Naisen siveä käyttäytyminen ylpeyden edelle.

[IKRM]

Kuinka suostutaan "iloiten" seksiin, jos on kroonisesti ahdistunut?
Antaa voi aina, ei se ole ongelma. Jos Toinen toivoo aina-iloista antajaa, se on.

Ehkä D, joka edellyttää s:lta huoliteltua ulkonäköä ja paneutumista kodinhoitoon sekä nöyryyttä ja kuuliaisuutta ei vaadi ollenkaan liikaa. Mutta olla jatkuvasti helppo, iloinen ja onnellinen? Se on jo liikaa vaadittu.

Et ehkä ole ymmärtänyt asian ydintä.

Sen, että ponnistelee Dn onnellisuuden eteen pitäis tehdä sub onnelliseksi ja sen pitäis juurikin poistaa ahdistusta. On jotain johon voi keskittyä ja jotain josta saa itselle iloa ja hyvänolontunnetta ja ennenkaikkea tyydytystä. Eikä tarvitse keskittyä miettimään asioita, vaan ne annetaan valmiina eteen. Ei tarvitse miettiä mitä juuri nyt haluan ja miltä juuri nyt tuntuu, voi vaan miettiä miten vois olla Dlleen paremmin ja nauttia ja saada siitä itsekin tyydytyksensä kun siinä onnistuu.

IKRM

[misuli_n]

... ...

On muuten kiinnostava huomata Baaria lueskellessa, että miespuoliset D:t jotka ovat pitkissä liitoissa, harvemmin ovat naimisissa subin kanssa. Dommetkin näyttäisivät useasti valinneensa elämänkumppanikseen toisen D:n, switchin tai vaniljan. Tai no toisaalta, kai niitä kaikenlaisia yhdistelmiä löytyy, ja yksilöiden lokerot vaihtuu ajan mukaan. Mutta sitä vaan yritin sanoa, että itse tuntemistani pitkäkestoisemmista pareista, niin harvemmin niissä nainen on kovin nöyrä tai siveä, pikemminkin päinvastoin.

minäkin mietin sitä, miksi varatut miehet hakevat subin, jos heillä on kuitenkin valittu puoliso.
Tai miksi uskollisuus ei ole arvostettu asia. Se mitä luvataan siitä ei pidetä kiinni.

Mietin sitäkin missä on ohjeet miehille miten pitävät naisen tyytyväisenä.

Valta ja vastuu kuuluu yhteen.

[Lady Whip]

Tiedän kirjoituksen alkuperäisistä piireistä parin jonka perheessä noudatetaan "mies on perheen pää"-mentaliteettia.
Rakastuivat, menivät aikoinaan naimisiin ja saivat lapsia.
Aikoinaan kun tapasin heitä, nainen osoitti kunnioitusta miehelleen tavalla jonka tunnistin raamatulliseksi.
Mies on perheen pää jolla on viimeinen sana kaikessa. Nainen pysyy hieman sivussa korostamatta itseään ja hoitaa lapset sekä kodin. Mies johtaa tätä pientä yksikköä parhaansa mukaan.

No viimeiset tapaamiset tämän perheen kanssa olikin aika mieleenjääviä. Molemmat korkeastikoulutettuja, älykkäitä ja hyvin sitoutuneita hengelliseen yhteisöönsä jossa olleet vuosikymmeniä.

Kun juttelin pariskunnan miehen kanssa viimeisiä kertoja, hänen asenteensa oli jotenkin debressiivistä valittamista johtuen ilmeisesti työpaikasta ja yleistä elämään kyllästymistä.
Se naisen katse jäi mieleeni kun hän katsoi miestään. Siinä oli niin syvä halveksunta kuin ihmiseltä voi tulla joka näytti olevan täysin kyllästynyt mieheensä.

Nainen älykkäämpi ja positiivisemmalla elämänasenteella oleva pärjääjä verrattuna mieheensä jota kohtaan pitäisi löytää se kunnioitus ja vallan luovuttaminen kaikesta huolimatta. Aavistin että tämä perhe menisi paremmin eteenpäin jos nainen saisi viedä sitä, jos mies luovuttaisi vallan vaimolleen. Mutta eihän sitä voinut tehdä siinä sidosryhmässä ja heidän henkilökohtainen kasvatuskin oli sellainen, että mies on perheen pää.

On ongelma jos nainen on miestä älykkäämpi ja kouluttautuneempikin. Tällainen suhde voi toimia vähän aikaa mutta vain koska nainen antaa myöden. Pidempiaikainen syö naista sisältä ja kunnioitus joka kannattelee koko yhtälöä, se alkaa aikaa myöden häipymään turhautumisen tieltä jonnekin saavuttamattomiin.

Ikrm:n kirjoituksesta jäin miettimään, että jos on parisuhteessa ja nainen omaa alistuvan luonteenpiirteen miellyttämisenhaluineen, silloin parisuhde voi toimia kaikkien sääntöjen mukaan kuten alkuperäinen kirjoitus osoitti.

Jos taas naisella ei ole luontaista halua alistua ja palvella miestään, tahdonvoimalla voidaan mennä eteenpäin hetken aikaa mutta vuosia..en voi uskoa tähän.

Valta on muuten kummallinen asia. Kun se nousee päähän, se syrjäyttää halun uskollisuuteen ja huolenpitoon.
Vallan humalatila on aika tympeää katseltavaa ja koettavaa. Sen keskiössä menee suhteellisuudentaju.

[LoD]

En tiedä johtuuko se vanhoillisesta kasvatuksestani, vai siitä että elämäni lapsuudessa on ollut täynnä auktoriteettisiä miehiä, mutta tavallaan tuo aloittajan kuvaama on jotain sellaista jota olen aina alitajuisesti etsinyt.

Omalla kohdalla voi sanoa, että ongelmaksi asia muodostui siinä vaiheessa kun noiden vahvojen miesten (isäni, setäni, enoni ja ukkini) läheisyydessä itsestäkin kasvoi vahva ihminen. Kun nöyryys ja tarve sille että on joku jota VOI kunnioittaa kasvoi riittävän vahvaksi, muutuinkin "normaalien" miesten silmissä pelottavaksi ja vaaralliseksi. Jos parisuhteen mies ei kykene kantamaan vastuuta ja antamaan minulle mahdollisuutta olla heikko, päädytään helposti tuohon Lady Whipin mainitsemaan halveksuntaan..

Eli yritän tällä siis sanoa että nöyrää alamaisuutta ei voi jatkaa loputtomiin jos toinen ei puolestaan anna sitä turvallisuuden ja hallinnan tunnetta jota kaivataan. Uskoisin että tätä ongelmaa ei kohtaa niinkään kinky-elämässä jossa ihmiset selkeästi ymmärtävät omat roolinsa ja sitä kautta tarpeensa, kuin vaniljaisessa maailmassa jossa yritetään helposti olla väärällä tavoin tasa-arvoisia.

[Nuppuorja]

Vaikka aloittajan ohjeet ovat naiselle, niin toki rivien välistä voi lukea sen, miten miehen tulee toimia suhteessa.Mieheltä vaaditaan älykkyyttä ja sensitiivisyyttä arvostaa ja nähdä kumppanin ponnistelut ja antaa takaisin jotakin. Ja jos mietitään D/s- suhdettakin, niin juju on toki siinä että kunnioittaa ja alistua voi sille joka pystyy olemaan kunnioituksen arvoinen. Idiootit ei pärjää siinä kummallakaan puolella.
 Queena mietti rahaa, mutta luulen että perusarjessa alistuminen ja kunnioittaminen ei ole siitä kiinni. Samalla tavalla kestävät tai kaatuvat eri taloudellisten luokkien suhteet. Eräs kestävien suhteiden nimittäjä jossain tutkimuksessa oli se, että oli selvitty yhdessä vaikeuksista. Se antoi pareille yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja jos rahaa ei ole, voi mies tarjota paljon muuta. Itse olen lähtenyt suhteesta jossa rahaa, tavaraa ym. oli yltäkylläisesti, mutta menetin kunnioituksen Dtä kohtaan. Kunnioitusta ei voi ostaa.

[Fixx]

Ihan hyviä tavoiteohjeita tietyntyyppiseen D/s-suhteeseen, mitäpä tuohon muuta voi sanoa. Itse arvostan tuollaista lähestymistapaa tietysti. Ja kannattaa huomata, ettei tässä nyt sitten sanottu mitään, mitä D:n pitää asian eteen tehdä.. mikä voi olla aika paljon.

On muuten kiinnostava huomata Baaria lueskellessa, että miespuoliset D:t jotka ovat pitkissä liitoissa, harvemmin ovat naimisissa subin kanssa.

Tuota lausetta nyt voi tulkita monella tavalla. D/s-suhde nyt on vaan eri asia kuin avioliitto, eikä ne välttämättä toisiinsa liity (siis käsittellisesti, ei niin että niitä pidettäisin erillään elämässä). Jos minulla on "D/s-liitto", niin en kyllä halua siitä avioliittoa. Joillakin muilla asia on toisin.

[Master T]

... ...

On muuten kiinnostava huomata Baaria lueskellessa, että miespuoliset D:t jotka ovat pitkissä liitoissa, harvemmin ovat naimisissa subin kanssa. Dommetkin näyttäisivät useasti valinneensa elämänkumppanikseen toisen D:n, switchin tai vaniljan. Tai no toisaalta, kai niitä kaikenlaisia yhdistelmiä löytyy, ja yksilöiden lokerot vaihtuu ajan mukaan. Mutta sitä vaan yritin sanoa, että itse tuntemistani pitkäkestoisemmista pareista, niin harvemmin niissä nainen on kovin nöyrä tai siveä, pikemminkin päinvastoin.

minäkin mietin sitä, miksi varatut miehet hakevat subin, jos heillä on kuitenkin valittu puoliso.
Tai miksi uskollisuus ei ole arvostettu asia. Se mitä luvataan siitä ei pidetä kiinni.

Mietin sitäkin missä on ohjeet miehille miten pitävät naisen tyytyväisenä.

Valta ja vastuu kuuluu yhteen.

Minua ihmetytti hizin kommentti, etteivät miespuoliset D:t ole naimisissa subiensa kanssa. Tarkoitettiinko tuolla, että ovat naimissa jonkun muun kanssa ja sub on joku liiton ulkopuolinen vai, etteivät vain ole naimissa? En tunne skeneä siten, että voisin tietää, miten on yleisesti, mutta ne, joista tiedän, on tilanne juuri päinvastoin. He siis ovat nimenomaan ovat valinneet "elämänkumppanikseen" subin.

Misulin kommentin kanssa olen samaa mieltä. Minusta on aivan selvää, että, jos haluaa olla suhteessa dominoiva ja pitää subinsa tyytyväisenä, on vähimmäisvaatimus luotettavuus. Se mitä sanoo, se on pidettävä. 

Suhteessa dominoiville miehille olisi varmasti hyvä kertoa näkemyksiä siitä, miten pitää naisensa tyytyväisenä. Mieluusti näkisin jonkun naisen ne kirjoittavan. Joka tapauksessa yksi tärkeimpiä on muistaa, että valta on ensinnäkin ansaittava ja toiseksi se, että vallan pitää tuoda aina myös vähintään yhtä paljon vastuuta. D/s-suhteessa subin vallan väheneminen vie myös vastuuta subilta. Tuon vastuu on siirryttävä dominoivalle, muutoin on vaikea nähdä suhteen mitenkään toimivan.

Nuppuorja kirjoittikin vaatimuksista miehelle D/s-suhteessa jo hyviä kommentteja.

[hiz]

... ...

On muuten kiinnostava huomata Baaria lueskellessa, että miespuoliset D:t jotka ovat pitkissä liitoissa, harvemmin ovat naimisissa subin kanssa. Dommetkin näyttäisivät useasti valinneensa elämänkumppanikseen toisen D:n, switchin tai vaniljan. Tai no toisaalta, kai niitä kaikenlaisia yhdistelmiä löytyy, ja yksilöiden lokerot vaihtuu ajan mukaan. Mutta sitä vaan yritin sanoa, että itse tuntemistani pitkäkestoisemmista pareista, niin harvemmin niissä nainen on kovin nöyrä tai siveä, pikemminkin päinvastoin.

minäkin mietin sitä, miksi varatut miehet hakevat subin, jos heillä on kuitenkin valittu puoliso.
Tai miksi uskollisuus ei ole arvostettu asia. Se mitä luvataan siitä ei pidetä kiinni.

Mietin sitäkin missä on ohjeet miehille miten pitävät naisen tyytyväisenä.

Valta ja vastuu kuuluu yhteen.

Minua ihmetytti hizin kommentti, etteivät miespuoliset D:t ole naimisissa subiensa kanssa. Tarkoitettiinko tuolla, että ovat naimissa jonkun muun kanssa ja sub on joku liiton ulkopuolinen vai, etteivät vain ole naimissa? En tunne skeneä siten, että voisin tietää, miten on yleisesti, mutta ne, joista tiedän, on tilanne juuri päinvastoin. He siis ovat nimenomaan ovat valinneet "elämänkumppanikseen" subin.

Tarkoitin, että jos listaan päässäni kaikki Baarin kirjoittajat, jotka vaikuttavat olleen saman kumppanin kanssa noin yli 10v, niin niistä löytyy melkein aina D osapuoli, mutta vastapari on useammin joku muu kun sub. Varsinkin jos katsoo niitä liittoja jotka on virallistettu (avioliitto ja/tai yhteiset lapset). "Toisen kierroksen" pitkäkestoisissa pareissa (ei naimisissa / ei yhteisiä lapsia), niin näyttäisi olevan enemmän D-sub pareja. Mutta tämä on ihan vaan oma mielikuvani, ei mitenkään tilastollisesti todistettu.

Se, että näillä Dom/m/eilla sitten myös on (sessio-)subeja, niin ei tarkoita että tähän liittyisi mitään uskottomuutta. Luvalla leikkivät ainakin osa. Mutta 'markkinoilla' on runsaasti vaniljaliitossa olevia D-miehiä, jotka haluavat vakituisen subin sen rinnalle. Uskottomuudesta voi olla mitä mieltä haluaa, mutta sitä nyt vaan on. Misuli sanoi "miksei siitä mistä luvataan pidetä kiinni". Uskottomat pitävät kiinni lupauksesta pysyä yhdessä. Rehelliset pitävät kiinni lupauksesta olla valehtelematta. Molempia lupauksia ei aina ole mahdollista kunnioittaa rikkomatta toista (tahallaan tai vahingossa).

Ja kommenttini liittyy siihen, että nämä D:t ovat valinneet elämänkumppanikseen muun kun subin, mutta eivät halua siitä liitosta pois, päinvastoin. Muistan yhden D:n maininneen joskus kerran että ihan hyvä vaan että vaimo päättää kotona, ei häntä huvita päättää kaikesta (se ei ollut hänen silmissä etu, vaan rasite). Mutta hän haluaa päättää niistä asioista joista hän haluaa päättää. Ja mainitsi, että kun antaa vallan arjessa, niin sitä on sitten joskus vaikea ottaa sängyssä takaisin (tai ehkä se kyseinen vaimo ei ollut alistuva, en nyt tarkalleen muista). Mutta hänen ratkaisu ongelmaan oli hankkia sessiosubi.

[Nuppuorja]

Yksi selitys siihen, että avioliitossa ei ole kinkyulottuvuutta taitaa olla se, että liitto on solmittu nuorena ja vasta myöhemmin herätty omaan kinkyyteen. Siinä vaiheessa ei sitten haluta liittoa särkeä. Yksi Baarin useimmin esille tulevista keskustelunaloituksista tuntuu nykyään olevan "miten saisin vaimoni/mieheni muuttumaan kinkyksi?".

[Guide-Master]

... ...

On muuten kiinnostava huomata Baaria lueskellessa, että miespuoliset D:t jotka ovat pitkissä liitoissa, harvemmin ovat naimisissa subin kanssa. Dommetkin näyttäisivät useasti valinneensa elämänkumppanikseen toisen D:n, switchin tai vaniljan. Tai no toisaalta, kai niitä kaikenlaisia yhdistelmiä löytyy, ja yksilöiden lokerot vaihtuu ajan mukaan. Mutta sitä vaan yritin sanoa, että itse tuntemistani pitkäkestoisemmista pareista, niin harvemmin niissä nainen on kovin nöyrä tai siveä, pikemminkin päinvastoin.

minäkin mietin sitä, miksi varatut miehet hakevat subin, jos heillä on kuitenkin valittu puoliso.
Tai miksi uskollisuus ei ole arvostettu asia. Se mitä luvataan siitä ei pidetä kiinni.

Mietin sitäkin missä on ohjeet miehille miten pitävät naisen tyytyväisenä.

Valta ja vastuu kuuluu yhteen.

Minua ihmetytti hizin kommentti, etteivät miespuoliset D:t ole naimisissa subiensa kanssa. Tarkoitettiinko tuolla, että ovat naimissa jonkun muun kanssa ja sub on joku liiton ulkopuolinen vai, etteivät vain ole naimissa? En tunne skeneä siten, että voisin tietää, miten on yleisesti, mutta ne, joista tiedän, on tilanne juuri päinvastoin. He siis ovat nimenomaan ovat valinneet "elämänkumppanikseen" subin.

Tarkoitin, että jos listaan päässäni kaikki Baarin kirjoittajat, jotka vaikuttavat olleen saman kumppanin kanssa noin yli 10v, niin niistä löytyy melkein aina D osapuoli, mutta vastapari on useammin joku muu kun sub. Varsinkin jos katsoo niitä liittoja jotka on virallistettu (avioliitto ja/tai yhteiset lapset). "Toisen kierroksen" pitkäkestoisissa pareissa (ei naimisissa / ei yhteisiä lapsia), niin näyttäisi olevan enemmän D-sub pareja. Mutta tämä on ihan vaan oma mielikuvani, ei mitenkään tilastollisesti todistettu.

Se, että näillä Dom/m/eilla sitten myös on (sessio-)subeja, niin ei tarkoita että tähän liittyisi mitään uskottomuutta. Luvalla leikkivät ainakin osa. Mutta 'markkinoilla' on runsaasti vaniljaliitossa olevia D-miehiä, jotka haluavat vakituisen subin sen rinnalle. Uskottomuudesta voi olla mitä mieltä haluaa, mutta sitä nyt vaan on. Misuli sanoi "miksei siitä mistä luvataan pidetä kiinni". Uskottomat pitävät kiinni lupauksesta pysyä yhdessä. Rehelliset pitävät kiinni lupauksesta olla valehtelematta. Molempia lupauksia ei aina ole mahdollista kunnioittaa rikkomatta toista (tahallaan tai vahingossa).

Ja kommenttini liittyy siihen, että nämä D:t ovat valinneet elämänkumppanikseen muun kun subin, mutta eivät halua siitä liitosta pois, päinvastoin. Muistan yhden D:n maininneen joskus kerran että ihan hyvä vaan että vaimo päättää kotona, ei häntä huvita päättää kaikesta (se ei ollut hänen silmissä etu, vaan rasite). Mutta hän haluaa päättää niistä asioista joista hän haluaa päättää. Ja mainitsi, että kun antaa vallan arjessa, niin sitä on sitten joskus vaikea ottaa sängyssä takaisin (tai ehkä se kyseinen vaimo ei ollut alistuva, en nyt tarkalleen muista). Mutta hänen ratkaisu ongelmaan oli hankkia sessiosubi.

Itse veikkaan että suurimmassa osassa jossa Mies on D henkinen ja vaimo on vanilija jolla on alistumiseen taipumus muuten kuin seksuaalisella puolella, niin hänet voidaan hyvin puhumalla saada kiinostuman myös seksuaalisen puolen alistumisesta, sillä se toisaalta on hänelle palkitsevanpaa kuin olaa ilman sitä. sillä moesti kun selvitetään se, että siinä on kyse enemmin häne oman seksuaalisuuden ulottuvukisen etsimisestä, eli silloin hänellä on mahdollisuus syvemmällen päästä omaan seksuaalisuuteen. Eli normaalist juuri seksuaaline osa suhdetta on se milloin D on se palvelijan rooliin asettuva, sillä silloin häne käyttää kiinostuvuuden vain naiseensa, viemällä hänet yleensä pelottaviin paikkoihin häne päänsä sisällä, joihin D tutustuttaa häne turvallisesti.

[Misteli]

Sen, että ponnistelee Dn onnellisuuden eteen pitäis tehdä sub onnelliseksi ja sen pitäis juurikin poistaa ahdistusta. On jotain johon voi keskittyä ja jotain josta saa itselle iloa ja hyvänolontunnetta ja ennenkaikkea tyydytystä. Eikä tarvitse keskittyä miettimään asioita, vaan ne annetaan valmiina eteen. Ei tarvitse miettiä mitä juuri nyt haluan ja miltä juuri nyt tuntuu, voi vaan miettiä miten vois olla Dlleen paremmin ja nauttia ja saada siitä itsekin tyydytyksensä kun siinä onnistuu.
IKRM

Niin, pitäisi.

Jos kuvittelee pitkäaikaisen (eksistentiaalisen, traumaperäisen, vapaasti ajelehtivan...) ahdistuksen väistyvän vain keskittymällä toisen ihmisen tyydyttämiseen, ei ole nähnyt riittävän läheltä - tai ymmärtänyt näkemäänsä.

Hetkittäin D:n palvelemiseen ja miellyttämiseen uppoutuminen voi auttaa ja viedä ajatuksia väliaikaisesti muualle, mutta jotenkin en jaksa nähdä D/s-suhdetta sen ihmeellisempänä ratkaisuna sisäiseen tyhjyyteen kuin mitään muutakaan toiseen ihmiseen ripustautumista. Sisäistä rauhaa ja levollisuutta ei voi antaa kenellekään valmiina eteen.

[Severin]

Niinpä niin,

Kyllä se on niin, että dominoiva sen työn joutuu ja ennen kaikkea saa molempien iloksi tehdä.

Semmoinen tunne, ajatus ja kokemuskin.

S...

[-katy-]

Kyllä se on niin, että dominoiva sen työn joutuu ja ennen kaikkea saa molempien iloksi tehdä.

Minun on vaikea ajatella,että mikään Ihmissuhde toimisi niin,että jompikumpi "makaa passiivisena",siis pääsääntöisesti. No, kinky suhde vielä kokematta,mutta en usko että sekään ilman vastavuoroisuutta ja molempien panostusta toimisi. En usko olevani tässä väärässä

[balthazar]

Tämähän nyt on taas vähän niitä juttuja, että kukaanhan ei voi tehdä toista ihmistä onnelliseksi. Mutta eipä se meitä luupäitä tietenkään estä yrittämästä, eihän?

Mitenkään puuttumatta kenenkään kotitalouksien marssijärjestyksiin, jokainen on omien tunteidensa tulkki ja vain itse voi tietää sen miltä mikäkin todellisuudessa tuntuu. Vai tuntuuko miltään.

Vähän sama asia, kuin siinä subien koulutukseen liittyvässä ketjussa jota en jaksa kaivaa esille; on ihan turhaa yrittää väittää että pystyy kehittämään millään tavalla toista ihmistä. Voi vain mahdollistaa valinnan kehittyä. Kaikki kehitys on ihmisen omalla vastuulla, eikä sitä vastuuta voi siirtää toiselle luopumatta itsemääräämisoikeudestaan ainakin osittain, mikä on mielestäni enemmänkin taantumista kuin kehittymistä. Kokisin tekeväni väärin toista ihmistä kohtaan kertomalla hänelle mistä hänen pitäisi tulla onnelliseksi, tai minkä pitäisi "kehittää" häntä ihmisenä.

Tässä tulee tietenkin mieleen se ääriesimerkki, jossa hallitseva osapuoli huolehtii kaiken alistuvan osapuolen "minimaailman" ulkopuolella tapahtuvan niin, ettei alistuvan tarvitse siitä välittää. Tällöin tietenkin alistuva elää täysin hallitsevan osapuolen normien mukaisesti, eikä ajan kanssa enää pysty toimimaan itsenäisesti ilman hallintaa. Ainakaan itse en haluaisi tai nauttisi tällaisesta asemasta, jollen olisi täysin varma että pystyn toisesta ihmisestä huolehtimaan hänen päiväinsä päätökseen asti. Eikä sellaista varmuutta yksinkertaisesti ole olemassa, joten nautin suunnattomasti enemmän persoonien kasvusta omiin suuntiinsa. En niinkään kokisi olevani nostamassa ketään minnekään, mutta olen heti alla ottamassa kiinni jos ote lipeää tai askel pettää. Olla se turvallinen ihminen ja paikka, jossa kerätä voimia yrittää uudestaan.

Noh, jopas se taas rönsyili.

[Ms. M]

Sen, että ponnistelee Dn onnellisuuden eteen pitäis tehdä sub onnelliseksi ja sen pitäis juurikin poistaa ahdistusta. On jotain johon voi keskittyä ja jotain josta saa itselle iloa ja hyvänolontunnetta ja ennenkaikkea tyydytystä. Eikä tarvitse keskittyä miettimään asioita, vaan ne annetaan valmiina eteen. Ei tarvitse miettiä mitä juuri nyt haluan ja miltä juuri nyt tuntuu, voi vaan miettiä miten vois olla Dlleen paremmin ja nauttia ja saada siitä itsekin tyydytyksensä kun siinä onnistuu.
IKRM

Niin, pitäisi.

Jos kuvittelee pitkäaikaisen (eksistentiaalisen, traumaperäisen, vapaasti ajelehtivan...) ahdistuksen väistyvän vain keskittymällä toisen ihmisen tyydyttämiseen, ei ole nähnyt riittävän läheltä - tai ymmärtänyt näkemäänsä.

Hetkittäin D:n palvelemiseen ja miellyttämiseen uppoutuminen voi auttaa ja viedä ajatuksia väliaikaisesti muualle, mutta jotenkin en jaksa nähdä D/s-suhdetta sen ihmeellisempänä ratkaisuna sisäiseen tyhjyyteen kuin mitään muutakaan toiseen ihmiseen ripustautumista. Sisäistä rauhaa ja levollisuutta ei voi antaa kenellekään valmiina eteen.

Täysin samaa mieltä Mistelin kanssa. D:n palveleminen voi välillä poistaa ahdistuksen. Lopulta on kuitenkin niin, että jos minkäänlaisesta ahdistushäiriöstä kärsii, niin parantuminen siitä lähtee täysin omasta itsestä.

T. Nimim. F41.9