Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?

[Dominantti]

Mielenkiintoisen asiasta tekee kuitenkin se, että samalla kun hän näki kovan vaivan peitelläkseen asioita, minä mielessäni haaveilin tekeväni noita samaisia asioita  . Enkä kertonut unelmistani hänelle, koska luulin hänen järkyttyvän ja haluavan erota, koska vaimo on liian kinky! Että näin hyvin sitä voi osata lukea ihmistä, jonka ajattelee hyvinkin läheiseksi...

Tämä on hyvä pointti. Kannattaa ehdottomasti kertoa miten asia on. Vaikken itse ole tyytyväinen kaikkiin päätöksiin jota olen tehnyt en ainakaan koskaan itse johtanut puolisoa harhaan sen suhteen millaiset halut minulla on. En voi sanoa, että kertominen paransi suhdetta hänen kannalta, mutta itse en olisi halunnut jatkaa ellen olisi voinut olla avoimesti mitä olen.

Ironista sinänsä, kun elän suhteessa jossa seksielämä on käytännössä kuollut... Mutta oma tilanteeni onkin asia erikseen. Mutta yllä olevan takia en myöskään oleta, että vaimo tietää koko totuuden omista kuvioista. Hän tietää, että käyn bileissä. Tietää myös, että olen mukana ylläpitämässä kinkysivustoa... Mutta mistä minä tiedän mitä hän muuten asiasta ajattelee? Sen verran perusteellisesti hän jättää kuitenkin kysymättä, että tuskin kaipaa lisätietoja tässä vaiheessa.

Olen nähnyt jo useamman suhteen kaatuvan siksi, että kinky/non-kinky tai poly/non-poly on yrittänyt sovittaa asiat yhteen tuloksetta. Kommunikointi on kuitenkin, jos ei avain onneen, ainakin hallittuun epäonnistumiseen vs. eeppiseen katastrofiin?

[catzkiss]

Ketjun aloituksesta on nyt tultu siihen pisteeseen, että keväällä kerroin miehelleni kaikki haluistani. Reaktiona suunnaton järkytys ja sen jälkeen kaikki onkin mennyt päin persettä ei positiivisessa vaan negatiivisessa mielessä. Saan joka päivä kuulla, että nainen, jolla on kaltaiseni halut, ei sovi pienten lasten äidiksi. Ja kertomisen jälkeen sain myös kuulla, että tiesinkö, että bdsm on vasta hiljattain poistettu sairauksien listalta
Arvasin kyllä, että näin tulee tapahtumaan, jos miehelleni haluistani kerron. Ehkä mies tuntee oikeutetusti itsensä loukatuksi, koska häntä en ole ottanut mukaan etsiessäni itseäni.
Harmi, että heräsin haluihini vasta vuosia suhteeni alkamisen jälkeen. Koska minun syytäni se on, että olen löytänyt haluni ja muuttunut, enkä pysynyt sellaisena, kuin olin silloin, kun mieheeni tutustuin. (Miehen mielestä).
Olemme toki aiemmin keskustelleet haluistamme seksissä, mutta estoinen vaniljamies ei voi ymmärtää kinkyhalujani ja sivuuttaa ne tarpeettomina. Olen huomannut, että jos mies haluaa jotain muuta kuin vaniljaa, niin mieskin olisi sub. Kerroin hänelle tämän huomion, että emme sopisi haluinemme yhteen niin, että molemmat olisivat tyytyväisiä. Enkä näe syytä vaatia toiselta sellaista, mihin hänen luonteensa ei sovi.
Arjessa taas tekojen on tietenkin pyörittävä miehen navan ympärillä, kuten ehkä seksissäkin.
Mutta... asiaa voisi miettiä myös syytöksellä, jonka mies esitti minulle: miksi olen etsinyt itseäni ja halujani ilman miestäni? Miksi olen ostanut leluja ja asusteita kertomatta aikeistani miehelle ensin? Kun olen asuja tai leluja miehelle näyttänyt, olen saanut asiasta vain halveksuntaa.
Selitin asian siten, että halusin ensin löytää itseni, ja minulla oli tunne, että en voi tehdä sitä mieheni kanssa. Ymmärrän, että se loukkaa häntä, mutta valintani kuitenkin jossain vaiheessa tein niin. Muuta en osannut selittää, osaisiko joku selittää asian paremmin, miksi ihminen toimii siten?
Ehkä luottamuspula, ehkä tunne siitä, että juttu ei ole miehen juttu (minkä mies toki myönsikin).
Mutta anyway, tiivistettynä: Kerroin haluistani ja kokeiluistani, sain kuulla olevani sairas. Ei se mitään, olen mielelläni pervo 

[Dominantti]

Mutta anyway, tiivistettynä: Kerroin haluistani ja kokeiluistani, sain kuulla olevani sairas. Ei se mitään, olen mielelläni pervo 

Mikäkin olen kuullut lauseen "Minusta tuo on sairasta." Älkää uskoko. Olkaamme kaikki ylpeästi ja vapautuneesti pervoja!     

[mauje]

Aikoinaan asia tuli puheeksi toisen aloitteesta...kerroin sitten sohvalla jotain kun lapset olivat jo unten mailla...hiukan mietin että soittaako se kohta valkotakit vai nappaako lapset ja lähtee karkuun...toinen kuunteli litaniantapaisen loppuun ja totesi: no, hyvä...ei mitään extremee kuitenkaan. Voi se joskus mennä kohtalaisen hyvinkin.

[Feird]

Joskus 4-5 vuotta sitten itse kiinnostuin enemmän ottamaan selvää omista mieltymyksistäni ja jossain vaiheessa sitten tulin siihen pisteeseen, että silloiselle vaniljamiehellekkin vois asiasta vihjasta ku petipuuhat oli aina sitä samaa jyystämistä. Ensin alotin ihan hankkimalla jotain pitsikorsettihässäkkää ja pornokaupasta jotain leluja piristämään menoa,mutta ei se niistäkään kauheesti lämmenny, vaikka kokeiltiinki aina välillä. Se oli vähän sellasta väkisinvääntämistä eikä siinä itekkää päässy mihinkää fiilikseen ku toinen oli jo valmiiks vastaan koko juttua. Sitte ku kerroin vähän tarkemmin noista bdsm-jutuista ja fetisseistä ni reaktio oli tyyliin "hyi yök, ihme pervoilua"...no joo..ei hirveesti auttanu tilannetta. Kyl me siin viel pari kuukautta jotain koitettii säätää, mut tais olla lopullinen niitti ku muutin toiselle paikkakunnalle ja kaveri oli muutenki vähä mustasukkasta sorttia ni sehä meni ihan mahdottomaks. Aika nopeesti kyl huomas ettei kannata ees yrittää selittää ku toinen ei halua ees kuunnella. Emmä tiedä kannattaaks vaniljan kans roikkua, tietysti jos on jo naimisissa ja lapsia ni tilanne voi olla aika tukala, siit ei noi vaa kuitenkaa voi häippästä. Muuten neuvoisin lemppaamaan, vaniljat on suoraansanottuna pelkkää ajanhukkaa, ennemmin tai myöhemmin menee pettämiseks tai alkaa muuten vaan vituttaa, ihmisellä on kuitenki ainaki mun uskomusten mukaa vaan 1 elämä...voi jokanen omalla kohallaa miettiä mihin sen käyttää

[Meeri]

Muuten neuvoisin lemppaamaan, vaniljat on suoraansanottuna pelkkää ajanhukkaa, ennemmin tai myöhemmin menee pettämiseks tai alkaa muuten vaan vituttaa, ihmisellä on kuitenki ainaki mun uskomusten mukaa vaan 1 elämä...voi jokanen omalla kohallaa miettiä mihin sen käyttää

Komppaan täysillä.

[Proserpine]

Kaippa sen voisi tuoda esille silleen leikkisästi, vaikka kiukuttelun jälkeen ehdottamalla pientä piiskausta..?

[ronnie]

Empä tiedä... "Vaniljaiseni" olikin yllättävän innostunut pienestä pikkutuhmasta ihan normisysteemien lomassa. Innostunut oikein, kun sai minus irtautumaan ainaisesta kontrollistani... kyllä minä sen vielä koulutan XD

[isabella]

Muuten neuvoisin lemppaamaan, vaniljat on suoraansanottuna pelkkää ajanhukkaa, ennemmin tai myöhemmin menee pettämiseks tai alkaa muuten vaan vituttaa, ihmisellä on kuitenki ainaki mun uskomusten mukaa vaan 1 elämä...voi jokanen omalla kohallaa miettiä mihin sen käyttää

Komppaan täysillä.

En allekirjoita tätä ollenkaan. Oma mieheni oli tavatessamme täysi vanilja. Kerroin jo ihan alkuvaiheessa suhdetta pervotaipumuksistani ja mies vain tuumasi että eipä tuo mitään haittaa mutta ei ole hänen juttunsa. Aika paljon kului aikaa ihan vaniljan parissa mutta vähitellen mies alkoi tajuta että kyse on minulle oikeasti tärkeästä jutusta vaikka asiasta ei juuri keskusteltukaan. Ja se sai hänet pohtimaan ja ottamaan selvää asioista ja lopulta varovaisesti kokeilemaan. Minun TODELLA innostunut reaktioni aiheutti halun kokeilla lisää ja nyt on takana 12 vuotta onnellista ja pervoilun täyttämää yhteiseloa Jos olisin heti alkuunsa dumpannut miehen koska hän oli vanilja eikä ollut (vielä) halukas kokeilemaan niin olisi elämäni rakkaus mennyt sivu suun

[Queena]

En ymmärrä miksi neuvotaan pysymään kaukana vanilijoista..ihan roskaa.

Itse ainakin edelleen olen sillä kannalla että asioista kannattaa puhua, ja olla kärsivällinen omaan sietokykyyn asti.
Itse ainakin kumppanissani arvostan enemmän muita asioita kuin taipumusta kinkyyn seksiin, ja olen valmis työskentelemään yhteisen sävelen löytämiseksi. Ja ei sekään ole taattua että kinkyn kumppanin kanssa seksi toimisi, pahimmat ongelmat omassa seksielämässäni ovat olleet kinkyssä parisuhteessa jossa mieltymykset olivat hyvinkin samankaltaiset. Uskon myös että monen vanilijan "toi on sairasta" tyrmäykset joista kuulee, ovat lähinnä vain ensi järkytystä, joka johtuu tietämättömyydestä. En usko että kaikki kinkytkään välttämättä kovin hyvin tuovat asiaa esille, vaan ensin hommaa piilotellaan vakan alla vuosia eikä mistään mainita, kunnes sitten on kerätty tarpeeksi rohkeutta ja tuodaan esiin ne omat mieltymykset yhdellä pamauksella ja aletaan vaatimaan että toinen on valmis toteuttamaan piiskausfantaisioita joista ei ole koskaan aikaisemmin yhdessä edes puhuttu. Ihminen on myös aika epävarma otus, joten kaikenlainen seksistä ja siihen mielenkiinoisten uusien juttujen tuomisesta voi herättää monessa riittämättömyyden tunteita ja alkuun pelkoa ja ihmetystä siitä että eikö riitä ja että osaako sitten sessiossa hommat hoitaa ja olla vakuuttava. Sitten naristaan kun kumppani ei ymmärrä ja kuinka vanilijoista kannattaa pysyä kaukana tms. vaikka itse ollaan enemmän ahdasmielisiä ja joskus tuntuu että ymmärrätään paljon vähemmän ihmisen seksuaalisuudesta kun mitä perus pertti lähibaarissa.

Itseäni ihmetyttää lähinnä se että miten kinkyt tuntuvat olevan kovin suvaitsemattomia vanilijoita kohtaan, ja kuinka oletataan että vika on vain niissä jotka eivät halua kikyillä, eikä nähdä itsessä mitään vikaa kun ollaan niin rohkeita ja suvaitsevaisia seksuaalisesti ettei kyetä näkemään sitä ihmistä sen "vanilijan" takana.

Joku mainitsi tässä ketjussa aiemmin että vanilijaa voi hyvin yrittää ymmärtää sillä että miettii omia rajojaan. Jos itse tykkää vaikkapa roolileikeistä ja evyestä piiskauksesta ja nöyryytyksestä, mutta ei missään nimessä tykkää fistauksesta tai paskan syömisestä. Jos kumppanisi sinulta niitä yllättäen vaatisi kertomalla että on jo kauan halunnut puhua muttei tiennyt miten, ja että hän ei enää voi elää ilman näitä asioita elämässään, miten reagoisit? Sanoisitko että et suostu missään nimessä, vai yrittäisitkö keskustella tai hakea vaikka jotain workaroundia siihen että molemmat voisivat olla tyytyväisiä? Sanoisitko että se on sairasta (yllättävän moni on kinky chateissakin sairaaksi toisten pervojen tekemisiä sanonut).  Meillä kaikilla on siis rajamme, ja varmaan jokaisella alussa rajat olivat tiukemmat ja ne ovat siirtyneet ja joillakin ne ovat venyneet ja paukkuneet oikein kunnolla...miksi ei sitten vanilijalla voisi olla aivan samalla tavalla, vaikka ei olisi alkuun lainkaan ymmärtänyt hommaa?

Toki sitä voi uskotella että kinkyksi synnytään, tai että aitoa nautintoa ei voi saada kinkyilystä jos alkuperäinen sysäys kinkyilyyn ei tule omasta itsestä, mutta silloin vaan mielestäni nostaa itseään ja omaa itseään jollekkin ihme jalustalle, ja jopa estää itseään löytämästä hyvää ja mahdollisesti jopa loistavaa seuraa rajaamalla ihmisiä pois pelkän seksuaalisuuden (vanilija) takia. Parempaa kinkyä seksiä olen itse harrastanut vanilijan kanssa, kun kinkychatissa tavatun pervon kanssa. Suosittelen siis pitämään mielen avoimena.

Ja kumppaniaan parisuhteessa pettäviä en edelleenkään ymmärrä, mutta pettäjällä on toki aina selitys toiminnalleen, ja sillä hän itselleenkin aina uskottelee että ei tee mitään väärää- eihän pettäjät muuten voisi elää huonon omantuntonsa kanssa, joten mantraa on hoettava ja itselleen asiaa jollain tapaa perusteltava, mielellään vielä julkisesti myötämielisten joukossa, jotta voi saada ehkäpä jonkun rohkaisevat sanan tai pari säälipistettä, jotka entisestään vahvistaa tunnetta siitä että oikeasti on oikeutettu olemaan uskoton.

[LeatherM]

Ei ole mitään keskiverto vaniljaa, kaikki ne on omanlaisiaan ihmisiä. Joku voi hyvinkin löytää itsestään pikku tuuppimisella vaikka minkälaisen pervon, toinen taas saa sen oksennusreaktion ihan pienestäkin. Aina kannattaa kysyä, itse olen kyllä kysynyt kaikilta kiinnostavammilta tapauksilta. Ja hyvää kannattaa katsella vähän pidempäänkin että josko sittenkin.

Nainen on kumminkin niin omituinen otus että toisinaan se rakastuessaan kuvittelee pystyvänsä ihan mihin vaan. Esimerkiksi muuttamaan pikkuhiljaa syntymäpervon mieleisekseen vaniljaksi (tai juopon raittiiksi tms). Eihän siitä tule kuin itkua ja hammasten kiristystä. Eikä niistä perkeleistä edes näe kovin helposti olisko tuossa oikeasti potentiaalia vai antaako se vaan vähän siimaa aluksi.
Kivaa ei ole sekään jos nainen tekee sitä vain miehen mieliksi, itse oikeasti nauttimatta, sekin kokeiltu käytännössä.

Itse olen katsonut parhaaksi pidättäytyä vehtaamasta vaniljoitten kanssa, vaikka eihän se aina herkkua ole elo kinkynaisenkaan kumppanina.

[Meeri]

Olen toki samaa mieltä tuossa että vaniljasta voi hyvin "kouluttaa" pervon, koska kyllähän ihmisten seksimieltymykset muuttuvat, ja vaniljakin voi ihan hyvin innostua pervoilusta, kunhan asian esittää oikein. Mutta vaniljamiehestä ei saa millään konstilla dominoivaa. Siinä se ero onkin. Omassa reilun viiden vuoden vaniljasuhteessani voin fyysisesti ja henkisesti pahoin, tunsin että seksuaalisuuteni jää vajaaksi, ja olin onneton. Olen aina ollut hyvin seksuaalinen ihminen, ja se on niin suuri pala minussa, että en voinut elää muuten hyvin toimivassa suhteessa, missä seksielämä ei toiminut. Etsin kokoajan kokonaisvaltaista alistumista, sitä koskaan saamatta. Tunsin etten ole enää kokonainen ihminen. Mielestäni tein kaiken voitavani suhteen eteen, enkä koe luovuttaneeni liian helpolla.
En väitä että kaikkien pitäisi dumpata vaniljakumppaninsa, mutta minun kohdallani se oli ainoa oikea ratkaisu.
Ei pitäisi toki yleistää, ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Jokainen arvottaa suhteessa eri asioita. En paheksu, ole suvaitsematon tai nosta itseäni millekään "jalustalle", jokainen eläköön sellaisessa suhteessa missä haluaa. Mutta niinkun aiemmin sanottiin, ihmisellä on vain yksi elämä, eikä ole mitään järkeä elää sitä onnettomana.

[Queena]

Onnettomana ei toki kannata elää, pitää osata lähteä jos hommaa ei saa toimimaan.
En kyllä allekirjoita sitä että vanilijasta ei voisi tulla oikeaa Dominoivaa. Ei masteriksi tai dominaksi kukaan synny, mutta ei sitä toki väkisin voi opetellakkaan vain toisen mieliksi.

[Oris]

Kokemusta on! Kovasti yritin vaimokkeelle ehdotella kinky juttuja. Muutamaan kokeiluun se jäi. Nyt ollaan erottu, joten vihdoin voi saada sopivaa seuraa Neuvoja en pysty antamaan, mutta itse tein tunnepohjaisen valinnan. Vaikka meillä on yhteinen lapsi, niin omia haluja ei kannata tukahduttaa..

[Kettu vinossa]

Mutta vaniljamiehestä ei saa millään konstilla dominoivaa.

Väkisin ei voi toista muuttaa, mutta vapaaehtoisuudella voi lähes kuka tahansa opetella mitä tahansa, vaikkei se vastaisikaan omaa seksuaalista suuntautumista.

Joillakin ihmisillä hyväilee itsetuntoa ja tuottaa seksuaalista mielihyvää se, kun saa kumppaninsakin nauttimaan, olipa se tapa kuinka erikoinen tahansa. Jos siis kumppani toivoo, että häntä esimerkiksi piiskataan pyllylle, niin kyllä toinen sen mielellään tekee, jos hän on aikaisemmin huomannut, että siten saa kumppanin hyvin paljon kiimaisemmeksi kuin muilla tavoilla.

Yllättävän monissa vaniljasuhteissa ihmiset valittavat juuri sitä, ettei sitä kiihoketta tahdo löytyä enää mistään eikä mitään uutta enää keksi. Jos siis edes toisella osapuolella on jokin kinkysuuntautuminen, niin löytyy heti ainakin yksi keino, jolla kumppanin voi saada suhteellisen helposti kiimaan. Moni muu elämäntilanne voi helposti vaikuttaa seksuaaliseen halukkuuteen, mutta kinkyys ei häviä helposti yhtään mihinkään. Kinkyys myös pysyy usein samana, joten kinky on siinä mielessä "helppo" henkilö miellyttää. Siinä missä joku vaniljapariskunta saattaa yrittää ylläpitää kulahtanutta seksisuhdetta käymällä seksioppaita läpi ja kokeilemalla kömpelösti kaikkea uutta, kinkyn kanssa oppii nopeasti, mikä toimii ja mikä ei.

Kahta mieltymyksiltään täysin samanlaista ihmistä tuskin on, joten varmasti kahden kinkynkin välisisissä suhteissa tulee vastaan tilanteita, että toinen haluaisi päästä toteuttamaan fantasiaa, joka ei sovi yhteen kumppanin fetissien kanssa. Jotkut onneksi osaavat suhtautua vähemmänkin kiihottaviin tai jopa vastenmielisiin sessioihin sillä ajatuksella, että kun tämän teen, saan kumppanini niin kiimaiseksi, että hän varmaan suostuu helpommin jatkossa minunkin erikoisempiin fantasioihini!

On toki myös kinkyjä, joille ei riitä se, että kumppani yrittää miellyttää (vaikka hänestä olisikin kehittynyt sangen taitava siinä). Heille on tärkeintä löytää "aito" sessiokumppani: sellainen, jolle on samat fetissit ja fantasiat kuin itsellä. Jos joku todella löytää sellaisen kumppanin, hänellä on joko todella hyvä tuuri, tai sitten kumppani vain ei ole kertonut kaikista salatuista fantasioistaan. Fantasioiden kertomatta jättäminenkin on yksi keino yrittää miellyttää kumppania.