Pohdintaa oman seksuaalisuuden näkymisestä ja olemisesta lapsi- tai uusperheissä

[windmillsw]

Eräs sivun ihminen kommentoi kuviani, että pohtisi itse sitä että mitä jälkipolvet niistä ajattelisivat.
Mietin tätä tovin.
Toki en toivo, että kaikki kuvani päätyisivät lasteni käsiin, mutta ajattelen kuviani enemmänkin taiteena ja vaikka ovatkin (jotkut) hieman paljastavampiakin, niin lasken ne kuitenkin eroottisiksi pikkutuhmiksi tai vihjaileviks (jos aina edes niinkään)i.
Tämä kommentti sai minut miettimään seksuaalisuuden kehitystä ja "salailukulttuuria" kodeissa.
Uskon vahvasti, että meillä kaikilla on lapsena ollut  erilaisia "outoja"= kinkyjä pieniä unia, miellehetkiä (vaikkapa puuhun sidottuna) tai muuta sellaista, joka oikeasti olisi aivan normaalia elämiseen ja seksuaalisuuteenkin kuuluvia sävyjä.

Omat lapseni tietävät minut leikkisäksi ja taiteellikeski. Eivät oikeastaan ihmettele mitään, enemmänkin ovat tottuneet mun hassutteluun ja siihen että joskus maalaan täällä fixatiivin käryssä niin , että kommenttina saatan saada: että ei ihme että aivosi ovat tuhoutuneet"... johon nauran ja huomaan, että tosiaan parvekkeen oven voisi laittaa auki tai fixata vaikka parvekkella.
Minulla on ehkä se etu (jos mietin lasteni tulevan seksuaalisen sallivuuden kehitystä) että he ovat tottuneet näkemään että maskien ja roolien kanssa leikkiminen kavereiden tai näytöksiin liittyen on myös hauskaa puuhaa.

Tottahan toki aikuisten seksuaalisuus kuuluu aikuisille, mutta näihin asioihin suhtautumisen alusta syntyy varmastikin kodeissa.
Mietin sivuston ihmisiä, jotka ajattelevat pervouden olevan erillinen asia verrattuna ns. normaaliin tai ns. vanilijaelämään.
Minä taas uskon, että kinkyiset ominaisuudet ovat osa ns. normaalia suolaa elämässä.
Katson, että kinkyys on paluuta lapsuuden leikkikentälle ja siihen mielikuvityuksen maailmaan, jonka sallimme lapsena itsellemme.
Miten me aikuisena niin kovasti muuttuisimme?
Enemmänkin ehkä kadotamme itsemme, jos emme voi olla sellaisia kuin olemme.
Nämä asenteet seksuaalisuuteen suhtautumisessa voisivat olla sallivampia, niin moni välttyisi aikuisena mileipahalta ja tuntemukselta että olisi mukamas jotenkin outo tai poikkeava.

Omassa elämässäni olen saanut leikin takaisin. Burn outin myötä.
Se oli totaali stoppi kaikkeen. Oli tutustuvva itseensä uudelleen. Eihän ollut aikaa ollut itselleni vuosikausiin.
Kuka olen, mistä pidän jne...
Nyt voin ja saan toteuttaa itseäni vaikkapa taiteellisella saralla enemmän.

Sivun kommentti teki myös sen, etten enää piilottele kaikkia välineistöäkään kotona.
Esim. köydet ovat puisen Hartwallin jakkaran alla (voivat näkyä sohvalla istuttaessa), sulka ja raippa roikkuvat kaiuttimesta ...
jos niistä tulee kysymyksiä aion vastata että esineitä, leikkikaluja... sulkahan tuntuu kasvoilla mukavalle...
Me aikuisethan teemme itse asioista "likaisia", jos kaikki ovat piilotettava... voisivatko nämä olla osa normaalia eläämää ilman pervon leimaa!?
Elämän suola on leikkisyys, eikö?!

Uskon, että avoin suhatuminen siihen, että jokaisen lapsistani sallin olevan sellainen kuin hänestä tulee.
Näkyvät pienet elementit voivat antaa myös kuvaa, että ei seksuaalisuus ole vain tiettyä mitä netistä voi ladata.

Äiditkin ja isät, uusioperheen ihmiset ovat tavallisia ihmisiä erilaislla ominaisuuksilla.
Uskon, että monelta häpeältä vältyttäisiin jos "kaikki" ei olisi niin piilotettua.
Mitä te muuta ajttelette?!

[-katy-]

Me aikuisethan teemme itse asioista "likaisia", jos kaikki ovat piilotettava... voisivatko nämä olla osa normaalia eläämää ilman pervon leimaa!?
Elämän suola on leikkisyys, eikö?!

Uskon, että avoin suhatuminen siihen, että jokaisen lapsistani sallin olevan sellainen kuin hänestä tulee.
Näkyvät pienet elementit voivat antaa myös kuvaa, että ei seksuaalisuus ole vain tiettyä mitä netistä voi ladata.

Äiditkin ja isät, uusioperheen ihmiset ovat tavallisia ihmisiä erilaislla ominaisuuksilla.
Uskon, että monelta häpeältä vältyttäisiin jos "kaikki" ei olisi niin piilotettua.
Mitä te muuta ajttelette?!

Mitään en tunnusta,se olit sää joka sanoit jne.

Aivan upea aihe, mutta toisaalta niin vaikea- lapset eivät kuulemma halua tietää äiskän ja iskän seksipuuhista mitään. Kinkyydestä kai sitten vielä vähemmän-
 Miten sitä sitten riimukirjoitella,jos ei edes kysytä mitään-

Lisäys:
Mutta että olisihan se aivan mahtavaa,jos voisi välittää perheenjäsenille,että seksuaalisuus on iloinen ja hyvä asia eikä ahdistunutta synkistelyä,johon liittyy hirvittäviä vaaroja 

[Kettu vinossa]

Aiempi ketju: Kinkyys ja lapsiperhe

[subpks]

Aivan upea aihe, mutta toisaalta niin vaikea- lapset eivät kuulemma halua tietää äiskän ja iskän seksipuuhista mitään. Kinkyydestä kai sitten vielä vähemmän-
 Miten sitä sitten riimukirjoitella,jos ei edes kysytä mitään-

Lisäys:
Mutta että olisihan se aivan mahtavaa,jos voisi välittää perheenjäsenille,että seksuaalisuus on iloinen ja hyvä asia eikä ahdistunutta synkistelyä,johon liittyy hirvittäviä vaaroja 

Lapset eivät todellakaan halua tietää vanhempiensa seksipuuhista mitään. En lähtisi tuputtamaan lapselle seksikokemuksia/tapoja/välineitä/yksityiskohtia. En halua itsekään keskustella äitini kanssa hänen orgasmeistaan 

Seksistä voi puhua yleisellä, asiallisella tasolla lasten kanssa ja näin välittää kuvan että seksuaalisuus on iloinen, luonnollinen ja hyvä asia. Omia traumoja ei kannata lapsen avulla yrittää purkaa, pitäisi muistaa se oma vanhemmuus.

[-katy-]

Seksistä voi puhua yleisellä, asiallisella tasolla lasten kanssa ja näin välittää kuvan että seksuaalisuus on iloinen, luonnollinen ja hyvä asia. Omia traumoja ei kannata lapsen avulla yrittää purkaa, pitäisi muistaa se oma vanhemmuus.

Niinpä. Usein kuulee vanhempia syyllistettävän siitäkin,etteivät he kerro riittävästi aiheesta lapsille,mutta tosiaan on tuo melkoinen pulma. Luultavasti sanaton viestiminen ja esimerkki vaikuttavat myös,että millaista käytöstä suositaan,mutta onneksi lapsillakin on jo olemassa jotain omaa ajattelua ja tahtoa sekä persoonalliset piirteensä.

[Katajanmarja]

Lapset eivät todellakaan halua tietää vanhempiensa seksipuuhista mitään.

Kovin jyrkästi sanottu. Monet tuntemani ihmiset ovat aivan samaa mieltä Subpks:n kanssa, mutta eivät kaikki. Itse omien vanhempieni lapsena sanoisin: »Lapset eivät yleensä ole kovin kiinnostuneita vanhempiensa sukupuolielämästä, ja joistakin sen osa-alueista voi olla suorastaan kiusallista puhua.»

Seksistä voi puhua yleisellä, asiallisella tasolla lasten kanssa ja näin välittää kuvan että seksuaalisuus on iloinen, luonnollinen ja hyvä asia.

Tämä pitää paikkansa. Tosin on ihmisiä, jotka eivät varsinkaan herkässä iässä ollessaan haluaisi kuulla edes tuon vertaa esimerkiksi omilta lähisukulaisiltaan tai useimmilta opettajiltaan.

Omia traumoja ei kannata lapsen avulla yrittää purkaa, pitäisi muistaa se oma vanhemmuus.

Yleisellä, asiallisella tasolla puhumisen ja omien traumojen purkamisen välille jää laaja kirjo keskusteluja, joihin eri perheissä suhtaudutaan hyvin vaihtelevasti. Se, että vaikkapa raippa on jonkun kotona näkyvillä ja lapset saavat halutessaan esittää siitä kysymyksiä, kuulostaa ihan toimivalta ratkaisulta.

[windmillsw]

Se miksi avasin aiheen ei liity siis siihen mitä lapsille seksuaalisuudesta varsinaisesti kerrotaan, opetetaan tai valistetaan -
Vaan siihen miten luoinnollinen osa Elämää on Seksuaalisuus.
Tosilla sitä on enemmän ja tosilla vähemmän. Kaikki yhtä luonnollista.
Usein vain käy kuten "Äiti-myytinkin" kanssa, että me luulemme tekevämme hyvää jälkipolvelle kun piilotamme kaiken.
Lapset saattavat ja luulevatkin, ettei aikuisilla ole "omaa elämää".
Järkytys sekin huomata tämä myöhemmin vääräksi.
Kyllä pojat ainakin ovat uteliaita etsimään merkkejä aikuisten asioista.
Ainakin mitä minä olen kuullut... ja itsekin tehnyt... löydetyt seksilehdet olivat todella kiihottavia.
Se, että seksuaalisuus näkyy ei todellakaan tarjkoita, että dildomeri olisi olohuoneen lattialla.
Minulla niistä osa on mm. arkussa olohuoneessa (ei lukkoa) muiden hieromalaitteiden kanssa, jonka kannen kyllä saa auki jos niikseen tulee.
Eli jos on uteliasuutta asioista voi sitten kyllä kysyä ja ottaa esille... pidän näitä siis luonnollisena osana kodin asioita.

Aiheen tarkoitus oli herättää keskustelemaan siitä, että teemmekö me itse käytöksellämme seksistä(mme) tabuja ja likaisia?! ns. pervoa
Miksi ihmeessä näin pitäisi olla?

Se, että sulkia tai raippaa, köysiä yms on esillä -herättää mieluummin uteliaisuutta että mitä näillä voi tehdä... Eivät nää ole "likaisia" asioita/leluja lapsille !
Eli kenelle on?!

Sulalla voi kutitella vaikkapa kasvoja, jos siitä tulee juttua, että mikä tämä on tai mitä tällä voi tehdä... voi vaikka kysyä, että mitä sillä itse tekisit!?

En usko, että tärvelen ja pelottelen näin lähimmäisiäni
Tuulis

[tukistaja]

Hyvä aihe Tullimyllyltä....

Itse en haluaisi lasteni tietävän "taipumuksistani".....häpeää vai suojelua....en osaa sanoa

[-katy-]

Aiheen tarkoitus oli herättää keskustelemaan siitä, että teemmekö me itse käytöksellämme seksistä(mme) tabuja ja likaisia?! ns. pervoa
Miksi ihmeessä näin pitäisi olla?

Se, että sulkia tai raippaa, köysiä yms on esillä -herättää mieluummin uteliaisuutta että mitä näillä voi tehdä... Eivät nää ole "likaisia" asioita/leluja lapsille !

Oma mielipide on,että teemme tai seuraamme traditiota,historian painolasti aina harteilla. Uskonnoista ei täällä saa puhua, mutta niiden vaikutus on ollut ja on ,imho, suuri.

Toisia kuitenkin juuri tuo likaisuus tuntuu kiihottavan aivan äärimmilleen, niin koen kyllä(ja toistan samaa) että, on hyvin vaikea täysin viattomasti ja muun asian lomassa kertoilla mistään seksuaalisuuteen liittyvästä (omasta jutusta).
Toisaalta ei ole mitään kertomistakaan,että siinä mielessä ei haitanne.

[Ailouna]

Keskustelu, joka käytiin sen jälkeen kun poika 7v. ilmoitti että tietää missä äidin käsiraudat ovat:

Minä: "Mutta niitä käsirautoja ei saa ottaa ettei niiden kanssa käy vahinko."
7v: "Hhhmm... paitsi jos tulee ryöstäjät. Äiti on supersankari ja pelastaa maailman!"

Mitä tuohonkaan voi sanoa... 

Meidän lapset ovat kuitenkin saaneet toisen puolikkaan perimästään multa ja jos vielä muuten oppivat vanhemmiltaan niin hyvässä kuin pahassa, tietoisesti ja tiedostamatta, niin kyllähän se on melkoisen todennäköistä, että noistakin jonkinlaisia kinkyjä tulee. Ja mielellään jotenkin haluaisi heitä valmistaa tulevaan siinäkin asiassa, vaikka se ei mitenkään suoranaista, osoittelevaa tai ohjailevaa olisikaan.

Lapset ovat kuitenkin lapsia ja en halua opettaa heille häpeilemistä vaan ennemminkin kannustaa itsensä ilmaisemiseen (tietyt yleiset käytöstavat huomioiden) sekä  mielikuvituksen käyttämiseen. Siihen ettei kaikkea tarvitse ottaa vakavasti, aikuistenkaan. Lapsi leikkii kaulapannalla ja talutushihnalla kun haluaa olla koira tai kissa ja joku sisaruksista taatusti haluaa leikkiä lemmikin omistajaa, kun sellaista ei muuten ole. Joten asiassa ei ole mitään seksististä tai likaista, lapsia ei ole ennen aikojaan viety seksiasioihin mukaan, vaan he näkevät asiat omanikäistensä silmälasien kautta. Eikä heille ole tarpeen kertoa että kaulapannalla voisi olla toisenlainenkin merkitys. Se saattaa selvitä heille myöhemmin, paljon isompina.

[Shy]

Olen halunnut antaa jälkikasvulleni elämään energiaa ja nautintoa tuovan lahjan avoimesti käyttöön kulloistakin kehitysvaihetta tukien ja avoimesti keskustellen.

Kyselykausien kysymyksiin on pysähdytty ja vastattu kuten ikäiselleen kulloinkin sopii. Alastomuus on ollut luonnollista, ihasteltavaa.  Uteliaisuutta ei ole kielletty eikä tuomittu. Omaan kehoon tutustuminen ja sen koskettelu on ollut hyväksyttävää - tosin hellän hymyn saattamana on ohjattu toteuttamaan privaatisti. Matkan varrella on kannustettu itsenäisesti tutkailemaan oman kehon reaktioita tarkemmin peräti peiliäkin hyödyntäen. Olen perustellut, että oma kehonsa pitää tietää ja tuntea ennen kuin lähtee kaksilahkeisten kanssa leikkimään. Pitää osata kertoa, mikä tuntuu hyvälle ja mikä ei. On myös hyvä olla itse tietoinen siitä, miksi se naisen alapää kaikkineen on vaan niin äärimmäisen kiehtova erityisesti miesten mielestä. Onhan se kaikkine reaktioineen kertakaikkisen upea elämänlähde!

Olen lyönyt itseni likoon täysillä - kaikesta mahdollisesta noloudesta huolimatta, häpeilemättä - esimerkkiä antaakseni. Keskustelut ovat olleet luonnollisia, luontevia - nuoresta itsestään kumpuvia uteliaisuuden ilmauksia. Hän on tiennyt, että ei ole asiaa, jota ei voisi ottaa keskusteltavaksi. Valistuksen ja varoituksen sanat olen antanut kun ovat tulleet ajankohtaisiksi. Huumori on kulkenut tietysti mukana, kuten iloisessa asiassa kuvaan kuuluu. Ehkäisyvalistusta on havainnoillistettu banaanilla leikitellen; keittiön pöydän ääressä yhdessä kondomin suulla asettamista harjoitellen. Ekaa kertaa odottaneelle ostin aikanaan toiveidensa mukaisen dildon ihan perusapteekkireissulla.

Jälkikasvulla roikkui pehmustetut käsiraudat vaatehuoneensa ovessa huomattavasti ennen kuin itse olin moisia kapineita edes harkinnut. Jossain vaiheessa uusiosinkkuuduttuani varovasti tunnustelin löytyykö maaperässä vakautta vastaanottaa ja minkä verran. Tämä kävi luontevasti bileisiin vaatetusta valitessani. Loppupeleissä tytär puki äitinsä innoissaan ekoihin kinkybileisiini. Totesi kinkyvivahteistani kerrottuani vaan: "No, on se ihan hyvä tietää tuommoisestakin, niin ei mun tarvii omalla kohdallani sitten ihmetellä, että miksköhän mä oikein oon tällainen."

Olen kuullut välejämme sanotun erikoisen avoimisi. Meille ne ovat vain läheiset ja luontevat. Intiimit pidämme toki kumpainenkin ominamme, toinen toistemme onnesta onnelllisina. Nykypäivänä tiedän, että ainokaiseni elää hyvin rikkaassa suhteessa hyvin onnellisena hyvin onnellisen nuoren miehen kanssa.  Kertaalleen käydessään tuo tokaisi: "On toi sun lelulaatikkos kuule aika köyhä." Viime kesän seksiliikevisiitillämme tuo opasti minua prona: "Toi vois olla kyllä sulle kiva." Oikeassa oli - oli se. Niin se muna kanaa opettaa...

[Shy]

Ja vielä... Lelut eivät ole levällään. Jälkikasvun vuoksi niitä ei ole tarvis piilotella, mutten välttämättä halua saattaa muita kanssaihmisiäni punaposkisiksi visiiteillään.  Järjestyksen ihmisenä pidän siitä, että tavaroilla on paikkansa.

[little_kitty]

Itsellä ei ole riittävästi ikää siihen, että kommentoisin asiaa vanhemman näkökulmasta, mutta lapsen näkökulmasta voin.

Meidät on kasvatettu siten, että ihmisen seksuaalisuus on normaalia, luonnollista ja asia, jota ei pidä hävetä - mutta siitä ei pidä kertoa muille, jotka eivät halua asiasta kuulla. En tiedä vanhempieni seksielämästä muuta kuin sen, että sitä on.
Minulle äiti on ilmaissut suoraan, että heille on aivan sama, mitä seksuaalisuuden haaraa edustan, ja he tulevat aina hyväksymään minut sellaisena kuin olen - kunhan en sitä heille tuputa. He eivät halua tietää asiasta mitään. Suuntautumiseni kanssa olen tullut kaapista, mutta kinkyydestä heillä ei (kai) ole tietoa (ellei heille ole syntynyt epäilyksiä raipan olemassa olosta; en ole ratsastanut hevosella kymmeneen vuoteen).

Jos joku meistä lapsista on kysynyt jotain, olemme saaneet asiallisen vastauksen. Välillä meillä lentää härskimpikin vitsi, on aina lentänyt, mutta henkilökohtaisuuksiin ei juuri mennä.

Ongelmana tässä suhtautumisessa on se, että jos tai kun joku meistä on joutunut kohtaamaan seksuaalista hyväksikäyttöä ja/tai väkivaltaa, on kynnys aiheesta puhumiseen korkea. Itse en ole traumoistani koskaan vanhemmilleni puhunut, vaikka ehkä tarvetta olisi ollut.

Tulen todennäköisesti soveltamaan samaa peruskaavaa omiin lapsiini aikanaan - tosin toivon, että voimme tarvittaessa olla avoimempia ikävistä ja joskus syvästikin haavoittavista tapahtumista. En tiedä, miten tulen tämän saavuttamaan, kun ei mallia ole omilta vanhemmilta. Ideoita?

[-katy-]

Olen lyönyt itseni likoon täysillä - kaikesta mahdollisesta noloudesta huolimatta, häpeilemättä -

Olen kuullut välejämme sanotun erikoisen avoimisi. Meille ne ovat vain läheiset ja luontevat. Intiimit pidämme toki kumpainenkin ominamme, toinen toistemme onnesta onnelllisina. Nykypäivänä tiedän, että ainokaiseni elää hyvin rikkaassa suhteessa hyvin onnellisena hyvin onnellisen nuoren miehen kanssa. 

Aivan mahtavaa luettavaa. Ja niinhän se taitaa mennä,että joskus vanhemmuus vaatii enemmän kuin edes kykenisi-tai ainakin itsestä on ainoana vanhempana siltä usein tuntunut.
Seksuaalisuus on ollut niitä vaikeimmin puhuttavia asioita, kun on kasvanut häpeässä itse. Toisaalta nähnyt asioita,joita lapsen ei olisi tarvinnut nähdä,mutta mistään ei puhuttu ja jäi vähän sellainen pelon tunnekin matkaan. Sitten oma lukunsa kristillinen fundamentilistinen käsitys ihmisen seksuaalisuudesta, jonka vaikutuspiirissä omakin lapsi oli vuosia.

Mutta muusta sitten onkin puhuttu tai itse lähinnä kuuntelijan ja nyrkkeilysäkin virkaa hoitavana ollut mukana. 

Tulen todennäköisesti soveltamaan samaa peruskaavaa omiin lapsiini aikanaan - tosin toivon, että voimme tarvittaessa olla avoimempia ikävistä ja joskus syvästikin haavoittavista tapahtumista. En tiedä, miten tulen tämän saavuttamaan, kun ei mallia ole omilta vanhemmilta. Ideoita?

Kyllä se rankkaa ja hurjaa on ja tuntuu,että pitäisi itse olla aina kartalla ja sinut ynnä täysissä voimissaan. Usein nuo vaikeat hetket ovat tulleet vastaan juuri silloin,kun itse on ollut heikoimmillaan. Mitään vinkkejä en osaa antaa, mutta tuosta "itsensä likoon laittamisesta" on hyvä lähteä.
Täytyy sanoa, että maailmakuva mullistui mulla lapsen saatuani,vaikka kuinka olin jo"alan ammattilainen"- oppi vähitellen sitä priorisointia eli mikä onkaan tärkeintä   

[peksu]

Niin. äiskä kysyy teiniltä lopulta, ett puhuttaisiinko seksiasoista? teini siihen, että jo vain. mistä haluat opetusta ja tietoa