Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?

[kide]

Nosta tämän keskustelun viittaamalla Vauva-lehden foorumilta löytyneeseen keskusteluun ja sieltä lainattuun tekstiin 

http://www.vauva.fi/keskustelu/1565375/ketju/alistuva_masokistinen_nainen__vanilja_mies

Riippuu haluatko alistua 24/7 vai vain silloin kun sinä haluat?

Omalta kohdalta voin kertoa esimerkin. Oman miehen onnistuin käännyttämään kovalla työllä. Olemme olleet naimisissa yli viisitoista vuotta ja yhdessä yli kaksikymmentä. Viimeisten viiden vuoden aikana olen tehnyt tosissaan töitä tämän käännytystyön eteen.

Mieheni on ollut hyvin tasa-arvoinen. Mieheni on yrittäjä ja työ on sekä henkisesti että fyysisesti raskasta. Minä puolestani tein ennen toimistotöitä ja energiaa riitti hyvin kotitöihin. Mieheni on kaikki nämä vuodet auttanut oma-aloitteisesti vaikka tiedän hänen olevan välillä erittäin väsynyt.

Seksin saralla olemme olleet hyvin avoimia ja seksielämämme on hyvin normaalia. Normiseksiä kerran viikossa, yleensä viikonloppuna perjantaina tai lauantaina saunan jälkeen. Roolileikkejä, leluja, anaalikokeiluja, pornoleffoja, jne. Vähän ajatuksella "kaikkea on kokeiltu ainakin kerran". Ensin on puhuttu asiasta mitä toinen haluaisi ja mitä itse toivoisi. Kun on tullut puhe alistamisesta on miehelleni suurin este ollut juurikin toisen kunnioittaminen ja tasa-arvo.

Nyt elämme osittaista d/s-elämää (domination ja submission eli hallinta ja alistaminen). Miehen yrityksellä menee sen verran hyvin että tein päätöksen lopettaa omat työt ja siirtyä kokopäiväiseksi kotiäidiksi. Vaikka elämme siis d/s-elämää koen olevani silti tasavertainen avioliitossa. Teemme yhdessä perhettä koskevat suuret päätökset. Mieheni tekee ns. miestentyöt ja minä teen naistentyöt. Tämän on minun omapäätökseni ja se päätös on auttanut suuresti parantamaan myös seksielämäämme suuntaan johon sen halusin menevän.

Miten sen tein? Ajan kanssa ja pienillä teoilla. Otin kotityöt haltuun pikkuhiljaa. Hoidan lapset, käyn kaupassa, teen ruuan, siivoan, pyykkään. Mies tekee töitä, maksaa laskut ja huolehtii taloudellisesti meidän perheestä. Ruoka on valmista kun hän tulee töistä. Pystymme viettämään yhdessä iltaa lasten kanssa koska teen yleensä kaikki kotityöt lasten ollessa koulussa ja kerhossa. Aamuisin laitan puhtaat vaatteet sängyn päälle valmiiksi kun mieheni tulee aamutoimiltaan. Aamiaisen olen tehnyt valmiiksi ja syömme sen yhdessä perheen kanssa.

Kun olemme kahden huolehdin miehestäni kaikin tavoin. Annan mieheni valita ohjelmat. Jos jotain jää katsomatta talletan sen digiboksille. Eli ajastan kaikki ne ohjelmat valmiiksi jotka haluan katsoa. Haen naposteltavat valmiiksi jos katsomme leffaa. Annan hänen olla rauhassa jos hän sitä selvästi haluaa. Saunassa pesen aina miehen selän kysymättä. Esimerkkejä on paljon mutta tuossa muutama normaaliin elämään liittyvä jotka auttavat miestä olemaan mies ja minä nainen. Eli vahvistan mieheni roolia perinteisenä miehenä niin hänen silmissä kuin myös lasten silmissä.

Seksin aikana kiitän jokaisesta orgasmista jonka saan. Alkuvaiheessa sanoin rakastavani häntä orgasmin aikana. Muutaman kuukauden jälkeen aloin kiittämään häntä orgasmin lahjasta. Normaalisti mieheni halusi aina laueta sisälleni. Pikku hiljaa pyysin häntä laukeamaan ensin pepulle, sitten selälle tai mahan päälle. Joskus kun huomasin mieheni lähenevän laukeamista otin kelun käteeni ja annoin hänen laueta käsille. Jossain vaiheessa hieroin sitä vatsalle ja vähän ajan kuluttua rinnoille. Pikku hiljaa kuukausien kuluessa mieheni sai tyydytyksen ensin rinnoille, suuhun ja jossain vaiheessa kasvoille. Kasvoille laukeaminen saa minut erittäin kiihottuneeksi ja yleensä en tarvitse paljoa että saan orgasmin. Naamalle laukeaminen on minulle alistamista mitä parhaimmillaan. Toki sain mieheltäni kaikkien näiden kokeilujen ajan ihmeellisiä katseita ja kommentteja mutta sanoin hennolla äänellä näiden asioiden minua kiihottavan. Olen aina lukenut BDSM-kirjallisuutta mutta olen pitänyt kirjat salassa mieheltäni koska tiedän hänen suhteemme alussa olleen kielteinen ajatukselle. Tarkoituksella jätin kirjoja sellaisiin paikkoihin joista mieheni ne huomasi. Asiasta keskustelimme mutta koskaan en kertonut haluavani sitä ja tätä. Aina kerroin asian kyllä kiinnostavan minua.

Mieheni ei ole sanan varsinaisessa mielessä masteri. d/s-suhteemme on hyvin hienovarainen. Mieheni ei vaadi minulta mitään. Nykyään mieheni antaa minulle piiskaa, sitoo minut, ottaa "väkisin" ja on jopa oppinut puhumaan rivoja. Vielä on matkaa siihen kokonaisvaltaiseen molemmin puoliseen bdsm-seksuaalisuuteen jonka haluaisin meidän saavuttavan. Rakastan miestäni yli kaiken ja tiedän hänenkin rakastavan minua.

Se mitä yritän tässä siis kertoa on se että minä olen saanut mieheni ymmärtämään tasa-arvoisuuden olevan hyvästä kunhan sitä osataan soveltaa oikein. Mieheni taustat ovat sellaiset että naiset ovat aina olleet voimahahmoja ja miehet tossun alla. Tavallaan joku voisi sanoa että sitä miehenikin tällä hetkellä on mutta en koe kuitenkaan pakottaneeni miestäni tähän kuten hänen äitinsä pakotti oman miehensä tottelemaan elämiseen liittyvissä asioissa. Heidän perheensä oli hyvin ei-seksuaalinen. Enemmänkin olen antanut hänelle mahdollisuuden "palvoa" vaimoaan vaimon toiveiden mukaan kuten mieheni suhdettamme kerran kuvaili.

Ja kaikille niille naisille jotka lukevat tämän ja pitävät minua surkimuksena ja säälittävänä tapauksena, muistakaa että tämä on ollut koko ajan minun om omapäätökseni. Kukaan ei ole minua manipuloinut ja ohjannut tähän suuntaan. Päinvastoin on ollut todella vuosien työ saada mieheni pikkuhiljaa uskomaan että tätä minä haluan.

[Master83Kajaani]

Itselläni on ollut kahdeksan suhdetta joista vain yhdessä olen voinut toteuttaa omaa seksuaalisuuttani, mutta valitettavasti tuolloinkaan ei käynyt hyvin.

Tämä suhteeni kesti peräti viisi vuotta, toin melko pian esille kinkyyteni ja sainkin avovaimon osallistumaan leikkeihin mutta pitemmän päälle kävi ilmi että hän teki sitä vain minua miellyttääkseen eikä itse kiihottunut kovinkaan paljoa näistä jutuista. Muutenkaan ei ollut perusluonteeltaan submissiivinen, joten lopulta suhde kaatui näiden halujen ja tarpeiden ristikkäisyyksiin ja seksielämän kuivahtamiseen.

Tuon jälkeen olenkin ollut nyt puolitoista vuotta sinkkuna ja deittailematta ketään, kun en ole halunnut enää ryhtyä vanillasuhteisiin. Tiedän miten niissä käy, vaikka rakastaisinkin kumppaniani vaikka kuinka paljon. Vapaita, riittävän tervejärkisiä heteroseksuaaleja(tai edes bi-) subinaisia ei taas tällä paikkakunnalla tunnu olevan, olen törmännyt vain lesboihin ja moniongelmaisiin huumeiden käyttäjiin tänä aikana kun olen netissä subia etsiskellyt. Ulkopaikkakuntalaisia ei myöskään tunnu Kainuu kiinnostavan, onhan tämä kuitenkin maan pahimman työttömyyden riivaama alue.

[sandy]

Itse olen eronnut joitakin vuosia sitten ja vasta vähän eroa edeltävässä vaiheessa sain nimityksen omille oudoille haluilleni. Tässä vaiheessa sain myös ohjauksen, jonka avulla löysin tämän baarin. Erottuani aloin etsimään itselleni seuraa lähinnä netin ihmeellisen maailman kautta. Muutama seurusteluyritys on nyt takana. Tässä muutama käytännön kokemus tuosta kinkyhaluista kertomisesta.

Case 1
Pistin hieman kinkysävytteisen seuranhakuilmoituksen "suoleen". Ilmoitukseen vastasi asiasta kiinnostunut mies. Tapasimme varsin säännöllisesti jonkin aikaa ja leikimme kevyesti useampaa otteeseen. Vastapuoli hiljeni yht'äkkiä oudosti. Kysyin sitten, eikö hän halua enää tavata. Ällistyksekseni hän vastasi, ettei voisi ikinä kuvitellakkaan seurustelevansa vakavasti naisen kanssa, jolla on kaltaisiani haluja. Nyt hän oli löytänyt normaalin naisen ja haluaa aloittaa seurustelun hänen kanssaan. Seurustelu heillä jatkuu vielä, mutta säännöllisin ajoin saan facessa vonkuviestejä kinkympään seksiin, koska omalle ei voisi moista edes ehdottaa. Olen hämmentynyt tästä episodista vieläkin.

Case 2
Tapasin miehen ravintolassa. Varsin alussa toin kaunopuheisesti esille omia halujani. Mies tosiaan intoutui. Hankki välineitä ja oli varsin innokas kokeilemaan ja opettelemaan juttuja. Suhde kaatui kuitenkin muihin asioihin. Tapasin tämän miehen ex-vaimon joitakin aikoija sitten pubissa. Hän tuli pienessä tuiterissa tilittämään minulle, kuinka hänen ex-miehensä oli kertonut mitä me olimme keskenämme puuhailleet. Katkerana hä kertoi, kuinka olisi aina halunnut heidän 8-vuotisen suhteensa aikana kokeilla noita asioita, mutta kun mies ei ollut tehnyt mitään. Miksi kummassa tuo nainen ei ole saanut suutaan auki? Kysyinkin sitä, ja ei ollut sitten kuulemma kehdannut. Olin oikesti pahoillani tuosta.

Noilla parilla esimerkillä nyt vain haluan tuoda esiin sen seikan, että suhtautuminen kinkypersoonaan saattaa olla varsin yllättäväkin. Itse kyllä aion jatkossakin tuoda mieltymykseni esiin varhaisessa vaiheessa, koska en halua enkä pysty elämään pelkkää vanilijaelämää. Tosin olen kyllä kokemuksista oppineena varautunut siihen, että reagointi saattaa olla ihan mitä vaan. Ei ole helppoa tämä ei 

[peksu]

Sandy, tässäpä oma näkemykseni. Jos tapaaminen lähtee vaniljasta niin aivan ilmeisesti  muutama mies kiinnostuu kokeilemaan koska silloin saa varmasti. Skeptistä mutta niin totta.

 Jos tuossa kolmenkympin korvilla mies ei tiedä  hyvinkin tarkkaan D-ominaisuudestaan niin sitä ei ole olemassakaan. Se on synnynnäinen.

Olen löytänyt ( tai minut on löydetty ) kaikki subini täältä Baarista tai sen edeltäjistä. Lähtökohta on ainakin parempi kuin joku random suolesta, tai että seuraa haetaan jonkun lehden sivulla.

Täällä ihmisellä on profiili joka kertoo paljon. Jos se on tyhjä niin ei ehkä...Sitten henkilön kirjoitukset kertojat myös paljon. Lue ne.

Tässä siis piiiiiitkään kokemukseen perustuva lyhyt ja vaatimaton mielipiteeni.

Hyvää alkaneen kevään jatkoa, jospa lämpenis kohta.

[Pikkusaurus]

Mulla on kaikki kolme seurustelusuhdetta lähteneet ystävyydestä, ja koska seksi on mulle puheenaihe siinä missä muutkin puheenaiheet, niin mun mieltymykset ovat tulleet esille jo yleensä ennen ihastumistakaan. Sitten osuu yksiin jos osuu, jos ei osu niin en osaa leikkiin ryhtyä. Mahdolliselle kumppanille suosittelisinkin kertomaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, tämä kuitenkin on iso osa parisuhdetta, oli 24/7 tai ei.

[Pulseproto]

Itselläni on ollut kahdeksan suhdetta joista vain yhdessä olen voinut toteuttaa omaa seksuaalisuuttani, mutta valitettavasti tuolloinkaan ei käynyt hyvin.

.. Ompa harmi ;(( Koskaan ei ole ollut suhdetta joissa ei olisi päässyt toteuttamaan omaa seksuaalisuutta.. hmmmm

[allegoria]

En ole kertonut vaan alkanut toteuttamaan vähin erin ja katsonut millä tapaa toinen tulee vastaan.

[nicolaus]

Yritin. Pieleen meni. Minä kuulemma haliusin muuttaa häntä. No siitä meni vielä vuosia kunnes sain myönnettyä, että tie on kuljettu loppuun.

Yrittää kannattaa, mutta jos siitä alkaa alamäki, on syytä tehdä tarvittavat jotopäätökset ja toimia.

[Perhonen89]

Itse en enää täysin vaniljamiehen kanssa lähtisi suhteeseen, mutta oli kumppanini minkälainen tahansa, niin itse pyrin keskustelemaan seksistä ja tuomaan omat mieltymykseni esiin jo hyvissä ajoin, ennen kuin on edetty makuuhuoneeseen asti. Suosin tätä tapaa, koska tällä tapaa pystyy heti selvittämään sen, onko suhteella mahdollisesti mitään toivoa.

Tulee mieleeni viime syksynä tapailemani vaniljamiehen tapaus. Mietin jo alusta lähtien, että hän taitaa olla täysin vanilja ja koska itselleni miehen kinkyys on kuitenkin olennainen asia, päätin eräänä päivänä laittaa miehelle viestiä, jossa totesin suoraan olevani kiinnostunut bdsm-asioista. Ei kiertelyä vaan totesin suoraan, että olen muuten kiinnostunut tällaisista asioista seksissä. Vaikka jälkeenpäin huvittaa ajatus, että pamautin kyseisen asian suoraan hänelle, vaikka emme olleet edes juuri seksistä puhuneet, niin olen tyytyväinen, että hänelle kerroin kuitenkin ajoissa asiasta. Näin ei syntynyt mitään epäselvyyksiä kummallekaan.

[Sublicious]

Ensimmäisestä kokeilusta edes vihjata siihen suuntaan vaniljasuhteessa opin, että parasta olla hiljaa vaan =/.
Kumppanini on petipuuhissamme se dominoivampi osapuoli, selkeästi hän ei vaan itse sitä tajua 
Yksi ilta sitten kun sattui tulemaan rankempi seksi puheeksi ja heitin, että mites olis pienet alistamisleikit. Vastapeluri suhtautui kovin yllättävästi toteamalla moisen "toisen pieksämisen" olevan sairasta eikä hän sellaiseen kykenisi. Olin kuitenin pitänyt häntä hieman avarakatseisempana ja siksi uskaltauduinkin avaamaan keskustelua aiheesta. Enkä edes puhunut mistään piiskaleikeistä vaan nimenomaan siitä hallitsemisesta ja "viemisestä".
Pari viikkoa myöhemmin hän alkoi hieromaan hartioitani todella kovakouraisesti saaden mut huutamaan, että mitä v'ttua sä oikeen teet, toi sattuu. Vastaus oli hämmentynyt "etkö sä sitten tykkääkään että sua satutetaan???" Niin tuota, en oikeastaan... (en siis ole masokisti)

[hzz]

itse olen aika myöhännäisherännäinen, tai siis pohjalla on ollut tietoisuus omista haluista kyllä vuosikymmenet jo mutta niitä ei ole päässyt oikein toteuttamaan. Olen ollut naimisissa jo 18v ja lapsiakin on tullut muutama. Suhde on tällä hetkellä melko heikossa hapessa, ihan vanilijaseksiäkin on toooodella harvoin saati sitten jotakin muuta. Itse olen vähän kahden vaiheilla mitä teen, en halua kuitenkaan rikkoa perhettä ainakaan ennenkuin lapset ovat tarpeeksi isoja ja sittenkin mietin että onko minulla "rohkeutta" lähteä pois tästä.

Olen vaimolle kyllä näistä avautunut, ei siinä kestänytkään kuin 10v ja hetken olikin jotain kokeiluntynkää mutta sekin sitten kuivui.

Uskoisin että en ole kovin uniikki tapaus vaan minunlaisiani on todella paljon tässä maassa.
Ja siis en ole mikään ultimatepervo vaan melko laimeaa on minun pervoiluni

[poisongrrrll]

Vähän offtopikkina omaa kokemusta "ehjässä kodissa" kasvaneena. Ei lapset ole tyhmiä, sokeita, tunnevammaisia tai kuuroja ellei heitä sellaisiksi kasvateta. Lapset ottavat itsestään selvänä ja normaalina ympäristön jossa kasvavat. Antaako tällainen "ehjän kodin ihanne" hyvää mallia kasvaa kommunikointikykyiseksi, toista kunnioittavaksi, omia rajojaan kunnioittavaksi aikuiseksi? Rikkooko lopulta se hampaat irvessä rakkaudetta sinnittely perhettä? Oletteko "sinnittelijät" kysyneet lapsiltanne miltä se tuntuu? Näyttääkö iskä ja äiskä mallia miten kasvaa kivaksi, kovaksi vai kuivaksi?

[finkinkster]

Eksyin lukemaan näitä, kun tässä sunnuntaina ihmettelin (surkuttelin) jälleen parisuhdeasioita.

Yritän olla toistamatta profiiliani, se kun taas tuntuu olevan samassa linjassa usean tämän ketjun kirjoituksen kanssa.
Lyhyesti sanottuna kinky + vanilja -> ero. Sinänsä "hyvä" että ei ollut ainut asia erossa ja ihan yhtälailla kaksi syyllistä tässä, välit on ok ja lapsiani saan tavata niin paljon ja usein kuin haluan. Kaikki hyvin siis.

MUTTA en ole koskaan viihtynyt kauaa yksin, nyt alkanut kaivata partneria ihan kiltissäkin mielessä. Tinderissä tulee matcheja ja treffeillä on tullut käytyä, mutta mistäs ihmeestä sitä nyt tietäisi onko toinen mitenkään kykenevä kinkyilyyn vai ei? Enhän itsekään ole asiasta maininnut (Tinder) profiilissa. En ole tippaakaan ujo ja olen todella avoin ihminen, mutta työt on sellaiset ettei mitenkään kovin "ufo" voi olla julkisesti. Työporukan sisällä kyllä, onneksi. Ja elämässäni on kaksi kaunista upeaa naista (ystävää), jotka tietää kaiken minusta. Se tuntuu hyvältä, varsinkin kun vastaanotto asialle oli lämmin, kumpikin vanilja siis. Vaimolleni en edes halunnut kertoa kaikkea, kun jo pienetkin kinkyilyt tuntui ahdistavan häntä.. Olen huomaavainen ja kohtelias, kiltti.

Ihmettelen tässä nyt sitten ääneen sitä, että missä oikeanlaisia ihmisiä voisi tapailla tällainen henkilö joka ei halua elää fetissi-elämää julkisesti 24/7, eikä halua pelkästään fyysistä suhdetta. Täälläkin taitaa olla hirmuinen määrä innokkaita miehiä per nainen, jos/kun osan motiivit ovat varsin suoraviivaisia (ja mikäs siinä toisaalta) niin en ihmettelisi jos kiltit viestit peittyisi muun tulvan alle.

Fetlifessä on paljon ulkomaalaisia ystäviä ja suomalaisia miespuolisia kavereita lähes päivittäin KIK:ssä, kinkyillään ja jutellaan ihan "normaalejakin", olen bi, joten joskus tuntuu että pitäisi siirtyä miehiin kun heidän kanssa kemiat menee aina kohdilleen..
En vaan usko että voisin rakastua mieheen, siis samalla tavalla kuin naiseen.

Kirjoituksen tarkoitus ei ole pohtia suuntautumistani, vaan sitä etsimisen tuskaa (mikä lienee täällä kaikille tuttua). Houkuttaisi hypätä jälleen suhteeseen tietämättä onko toinen vanilja vai kinky, mutta todennäköisyys sille, että partneri sietäisi edes kevyimmät minun harrastuksistani, on melko pieni.

Kinky-puoleni on ollut olemassa ihan nuoresta asti, tulihan sitä puntaroitua aikoinaan perheen perustamista mietittäessä että pitääkö tämä vain piilottaa ja rakentaa elämä tuon ihanan vaniljan kanssa. Niin tuli tehtyä ja nyt ollaan erottu. Teenkö saman uudestaan vai kärsinkö yksin ja etsin mahdotonta yhdistelmää. Luultavasti kaipuu suhteeseen voittaa ja siirrän omat haluni jälleen sivuun..

Tehkää joku kinky-Tinder?! Vai onko sellaista jo? Sellainen missä olisi vielä Suomalaisiakin, PALJON!

[Wolf Bride]

Kinky-Tinder? Ei mutta sehän on Kinder  Mä tuun sinne heti - saa taas yllättyä niinku aina 

[LittleMiss]

Viikko sitten kerroin miehelleni kiinnostuksestani kinkynpään tekemiseen ja eilen sain ensimmäistä kertaa piiskaa. 

 Ja eilisen perusteella sanoisin että kinkyilyn tarve on ollut vahvempana miehelläni kuin mitä minulla. Yhdessä kokeillen ja rajoja etsien jatketaan.