Voiko kinky muuttua vaniljaksi tahdonvoimalla?

[Norja]

En voinut. Mielipiteeni on, että tahdonvoimasta ei tässäkään asiassa ole hyötyä. Kenties jos "muuttumista" pidetään välttämättömänä tai että se olisi hyväksi, on kenties Jumalan armosta ja kaverien tuella mahdollisuus päästä eroon tästä itseä vaivaavasta ominaisuudesta ainakin tekojen tasolla. Tämä siis vain, jos asia koetaan haitalliseksi. Mulle sadomasokismi ei ole ollut aina myönteistä ja olen ollut kovissakin ristiriidoissa asian suhteen. Yks pappi sanoi mulle joskus että: "Kuule, rakastaa voi niin monella eri tavalla.". Näin ajattelen nyt. Seksuaalisuus voi olla rakastavaa ja minä rakastan ruoskalla. Piste.

[allegoria]

Eikös se ole aika normia että oleillaan vaniljasuhteissa, koska itse ajattelen että olisi aika erikoista jos löytyisi sopiva tyyppi jonka kanssa olisi hyvin vastaavat ..mieltymykset ja taipumukset. Että niiden sekä persoonan kanssa toimisi hyvin, kun ei se nyt erityisen helppoa ole "vaniljoiden keskenkään".

Kun nyt oli puhe kai vakkarimmasta ja seurustelusta, ei seksiseikkailusta mitä useammat kuitenkin löytää.

Vaikka ei se sieltä mihinkään katoa, kinkyys. Tietenkään. Se saattaa aiheuttaa ehkä hankaluuksia sitten, tai sala / tai rinnakkaissuhteita. No ehkä joitain ...pieniä juttuja tai painotuksia kinkyydessä voi muuttua, ehkä vuosien aikana mutta kyllä siinä "peruslinjat" varsin samana pysyy.

[tiltu]

Mun ajatus kuuluisi ehkä enemmän tuonne voiko kinkyksi oppia keskusteluun, mutta kyse on kuitenkin rajojen ylittämisestä, joten samapa tuo. Tuntuu että kinkyt on vähän hankalia ihmisiä ja odottaa, että kaikki mitä tehdään tehdään suurella sydämellä ja vakaumuksella. Monilla vaniljoillakin on joku fetissi, ja he toivovat että kumppani joskus heidän mielikseen lähtisi mukaan fetissiin ja niin monet kumppanit tekevätkin, ihan vaan toisen mieliksi.
Onhan se ylevää tavoitella suhdetta, jossa seksuaaliset halut kohtaavat ja joka vielä arjessakin toimisi, mutta ainoana tavoitteena se on minusta kuin pelaisi golfia niin, että ainoa hyväksyttävä suoritus on hole in one.
Aloittajalla sanoisin, että etsi se rakastamasi vaniljanainen ja kun suhde on parhaimmillaan ja ihminen herkimmillään taipumaan toisen tahtoon, kerro silloin sun haluista ja miten haluaisit naisen toteuttavan sun haluja. Nauttikaa toisistanne ja nauti siitä että nainen rakastaa sinua niin, että haluaa toteuttaa sun toiveet, vaikkei ne olekaan hänen omiaan.

[balthazar]

Jos ajattelee että "on" jotain, voi hyvinkin olla ettei myöskään osaa tai pysty irtautumaan siitä, mitä "on".

Kaikki muuttuvat, harvempi vain tekee sen tietoisesti. Mielestäni yksi universaali totuus on se, että kaikki todelliset ihmisen rajoitukset löytyvän ihmisen itsensä ulkopuolelta. Kaiken, mikä sisässäsi myllertää voit tietoisesti muuttaa niin halutessasi, koska ihminen ei ole sanojensa, vaan tekojensa summa. Tietenkin esimerkkejä löytyy molemmista leireistä; toiset kaipaavat ja tarvitsevat bdsm:ää, kuka mistäkin syystä. Toiset taas kaikessa hiljaisuudessa unohtavat kaiken pervoilun, eikä maapallon akseli nyrjähdä mihinkään suuntaan.

En kuitenkaan sanoisi että kinky voi muuttua vaniljaksi tahdonvoimalla; jos se on jotain mistä pitää väkisin yrittää irtautua, niin se on varmastikin huomattavan vaikeaa, ellei mahdotonta. Jos taas se, syystä tai toisesta, on jotain jonka harrastaminen pitää syystä tai toisesta lopettaa, varmastikin yksinkertainen päätös olla jatkamatta itselleen tuhoisaa tai vahingollista käytöstä riittää. Jokatapauksessa, kaikki mitä teemme tänään voi olla huomenna jotain jota teemme uudestaan ja edelleen, tai jotain jota joskus tapasimme tehdä.

Sellainen kun on elämä, arvaamaton.

[Luuseri]

Ei ainakaan tahdonvoimalla onnistu. Ei kukaan ole niin vahva, että pystyisi tästä kohdasta hautaan asti pitelemään pimeää puolta jatkuvasti poissa.

Jollain psykoterapialla on ilmeisesti tulosta tullut, kun on niitä solmuja avattu, rikkinäistä sielua korjattu. Siis potilaalle on selvinnyt että se tykkää ruoskia ja oksentaa toisen suuhun sen takia että se vihaa isäänsä ja haluaisi naida mutsiaan. Paskaa tongitaan, potilas sanoo "Ahaa!" ja pim: terve.

Jos tekee paljon töitä ja harrastaa myös paljon, niin helpompi pitää pervoilut poissa mielestä. Piru kyllä keksii tekemistä tyhjille käsille.

[allegoria]

Mun ajatus kuuluisi ehkä enemmän tuonne voiko kinkyksi oppia keskusteluun, mutta kyse on kuitenkin rajojen ylittämisestä, joten samapa tuo. Tuntuu että kinkyt on vähän hankalia ihmisiä ja odottaa, että kaikki mitä tehdään tehdään suurella sydämellä ja vakaumuksella. Monilla vaniljoillakin on joku fetissi, ja he toivovat että kumppani joskus heidän mielikseen lähtisi mukaan fetissiin ja niin monet kumppanit tekevätkin, ihan vaan toisen mieliksi.
Onhan se ylevää tavoitella suhdetta, jossa seksuaaliset halut kohtaavat ja joka vielä arjessakin toimisi, mutta ainoana tavoitteena se on minusta kuin pelaisi golfia niin, että ainoa hyväksyttävä suoritus on hole in one.
Aloittajalla sanoisin, että etsi se rakastamasi vaniljanainen ja kun suhde on parhaimmillaan ja ihminen herkimmillään taipumaan toisen tahtoon, kerro silloin sun haluista ja miten haluaisit naisen toteuttavan sun haluja. Nauttikaa toisistanne ja nauti siitä että nainen rakastaa sinua niin, että haluaa toteuttaa sun toiveet, vaikkei ne olekaan hänen omiaan.

Muuten samoilla linjoilla ja varmaan perääkin, mutta kursivoitua osuutta en uskaltaisi lähteä toteuttamaan.

[pra]

Ei mitään syytä muuttua vaniljaksi!! Kinky on normaali luonnollinen tila, jossa seksin esileikkinä on ihan oikea kunnon piiskaus. Vaniljasta puuttuu esileikki joko kokonaan tai sitten se on minuutin tissin vääntelyä. Ei se riiitä, joten vanilja se sairasta on, kun ei edes siinä ymmärretä, että pitää kiihdyttää hitaasti. Kinkyssä, kun on tunti piiskattu ja se minuutti väännetty tisulia, niin jo kiitorata on kostea ja nousukiito voi alkaa. Homma skulaa...

Kaikki heti pervoiksi ja sassiin. Ja jos eivät vaniljat tottele, niin piiskataan kunnes suostuvat...

[Wibbe]

Sen enempää perehtymättä keskusteluun vastaan otsikon kysymykseen vastakysymyksellä: Miksi pitäisi?
Käsittääkseni kinkeys ei rajoita vanijaisenkin elämän nauttimisesta. Tämä ei ole sairaus, enää.

[johannas]

Vai että pimeä puoli.

Omalla kohdallani en usko. En näe mahdollisena seksielämää, missä tämä osa seksuaalisuuttani jäisi kokonaan pois.

Muista en tiedä. Miksipä ei, jos sitä todella haluaa. Mutta miksi, jos se on nautintoa tuova asia?

[Severin]

Niin Tai, voiko 5-kymppisenä oppia lentämään, omin käsin parvekkeelta R-kioskille.

[Raippa]

Mä elin 11 vuotta vanilijasuhteessa. Se oli hauskaa niin kauan, ku oli lapsensaanti jännyytenä. Kiintiön täytyttyä latistu koko seksielämä. Mitäs jännää seuraavaksi.. siihen lopahti koko juttu. Jos ei sänkyelämä ole jännää ja yllättävää, ni on sama tehä ristipistoja. 8 vuoden sinkkuaikana totesin olevani mielummin kokonaan ilman miestä, ku suhteessa, jossa on tylsä seksi. Miehen pitää saada mut hereille. Mieluusti koko päivän kestävä piina, kiima ja odotus siitä, mitä illalla tulee tapahtumaan. En ole yllättäin oppinu olemaan kinky, ni en kyllä yllättäin pysty sitä lopettamaankaan. Sehä on sama, ku koittais olla aasialainen. Jonku aikaa onnistuu itsensähuijaaminen, mut lopuksi kuitenki päätyy alkuperäiseen tilanteeseen.

Olen kanssasi samaa mieltä... 25 vuoden kokemuksella. Ja olen syvästi katunut etten jatkanut aikoinaan hyvin alkanutta tutustumistani omaan minuuteeni ja sen sisällä olevana kinkyyteeni. Siinä olis suurestia auttanut se että olisin silloin pystynyt pysymään silloisessa Kinky Club'issa jäsenenä ja ehkä ajanmittaan myös tutustumaan samanlaisiin kanssasisariini ja -veljiini sen kautta. Nyt ne silloiset "väärät valinnat" realisoituu.

[misuli_n]

mietin asiaa ..
ja koska bdsm on sydämessä, niin ei voi palata takaisin.

[SpeedMaster]

Uskoisin, että voi

[Nuppuorja]

Riippuu varmaan siitä mitä muuttumisella tarkoitetaan; että lopettaa kinkyn harjoittamisen vai sen ajattelemisestakin mielihyvän saamisen. Seksuaalisuus ja siitä tuleva mielihyvä on niin vahva tarvetyydytyksen lähde monille, että on aika vaikeaa muuttaa sitä. Luonnollinen muuttuminen ja kehittyminen haluissa on eri asia. Esimerkiksi pedofiilien parantaminen on vaikeaa, koska seksuaalisuus on mielihyvän lähde alkukantaisella tasolla - paljon vahvemmalla tasolla kuin häpeä yhteiskunnan taholta tulevista sanktioista. Ja kun kinkylle ei mitään pelättävääkään ole samalla tavalla, niin kinkyyden "lopettaminen" itsestä voisi olla vaikeaa. Ennemmin voisi mennä niin päin, että oppisi nauttimaan vaniljasta ja saisi suuren mielihyvän sitä kautta. Tosin itsellä ainoa kokeilu vaniljasuhteesta meni siihen, että vahingossa aina hivutti seksiin mukaan kinkyelementtejä ja mielikuvat tuli päähän.
Mutta miksi muuttaa itseään? Kinky on kivaa.

[balthazar]

Väärinkäsitysten takia ja välttämiseksi lyhennetty selkokielinen vastaus; voi, mutta miksi pitäisi?