Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?

[narri]

Onnea Surusilmille asioiden saamasta toivorikkaasta käänteestä. Kaiken kaikkiaan olen iloinen että Surusilmät jakoi tämän puolisolle kertomisen koko kaaren meidän kanssamme, sillä siitä voivat toiset samanlaisten asioiden kanssa mielessään painivat saada rohkeutta. On normaalia kuinka paineiden sanallisen purkamisen jälkeen tulee se kieltämisvaihe, pelko, turhautuminen ja jopa viha mutta tuo käänne ymmärtämiseen ja haluun tukea toista herättää toivoa paremmasta. Tässä voi olla edessä jotain kaunista tulevaisuudessa. Millään tavalla haluamatta manata lisäisin myös että vaikka vaikka liitto joskus tulevaisuudessa päätyisikin eroon, ainakin voi hyvällä omalla tunnolla sanoa että kaikkensa on tehnyt ja valheisiin se ei ainakaan päättynyt.

[Micmac]

Surusilmän viime viikolla kertoma tarina sai meikäläisenkin pohtimaan myös tilannettaan. Olen kuunnellut parhaan ystäväni kertomuksia skenestä parin vuoden ajan sekä seuraillut foorumeita syksystä lähtien ja tuntenut aihepiirin vetävän magneetin lailla puoleensa. Luonteeltani en koe olevan 24/7 perwo, vaan enemmänin Dr. Jekyll/Mr Hyde, jossa jälkimmäinen vaatimalla vaatii päästä ajoittain ulos. Paras ystäväni on jo pidempään kehottanut minua tulemaan esiin kaapista kotona, mutta on se vaan ollut niin pirun vaikeaa. Pari aikaisempaa, ehkä jälkikäteen ajateltuna tökeröä, yritystä ovat toimineet kuin naama edellä seinään juoksu. Kuitenkin lopulta Surusilmän rohkaisemana otin asian eilen hienovaraisesti puheeksi. Kerroin, että vaikka vanilja välillämme tuntuukin hyvältä, kaipaan touhuun myös piristystä ja leikkejä. Jälleen joutui yllättymään, kun puolisoni hienoinen hymynkare suupielessä sanoikin ”no, ehdota jotain”. Keskustelu jatkui, eikä hän ainakaan täysin tyrmännyt taipumuksiani ja ehdotuksiani sitomisesta ym kivasta. Nyt sitten suunnittelen ensi viikonlopulle ensimmäistä sessiota, jossa tutustumme aihepiiriin. Kunhan vaan vielä saadaan järjesteltyä lapset naapureiden perheisiin yökylään...
Applodit sinulle Surusilmät esimerkistäsi ja tilanteesi esiin tuomisesta foorumeilla!
T:Micmac
PS. jos fooruleilla löytyy kirjoitusta, miten aloittaa Dom-sub asetelma ja ensimmäinen sessio, niin vinkatkaa suuntaa. Privanakin mielellään otetaan kommentteja ja vihjeitä vastaan.

[SMIle]

Tästähän on tullut palstan mukavin keskustelu! 
Onnea Micmacillekin. Ja muista aloittaa riittävän varovasti.

[KalvinK]

PS. jos fooruleilla löytyy kirjoitusta, miten aloittaa Dom-sub asetelma ja ensimmäinen sessio, niin vinkatkaa suuntaa. Privanakin mielellään otetaan kommentteja ja vihjeitä vastaan.

Hienoa, että asiasta on voinut keskustella, ja varovaista kiinnostusta on virinnyt kumppanisi puolella. Itse suosisin hyvin pehmeää lähestymistapaa, leppoisaa kommunikaatiota ja kiireettömyyttä. Ehka kannattaa myös ottaa ensimmäinen sessio appertizerina, josta jää mukava nälkä seuraavaa kertaa varten. Kärsivällisyys on hyve.

Edit: Korjattu lainaus.

[Queena]

ooh Micmac myös 
Komppaan SMIleä, ihana keskustelu

[telle]

Leikkikehällä oli muistaakseni ihan artikkelin muodossa aloittelijan ohjeita. Esimerkiksi sitomisen voi tehdä pehmeillä huiveilla, silmien peittämisen samoin. Kivun tuottamisessa kannattaa aloitella ihan käsillä, varovasti nipistämällä, läpsimällä yms. Kasvoille en missään nimessä kehoittaisi käymään, mieluiten vain erogeenisille alueille.

[Dominaattori]

Jokos täällä oli mainittu joku mainstream leffan katsominen yhdessä jossa on omia fetissejä sivuavia kohtauksia/"maisemia" (esim 9 1/2 viikkoa). Kun leffassa tulee ko kohtaus, voi aika luontevasti ottaa asian kiinnostavuuden/eroottisuuden puheeksi ja seurata kumppanin reaktiota. "Toi oli jollain tavalla tosi eroottista ja kiihottavaa" kesken YLE-kelpoisen materiaalin ei pelästytä vastapuolta ja asiaan voi palata varovasti vaikka seuraavana päivänä ellei heti saa vastakaikua.

[lady jane]

Ja ne jotka vaniljasuhteessa ovat kertoneet, miten teille on käynyt?
Muistaakseni tästä aiheesta oli leikkikehässä joskus joku ketju, täältä en pikaisen etsinnän perusteella löytänyt. Linkittäkää joku pliis, jos aiheesta on jo keskusteltu.
Mieheni, joka on erittäin "estollinen vanilja", kanssa on suhteessamme väkisinkin yhteentörmäyksiä halujemme kanssa. Mies on erittäin tyytyväinen ja taivaissa kaikesta seksistä mitä keskenämme teemme, tosin häntä joutuu aika pienin askelin opstamaan seksin suhteen, jotta asiat ja kokemukset pysyvät hänen ajatusmaailmansa käsityskyvyn sisällä.
Kun toin itselleni lelut mukaan mieheni ja minun väliseen seksiin, mustasukkaisuus oli aikamoista. Nyt mies on onneksi jo tajunnut, että niistä on kuitenkin ehkä enemmän hyötyä kuin haittaa.
Mutta... minä haluaisin niin paljon enemmän, ja mies aavistaa sen. Olemm puhuneet haluistamme, mutta ainakin minulla on haluja ja tarpeita, joita en edes halua jakaa tai vaatia mieheltäni. Ajattelenko asioista jotenkin väärin? Onko vika minun tarpeissani ja haluissani, vai minussa, jos en pysty jakamaan niitä kaikkia mieheni kanssa?
Kunnioitan kuitenkin miestäni sen verran, että minusta on väärin vaatia mieheltäni jotain sellaista, josta keskustelujen kautta olen oppinut huomaamaan, että mieheni luonne ja halut eivät riitä.
Väistämässä kuitenkin arjessa tulee esiin juttuja, jolloin en tiedä, miten asiat esittäisin. Konkreettisena esimerkkinä vaikkapa netissä selattujen kinkysivujen esiin pompsahtaminen miehen selatessa nettiä.....
Miten muut ovat tehneet? Onko kukaan heittänyt halujaan toisen eteen tietäen, että toinen on niistä tarpeista ja siitä maailmasta ihan pihalla?
Käytännön kokemuksia ja seuraamuksia vastaavanlaisista tilanteista mielelläni lukisin.

Itse olen sitä mieltä että tallaiset asiat on syytä käsitellä heti suhteen alkuvaiheessa. Vakiintuneen suhteen dynamiikkaa tuskin enää voi juuri muuttaa, mutta ottamalla heti alusta lähtien asian puheeksi nostaen kissan pöydälle on asioista helppo puhua. Mulla oli puolisoni kanssa alkuvaiheessa jo heti keskustelu missä löimme kaikki korttimme pöytään ja kerroimme mistä pidämme ja mitä haluamme sekä mitkä ovat suhteemme rajat jne. kun kaikki asiat on puhuttu kerralla selviksi ja asiat sovittu naamakkain on asiat helpompi hoitaa jatkossa. Mitään ei tarvitse salata kun kaiken tuo esiin ja kun kaiken tuo esiin ei tarvitse miettiä miten kertoa..

[subsheart]

Itse olen sitä mieltä että tallaiset asiat on syytä käsitellä heti suhteen alkuvaiheessa. Vakiintuneen suhteen dynamiikkaa tuskin enää voi juuri muuttaa, mutta ottamalla heti alusta lähtien asian puheeksi nostaen kissan pöydälle on asioista helppo puhua. Mulla oli puolisoni kanssa alkuvaiheessa jo heti keskustelu missä löimme kaikki korttimme pöytään ja kerroimme mistä pidämme ja mitä haluamme sekä mitkä ovat suhteemme rajat jne. kun kaikki asiat on puhuttu kerralla selviksi ja asiat sovittu naamakkain on asiat helpompi hoitaa jatkossa. Mitään ei tarvitse salata kun kaiken tuo esiin ja kun kaiken tuo esiin ei tarvitse miettiä miten kertoa..

Ajattelen itse, että ihmisen elämä on kasvamista. Siinä samalla myös mielihalut ja kiinnostuksen kohteet voivat muuttua. Suhteen alkuvaiheessa on vaikeaa ehkä tietää, miten suhteesi aikana muutut ja kasvat itse ihmisenä ja kaikkien korttien pöytään lyöminen on lähes mahdotonta. Se ei toki tarkoita, etteikö siitä muutoksesta ja muuttuneista mielihaluista ole tarpeen keskustella suhteen edetessä.  Vakiintuneen suhteen dynamiikasta ja sen muuttamisesta kovin radikaalisti olen lady janen kanssa samaa mieltä. Tai haastetta siinä ainakin riittää.

[surusilmat_hki]

Kiitos kaikille tsempistä ja kehuista, ihan noloksi vetävät. Kuvasin ennen itseäni sanoilla "karkuun juokseva pelkuri", mutta otin sen pois koska se ei enää pidä paikkaansa.

Micmac, sinä olit rohkea kun uskalsit!

[Dominantti]

Surusilmät: Ihana kuulla, että löytyy ymmärrystä suhteessa.  

Joskus itse kommentoin omaa tilannetta tässä ketjussa, ja sinänsä on kivaa todeta, että ainakin toistaiseksi jonkinlainen ihmeellinen tasapaino tuntuu olevan omassa liitossa. Vaimo pitää hyvin selkeää linjaa olla kysymättä yhtään mitään aina kun mulla on kinkymenoja. Ollaan juteltu aiheesta ja vaimolle tuntuu olevan sama, olenko kinkyilemässä vai jonkun muun harrastuksen parissa. Tärkeintä on, ettei se vie liikaa aikaa perheeltä.

Varjopuoli omassa järjestelyssä on tietysti, ettei ole järkevää tapaa vahvistaa onko ne puuhat joita teen aidosti hänelle OK. Mutta koska hän näkee mitä ilmeisimmin suurta vaivaa ettei tarvitsisi mitään tietää tulkitsen asian niin, että tällä mennään kunnes kysymyksiä rupeaa tulemaan.

Varmasti moni ajattelee, että hänellä on oikeus tietää tasan tarkkaan mitä puuhaan. Jos hän kysyisi, niin kyllä saisi varmasti ajan myötä tietääkin kaiken haluamansa. (Tuskin dumppaisin koko totuuden kaikkine yksityiskohtineen yhden keskustelun aikana.) Koska ei kysy, niin ehkäpä hän harjoittaa oikeuttaan olla tietämättä?

(Ja jos joku ihmettelee, niin kyllä, hän on sanonut ihan selvästi, että "En halua tietää.")

[Queena]

Surusilmät: Ihana kuulla, että löytyy ymmärrystä suhteessa.  

Joskus itse kommentoin omaa tilannetta tässä ketjussa, ja sinänsä on kivaa todeta, että ainakin toistaiseksi jonkinlainen ihmeellinen tasapaino tuntuu olevan omassa liitossa. Vaimo pitää hyvin selkeää linjaa olla kysymättä yhtään mitään aina kun mulla on kinkymenoja. Ollaan juteltu aiheesta ja vaimolle tuntuu olevan sama, olenko kinkyilemässä vai jonkun muun harrastuksen parissa. Tärkeintä on, ettei se vie liikaa aikaa perheeltä.

Varjopuoli omassa järjestelyssä on tietysti, ettei ole järkevää tapaa vahvistaa onko ne puuhat joita teen aidosti hänelle OK. Mutta koska hän näkee mitä ilmeisimmin suurta vaivaa ettei tarvitsisi mitään tietää tulkitsen asian niin, että tällä mennään kunnes kysymyksiä rupeaa tulemaan.

Varmasti moni ajattelee, että hänellä on oikeus tietää tasan tarkkaan mitä puuhaan. Jos hän kysyisi, niin kyllä saisi varmasti ajan myötä tietääkin kaiken haluamansa. (Tuskin dumppaisin koko totuuden kaikkine yksityiskohtineen yhden keskustelun aikana.) Koska ei kysy, niin ehkäpä hän harjoittaa oikeuttaan olla tietämättä?

(Ja jos joku ihmettelee, niin kyllä, hän on sanonut ihan selvästi, että "En halua tietää.")

Joo ja voihan se olla että vaimolla on myös omat kivat, ja siksi häntä ei kiinnosta mitä puuhaat tai et puuhaa.

[Micmac]

Komppaan Subsheartsia. Elämä on jatkuvaa kasvamista ja uuden löytämistä. Ja juuri se tekee siitä elämisen arvoisen 

Ajattelen itse, että ihmisen elämä on kasvamista. Siinä samalla myös mielihalut ja kiinnostuksen kohteet voivat muuttua. Suhteen alkuvaiheessa on vaikeaa ehkä tietää, miten suhteesi aikana muutut ja kasvat itse ihmisenä ja kaikkien korttien pöytään lyöminen on lähes mahdotonta. Se ei toki tarkoita, etteikö siitä muutoksesta ja muuttuneista mielihaluista ole tarpeen keskustella suhteen edetessä.  Vakiintuneen suhteen dynamiikasta ja sen muuttamisesta kovin radikaalisti olen lady janen kanssa samaa mieltä. Tai haastetta siinä ainakin riittää.

[Naya]

Meillä meni todella sujuvasti tämä minun totuttamiseni aihealueeseen. Miehellä tällaisia taipumuksia ennestään, ilmeisesti vahvojakin, ja jo aika alkuvaiheessa suhdetta hän kyseli mitä mieltä olisin tyyliin käsien sitomisesta tai jostain vastaavasta. Itse en ollut ollenkaan aiemmin tutustunut mihinkään bdsm:n suuntaiseenkaan, mutta fantasioin silti alistettuna olosta (rajua seksiä, puoliväkisin ottamista jne... aika kilttejä juttuja kuitenkin, kun en oikein muustakaan tiennyt). Olin kuitenkin utelias ja avoin alusta asti, ja ollaan reilun vuoden aikana edetty ensimmäisestä pikkukokeilusta (käteni sidottiin vyöllä ja minut "pakotettiin" ottamaan suihin) jo ihan mukavasti, ja vielä löytyy kokeiltavia asioita ja nautin kaikesta enemmän ja enemmän.

Pointtina siis, että vaikkei se kumppani vaikuttaisikaan siltä, että välittäisi bdsm:stä, saattaa siitä silti kuoriutua aika peto kunhan ei ihan suoraan iske kaikkea informaatiota tietämättömän eteen. Minulla kesti kauan edes tajuta, kuinka paljon mies näistä kinkyilyistä nauttiikaan, ja kun tajusin, olin oppinut pikkuhiljaa nauttimaan niistä jo itsekin todella paljon. Tätä nykyä bdsm-piirteet seksissä ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus, ja tuntuu todella "tyhjältä" jotenkin harrastaa ihan vain perusseksiä suoritusmaisesti.
Toivottavasti ei ihan ot:ksi mennyt.

[Sweety]

Täällä on osa kirjoittanut, että kyllä se toinen osapuoli tietää mitä toinen touhuaa ja hyväksyy sen vaikka asiasta ei puhutakaan ääneen. Aina näin ei kuitenkaan ole. Meillä puolisoni kuvitteli monen monta vuotta, että kyllä minä tiedän hänen askareistaan ja sillä uskotteli itselleen juttujensa olevan ok. Mutta enpä aavistanut lainkaan, liekö syynä suuri naiiviuteni vai hänen erinomaiset peittelykykynsä.

Mielenkiintoisen asiasta tekee kuitenkin se, että samalla kun hän näki kovan vaivan peitelläkseen asioita, minä mielessäni haaveilin tekeväni noita samaisia asioita  . Enkä kertonut unelmistani hänelle, koska luulin hänen järkyttyvän ja haluavan erota, koska vaimo on liian kinky! Että näin hyvin sitä voi osata lukea ihmistä, jonka ajattelee hyvinkin läheiseksi...

Ja kyllä, salatut asiat heijastuvat aina suhteeseen ja koko perheeseen vaikka kuinka ajattelisi ettei niin ole. Sen jälkeen kun kaikki asiat tulivat julki, kemia välillämme muuttui täydellisesti ja koko perheen dynamiikka samalla kertaa. Ja todellakin hurjasti parempaan suuntaan.

Eli todellakin suosittelen ihmisiä puhumaan avoimesti puolisoilleen asioista. Aina ei tietenkään käy lopulta yhtä onnellisesti kuin meillä mutta puhumattomuus luo aina suuren mörön suhteen ylle eikä voi olla vaikuttamatta siihen.