Kinkyyden evoluutio?Tulin juuri konfirmaatio-tilaisuudesta. Kirkossa oli rippilapsien sukulaisten ja ystävien joukossa nuorisoa, jonka pukeutumisella olisi päässyt DC-bileisiin sisään heittämällä. Luultavasti syynä oli muoti/kapina, ei se, että olisivat julkikinkyjä. Tai mistä minä tiedän. En ole ihan varma, onko tämä hieno juttu, vai asioita mutkistava juttu. Muoti kertoo ympäröivästä todellisuudesta, vai kertooko?
Suvaitsevaisuus on nykyään oletusarvo. Pitää ymmärtää muita ihmisiä. Pitää huomata, että on kaikenlaisia tapoja katsella maailmaa, myös toisenlaisia tapoja kokea asioita ja arvottaa merkityksiä. Toisaalta avoin, suorastaan silmille tunkeva seksuaalisuus on muotia, varsinkin se perusversio, jolla myydään kaikkea, niin kelloja kuin porakoneitakin. Mutta myös kinkysävyillä kutitellaan suuren yleisön mielikuvitusta ja piileviä himoja.
Tämä johtunee siitä, että kuten fyysinen maailma on muuttunut, ihmiset ja kulttuuri ovat muuttuneet. Entiseen aikaan oli ihan normaalia tehdä asioita, joita nykyään pidetään epäeettisinä tai moraalittomina tai rasistisina. Eikä tarvitse mennä edes minnekään orjakaupan kukoistuskausiin, riittää kun mennään muutama vuosikymmen taaksepäin, esimerkiksi silloiseen käsityksiin tasa-arvosta, eläinten tai lasten oikeuksista jne. Nyt taas on ihan normaalia tehdä asioita, jotka silloin vanhaan hyvään aikaan olivat moraalittomia tai perverssejä tai laittomia, tai vähintäänkin sangen omituisia. Enkä nyt puhu peltojen metsittämisestä, vaikka sekin täyttäisi hyvin em. kriteerit.
Tämä muutos on tehnyt kinkyydestä vähemmän underground-kamaa. Nykyään voi ainakin teoriassa kertoa taipumuksistaan ystäville, sukulaisille, ja vaikka työtovereille, ilman vaaraa tuomitsemisesta, leimaamisesta, tai asian käyttämisestä lyömäaseena. Jopa käytännössä moni on menestyksellisesti tullutkin kaapista, maailma ei kaatunut, ei tullut laittomia potkuja, ja työkaveritkin sanovat edelleen huomenta. Mutta vanha kaarti muistaa vielä ajan, jolloin väkijoukot tarttuivat soihtuihin ja heinähankoihin helpommin, ja vain taiteellisessa ammatissa oli pukeutumisen ja ilmaisunvapaus. Eikä nykyäänkään kannata pitää omalla nimellään kinkyblogia, jos on vaikkapa lastentarhanopettaja ammatiltaan, veikkaisin.
Sama pätee bileisiin. Ennen vanhaan oli bileitä, jotka loppuivat poliisin saapumiseen paikalle. Niitä samoja bileitä, missä kukaan ei uskaltanut antaa oikeaa nimeään tai yhteystietojaan toiselle, ettei vaan se toinen olekin joku, joka käyttäisi tietojaan kiristykseen tai vääränlaiseen hallintaan. Niitä bileitä, missä turvasanan sanomisesta saattoi saada iskun kasvoille höystettynä kommentilla: ”Orjilla ei ole puheoikeutta.”
Nykyään bileet ovat ravintoloissa, ja vanhukset kutsuvat niitä mehukesteiksi, koska seurapiirikelpoisuuden hintana on luovuttu ns. rajummista jutuista. Toisaalta nykyään esityksissä ollaan yhtä lailla katselijoiden vatsan keston rajamailla, mutta ehkä eri syistä kuin aikoinaan.
Mutta ovatko kinkyt itse muuttuneet? Onko muutos vain seurannut ympäröivän maailman tarjoamaa mahdollisuutta tehdä avoimemmin samaa kuin muutenkin tehtäisiin? Vai onko myös kinkyyden syvin olemus, siellä kaikenlaisten fetissien, valtapelien ja kivusta nauttimisten alla alkanut muuttua toisenlaiseksi, saadessaan tilaa kehittyä ja etsiä omia muotojaan?
Arlan mainoksessa meissä kaikissa asuu kohta pieni lehmä. Nyt kun kinkyjen ei enää tarvitse olla maan alla, ainakaan täysin, ja alaa voi kokeilla leimautumatta loppuiäkseen friikiksi. Niin ehkäpä entistä useampi, joka on kinky-vanilja -janalla siellä melko vaniljapäässä, päättää liittyä joukkoon tummaan. Saapa nähdä, millaisia bileitä meillä on 10 vuoden päästä? Millaisia köysikursseja, miittejä ja keskustelutilaisuuksia, mikä on in, mikä out, mikä vanhaa koulukuntaa, mikä modernia kinkyyttä, mikä muotia.
Ja pitääkö truukinkyjen keksiä jo ihan uusia lajeja olla erilaisia, kun nykyinen normikinkyys on tulevaisuudessa mainstreamia?
Ainakin vanhanmallisia underground-bileitä on kaivattu. Onko sekin vain nostalgiaa? Vai olisiko, kuten itse arvelen, kyse osittain siitä, että silloin mukana olivat vain ne, joiden oma sisäinen pakko oli suurempi, kuin silloinen yhteiskunnallinen ja moraalinen rajoittuneisuus? Nykyään sitten mukana on kuka vain, jota edes hiukan hivelee ajatus pukeutumisesta korsettiin.
Vir
