valtamedian inspiroimana. Monella myös omiin fantasioihin liittyvä itseinho, häpeä, pelot ja ulkopuolisuuden tunne voivat estää sen, ettei netistä uskalla edes katsoa, olisiko siellä samalla tavalla ajattelevia ihmisiä.

Siksi on helpompi löytää kinkysivustolta nöyryytysleikkien ystävä, jota kiinnostavat myös eriteet, kuin eritefetisisti, joka joko on tai ei ole kiinnostunut nöyryytysleikeistä.

4. Kiitos huonon seksivalistuksen, mailmassa on valtavasti ihmisiä, jotka ovat oppineet käyttäytymismallinsa pornosta, eivätkä siksi osaa olla lainkaan luovia. Vaikka kuinka tekisi oikeasti mieli leikkiä tasa-arvoisempia sessioita, fetisisti saattaa uskoa ettei semmoinen ole tapana. Sessioita vaan kuuluu leikkiä niin, että toinen alistaa ja toinen alistuu. Katselin monta vuotta sitten joltain pornosivustolta amatöörien eritesessio-kotivideoita, mutta niissä kaikissa (katsoin ainakin parikymmentä eri videota) matkittiin kaupallisen pornon kliseitä: naista läpsittiin kasvoihin ja häntä haukuttiin rumasti. Vaikka ihmiset olivat eri henkilöitä joka videossa, silti aina toistui sama kaavamainen alistussessio, jossa naista läpsittiin naamaan ja haukuttiin. Ei sen jälkeen enää tehnyt mieli katsoa perunalla kuvattuja amatöörivideoita, kun täsmälleen samaa kliseehuttua sai ammattimaisemmin kuvattuna kaupallisenkin pornon puolelta.

Toivon että ihmiset uskaltaisivat olla rehellisempiä itselleen ja toisilleen. Ja toivon myös että ne joille kerrotaan jostain fetissijutusta osaisivat suhtautua siihen aikuisemmin.

Häpeä, ennakkoluulot ja viha johtuvat useimmiten virheellisestä tai puutteellisesta tiedosta. Toivottavasti saisimme joskus kasaan uuden ryhmän kinkyjä, jotka alkaisivat pohtimaan kinkytiedon parempaa ja tehokkaampaa levitystä Suomessa.

[vide]

Keskutelemalla, ja jos onnaa niin toimiin.