Miten kertoa suhteessa omista kinkyhaluistaan?

[Kettu vinossa]

Tehkää joku kinky-Tinder?! Vai onko sellaista jo?

Whiplr on jo olemassa. En sitten tiedä, paljonko suomalaisia käyttää sitä. Aiempi keskustelu aiheesta täällä:
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=11439.0

[finkinkster]

Tehkää joku kinky-Tinder?! Vai onko sellaista jo?

Whiplr on jo olemassa. En sitten tiedä, paljonko suomalaisia käyttää sitä. Aiempi keskustelu aiheesta täällä:
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=11439.0

Tekis mieli kokeilla, mutta firman tietoturvapolitiikka on sen verran über, että en taida laittaa.
Tuolla linkkaamassasi ketjussa mainittu pervoluuri voisi olla hyvä! 

No, johonkin pippaloihin sitten kait mentävä.

[firefly]

Tunkeakseni keskusteluun tälläisenä noviisina, koen nykyään vaikeaksi kertoa toiselle omista mieltymyksistä. Joskus muinoin oli helppo sanoa "vedä mua tukasta", mutta kun useamman kerran nähnyt sen hämmennyksen ja jopa inhon/järkytyksen miehen kasvoilla niin ei enään vaan uskalla. :/

Ja kysymyksessä ollut niinkin erikoiset asiat kuin edellä mainittu tukasta vetäminen, pepun läpsiminen ja ranteista kiinni pitäminen. Mitään sen kinkympää en ole edes uskaltanut ajatella pyytäväni, en tiedä miksi se tuntuu niin pirun vaikealta sanoa ääneen Hm.

[Dulcedepiña]

Viitaten tuohon ylempään, minusta paras tapa kaikkeen on aina nostaa vain se kissa pöydälle vaikkei se aina helppoa olisikaan. Huumori tietty helpottaa aina pahinta ahdinkoa, ei tee siitä mitenkään turhan isoa mörköä itselleenkään. Perustele vaikka perään että miksi olisi kivaa jos joku läpsisi tai pitelisi kiinni yms. jos tuntuu ettei toinen ole täysin mukana menoissa.

[firefly]

^ Itselle se nyt ei oo mikää mörkö mut kyllä sen huomaa jos toinen alkaa ajatella susta sen jälkee eri tavalla. Eikä sillee positiivisessa mielessä. Ja kun siinä on sekin, että jos se ei vaan oo se toisen juttu niin ei ole oikein ruveta toista mukauttamaan johonkin mitä toinen ei selvästikään ole. Jos mies ei omaa minkäänlaista dominoivaa osaa persoonassaan niin siitä menee iteltäki mehut kun se ei vaan ole aitoa. Tiiätkö mitä tarkotan vai puhunko jotain ihan toista kieltä? :'D

Tiivistettynä; jos toinen ei omaa minkäänlaista kiinnostusta siihen eikä se tuu sieltä sydämestä tai selkäytimestä niin se tuntuu itestäki epävarmalta. :'o

[siivetönenkeli84]

Itse olin vaniljaisessa suhteessa teini-iästä lähtien. Olin aika nuori kun löysin kinkyidentiteettini. Päälle parikymppinen. Silloinen kumppani oli kiltti mies ja itse tajusin olevani alistuva. Toin esiin haluni kokeilla alistumista. Hän ei ollut haluistani kiinnostunut. Pettämisen tielle en halunnut lähteä. Päädyttiin eroamaan sitten kokonaan. Tietysti syitä oli vähän muitakin mutta tämä oli se viimeinen sysäys joka pisti liikkeelle. En oo katunut. En voisi elää ilman alistetuksi tulemisen kokemuksia. Siitäpä syystä mua ei vaniljamiehen kainalosta löydä enää milloinkaan.

[drizzle]

Melko apea fiilis tuli näitä vastauksia lukiessa. En ollut edes ajatellut mihin tilanteeseen olisin voinut joutua jos olisin tajunnut tai voinut tuoda esiin omat haluni vasta myöhemmin tai jos olisin päätynyt yhteen eri henkilön kanssa. Pistän nuoruuden ja naiviuden piikkiin.
Olen parisuhteessa aseksuaalin transnaisen kanssa, joten seksi ja mitä siihen kuuluu ei koskaan ole ollut itsestäänselvää. Hänelle ei ole mikään ongelma sanoa suoraan mitä haluaa ja mitä ei, minä taas en pitkään aikaan ollut varma, tai kehdannut sanoa ääneen. Hiljaa mielessäni kävin ajatusta läpi kerta toisensa jälkeen ja puoli vuotta rohkeutta kerättyäni kerroin, että haluaisin hänen sitovan minut.
Vastaukseksi hän sanoi, että on ollut asiasta tietoinen luultavasti pidempään, kuin minä ja että on ostanut jo köyttä odottamaan, että saan asian sanotuksi.
Kinkyhaluistani kertominen paransi suhdettamme entisestään, koska en koe enää jatkuvastii salaavani häneltä jotakin. Ja kieltämättä nautinnon määrä ylättää joka kerta.

[Ruumiinsyöjä]

Erikoishaluistaan pitäisi yrittää kertoa toiselle osapuolelle mieluusti heti suhteen alkuvaiheessa,
silläkin riskillä että tuore suhde loppuisi siihen. Muuten on ennen pitkää tulossa lisää ongelmia.
Miten ja missä tilanteessa kertominen onnistuneesti tapahtuisi, se on jokaisen itse päätettävä.
Näissä asioissa tunnetusti samankaltaiset halut yhdistävät ja erilaiset himot erottavat. 

[allegoria]

Yritin tapailla hiljattain erästä tyyppiä, ja tuli tilanne että pitäisi kertoa hieman mielihaluistaan tms,
vihjasin hänelle "kaikenlaisista kokeiluista ja ajatuksista", mistä ensin hän innostui ja pyysi kovasti kertomaan "kaiken".
Olin epävarma, mutta kerroin hiukan jotain, aika perus(yleis)juttua mielestäni, niin hän järkyttyi niin että viesteilyt ja tapaamiset loppuivat siihen. Sain kuulla olevani

"mahdollisesti demonien riivaama tai sekaisin" ja
"minun kanssani ei uskaltaisi ottaa yhdessä koiraa kun ei tiedä vaikka raiskaisin sen", kun olen niin arvaamaton.

Ehkä harmittaisi enemmän jos ei huvittaisi ja naurattaisi tuo palaute niin paljon, vielä sillätapaa
melko tosissaan ja tulikivenkatkuisen olevan tuntuisesti annettuna.

[Pip]

Yritin tapailla hiljattain erästä tyyppiä, ja tuli tilanne että pitäisi kertoa hieman mielihaluistaan tms,
vihjasin hänelle "kaikenlaisista kokeiluista ja ajatuksista", mistä ensin hän innostui ja pyysi kovasti kertomaan "kaiken".
Olin epävarma, mutta kerroin hiukan jotain, aika perus(yleis)juttua mielestäni, niin hän järkyttyi niin että viesteilyt ja tapaamiset loppuivat siihen. Sain kuulla olevani

"mahdollisesti demonien riivaama tai sekaisin" ja
"minun kanssani ei uskaltaisi ottaa yhdessä koiraa kun ei tiedä vaikka raiskaisin sen", kun olen niin arvaamaton.

Ehkä harmittaisi enemmän jos ei huvittaisi ja naurattaisi tuo palaute niin paljon, vielä sillätapaa
melko tosissaan ja tulikivenkatkuisen olevan tuntuisesti annettuna.

Nauroin ääneen, toivottavasti naapurit ei häiriintyneet. 

[mauje]

"You are damned if you do, damned if you don't." sanoi jo Simpsonin Bartkin...

[Twosome8588]

Huhhuh, että on pitkä ketju, jaksoin toistaiseksi lukea sivulle 5 asti, mutta ajatuksia kyllä heräsi.

Täytyy kyllä sanoa että voisin sanoa olevani niitä onnekkaita jolla tuntuu olevan vanilja/kinkyly suhteessa sopivasti tasapainossa ja rouvakin on pikkuhiljaa kasvanut tähän kinkynpään elämään kivan makkarin(olkkarin sohvan) lisämausteena

En ihan muista missä vaiheessa meidän suhteessa alko tää avoimemman kinkyilyn vaihe, kai se pikkuhiljaa on kasvanut ajan kanssa. Ollaan oltu vuodesta 2010 yhdessä ja ,meillä oli kyllä lelut melkeen heti alusta asti mukana leikeissä, dildo ja vibra lähinnä. Seksi muotoitui hyvin aikaisessa vaiheessa sellaiseksi että molemmat tullaan miltei joka kerta (näin ei kuulemma emännän edellisissä suhteissa ollut) ja samoin hyvin alkuvaiheesa alettiin jo valokuvailemaan ja kuvat meni AlastomaanSuomeen Nykyään kuvia on muuallakin ja kuvien sävy on hyvin paljon enemmän Fetissipainoittesia

Aika hävittää muistot mut olen tässä suhteen aikana ottanut(ostanut) esille pikkuhiljaa yhä kinkympiä asioita,alkaen  erilaisista pvc-ja lateksiasuista, päättyen haaveesta kiduttaa yhdessä naissubia ja fistata vaimoani, ja mikään ei ole säikäyttänyt. Fistauksen haaveilusta vaimoni on ollut jo kauan tietoinen ja viimeksi kun asiasta keskustelimme niin kerroin että ajatuksenani olisi toteuttaa kyseinen asia n. 5 vuoden aikajänteellä niin se ei häntä niin pelottanut, oli kuvitellut että haluaisin sitä heti.  Olenkin pikkuhiljaa ostanut yhä isompia leluja meille tämä kyseinen asia haaveissani.
Yllättäen vaimo on ollut ilahtunut kun kotiin tulee paketti jossa on sisältönä liukkaria ja onttojastraponeja  Tai ei ainakaan ole suuttunut, ja on myös nauttinut hyvin paljon ostamistani leluista.

Mekin olemme perinteisiä suomalaisia emmekä yleensä saa selvinpäin suutamme auki, muttapikkusievässä(tai isommassakin) keskustelemme kyllä vuolaasta fantasioistamme ja fetisseistämme Ja se kyllä auttaa kun pääsee keskustelemaan vaikkakin se vaati hieman rohkaisua. 

-Mr. Twosome

[Radien]

En muista olenko kirjoittanut tähän vai johonkin toiseen ketjuun (en ainakaan löydä sitä tästä nyt), mutta minä olin aikanaan se vanilja jonka kanssa kinky päätti ryhtyä suhteeseen. Minun kohdallani oli kyse "vaniljan turmelemisesta" eikä vaniljan käännyttämisestä. Tosin noihin aikoihin minulla ei ollut mitään käsitystä perverssiydestäni ja pidin kinkyjä lähinnä pelottavina ihmisinä (pidän kyllä vieläkin ). Miehelläni on useita esine/asiafetissejä ja siihen päälle vielä BDSM ja biseksuaalisuus. Minä taas olen äärimmäisen kaukana kinkynaisen stereotypiasta, enkä todellakaan ole nainen jolle voi sanoa: "Sopiiko sinulle, että lyön sinua kunnes itket ja sitten kusen vielä päälle?". Itseasiassa näin jälkikäteen olen alkanut epäillä, että eräs eksäni oli myös kinky muttei uskaltanut kertoa sitä.

Minä arvostin (ja arvostan edelleen valtavasti reilusti yli 10 yhteisen vuoden jälkeenkin) sitä, että minulle kerrottiin asioista suoraan ja rehellisesti. Tietenkään hän ei ryhtynyt kertoilemaan mitään salaisimpia fantasioitaan, koska olisin juossut karkuun ja soittanut poliisille. Käsitykseni kinkyistä pohjautui City.fi:ssa randomilla kaikille naisille viestejä lähettelevistä subimiehistä. Joistakin jutuista hän pystyi kertomaan muutenkin vasta paljon myöhemmin, mutta silloin olin jo hyväksynyt diilin eli sillä ei ole merkitystä. Mutta siis hän teki hyvin selväksi sen, etteivät fetissit lähde yhtään mihinkään enkä häntä voi muuttaa vaniljaksi. Niinhin aikoihin ICD-10-luokituskin oli voimissaan, joten siitäkin piti keskustella. Eikä se biseksuaalisuuskaan "katoa", vaikka olisikin monogaminen. Hän oli ihan varma, että vastaukseni olisi ollut suoraan "joo kiitti heippa". Mies on jälkeenpäin kertonut, että noihin aikoihin hän kuvitteli että pystyisi vaniljan kanssa suhteeseen kunhan vain saisi pitää fetissijuttunsa (ja harrastaa niitä yksin) ja BDSM:n puolella riittäisi vanilla kink. Ei se nyt ihan niin mene, mutta fetissijuttuihin ja vanilla kinkiin suostuin ihan oma-aloitteisesti varsin nopeasti. Vanilla kinkillä siis tarkoitan sitä epämääräistä välimaastoa vaniljan ja BDSM:n välillä. Prosessia tosin helpotti se, että meillä on muutenkin hyvin yhteensopivat luonteet. Suhteestakin tuli TPE ennen kuin edes "opin" alistumaan seksuaalisesti niin että se myös tuntuu alistumiselta. Se vain ajautui sellaiseksi

Jälkeenpäin kun olen miettinyt niin olisi hän voinut hoitaa asian paljon rumemmin. Ryhtyä vain suhteeseen ja sitten puolen vuoden päästä kertoa, että "ai niin olen ollut lapsesta saakka umpiperverssi". Silloin olisin kokenut oloni niin loukatuksi, että olisin lähtenyt lätkimään koska toinen olisi salannut jotain niin tärkeää.

Yksi asia tuli muuten mieleen. Minulle oli kaikkein vaikeinta se, etten voinut oikeasti puhua miehen pervouksista kenenkään kanssa sen jälkeen kun hän niistä kertoi. Tajusin silloin heti, että olin tekemisissä sellaisten asioiden kanssa joista ei yksinkertaisesti voi puhua vaniljamaailmassa. Olin todella rakastunut enkä halunnut pakottaa miestä pois kinkykaapista, eli kaikki läheiset ystävät olivat no no. Kinkyillä on toisensa, mutta pariutuessaan vaniljan kanssa kinky pakottaa sen vaniljankin "pinnan alle". Vaniljalla ei ole kinkyvertaistukea, ja sitten jos kinky ei ole valmis vastailemaan vaikeisiinkin kysymyksiin niin eihän se toimi. Omalta kohdaltani asia ratkesi sillä, että puhuin erään nettituttuni kanssa (kyseinen nettituttu onneksi sattui olemaan kinky ja pystyi laittamaan asiat mittasuhteisiin - hänen kinkyyteensä selvisi vasta myöhemmin, hän taktisesti salasi sen minulta keskustellessamme fetisseistä).