Rajattomuudesta/rajoittamattomuudesta

[-katy-]

En ole ihan varma, että mistä kaikesta tämä aihe on siinnyt vuosien myötä,mutta yhdeksi ajatukseksi voisi sommitella erään baarilaisen varmana esittämän toteamuksen. Ei aivan sanasta sanaan, mutta sinnepäin:

-Sadisti ja masokisti eivät voi olla parisuhteessa,koska siinä lähtisi ainakin toiselta henki-

Onko mielestänne mahdollista,että toisille ei mikään riitä näissä seksuaalisissa "leikeissä" ja jos nyt kuitenkin pysyttäydytään ns. normaalin rajoissa,jättäen esimerkiksi "puhtaan sadismin" pois laskuista?

Eikö ihminen ole kuitenkin,vaikka olisi kuinka avara ja luopunut/päässyt eroon esim. uskonnollisten moraalikäsitysten riippakivestä,jossain määrin rajallinen-arki,työ,ikä, fyysinen ja psyykkinen kunto,jopa varallisuus mm.,väistämättä tuovat jonkinlaisia rajoiteitteita ihmisen elämään.

Voisiko orja ilman mitään rajoja olla jollain lailla ihana ihminen,noin niinkuin arkipäivän järjellä ajateltuna. Eikö täydellisessä rajattomuudessa vaadittaisi alentumista/ylentymistä täysin eläimen tasolle?


Harkitisin laitanko tänne loungeen vai vip-osastoon, ja päädyin tähän. Saa siirtää kyllä muuallekin,jos siltä tuntuu 

[Lady Whip]

Eikö ihminen ole kuitenkin,vaikka olisi kuinka avara ja luopunut/päässyt eroon esim. uskonnollisten moraalikäsitysten riippakivestä...
"..."

Voisiko orja ilman mitään rajoja olla jollain lailla ihana ihminen,noin niinkuin arkipäivän järjellä ajateltuna. Eikö täydellisessä rajattomuudessa vaadittaisi alentumista/ylentymistä täysin eläimen tasolle?

En ymmärrä taaskaan tätä uskontoelementin esille ottamista.

Alempaan lainaukseen taas sanoisin, että tottakai orjan täytyy olla ihana ihminen ainakin omistajalleen.
Onko edes muita vaihtoehtoja?

Uskoisin, että ihmisen sisälle on laitettu sellainen stoppari johon pysähtyy toisen ihmisen suurempi vahingoittaminen ilman lupaa.
Kun sen rikkoo kerran, sen jälkeen on helpompi siirtyä sille alueelle jossa teko toistetaan vähemmilla tunnonvaivoilla.
Esim. jos kerran tappaa, on helpompi tappaa uudestaan. Kun kerran lyö niin, että se ei ole itsepuolustusta, on helpompi lyödä seuraavankin kerran ja ihan kunnolla. Nyt en puhu kinkyalueen kivuntuottamisesta jonka pitäisi olla suostumuksellista.

Jos vaikka alistuva haluaisi täyden rajattomuuden, kuinka moni D pystyy siihen.
Jokaisella rajat jossain ja usein se raja pysähtyy ihmisen pysyvän vahingoittumisen rajoille.  (sorry stoge, taidat olla poikkeus pysyvien viiltojälkien kanssa)

Aina en kylläkään ymmärrä näiden D-ihmisten ajatuksenjuoksua. Kokeilun nimissä tehdään kaikenlaista missä tahtoo mennä suhteellisuudentaju siihen mikä on oikein ja sopivaa, mikä taas oman egon nostattamista tyyliin: "Katsokaa kaikki, minä käytän valtaa ja olen hyvä."
Anteeksi yleistys, tunnen enemmän kuin yhden tällaiseen ryhmään kuuluvia D-ihmisiä joiden jäljiltä jää alistuva tilaan josta ei parannuta koskaan.

[-katy-]

En ymmärrä taaskaan tätä uskontoelementin esille ottamista.

No jos mä nyt kerran vielä yritän ja sitten en enää:

Mielestäni uskonnot ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat kulttuureihin->ihmisiin,tahtoi sitä tai ei, uskoi niihin tai ei. Eli vaikka eläisin uskonnottomana,en voi kiistää uskontojen vaikutusta ihmisten arkielämään. En tiedä mikä tuossa sinua häiritsee niin valtavasti,mutta jospa ei siihen jäädä tässä aiheessa.


Aloin tuossa menneellä viikolla ajatella aihetta mm.sitä kautta,että ystäväni totesi (ei sanasta sanaan),että minulta puuttuu kohtuudentajua eli jossain määrin olen vähän rajaton ihminen. Tajusin,että tottahan se on-ja että sentyyppisillä ihmisillä on taipumusta ihan varmasti joutua vaikeuksiin.

Eli minusta on mukava ja hyvä pohtia rajattomuutta-että onko siinä myös jotain hyviä puolia vaiko ei, esimerkiksi.

[Kettu vinossa]

Eikö ihminen ole kuitenkin,vaikka olisi kuinka avara ja luopunut/päässyt eroon esim. uskonnollisten moraalikäsitysten riippakivestä,jossain määrin rajallinen-arki,työ,ikä, fyysinen ja psyykkinen kunto,jopa varallisuus mm.,väistämättä tuovat jonkinlaisia rajoiteitteita ihmisen elämään.

Voisiko orja ilman mitään rajoja olla jollain lailla ihana ihminen,noin niinkuin arkipäivän järjellä ajateltuna. Eikö täydellisessä rajattomuudessa vaadittaisi alentumista/ylentymistä täysin eläimen tasolle?

Ihminen on eläin joten eläimen tasolle hän ei voi mennä, koska hän on jo. Jos on pakko alentua jollekin toiselle tasolle, olisi esimerkiksi kasvit tai kivet parempia vaihtoehtoja.

Jos ihmisiä ei lasketa eläimiksi, niin siinäkin tapauksessa on huomiotava että eläimilläkin on monia rajoitteita, kuten juuri mainitsemasi (yhteisön tai lauman hyväksi tehtävä) työ, ikä, fyysinen ja psyykkinen kunto ja jossain määrin varallisuus (osa eläimistä osaa käyttää esim. ruokaa tai seksiä maksuvälineenä palvelua vastaan). Täysin rajatonta eläintä ei siis ole. Emme me ihmiset niin erilaisia lopulta ole muuhun elänkuntaan verrattuna, vaikka uskonto yrittääkin meidät jotenkin erottaa muista elävistä olennoista ja tehdä meistä parempia, jumalten ja jumalattarien luomuksia.

[-katy-]

Ihminen on eläin joten eläimen tasolle hän ei voi mennä, koska hän on jo. Jos on pakko alentua jollekin toiselle tasolle, olisi esimerkiksi kasvit tai kivet parempia vaihtoehtoja.

Jos ihmisiä ei lasketa eläimiksi, niin siinäkin tapauksessa on huomiotava että eläimilläkin on monia rajoitteita, kuten juuri mainitsemasi (yhteisön tai lauman hyväksi tehtävä) työ, ikä, fyysinen ja psyykkinen kunto ja jossain määrin varallisuus (osa eläimistä osaa käyttää esim. ruokaa tai seksiä maksuvälineenä palvelua vastaan). Täysin rajatonta eläintä ei siis ole. Emme me ihmiset niin erilaisia lopulta ole muuhun elänkuntaan verrattuna, vaikka uskonto yrittääkin meidät jotenkin erottaa muista elävistä olennoista ja tehdä meistä parempia, jumalten ja jumalattarien luomuksia.

Jos nyt sitten yritettäsiin päästä tuosta uskontoaiheesta itse otsikkoon. Tuo eläin oli kielikuva,joskin ei näemmä mitenkään onnistunut.

Itseasiassa olen kokenut eläimen itsessäni ja todennut,että sen tahto on säilyttää ja ylläpitää sekä suojella. Kyllähän siinäkin siis rajat ovat.

[Cassio]

Emme me ihmiset niin erilaisia lopulta ole muuhun elänkuntaan verrattuna, vaikka uskonto yrittääkin meidät jotenkin erottaa muista elävistä olennoista ja tehdä meistä parempia, jumalten ja jumalattarien luomuksia.

Uskontojen ohella myös valistuksen ajan intellektuellit ovat omalla tavallaan kastaneet lusikkansa ihmiskunnan omahyväisyydessä kypsyteltyyn soppaan. Siinä missä juutalaiskristillinen traditio muovasi ihmiskuvaa maallisesta tomusta Jumalan henkosella virvoitetuksi olennoksi, napattiin Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa ihminen pois luonnonjärjestyksestä omaan ylhäisyyteensä. Erottavana tekijänä tuolloin, ja miksei kai monen mielestä nykyäänkin, oli ihmisen ainutlaatuiset piirteet rationaalisena intellektinä. Näin se käy myös ihan sekulaareista lähtökohdistakin.

[Kettu vinossa]

Erottavana tekijänä tuolloin, ja miksei kai monen mielestä nykyäänkin, oli ihmisen ainutlaatuiset piirteet rationaalisena intellektinä. Näin se käy myös ihan sekulaareista lähtökohdistakin.

Ongelmahan tässä on, että useimpien eläinlajien älykkyyttä, kieltä ja tunne-elämää on tutkittu tieteellisesti vasta erittäin vähän. Näistä paljastuu jatkuvasti uutta tietoa. Moni "tunteettomana" ja "tyhmänä" pidetty eläin on paljastunut lähemmin tarkasteltuna hyvinkin nokkelaksi, ongelmanratkaisukykyiseksi ja tunteelliseksi olennoksi, joka vieläpä osaa keskustella monipuolisesti saman lajin edustajien kanssa (ja tarvittaessa myös niiden ihmisten kanssa, jotka tietävät eri ääntelyiden merkitykset).

Varmasti moni taho, joka haluaa nostaa ihmisen jalustalle poikkeuksellisen älykkäänä ja järkevänä olentona, pitää tämmöisiä tutkimuksia ihan hirveinä, eikä halua myöntää tutkimuksille rahoitusta.

[Cassio]

Ongelmahan tässä on, että useimpien eläinlajien älykkyyttä, kieltä ja tunne-elämää on tutkittu tieteellisesti vasta erittäin vähän. Näistä paljastuu jatkuvasti uutta tietoa. Moni "tunteettomana" ja "tyhmänä" pidetty eläin on paljastunut lähemmin tarkasteltuna hyvinkin nokkelaksi, ongelmanratkaisukykyiseksi ja tunteelliseksi olennoksi, joka vieläpä osaa keskustella monipuolisesti saman lajin edustajien kanssa (ja tarvittaessa myös niiden ihmisten kanssa, jotka tietävät eri ääntelyiden merkitykset).

Näinhän se on. Ihmisen kokemus omasta erityisyydestään on perustunut lähinnä hänen likinäköisyyteensä. Historian saatossa on pidetty ihmisen tietoisuutta itsestään yhtenä ainutlaatuisuuden tunnusmerkkinä. Tähänkin illuusioon on säröjä vuosien varrella tullut, kun tutkimuksissa on huomattu muidenkin eläinlajien olevan ainakin jossain määrin tietoisia itsestään. Esimerkiksi harakoiden on tutkimuksissa havaittu tunnistavan itsensä peilistä. Asiaa on tutkittu siten, että lintuun on tehty väriaineella merkki sellaiseen paikkaan kehossa, jota se ei näe ilman peiliä. Sen jälkeen koetilaan on laskettu peili, jonka jälkeen harakka on itsensä peilin kautta nähtyään alkanut puhdistaa väriainetta höyhenistään.

[-katy-]

Tuohon ihmisen erityislaatuisuuteen^ :

Meikä on luopunut kaikenlaisista jalustoille nostamisista vuosia sitten ja sen verta avartunut,että voisin erakkona elää vaikka karhujen ja kissojen kanssa.

Toisaalta jokin kaiherrus jäytää ja vetää ihmisten/ihmisen pariin. Ehkä se on se kommunikaatio lajitoverin kanssa.   

[johannas]

Mielestäni yhteys toiseen ihmiseen, yhteisymmärrys, ajatusten ja kokemusten jakaminen on elämän hienoimpia asioita.

On vaikeaa ymmärtää, että joku mieluummin valitsee elämän erakkona, vailla yhteyttä muihin.

Yksinäisyys tappaa.

[-katy-]

On vaikeaa ymmärtää, että joku mieluummin valitsee elämän erakkona, vailla yhteyttä muihin.

Yksinäisyys tappaa.

Luonnollisesti on tuota(kin) tullut mietittyä.

Voi olla että jotkut joutuvat "valitsemaan" kahdesta pahasta sen vähemmän pahan. Erakkuus voi olla tapa rajata itsensä esim. Ihmissuhdepelureilta eli heiltä joille koko elämä on puljaamista vallan kanssa ilman minkäänlaista seksuaalista "kinkyvivahdetta".

Uskoisin,että aika moni on tavannut tällaisia henkilöitä vaikkapa työpaikoilla. Työn sisältö ja päämäärä ei ole merkityksellistä vaan se,että saako henkilö pompottaa,saako osoittaa omaa paremmuuttaan ja usein on sitten sellaisten ruskeakielisten pikkupomojen letka aina sinne ylimmille palleille asti boostaamassa egoaan.
 
 On niin hämmästyttävää kuinka paljon tuota valtaan ja sen haluun sairastumista onkaan.

Sitten kun aletaan puhua vastuukysymyksistä tuleekin aika hiljaista tai jotain "sijaistoimintaa" kun ei ole mitään hajua vastuusta-

Joku ehkä tietää paremmin,että ollaanko vielä aiheessa mukana

[Sarina]

En ole koskaan ymmärtänyt erakkoja johtuen varmaan siitä, että itse tarvin seuraa jokapäivä. Olen siis kuin lemmikkieläin jonka kanssa pitää "keskustella", ja harrastaa jokapäivä niitä näitä. Ehkä sitten jos olisin saanut olla jonkun kanssa vaikka sanotaan nyt 10 vuotta naimisissa saman katon alla niin voisin tarvita sitä kuuluisaa "Omaa aikaa". Mutta mutta niinkauan kun joudun olemaan yksin yksinäisyydessä eli sinkkuna niin niinkauan en koe tarvitsevani omaa aikaa vaan yhdessä tekemistä, yhteistä aikaa, yhteisiä harrastuksia sen mahdollisen puolison kanssa.piste

[-katy-]

Alempaan lainaukseen taas sanoisin, että tottakai orjan täytyy olla ihana ihminen ainakin omistajalleen.
Onko edes muita vaihtoehtoja?

Aina en kylläkään ymmärrä näiden D-ihmisten ajatuksenjuoksua. Kokeilun nimissä tehdään kaikenlaista missä tahtoo mennä suhteellisuudentaju siihen mikä on oikein ja sopivaa, mikä taas oman egon nostattamista tyyliin: "Katsokaa kaikki, minä käytän valtaa ja olen hyvä."
Anteeksi yleistys, tunnen enemmän kuin yhden tällaiseen ryhmään kuuluvia D-ihmisiä joiden jäljiltä jää alistuva tilaan josta ei parannuta koskaan.

Sinä kun olet kokenut ihminen tällä kinkyydenkin saralla, niin olisiko sinulla ehdotuksia siihen, että miten tuommoiset karkeat rajanylitykset voisi välttää,jos siis on paljon näitä D-ihmisiä, jotka niin tekevät. Jostain syystä en epäile väitettäsi,mutta että voisiko asialle olla jotain tehtävissä? Usein hyvät asiat tuppaavat hukkumaan riitoihin ja nimittelyihin,mutta voiko siitä suosta päästä yhtään eteenpäin?

Ovatko kinkyt liian hyväuskoisia ja haluavat vain painaa asiat villasella,ja mikä tuskin tuottaa mitään parannusta asiantiloihin..(?)

[Lady Whip]

Katy..
Täyden hallinnan luovuttaminen ilman mahdollisuutta kyseenalaistaa on aika paha.

Olen miettinyt .. mikä on se tekijä ihmisen sisällä joka saa järkevänkin tapauksen kääntämään nappulan siihen subin asemaan jossa ei kyseenalaisteta onko joku juttu oikein vai ei.
Tämä nappula tekee ihmisestä aika tahdottoman ja vaikka olisi kuinka paha olo jonkun suhteen sisällä, siihen jää silti jos on subin asemassa. Siihen jää siksi, koska on kääntänyt mielensäkin subin mielialaksi ja siinä otetaan vastaan kyselemättä.
Siksi on turha tulla sanomaan jollekin, että sinulla on myös vastuu, miksi olet siinä etkä lähde pois.
Siitä ei pääse pois koska on niin täysin mennyt subin moodiin jossa ollaan ja totellaan.
Eli ollaan alistuneita sanan väärässä käyttötarkoituksessa.

Miten tämä mielentila syntyy.
Yksi tekijä saattaa olla se, että D on laittanut s:n koukkuun itseensä. Ei kinkyyn vaan nimenomaan itseensä.
Sehän tapahtuu tehokkaasti vetämällä puoleensa, työntämällä pois, vetämällä puoleensa...
Jos s vielä tarvitsee sitä tunnetta jolloin hyvinä hetkinä D:n huomio on täysin hänessä niin siinä ei helposti sanota ei.
Pelko on myös yksi ase. Jätän sinut jos...ruoskin sinut jos...sinulla ei ole mitään oikeuksia...

Itse olen oppinut varomaan niitä miehiä ketkä julistavat suureen ääneen olevansa todella hyviä henkisessä alistamisessa. Sen taakse voi sisältyä narsismia, kyvyttömyyttä empatiaan, itsekkyyttä, vallan väärinkäyttöä jne. Sekä juuri tätä - tänään hymyilen ja pidän lähelläni koska olet maailman ihanin sub ja ihminen, huomenna lyön, työnnän pois ja hylkään.
Sekä niitä ketkä pitävät valtaa jumalan lahjana juuri hänelle. Siitä tulee huume. Huume tekee sokeaksi oikealle ja väärälle.

Yhtälailla tätä samaa tapahtuu ihan tavallisissa parisuhteissa. Väärää vallankäyttöä.

[-katy-]

Kiitos Lady Whip. Tuossa on pohdittavaa ja minäkin jopa ymmärsin.
Jos mahdollista niin tämän ketjun voisi kai liittää tuonne vip-puolelle tai sitten ei, mulle ei ole väliä.