Masterin sukat

[Kolumnisti]

Masterin sukat

Tuokiokuva. Mies herää aamulla, venyttelee ja valmistautuu astumaan pois lämpimän sänkynsä sylistä. Ojentaa jalkansa pois peiton alta, ja tuntee huokaisten, kuinka naisen hellät kädet vetävät jalkoihin puhtaat, lämpimät, sileiksi silitetyt sukat. Tämäkin päivä alkaa hyvin.

Yllämainittu tapahtuu miljoonia kertoja joka ikinen aamu. Japanissa, normaalissa avioliitossa, osana normaalia puolison hyvinvoinnista huolehtimista ja perheenpään kunnioitusta.

Suomessa sitä ei tapahdu välttämättä edes D-s –suhteessa. Ainakaan, jos D on mies. Vai tapahtuuko?

Pari viikkoa sitten Turussa oli bileet. Arvoin vaatetustani pitkään, ja loppuviimeksi olinkin sitten osan iltaa nahkahousuissa, osan iltaa nahkahameessa. Koska päällimmäisenä oli korsetti, tämä aiheutti pukijan tarvetta. Subini mööbleerasi minua siis pitkin iltaa, ja tuttu masterismies seurasi tapahtumia välillä hymy huulillaan. Jälkeenpäin hän alkoikin sitten pohtia, että naisen ja miehen tapa olla D-s –suhteessa eroaa juurikin pienissä asioissa, vaikka suuret linjat olisivatkin periaatteessa samat.

Isossa kuviossa kumpikin, niin minä kuin hän, annamme subille paljon löysää liekaa toteuttaa tahtoamme, ja toisaalta kumpikin pitää tietyt säännöt, joista ei lipsuta. Ne selvemmin havaittavat erot tulevat esiin sitten siinä, mitä itse luontevasti tekee tai vaatii.

Sain kuulla, että juuri kukaan Master ei pueta itseään julkisesti subilla. Jos subtyttö laittaisi Masterilleen sukkia jalkaan bileissä, niin johan siinä nauraisi naurismaan aidatkin, että eikö tuo saa itse edes sukkia jalkaansa. Kuulemma. Tätä ei siis ole testattu, koska jokainen mies tajuaa asian sielussaan muutenkin. Henkilö, jolta tämän kuulin, on normaalisti kaikkea ehdotonta stereotyyppistä säännönmuodostusta vastaan, eikä hän tätäkään esittänyt sääntönä, että ei saisi, tai ei voisi, vaan todellisuutena, että niin vain ei tehdä.

Asia kuulosti niin uskomattomalta, että tein pienimuotoista galluppia aiheesta kinkymiesten parissa. Ja kyllä, tähän mennessä tulos piti.  Submiehet olivat sitä mieltä, että kumma tyyppihän se Master olisi, jos moista naiseltaan vaatisi, varsinkaan niitä sukkia. Toisaalta kuulemma naisen pukeminen on normaalia huolenpitoa Rouvan hyvinvoinnista. Ja Masterit taas, heidän mukaansa mies saa itse vaatteet päälleen, ellei ole sairas tai vanhus tai kännissä.

Pohdin perimmäistä syytä eroavaisuudelle, joka ilmeisesti jonkinlaisena on oikeastikin olemassa, ja päädyin miettimään erisukupuolisille subeille tarjolla olevia rooleja ja niiden perinteitä.
 
Ns. perinteisissä miesD-naissub –suhteissa, jos olen oikein ymmärtänyt, on kohtuullisen yleinen ihanne jonkinlainen 50-luvun kotirouvan toisinto. Näitähän joissain maissa oikeasti oli, ja sitä ihannetta esimerkiksi filmiteollisuus jaksoi vaalia lähes yhtä suurella hartaudella kuin suomifilmit tukkilaisromantiikkaa. Kotirouvan kuului olla kaunis, laittautunut, pitää koti siistinä ja mies seksuaalisesti tyytyväisenä, ja miehellä oli käsky-  ja rangaistusvalta koko taloutensa yli, vai mitenkäs se menikään?

Vastaavasti miessubeille on tarjolla yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona rooli, joka vastaa miespalvelijaa/Jeeves -tyyppistä hahmoa, jonka toimenkuvaan kuuluu toisen hyvinvoinnista huolehtiminen laajalla rintamalla. Tähän rooliin korsetin nyörittäminen ja sukkien rullailu sopii kuin sträppi peppuun.

Mahtaisiko tämä selittää sukkakulttuurin sukupuolieroja? Vai onko siinä eroa? Ja siitäkin olisi kiva kuulla, mitä muita, hiukan outojakin eroja olette havainneet D-s –suhteiden ulkoisessa ilmenemisessä, jotka liittyisivät jotenkin nimenomaan sukupuoleen ja siihen liittyviin rooleihin (Suomessa), eikä vain yksittäisten D-henkilöiden satunnaisiin omituisuuksiin?



Vir

ps. osaan itse pukea korsettia myöten kaikki vaatekappaleeni, mutta kyllä se pukija muuttaa pakollisen vaivan mukavaksi ylellisyydeksi, nimimerkki laiska ja hemmoteltu

[eugénie]

Hyviä havaintoja. Mielestäni tässä on kyse siitä, että jotkut asiat vain ovat yhteisössämme yleisesti naisellisia tai miehekkäitä. Vaikutteet tulevat pitkälti tapakulttuurimme historiasta.

Pukeutumisessa avustamista vaativa master tuntuisi kieltämättä kovin feminiiniseltä. Vastaavasti aggressiivinen ja väkivalloin pakottava domina olisi melko urosmainen tapaus (vaikka luultavasti aika ihanaa sessioseuraa).

Rohkenen myös väittää, että naisille alistuvat subit ovat yleensä aktiivisemmassa roolissa kuin miehille alistuvat objektiorjat, subin sukupuolesta riippumatta.

[LoD]

Jälleen kerran saan havaita olevani (olevamme) sopimattomia valtavirran muotteihin. Edes kinkypiirien valtavirran muotteihin. Onneksi jokaisella on mahdollisuus valita toimintamallit jotka sopivat itselle.

[Nick]

Muutama johdateltu mielipide ei ole valtavirtaa.

[hihaton]

Hmm, mielenkiintoista. Omat havaintoni tukevat aloittajan löydöksiä, mutta otos on hyvin pieni eikä siitä voi johtopäätöksiä juurikaan vetää. Oma subini on viimeksi saanut tehtäväkseen leikata kynteni, joiden tulee ammattini vuoksi olla hyvin hoidetut. Siinä on molemmille sitä jotain, vaikka itse leikkaamalla saisikin vielä täsmällisemmin haluamansa lopputuloksen ja aikaakin säästyisi.

Pitääkin opettaa pikkuinen frakin saloihin seuraavaksi, niin pääsee  sitten näyttämään taitojaan sopivan juhlan sattuessa kohdille.
 

[Nuppuorja]

Meidän taloudessamme kaikenlainen palveleminen kuuluu minulle. Myös julkisesti, muuallakin kuin kinkyissä tilanteissa. Autan takin Isännän päälle vaikkapa ravintolasta lähtiessä. Nyt piti kyllä oikein miettiä, miten muuten julkisesti puen Isäntää,mutta hän on jo yleensä pukeutunut/puettu kotoa poistuessaan. Kotona on luontevaa vetää villasukat Isännän jalkoihin ja muuta sellaista.

Suomessa ei oikein ole luontevaa palvelukulttuuria missään, itsepalvelu ja tasa-arvo ovat tappaneet sen täydellisesti. Itse vertaan arjessa ja D/s- suhteissa useimmiten Suomea Belgiaan, jossa olen asunut. Siellä toisten huomioiminen ja palveleminen kuuluu ihmisten väliseen kanssakäymiseen, työpaikallakin toisen oma-aloitteinen auttaminen on itsestäänselvyys. D/s- suhteissa (hyvin pienellä otoksella) muissakin kuin seksuaalisissa tilanteissa iholle meneminen ja vaikkapa ruuan antaminen suuhunkin asti oli varmaan yleisempää kuin täällä.

Joskus olen miettinyt sitäkin, että Suomessa naissubit ovat usein subeja seksissä, muuten korostetaan makuuhuoneen ulkopuolista tasa-arvoa. Ehkä se estää toisen huomioimisen vaikkapa pukeutumisessa. Ja ymmärrän kyllä senkin jos kiireisessä lapsiperheessä tilanteen merkitys menee vähän metsään jos on ensin pukenut pari taaperoa ja sitten telkee D:lle saman...

[hiz]

En muista pukeneeni D:lle sukkia, mutta olen ne riisunut useasti, käskystä ja ilomielin, koska tykkään palvella. Varsinkin sukat ja kengät joita varten täytyy polvistua alas lattialle on minusta (subina) mukavat riisua, ja voisin minä ne D:lle pukea myös. Tarkemmin ajateltuna olenkin tainnut sen kerran tehdä. Mutta ei ollut julkisella paikalla.

Toisen pukeminen on minusta hyvin lähellä rakkauden osoitusta. Muistan kerran vanilja-ajoilta kun mies rajuhkon pikapanon jälkeen hellästi puki minun jokaisen riisumansa vaatekappaleen takaisin ylleni. Se oli minusta erittäin romanttista, ja synnytti minussa mukavia tunteita.   Tavallaan OT, mutta tuon tunteen haluaisin mielelläni antaa D:lleni jos se toimii niinkin päin, vaatteita pukemalla. Toisaalta toisen pukeminen todennäköisesti ei enää oikein tuntuisi miltään jos se olisi rutiinia joka päivä, ja kiireessä.

[ChickenRace]

 Hmmm.. Masterina ei niinkään ole tullut mieleen nakittaa subia pukijaksi saati muuksikaan palvelijattareksi (kahvin voin kerran kuussa pyytää sänkyyn;)) - Masterina sen sijaan varaan oikeuden mieluummin pukea subiani..
(ps. Lisätään vielä että: piiskaa saisi ja kovaa jos ns. ruoka odottaisi valmiina isännän kotiuduttua esim. duunista ) - vähän on tullut lipsuttua pyykinpesussa.. Mutta eiköhän tuokin epäkohta korjata syksyn mittaan ja nartulta kielletään isännän likapyykkiin kajoaminen

[-katy-]

Tuokiokuva. Mies herää aamulla, venyttelee ja valmistautuu astumaan pois lämpimän sänkynsä sylistä. Ojentaa jalkansa pois peiton alta, ja tuntee huokaisten, kuinka naisen hellät kädet vetävät jalkoihin puhtaat, lämpimät, sileiksi silitetyt sukat. Tämäkin päivä alkaa hyvin.
Yllämainittu tapahtuu miljoonia kertoja joka ikinen aamu.

Ns. perinteisissä miesD-naissub –suhteissa, jos olen oikein ymmärtänyt, on kohtuullisen yleinen ihanne jonkinlainen 50-luvun kotirouvan toisinto. Näitähän joissain maissa oikeasti oli, ja sitä ihannetta esimerkiksi filmiteollisuus jaksoi vaalia lähes yhtä suurella hartaudella kuin suomifilmit tukkilaisromantiikkaa. Kotirouvan kuului olla kaunis, laittautunut, pitää koti siistinä ja mies seksuaalisesti tyytyväisenä, ja miehellä oli käsky-  ja rangaistusvalta koko taloutensa yli, vai mitenkäs se menikään?

Vastaavasti miessubeille on tarjolla yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona rooli, joka vastaa miespalvelijaa/Jeeves -tyyppistä hahmoa, jonka toimenkuvaan kuuluu toisen hyvinvoinnista huolehtiminen laajalla rintamalla.

Pohdintaa:

Tulisikohan tuosta tylsä rutiini, kun päivästä toiseen, vuosikymmenten ajan, vetäisi sukkia jalkaan toiselle,tai mitä tahansa muuta vastaavaa toistaisi päivästä toiseen mekaanisesti..

Jospa molemminpuolinen hyvinvointi ja huomioiminen on yhtä tärkeää eli ettei kumpikaan rasitu yli äyräiden vuosien saatossa..tai tässä siis kai on kyse pidemmästä suhteesta kuin satunnaiset tapaamiset.

Omalla kohdalla olen ollut huomaavinani,että aavistuksen marttyyrimaisesti teen asioita,vaikka joskus vituttaisi. Tavallaan odottaa,että varsinkin aikuinen tajuaisi suhteissa olevan kyse vastavuoroisuudesta ja kahdensuuntaisuudesta. Jotkut valitsevat mieluiten kuitenkin sen yhden kaistan : "mitä minä tästä saan ja miten itse pääsisin helpoimmalla"- Onhan se varmasti mukavaa, jos ja kun siihen tottuu.

Olisiko toisille nimenomaan julkisuus se juttu ja toisille kauhistus ja osalla jotain siltä väliltä-

Lisäys: Aika vinkeä tuo ChickenRacen näkemys asiasta. Olisi kyllä aika kiusallista kokea itsensä tarpeettomaksi "nukeksi",ainakin jatkuvasti. Toisaalta ajoittain jopa huojentavaa ehkä, kun ei pystyisi "pitämään ohjia käsissään" 

[Norja]

Mä en kykene humanistisiin pohdintoihin koska en suosi ihmiskeskeistä tiedettä. Enkä edes ole Nasteri. Mutta kyllä mä miehenä sanon et toihan on just oikein ja kyllä mun pirtaan sopis todella hyvin että esim kenkiä ei tarttis itte nauhottaa aina. Rakkaudessa palvelu pelaa ja siitähän on kysymys ja onhan mies naisen pää. Vain palvelemalla voi voittaa. Tuli muuten mieleen ne ritskujen, joita samuraitkin olivat, mies tai naispalvelijat. Jossain ritariajalla oli pakkokin olla monenlaisia pukijoita koska esim panssaripaidan tai rengaspaidan pukeminen ei kovaltakaan bodarilta ihan noin vaan käy. Lisäksi sota-asuun pukeutumiseen liittyy paljon hengellisyyttä. Japanilaisten ylimysten pukeutumismenot saattoivat olla osa filosofiaa, mene ja tiedä. Ainakin teetaiteeseen jonkin verran perehtyneenä tiedän, että esineistö on tärke osa-alue keisarillisen ajan kanssakäymisissä.

[Nuppuorja]

Jotenkin tulee katyn pohdinnoista mieleen että koet toisen palvelemisen ikävänä. Minusta se on kaunista ja hellää, epäitsekkäästä halusta lähtevää. Se palkkio tulee kun on tullakseen, mutta itse ainakaan en tarvitse mitään välitöntä palkkiota. Toisen hyvä olokin on palkkio. Kunnioitus ja välittäminen pitävät arkipäivän pienet huomionosoitukset välittämisen tekoina pitkänkin ajan kuluessa. Norja aika hyvin kiteytti asian.

[sandy]

Mielestäni Miehen tulee ehdottomasti auttaa takki naisen päälle julkisissa juhlavissa tilanteissa. Millä tavoin muuten toimintaan, onkin sitten eri juttu.

[Stylos]

Herrasmiehenhän ei koskaan pitäisi pukea itse vaan se on palvelijoiden/palvelijatarien hommaa. Se, että sub-nainen pukemassa masteria edes on jonkun mielestä hassua (uusi tieto minulle) lienee vain jälleen yksi osoitus fennougrien rahvaanomaisuudesta.

Olen joskus käskenyt sub-naista laittamaan esim. kengät jalkaan ja minusta siihen nimenomaan sisältyy sellaista kihelmöivää pientä vallankäyttöä ja alistamista.

[-katy-]

Jotenkin tulee katyn pohdinnoista mieleen että koet toisen palvelemisen ikävänä. Minusta se on kaunista ja hellää, epäitsekkäästä halusta lähtevää. Se palkkio tulee kun on tullakseen, mutta itse ainakaan en tarvitse mitään välitöntä palkkiota. Toisen hyvä olokin on palkkio. Kunnioitus ja välittäminen pitävät arkipäivän pienet huomionosoitukset välittämisen tekoina pitkänkin ajan kuluessa.

Näinhän me netissä tulkitsemme toisiamme, milloin mitenkin. Luultavasti meillä sinun kanssasi on se eroavaisuus,että tarkastelet asioita suhteen sisältä ja minä niiden ulkopuolelta ja ulkopuolisena.

En usko kuitenkaan,että olisi palveluammatissa jaksanut nyt 24:ää vuotta, jos palvelu olisi ikävä ja vastemielinen asia. Joskus vaan voi käydä niin, että ihminen väsyy ja takki on ihan tyhjä, ja jos tuohon lisää vaikkapa sen, että on aina se "perheen joulupukki" 

Lisäys: tässähän tietty on se iänikuinen dilemma, että onko kinkyys jotain ihan muuta kuin ns. normaali elämä tai että on palvelemista ja palvelemista.
Normaalin elämän lainalaisuudet eivät pätene kinkyyteen vaan se on jotain tähtitiedettä..

[subpks]

Jotenkin tulee katyn pohdinnoista mieleen että koet toisen palvelemisen ikävänä. Minusta se on kaunista ja hellää, epäitsekkäästä halusta lähtevää. Se palkkio tulee kun on tullakseen, mutta itse ainakaan en tarvitse mitään välitöntä palkkiota. Toisen hyvä olokin on palkkio. Kunnioitus ja välittäminen pitävät arkipäivän pienet huomionosoitukset välittämisen tekoina pitkänkin ajan kuluessa. Norja aika hyvin kiteytti asian.

Sehän on se suurin palkkio . Palvelemisen tavat varmasti vaihtelevat jokaisessa suhteessa. Tärkeintä on oma halu ja se että toinen ymmärtää arvostaa sitä.

En usko kuitenkaan,että olisi palveluammatissa jaksanut nyt 24:ää vuotta, jos palvelu olisi ikävä ja vastemielinen asia. Joskus vaan voi käydä niin, että ihminen väsyy ja takki on ihan tyhjä, ja jos tuohon lisää vaikkapa sen, että on aina se "perheen joulupukki" 

Lisäys: tässähän tietty on se iänikuinen dilemma, että onko kinkyys jotain ihan muuta kuin ns. normaali elämä tai että on palvelemista ja palvelemista.
Normaalin elämän lainalaisuudet eivät pätene kinkyyteen vaan se on jotain tähtitiedettä..

Kinkyys tuskin on tähtitiedettä mutta en usko että se tuottaa mitään lisäarvoa ihmisen elämään jos se on vain rasite ja taakka entisten taakkojen päälle  . Tosin onhan masokismilla mitä mielenkuvitukselliset ilmentymänsä.