Naisen siveä käyttäytyminen ylpeyden edelle.

[Guide-Master]

Sen, että ponnistelee Dn onnellisuuden eteen pitäis tehdä sub onnelliseksi ja sen pitäis juurikin poistaa ahdistusta. On jotain johon voi keskittyä ja jotain josta saa itselle iloa ja hyvänolontunnetta ja ennenkaikkea tyydytystä. Eikä tarvitse keskittyä miettimään asioita, vaan ne annetaan valmiina eteen. Ei tarvitse miettiä mitä juuri nyt haluan ja miltä juuri nyt tuntuu, voi vaan miettiä miten vois olla Dlleen paremmin ja nauttia ja saada siitä itsekin tyydytyksensä kun siinä onnistuu.
IKRM

Niin, pitäisi.

Jos kuvittelee pitkäaikaisen (eksistentiaalisen, traumaperäisen, vapaasti ajelehtivan...) ahdistuksen väistyvän vain keskittymällä toisen ihmisen tyydyttämiseen, ei ole nähnyt riittävän läheltä - tai ymmärtänyt näkemäänsä.

Hetkittäin D:n palvelemiseen ja miellyttämiseen uppoutuminen voi auttaa ja viedä ajatuksia väliaikaisesti muualle, mutta jotenkin en jaksa nähdä D/s-suhdetta sen ihmeellisempänä ratkaisuna sisäiseen tyhjyyteen kuin mitään muutakaan toiseen ihmiseen ripustautumista. Sisäistä rauhaa ja levollisuutta ei voi antaa kenellekään valmiina eteen.

No, monesti Se että uskalta itsensä haasta ja nousta itse käsittelemään traumojaan, johon toinen voi antaa näkökulman jota itse ei ole ajatellut, auttaa juuri niiden mörköjen voittamisessa ja käsittelyssä. Sillä itse olen nähnyt omin silmin kuinka kahlittu on päässyt omista ahdistuksen lähtenä. Eli kun käsitellään ihmisen negatiivisia puolia, niin monesti muutta ne ymmärrettävään muotoon. Eli ihminen joka on itsekeskeinen, pistetään ajattelemaan vain toisen etua, opettaa hänelle pakosti pois itsekyydestä. Tässä juuri nämä puuhapetet, joille ne omat narut ja välineet ovat pääasiassa, jolloin he sietävät näitä prinsessoja.

[IKRM]

Tiedän kirjoituksen alkuperäisistä piireistä parin jonka perheessä noudatetaan "mies on perheen pää"-mentaliteettia.
Rakastuivat, menivät aikoinaan naimisiin ja saivat lapsia.
Aikoinaan kun tapasin heitä, nainen osoitti kunnioitusta miehelleen tavalla jonka tunnistin raamatulliseksi.
Mies on perheen pää jolla on viimeinen sana kaikessa. Nainen pysyy hieman sivussa korostamatta itseään ja hoitaa lapset sekä kodin. Mies johtaa tätä pientä yksikköä parhaansa mukaan.

No viimeiset tapaamiset tämän perheen kanssa olikin aika mieleenjääviä. Molemmat korkeastikoulutettuja, älykkäitä ja hyvin sitoutuneita hengelliseen yhteisöönsä jossa olleet vuosikymmeniä.

Kun juttelin pariskunnan miehen kanssa viimeisiä kertoja, hänen asenteensa oli jotenkin debressiivistä valittamista johtuen ilmeisesti työpaikasta ja yleistä elämään kyllästymistä.
Se naisen katse jäi mieleeni kun hän katsoi miestään. Siinä oli niin syvä halveksunta kuin ihmiseltä voi tulla joka näytti olevan täysin kyllästynyt mieheensä.

Tässä pitää ottaa huomioon uskonnollisuus.

Vaimolla on todennäköisesti yläkerran herra ensimmäisenä aina, vasta sen jälkeen tulee oma aviomies, ja todennäköisesti siinäkin on vielä ensin uskonnollisen liikkeen johtajat manipuloimassa omia tarkoitusperiään.

Mahtaakohan noissa piireissä saada edes harrastaa seksiä muuten kuin lapsenteon vuoksi. Eipä ihme jos miestä suoranaisesti vituttaa elämä. Tuollainen halveksunta jota nainen osoitti on juuri uskovaisilla tyypillistä uskossaan 'heikkoja' kohtaan. Empä jaksa uskoa että tässä muusta olis kyse, huono esimerkki.

IKRM

[Severin]

F41.9 vapaasti ajelehtiva ahdistus
Hitaita, varmoja liikkeitä. Hengität syvään, kun avaat muropakettia. Olen kuitenkin hyvin ymmärtävä.
Annan kaksi viikkoa lisää aikaa kotitehtäville (syy F41.9- vapaasti ajelehtiva ahdistus) ja lääkkeeksi lätkäisen 25 x ruoskalla alastomalle ylävartalollesi, ennen nukkumaanmenoa ja orgasmi ahdistustilan hoitoon.

Otat ensimmäisen ahdistuslääkkeesi skeptisenä, silti se helpotti.
S….

Lähde: Internet (http://heimalennan.blogspot.fi/2012/06/f419-maarittamaton-ahdistuneisuushairio.html), josta muokattu. Siis ei mitään omintakeista.

[Lady Whip]

Tiedän kirjoituksen alkuperäisistä piireistä parin jonka perheessä noudatetaan "mies on perheen pää"-mentaliteettia.
Rakastuivat, menivät aikoinaan naimisiin ja saivat lapsia.
Aikoinaan kun tapasin heitä, nainen osoitti kunnioitusta miehelleen tavalla jonka tunnistin raamatulliseksi.
Mies on perheen pää jolla on viimeinen sana kaikessa. Nainen pysyy hieman sivussa korostamatta itseään ja hoitaa lapset sekä kodin. Mies johtaa tätä pientä yksikköä parhaansa mukaan.

No viimeiset tapaamiset tämän perheen kanssa olikin aika mieleenjääviä. Molemmat korkeastikoulutettuja, älykkäitä ja hyvin sitoutuneita hengelliseen yhteisöönsä jossa olleet vuosikymmeniä.

Kun juttelin pariskunnan miehen kanssa viimeisiä kertoja, hänen asenteensa oli jotenkin debressiivistä valittamista johtuen ilmeisesti työpaikasta ja yleistä elämään kyllästymistä.
Se naisen katse jäi mieleeni kun hän katsoi miestään. Siinä oli niin syvä halveksunta kuin ihmiseltä voi tulla joka näytti olevan täysin kyllästynyt mieheensä.

Tässä pitää ottaa huomioon uskonnollisuus.

Vaimolla on todennäköisesti yläkerran herra ensimmäisenä aina, vasta sen jälkeen tulee oma aviomies, ja todennäköisesti siinäkin on vielä ensin uskonnollisen liikkeen johtajat manipuloimassa omia tarkoitusperiään.

Mahtaakohan noissa piireissä saada edes harrastaa seksiä muuten kuin lapsenteon vuoksi. Eipä ihme jos miestä suoranaisesti vituttaa elämä. Tuollainen halveksunta jota nainen osoitti on juuri uskovaisilla tyypillistä uskossaan 'heikkoja' kohtaan. Empä jaksa uskoa että tässä muusta olis kyse, huono esimerkki.

IKRM

Olen tuntenut kyseisen pariskunnan vuodesta 1995 alkaen. Seurannut heidän elämää vierestä joskus hyvinkin tiiviisti. Kyseinen uskontokunta on henkilökohtaisesti tuttu ja siinä yhteisössä tuetaan "uskossa heikkoja".

Vaimon halveksunta oli käsittääkseni kokonaisvaltaista tyytymättömyyttä, kyllästymistä, myös turvattomuuden tunnetta miehen kykenemättömän johtaja-aseman takia.

Kun vaimo ei saa olla vaimo ja lastensa äiti kaikella sillä kapasiteetilla mitä hän haluaa olla vaan joutuu ottamaan myös vastuun niistä alueista mitkä kuuluisivat miehelle.
Aikaa myöden perheen dynamiikkaa muuttuu. Siellä on lapset ja yksi aikuinen mies joka tuntuu myös lapselta.
Eikä kyse ole siitä, että nainen ei antaisi tilaa miehelle olla mies ja perheen pää. Kyse on miehen kykenemättömyydestä ottaa vastuu.

[IKRM]

Olen tuntenut kyseisen pariskunnan vuodesta 1995 alkaen. Seurannut heidän elämää vierestä joskus hyvinkin tiiviisti. Kyseinen uskontokunta on henkilökohtaisesti tuttu ja siinä yhteisössä tuetaan "uskossa heikkoja".

Kirjoitukseni ydin oli lähinnä, että ymmärrän hyvin miehen turhautumisen elämäänsä, jos uskonto näyttelee suurta roolia elämässä ja säätelee ja määrittelee kaikkia elämänalueita. Ja poislähteminenkään ei taida olla kovinkaan helppo vaihtoehto, jos se mitä mediassa tällä hetkelle uskontokunnista kirjoitellaan on totta.

IKRM

[Ms. M]

F41.9 vapaasti ajelehtiva ahdistus
Hitaita, varmoja liikkeitä. Hengität syvään, kun avaat muropakettia. Olen kuitenkin hyvin ymmärtävä.
Annan kaksi viikkoa lisää aikaa kotitehtäville (syy F41.9- vapaasti ajelehtiva ahdistus) ja lääkkeeksi lätkäisen 25 x ruoskalla alastomalle ylävartalollesi, ennen nukkumaanmenoa ja orgasmi ahdistustilan hoitoon.

Otat ensimmäisen ahdistuslääkkeesi skeptisenä, silti se helpotti.
S….

Lähde: Internet (http://heimalennan.blogspot.fi/2012/06/f419-maarittamaton-ahdistuneisuushairio.html), josta muokattu. Siis ei mitään omintakeista.

Jos olet hyvin ymmärtävä, niin ymmärtänet myös sen että ahdistuneisuushäiriöisen on parannuttava ja päästävä ahdistuksestaan itse. Eikä käyttäen hyväksi toista ihmistä ja näin ollen myös tullen riippuvaiseksi siitä toisesta. Se olisi luultavasti myös D:lle liian iso pala purtavaksi, jos ahdistuneisuushäiriöinen kehittäisi itselleen läheisriippuvaisuuden D:tään kohtaan ja tukeutuisi D:n AINA kun vähänkin ahdistaa. Ei se ole oikein. Ei D:tä, eikä subia kohtaan.

Guidella oli hyvä pointti siinä, että ahdistuneisuushäiriöinen on tavallaan pakotettava pois omasta itsestään, pakotettava suuntaamaan huomio muualle kuin omaan ahdistukseensa. Kuitenkin sen kohteen tulisi olla mielestäni joku muu kuin toinen ihminen. Tokihan D:tä voi palvella ja pitää palvella, ja se lievittää kyllä ahdistusta. Mutta se, että D olisi ainoa, joka saa ahdistuksen kaikkoamaan... No kuten sanottua, se olisi varmasti liian iso pala D:lle purtavaksi. Lyön vetoa, ettei kukaan Dominoiva jaksaisi ahdistunutta subia, joka AINA ahdistuksen yllättäessä purkaa ahdistuksensa D:n.

Yleensäkin, omien tunnetilojen purkaminen toiseen ihmiseen on aika arveluttavaa. Toki voi keskustella, ja kannattaakin keskustella tunnetilastaan toisen kanssa. Se, että aletaan kyykyttää tai huutaa ilman mitään syytä, koska vain on paha olo, on väärin. Toista ja myös itseä kohtaan.

[-katy-]

Oikeastaan en ymmärrä koko käsitettä läheisriippuvuus,vaikka tutustuin siihen jo vuonna 1992. Miten se liittyy kinkyyteen, jos kerran kinkyys on jotain muuta kuin elämää ns. normaalissa maailmassa?

Tarkoitetaanko sillä, että jos on  jumalanpalvelija ei voi olla ihmisten palvelija, tai onko palvelus ylipäätään jotain yybersuberia, jossa tarvitaan jumalia mukana-että lasi vettä janoiselle tarjottuna, on merkki jumaluudesta. Ihminen ei kykene antamaan ilman jumalaa edes lasillista vettä kellekään?

Mitä ihmettä ihmiset hakevat tuolla jumalanpalveluksella ja läheisriippuvuudella?

Eksyin vähän aiheesta, mutta palaan tämän verran:
Olen kohta 19 vuotta sietänyt kaikenlaisia tunnetiloja lapselta- miten se eroaa kinkyelämästä?
Siis siinä mielessä, että olisiko mun pitänyt sanoa lapsukaiselle, että mene muualle kiukuttelemaan ja tappelemaan- Mä olen sun ÄITISI...


Ihmiset lokeroituvat ja yksinäistyvät, koska jokaikiseen asiaan tarvitaan erikoislääkäri,erikoispallonpelaaja,erikoisruuanlaittaja,erikoispappi,erikoisasunnontarkastaja,erikoishuoltomies, erikoissekstaaja, erikoiskinky,erikoisisä, erikoiskummitäti.



Se mitä haen takaa aina ja vissiin ikuisesti, että onko tavallinen ihmisyys niin kovin friikkiä, ettei sitä tavoita edes meissä, mahtavissa maailmanjumalissa ja kaikkivoivissa kinkyissä?

Itse mieluiten nielen kuraa, kuin kuvittelen olevani jokin jumalasta seuraava-



Olen sitä mielipuolta,että Ihmissuhteet, olivat kinkyjä tai eivät, jos nyt eivät paranna, niin pitävät paremmassa kunnossa. Miten yksinkertaisista asioista pitää tehdä niin vaikeita ja että jos toivoo hyviä ja rakentavia ihmissuhteita, se olisi jokin valtava vaatimus muita kohtaan? Eikö se ole ihan "normaalia"?

[Misteli]

Tokihan D:tä voi palvella ja pitää palvella, ja se lievittää kyllä ahdistusta. Mutta se, että D olisi ainoa, joka saa ahdistuksen kaikkoamaan... No kuten sanottua, se olisi varmasti liian iso pala D:lle purtavaksi. Lyön vetoa, ettei kukaan Dominoiva jaksaisi ahdistunutta subia, joka AINA ahdistuksen yllättäessä purkaa ahdistuksensa D:n.

Ms.M, nimenomaan.

Tässä(kin) ketjussa esiintyvät muutamat D-henkilöt tuntuvat kovin valmiilta kouluttajiksi ja tarjoilemaan henkisen kehityksen harjoitusohjelmiaan - yhteinen nimittäjä näyttäisi näille olevan illuusio siitä, että s:n tunne-elämän voisi todella mielekkäästi muovata satelliitiksi kiertämään D:n egon ympärille. Sivumennen, missä kohdin vaikeasti ahdistuneesta s:sta tuli "itsekäs prinsessa"...?

On totta, että ahdistunut on usein tahtomattaan hyvinkin itsekeskeinen, ja tulee hetkiä jolloin tämän repiminen irti omasta maailmastaan on enemmän kuin tarpeellista. Itsekkyyden suhteen vetää ehkä siltikin pidemmän korren se D, joka aivan tosissaan kuvittelee riittävänsä toisen ihmisen elämän koko merkityssisällöksi ja tarkoitukseksi (olettaen että tämä toinen on henkisesti edes jossain määrin täysi-ikäinen.)

Jos tahtoo tosissaan paneutua toisen murheen ja melankolian syihin,  ei tarvinne mennä aivan "human condition" -abstraktiotasolle kun ammattiauttajan taidot (ja kärsivällisyys) ovat paikallaan. Näin aivan erityisesti, jos ahdistuksen takaa nousee esiin henkilökohtaista traumahistoriaa. Lienee kevyeksi heitoksi aiottu, mutta jostain syystä pelkkä kuvitelma siitä että ahdistushäiriöiselle voisi noin ohimennen "määrätä" orgasmin, alkoi tuntua vähän säälittävän huvittavalta. Siinä kun voi mennä vuosi ja toinenkin ennen kuin tällaiset asiat korjautuvat. Voihan tuota toki jäädä odottelemaan, jos vain D:n kärsivällisyys riittää ja omat hermot kestävät näin tuskallisen hitaita ja hyvinkin ennustamattomia prosesseja.

[Nuppuorja]

Lienee mille tahansa suhteelle raskasta, jos vaatimus olisi että toisen osapuolen pitää parantaa toinen jostain psyykkisestä vaivasta.

[misuli_n]

Jos ihmisellä on paniikkihäiriö tai suru niin ei sitä paranneta satuttamalla henkisesti tai fyysisesti.

[Ms. M]

Guidella oli hyvä pointti siinä, että ahdistuneisuushäiriöinen on tavallaan pakotettava pois omasta itsestään, pakotettava suuntaamaan huomio muualle kuin omaan ahdistukseensa. Kuitenkin sen kohteen tulisi olla mielestäni joku muu kuin toinen ihminen. Tokihan D:tä voi palvella ja pitää palvella, ja se lievittää kyllä ahdistusta. Mutta se, että D olisi ainoa, joka saa ahdistuksen kaikkoamaan... No kuten sanottua, se olisi varmasti liian iso pala D:lle purtavaksi. Lyön vetoa, ettei kukaan Dominoiva jaksaisi ahdistunutta subia, joka AINA ahdistuksen yllättäessä purkaa ahdistuksensa D:n.

-----

IKRM

Jännää. Tuollaisen johtopäätöksen voit vetää pelkkien tekstien perusteella. Huikeaa.

Mitä olitkaan opiskellut? Kenties psykologiaa hurjan pitkään, jopa niin pitkään että pääset ihmisten aivojen sisälle ja alitajuntaan heidän tekstiensä kautta? Ilman että siis tapaat ihmistä, puhut tämän kanssa, ja tässä tapauksessa sessioit? Jännää. 

Ja mitä on tämä mystinen "oikea alistuminen"? 

Ps. IKRM, ajatus alistumisesta sille joka sen ansaitsee, on minulle vapauttava. Lohdullinen. Turvaa tuova. Et voisi olla enempää väärässä suhteeni.





[admin] lainauksesta moderoitu poistettu viesti

[SpankingDaddy]

Ehkä D, joka edellyttää s:lta huoliteltua ulkonäköä ja paneutumista kodinhoitoon sekä nöyryyttä ja kuuliaisuutta ei vaadi ollenkaan liikaa. Mutta olla jatkuvasti helppo, iloinen ja onnellinen? Se on jo liikaa vaadittu.

Noita hetkiä varten, jolloin NAISsubin motivaatio on hukassa,  on keksitty oiva mielenhallintaan ja -muokkaukseen sopiva väline.
Arvaatte varmaan mikä...

[Guide-Master]

F41.9 vapaasti ajelehtiva ahdistus
Hitaita, varmoja liikkeitä. Hengität syvään, kun avaat muropakettia. Olen kuitenkin hyvin ymmärtävä.
Annan kaksi viikkoa lisää aikaa kotitehtäville (syy F41.9- vapaasti ajelehtiva ahdistus) ja lääkkeeksi lätkäisen 25 x ruoskalla alastomalle ylävartalollesi, ennen nukkumaanmenoa ja orgasmi ahdistustilan hoitoon.

Otat ensimmäisen ahdistuslääkkeesi skeptisenä, silti se helpotti.
S….

Lähde: Internet (http://heimalennan.blogspot.fi/2012/06/f419-maarittamaton-ahdistuneisuushairio.html), josta muokattu. Siis ei mitään omintakeista.

Jos olet hyvin ymmärtävä, niin ymmärtänet myös sen että ahdistuneisuushäiriöisen on parannuttava ja päästävä ahdistuksestaan itse. Eikä käyttäen hyväksi toista ihmistä ja näin ollen myös tullen riippuvaiseksi siitä toisesta. Se olisi luultavasti myös D:lle liian iso pala purtavaksi, jos ahdistuneisuushäiriöinen kehittäisi itselleen läheisriippuvaisuuden D:tään kohtaan ja tukeutuisi D:n AINA kun vähänkin ahdistaa. Ei se ole oikein. Ei D:tä, eikä subia kohtaan.

Guidella oli hyvä pointti siinä, että ahdistuneisuushäiriöinen on tavallaan pakotettava pois omasta itsestään, pakotettava suuntaamaan huomio muualle kuin omaan ahdistukseensa. Kuitenkin sen kohteen tulisi olla mielestäni joku muu kuin toinen ihminen. Tokihan D:tä voi palvella ja pitää palvella, ja se lievittää kyllä ahdistusta. Mutta se, että D olisi ainoa, joka saa ahdistuksen kaikkoamaan... No kuten sanottua, se olisi varmasti liian iso pala D:lle purtavaksi. Lyön vetoa, ettei kukaan Dominoiva jaksaisi ahdistunutta subia, joka AINA ahdistuksen yllättäessä purkaa ahdistuksensa D:n.

Yleensäkin, omien tunnetilojen purkaminen toiseen ihmiseen on aika arveluttavaa. Toki voi keskustella, ja kannattaakin keskustella tunnetilastaan toisen kanssa. Se, että aletaan kyykyttää tai huutaa ilman mitään syytä, koska vain on paha olo, on väärin. Toista ja myös itseä kohtaan.

Nytten meidä pitää kaksi eriasia erotta, eli nämä D jotka muka kantavat vastuun subistan ja ne jotka oikeesti vastuun heistä otta hyväksymällä heidät myös heidän virheiden kanssa. Kerron omasta kokemuksesta mikä on nykyisen suhteeni alku taipaleelta, jossa subillani oli ongelmia pitää ketään lähellään, Se mistä nämä oli hänelle tulleet ei kiinnostanut itseäni. Eli pakotin hänet olemaan nukkumaan mennessä kainalossani, alussa itse tunsin hänen jäykyytensä ja sen että Se oli häntä oikeasti ahdistavaa, mutta en siitä piitannut, sillä itse pidän läheisyyttä normaalina, johon suuntaan halusin muuttaa häntä. Kahden viikon jälkeen hän pystyi olemaan jo normaalisti. Eli monesti juuri Se että subi pidetään lähellä on hänen ahdistuksensa laukaiseva, Se että hän saa olla kahlittuna ei välttämäti tätä laukaise, mutta pelkkä syliin ottaminen laukaise on itseäni huvittanut aina. Eli ilman mitään välineitä kun mennään, niin subi ei milloinkaan voi olla kuin oma itsensä ja Se on heille yleensä Se kaikkein kauheinta mitä vain voi olla.

[perapervo]

[Guide-Master]

No , kaikki miehet eivät ole niin traumatisia jo itsenään , että Domina päättä alkaa subilsi:)