Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?

[Pip]

Tulee mieleeni tuttavani tarina, joka on täysin päinvastainen. Nainen haluaakin vaniljaseksiä toisen miehen kanssa, kun ei kinkyily enää kiinnosta...

[samuraijaijai]

Tulee mieleeni tuttavani tarina, joka on täysin päinvastainen. Nainen haluaakin vaniljaseksiä toisen miehen kanssa, kun ei kinkyily enää kiinnosta...

Eipä tuu muuta vastausta siihen mieleen kuin että meitä on näköjään kaiken munaan...äh junaan...
Buhahaha, hirveä puujalkavitsi....

[samuraijaijai]

Vaihtoehto c. Kertomalla suoraan.
Tuskin kannattaa terapiaankaan raahata jos olet tähän mennessä vain hienovaraisesti vihjannut. Ja yksin terapiassa parisuhteen seksiasioista puhuminen on varmaan aika turhaa? Kaikille tämä ei ehkä tule heti luontevasti, ja voi olla taustalla vaikka mitä syitä siihen, että hän ei ole vihjailuistasi innostunut. Mitä jos vaan kertoisit suoraan, ja puhuisit haluistasi ja tunteistasi, ja katsoisit mihin se tie vie.

Queena, ihan hyvä vastaus sinänsä, kiitos. Itse en vaan pidä siitä että katsoisin vaan mihin se tie sitten vie, sillä minulla on periaatteessa kyllä aika selkeä kuva siitä, mihin suuntaan haluaisin sen menevän. Ja minulla on paljon menetettävää. Halu kyllä olisi puhua asiasta suoraan, mutta jos nyt jo nähtävissä on, ettei siitä synny kuin turhia harmia suhteelle (tiedän aika tarkkaan ne suhtkoht moninaiset syyt miksi hän ei innostu) ja monenlaisia paineita toiselle osapuolelle niin ehkä parempi vaihtoehto on sitten kuitenkin että meidän suhteessa valitsee yksi ja toinen tabu. Kaikkea ei voi saada (toki tyydyttävämpää seksi olisi kiva) mutta tähän mennessä olen sen kanssa pystynyt elämään. Mutta olenko elossa?... Puhut totta, ja mikäli minulle asia käy liian tukalaksi niin kyllä todennäköisesti otan asian tavalla tai toisella suoraan puheeksi. Seksuaaliterapeuttiin ajattelin lähinnä yksin mennä muutaman kerran konsultointimielessä, josko sieltä löytyy vielä jotain viisaita sanoja kuinka asian kanssa voisi edetä. Mutta toisaalta saan kyllä jo hyvää terapianeuvoja täällä sinun / teidän kanssa :-) Kumarrus!
PS: Hieno valokuva sinun profiilissa, se jossa seisot ikkunaa vasten. Puku ja tilanne tuovat mieleen joku Accenturin konsultt-likka joka tartee päivän päätteeksi vähän ojennusta kaiken pätemisen jälkeen. Asento, sotilas! ;-)

Canopyn kirjoitus (ja profiili) on myös mielenkiintoinen. Pitkään olen miettinyt mitä itse laitan tuohon omaan profiilikirjoitukseen, enkä saanut sitä ikinä aikaiseksi. Tekisi mieli copy-paste:ta, toki en sitä tee. ;-) Mutta hyvin osuva ja hienosti kirjoitettu. :-)

[Nenne]

Entinen elämä oli viimeiseen hengenvetoon asti teinikani-vaniljaa, rakkautta yllin kyllin, kaikki osa-alueet kuosissa, ja kaksi lasta. Sanotaan, että jokaisella on kerran elämässään se täydellinen 100% kumppani, ja se pitää paikkansa. Tuolloin en edes tiennyt kinkyilyä olevan olemassakaan. Tai, no, kai siitä jotain yleissivistyksen verran tiesin, mutta asia konkretisoitui vasta paljon myöhemmin. Jos se olisi yltänyt päivänvaloon perheen ja avioliiton aikana, olisin hetkeäkään miettimättä jättänyt asian sikseen. Lämmin, sexintäyteinen ja tasapainoinen liitto antoi kaiken mitä tarvitsin ja halusin. En olisi niinkin "mitättömän" (älkää nyt tahallanne ymmärtäkö tässä väärin sanaa mitätön) asian kuin kinkyilyn takia asettanut elämässä mitään vaakalaudalle. Olisin yhä pelkkä vanilja vapaasta tahdostani ellei elämä olisi järjestänyt pakkaa udestaan. Tai jospa aviopuolisostani olisikin sukeutunut ärhäkkä Master ... oooooiihh 

Nyt en enää voisi jättää, omasta kaapista itseni eteen ulos tullessaan kinkyily kasvoi minuun lähtemättömästi kiinni. Suhteet ovat sen jälkeen olleet enemmän tai vähemmän kinkyä, yhtä lukuunottamatta. Kestin umpivaniljaa 5kk, sitten oli pakko luovuttaa, ja todeta sen olleen viimeinen kerta. Kinkyilyn puute ei ollut ainoa syy suhteen katkeamiseen, mutta "ennen yksin kuin huonon kaverin kanssa". Toista ei kiinnostanut, enkä olisi voinut ottaa suhteen ulkopuolista leikkikaveria. Vaikka kumppanini olisi jopa kaverustunut leikkikaverini kanssa, olisi hän ollut silmissäni verrattavissa aisankannattajaan, ja sille sanon ei kiitos.

Vaniljakumppani+leikkikaveri ei mulle ole yhtä kuin polyliitto, jos mietin sitä mitä tarvitsen En tarvitse rakkauden täyteistä suhdetta jos se tässä elämän vaiheessa tarkoittaa ilman edes ajoittaista kinkyilyä, ja leikkikaverin kanssa tuntisin vain pettäväni kumppaniani. Pettämisfiilis tulisi myös jos vaatisin, tai edes pyytäisin, vaniljakumppaniani sitomaan, piiskaamaan ja raiskaamaan kun litsarin vetäminen olisi kammottavinta mitä hän voisi kuvitellakaan tekevänsä minulle. Ja joku tuolla jo aiemmin kirjoitti hyvin niistä maalatuista seepran raidoista...

Kinkysuhteessa soisin kumppanilleni, itselleni ja/tai meille molemmille 1-2 lisäosaa polyliitossa.

Trust me on this one: elämä on liian lyhyt vuositolkulla miettiä, ja houkutella kumppanista ulos jotain mitä hänessä ei luontaisesti ole. Ymmärrän toki kahden lapsen äitinä mitä perhe merkitsee, ja veri on AINA vettä sakeampaa. Ne, joilla on toimivat suhteet sekä kotona että kodin ulkopuolella, vaalikaa niitä aarteinanne. Ne, jotka miettivät mitäs hittoo tässä nyt pitäis tehdä, eläkää kuin päivä olisi viimeisenne, varokaa kuitenkin sekoittamasta sitä fraasiin "elää kuin viimeistä päivää" 

*muoks Jos se erittäin epätodennäköinen rakkauden täyteinen liitto olisi mahdollinen, toki sellaisen ottaisin mielihyvin vastaan    mutta sen olisi sisällettävä kinkyä, ilman sitä, ei kiitos.

*muoksmuoks Aloitukseen ei ole yksiselitteistä vastausta, toivottavasti ketjun kommenteista löytyy muiden kokemuksista avuja päättää asia johonkin suuntaan...

[SpankingDaddy]

Entisessä vaniljasuhteessani exä ei taipunut subiksi ja myöhemmin kinky/vanilja asetelmasta tuli aika tavalla jännitettä pitkän liiton loppuaikoihin. Meilläkin jäi minun ostamani välineet ja asusteet käyttämättä.
Kuten moni edellinenkin kirjoittaja, olen sitä mieltä , että umpivaniljaa ei kinkyily kiinnosta pätkääkään. Ymmärrettävää sinänsä.
Vielä pahempi tapaus on perinteinen umpivanilja.

Tuli vaan mieleeni, että ei maailma niin mustavalkoinen ole. Onhan Umpivaniljan ja Yyberkinkyn välillä monenlaisia välimuotoja. Pikkutuhma pikkuvaimo ymmärtää varmaan jo paremmin lähteä mukaan "leikkeihin". Jo se, että kinkyilystä voi puhua kotona, helpottaa jo aika tavalla elämää.
Salassa kinkyily on monelle olosuhteiden luoma pakko ( rakkaus vaniljaan, lapset jne .) , älköön sitä siis tuomittako niiden toimesta , jotka ovat jo tulleet ulos kaapista.

[Queena]

Vaihtoehto c. Kertomalla suoraan.
Tuskin kannattaa terapiaankaan raahata jos olet tähän mennessä vain hienovaraisesti vihjannut. Ja yksin terapiassa parisuhteen seksiasioista puhuminen on varmaan aika turhaa? Kaikille tämä ei ehkä tule heti luontevasti, ja voi olla taustalla vaikka mitä syitä siihen, että hän ei ole vihjailuistasi innostunut. Mitä jos vaan kertoisit suoraan, ja puhuisit haluistasi ja tunteistasi, ja katsoisit mihin se tie vie.

Queena, ihan hyvä vastaus sinänsä, kiitos. Itse en vaan pidä siitä että katsoisin vaan mihin se tie sitten vie, sillä minulla on periaatteessa kyllä aika selkeä kuva siitä, mihin suuntaan haluaisin sen menevän. Ja minulla on paljon menetettävää. Halu kyllä olisi puhua asiasta suoraan, mutta jos nyt jo nähtävissä on, ettei siitä synny kuin turhia harmia suhteelle (tiedän aika tarkkaan ne suhtkoht moninaiset syyt miksi hän ei innostu) ja monenlaisia paineita toiselle osapuolelle niin ehkä parempi vaihtoehto on sitten kuitenkin että meidän suhteessa valitsee yksi ja toinen tabu. Kaikkea ei voi saada (toki tyydyttävämpää seksi olisi kiva) mutta tähän mennessä olen sen kanssa pystynyt elämään. Mutta olenko elossa?... Puhut totta, ja mikäli minulle asia käy liian tukalaksi niin kyllä todennäköisesti otan asian tavalla tai toisella suoraan puheeksi. Seksuaaliterapeuttiin ajattelin lähinnä yksin mennä muutaman kerran konsultointimielessä, josko sieltä löytyy vielä jotain viisaita sanoja kuinka asian kanssa voisi edetä. Mutta toisaalta saan kyllä jo hyvää terapianeuvoja täällä sinun / teidän kanssa :-) Kumarrus!
PS: Hieno valokuva sinun profiilissa, se jossa seisot ikkunaa vasten. Puku ja tilanne tuovat mieleen joku Accenturin konsultt-likka joka tartee päivän päätteeksi vähän ojennusta kaiken pätemisen jälkeen. Asento, sotilas! ;-)

Canopyn kirjoitus (ja profiili) on myös mielenkiintoinen. Pitkään olen miettinyt mitä itse laitan tuohon omaan profiilikirjoitukseen, enkä saanut sitä ikinä aikaiseksi. Tekisi mieli copy-paste:ta, toki en sitä tee. ;-) Mutta hyvin osuva ja hienosti kirjoitettu. :-)

Listasit itse sinulla olevat vaihtoehdot, joista käyttämättä olivat vielä c ja d. Itse suosittelen vaihtoehtoa c, koska se on moraalisesti mielestäni oikeampi kuin d. Oma päätöksesi se toki on, mutta en minä ainakaan ala ketään pettämiseen kannustamaan, eikä halu saada erilaista seksiä ole pettämiselle mikään perustelu. Jokainen kuitenkin tekee niin kuten itse parhaaksi näkee, ja minkä omatunto kestää. Jos sinulla on tarkka mielikuva siitä mitä haluat ja toivot, on kuitenkin aika turha olettaa, että varmasti saisit nämä tarkkaan määritellyt mielikuviesi mukaiset asiat kinkyn kumppanin kanssa. Ongelmia voi olla kinkysuhteissakin, ja kyllä myös seksiongelmia. Parisuhde vaatii muutenkin myönnytyksiä molempiin suuntiin, joten en ehkä lähtisi kenellekkään sillä asenteella edes puhumaan haluistani, että olettaisin että jos en saa kaikkea mitä haluan, homma ei voi tulla toimimaan.
Jos kumppanisi tosiaan on umpivanilija, ja tiedät että hän ei halua kokeilla kanssasi asioita, jää sinun mietittäväksesi mitä teet. Mutta yleensä asioista ei vaan voi olla tietoinen jos ei niistä keskustele, ja vaikka useamman kerran siten että välissä toiselle jää kunnolla aikaa sulatella asioita ja totutella ajatukseen. Toki voi elää oletuksissa ja ajatella että ei siitä kuitenkaan mitään tule, tai se nauraa tai haukkuu tai ei halua kuitenkaan..mutta sitten ei koskaan voi olla varma siitä mitä hienoa olisi voinut olla. Voihan se olla että naisesi vastaa keskusteluun kertomalla että on haaveillut aina poly suhteesta jossa hänellä olisi kaksi hänelle omistautunutta miestä, voisi sinulla olla yllättäen enemmän sulateltavaa kuin hänellä, ja voisitte yrittää löytää vaikkapa kultaista keskitietä joka sopii molemmille. Ehä kaukaa haettua, mutta et tosiaan voi tietää ennen kun olet asian ottanut kunnolla esille.

Kiitos kuvakehuista, siinä kyllä haettiin enemmän sihteeri tyyliä, mutta kaipa konsulttikin voi olla hottis.

[atame111]

Entäpä...jos avioseksi on sm-henkistä ? Ollut aina ? Ja Master jatkaa kuviota eteenpäin.

[sidottuna]

Ehkä sitä vaniljapuolison ajatusmaailmaa voisi ymmärtää sitä kautta, että miettisi jos se puoliso olisikin itsestä vielä kinkympi? Jos minä vaikka ajattelisin, että söisinkö puolisoni paskaa ja joisin sen kusta, jos sen on se mitä se todella haluaa? Ehkä joku pieni piiskaaminen, joka kinkylle on hauska esileikki, onkin sille vaniljalle yhtä etova ajatus kuin toiselle se, että puoliso haluaa toisen olevan human toilet.

[Queena]

Ehkä sitä vaniljapuolison ajatusmaailmaa voisi ymmärtää sitä kautta, että miettisi jos se puoliso olisikin itsestä vielä kinkympi? Jos minä vaikka ajattelisin, että söisinkö puolisoni paskaa ja joisin sen kusta, jos sen on se mitä se todella haluaa? Ehkä joku pieni piiskaaminen, joka kinkylle on hauska esileikki, onkin sille vaniljalle yhtä etova ajatus kuin toiselle se, että puoliso haluaa toisen olevan human toilet.

Toi on tosi hyvä pointti. Meillä kaikilla on rajamme, varmaan voi miettiä sitä että miten niitä omia rajoja olisi valmis oman rakkaan vuoksi ylittämään, jos toinen olisi vielä itseäkin pervompi, ja sitä kautta yrittää ymmärtää sitä, että kumppanille asioiden hyväksyminen ja ymmärtäminen ja sitä kautta niistä mahdollisesti kiinnostuminen voi viedä aikaa, ja vaatia nimenomaan paljon keskustelua ja kompromisseja molemmilta.
Ei täällä pervojenkaan seassa vessahommista läheskään kaikki kiinnostu, ja joillekkin se on jo niin iso raja että sen ylittäminen tuntuu mahdottomalta. Tossakin voi kuitenkin yrittää löytää kompromissia siten, että ei vaadi toista suutaan luovuttamaan vessaksi, vaan tyytyy sitten vaikka pissailemaan ja kakkailemaan jaloille tai vatsalle..ja antaa sitten vaikka sille vähemmän kinkylle kumppanille kunnon suuhoidon vastapalveluksena?

[surusilmat_hki]

Minä menin ja sanoin eilen ajatuksiani päin naamaa. Mies tiesi jo kinkypuolestani (ei ole pystynyt toteuttamaan haaveitani tähän liittyen, sillä hänestä ei ole dominoimaan, vaikka sanookin haluavansa oppia...long story), mutta nyt sanoin sen päin naamaa ja kaunistelematta: "haluan että sinä nöyryytät minua, piiskaat ja sidot, kuset vaikka päälleni jos siltä tuntuu, käytät minua kuin kuuluisin vain sinulle ja annat minun palvoa sinua". Yksi asia johti toiseen, ja niinpä lopputulos onkin nyt se, että sanoin ihan yhtä suoraan kaiken muunkin. Intohimo on ollut pidemmän aikaa kadoksissa, myönsin tämänkin kun mies epäili. Romanttista rakkautta saa hakea, kumppanina ja ystävänä arvostan häntä kyllä yli kaiken. Mies ei ollut yllättynyt, mutta nyt pohtii fiiliksiään ja eroamista.

Olen pienessä shokissa oman kusipäisyyteni takia, miksi pilasin kaiken puhumalla liian suoraan ja rumasti?? Mutta samalla oloni on jännittynyt, tulevaisuus tuntuu hurjan kiehtovalta ja tuli mies mihin tahansa lopputulokseen, aion hyväksyä sen.

[Linnanneito]

Onneksi olkoon, että uskalsit puhua suoraan. Ensijärkytyksen jälkeen puolisosi saattaa mietittyään päätyä jopa aika yllättäviinkin tuloksiin. Meille kävi niin, kun useamman vuoden salailuni paljastui. Yhä yhdessä.

[Queena]

Minä menin ja sanoin eilen ajatuksiani päin naamaa. Mies tiesi jo kinkypuolestani (ei ole pystynyt toteuttamaan haaveitani tähän liittyen, sillä hänestä ei ole dominoimaan, vaikka sanookin haluavansa oppia...long story), mutta nyt sanoin sen päin naamaa ja kaunistelematta: "haluan että sinä nöyryytät minua, piiskaat ja sidot, kuset vaikka päälleni jos siltä tuntuu, käytät minua kuin kuuluisin vain sinulle ja annat minun palvoa sinua". Yksi asia johti toiseen, ja niinpä lopputulos onkin nyt se, että sanoin ihan yhtä suoraan kaiken muunkin. Intohimo on ollut pidemmän aikaa kadoksissa, myönsin tämänkin kun mies epäili. Romanttista rakkautta saa hakea, kumppanina ja ystävänä arvostan häntä kyllä yli kaiken. Mies ei ollut yllättynyt, mutta nyt pohtii fiiliksiään ja eroamista.

Olen pienessä shokissa oman kusipäisyyteni takia, miksi pilasin kaiken puhumalla liian suoraan ja rumasti?? Mutta samalla oloni on jännittynyt, tulevaisuus tuntuu hurjan kiehtovalta ja tuli mies mihin tahansa lopputulokseen, aion hyväksyä sen.

Mun mielestä teit oikein. Toivottavasti kaikki selviää siten että molemmilla on jatkossa parempi olla.
Ei kannata ajatella olevansa kusipää jos puhuu suoraan, rumasti puhumisenkin saa anteeksi varmasti ihan sillä kun sanoo että asioita on sisällän hautonut niin pitkään että kun lopulta sanat tulee, ne ei välttämättä ole padon murruttua ihan kaikkein kauneimpia.

[footboy]

Kyllähän haluistaan,mieltymyksistään ja fantasioistaan kanattaa kertoa kumppanilleen.
Oma elämä tulee kyllä mielestäni alkaa raskaaksi jos omassa päässä vaan pitää asioita hautoa.
Fiksusti kun vielä ottaa asiat puheeksi niin kyllä se siitä pitäisi edetä jos muuten kumppanin kanssa on asiat oikein.

[Master T]

Kannattaa kertoa mahdollisimman nopeasti suhdetta alkaessa. Jos silloin ei ole tullut kerrotuksi, on kertominen aloitettava nyt. Aivan kaikkia hurjimpia fantasioitaan ei kannat kuitenkaan heti lyödä pöytään. Ne saattavat kokematonta ja asiaa tuntematonta säikäyttää pahasti. Se mitä aluksi kertoo, on oltava totta,  sellaista, josta suunnan saa selville. Voi aloittaa halujen lievemmistä muodoista ja, jos saa toisen mukaan ja innostumaankin, voi siirtyä askeleen eteenpäin.

Kannattaa muistaa suhteen vastavuoroisuus. Sinun on saatava hänet puhumaan omista fantasioistaan ja myäs kuunnella niitä ja oltava valmis niiden täyttämiseen.

[RigoriRasputin]

Elikkäs on otettu ensimmäinen askel kumpanin johdattamiseksi sieltä pimeältä puolelta tänne valoisalle puolelle. Use the force...
Kyllä siintä vielä hyvä kinky tulee. Onnea matkalle.