Paluu luontoon
Luonto, luonnonmukaisuus, ekologisuus, luomu ja kaikenlainen hidastaminen ovat olleet viimevuosien nousevia trendejä. Etenkin tänä keväänä media on pursunnut erilaisia ohjeita luonnon antimista nautiskeluun. Radio-ohjelmassa on grillattu itsepyydettyä kalaa ja nautittu kuusenkerkkäsiirappia, nokkosletut paistuvat joka kodin pannuilla, vuohenputket poimitaan talteen ja marketin mainoslehdessä valmistetaan rikkaruohosoppaa. Hyönteissyönnin mahdollisuudet pohdituttavat ja voikukkaa tervehditään salaattina.
Mikäs sen mukavampaa, kaltaiseni ituhippi ainakin tervehtii näitä tuulia innostuneen uteliaana ja kokeilumielellä. Tänäkin keväänä keräsin pieniä nokkosentaimia ison ämpärillisen, ryöppäsin ja laitoin pakkaseen tulevan talven pimeitä hetkiä varten. Nyt viimepäivinä olen ihastellut reilusti yli puolen metrin mittaan venähtäneitä nokkospöheikköjä teiden varsilla mielessäni kuvat, joihin eivät liity suinkaan lettupannut tai makuelämykset, vaan suloinen tuska ja siitä nautiskelu.
Koska kesä on kukkeimmillaan, tahdon käyttää nämä rivit muistuttaakseni teitäkin siitä, miksi luontoon kannattaa palata yhä uudelleen. Monilla onnellisilla ovat juuri lomat alkaneet tai alkamaisillaan, ja mahdollisuus kaikenlaiseen arjesta poikkeavaan rietasteluun käden ulottuvilla, senkun kurkottaa ja tarttuu hetkestä kiinni.
Pervothan ovat aina ymmärtäneet luonnotuotteiden päälle, ainakin jos on uskominen niitä viestiketjuja, joissa ylistetään itsepoimitun vitsan suloista tuntua pakaroilla ja galleriaa ihastuttavia kuvia, joissa kaunottaret lepäilevät sidottuina rantakallioille. Faktahan on, että metsässä on kivaa, ja kivempaa on vain, jos on metsässä jonkun sellaisen kanssa, jolla mielikuvitus laukkaa yhtä perverssejä ratoja kuin itselläkin.
Luonto on siitä ihana asia, että se on kaikkien saavutettavissa (kyllä, Suomessa, ihan kaikkien) ja vieläpä ilmaiseksi (tai korkeintaan seutulipun hinnalla). Metsä tarjoaa loputtomat mahdollisuudet ilman, että tarvitsee itse rakentaa yhtään mitään. On crossia ja riiputustelinettä, on monen mallista ja tuntuista piiskaa, on aistiärsykkeiden loputon kirjo. Harrastelijavalokuvaajalle metsän siimes tarjoaa anonyymin ympäristön fetissikuvien tallentamiseen, ja muutaman kuukauden ajan myös näillä leveysasteilla valoa kuvaamiseen riittää meillekin, joilla ei ole käytössämme studiolaitteita.
Tutkimusten mukaan pelkkä metsässä oleminen alentaa stressitasoa ja tasapainottaa mieltä, sekä lisää ihmisen henkistä hyvinvointia. Metsään kannattaa siis mennä oman terveytensäkin takia aistimaan luonnon ihanuutta. Ja jos on mahdollista sujauttaa matkaan pari vyyhteä ihanan karheasti pistelevää juuttiköyttä, takaan, että hetkestä tulee vieläkin herkullisempi. Seuraavana päivänä kutiavat hyttysenpistotkin saavat korkeintaan nauramaan.
Suomen suvi on lyhyt, mutta kaunis. Nautitaan siitä!
Aino
Blondi kirjoittaja harjaa iltaisin hiuksistaan niihin tarttuneet oksat ja sammalet, eikä aio hukkua juhannuksena järveen, vaikka puhe on kuin kansallisromantiikan myyntikatalogista.
