Alistuva vs. Alistettava. Mitä eroa?

[peace]

Ooh no nyt mulla vasta kamppailu onkin päässä. Tuli sen verta avaavia viestejä. Kiitos niistä, jatkan pohdiskelua ehkei mun tarvitse määrittää mikä olen, kunhan teen sitä mistä nautin ja kun en nauti voinkin sitten laittaa pillit pussiin.

Olen niin samaa mieltä ja alistun tähän

[subula]

Tämä on mielenkiintoista keskustelua varsinkin, kun keskustelijat pystyvät kiihkottomaan toiset huomioon ottavaan keskusteluun.

Kun subi antaa luvan alistaa ja on taistelija, mutta ei kovin helpolla alistu, miten kaikki sitten käytännössä menee? Juokseeko subi karkuun . Tapellaanko? Minä en ole mikään bodari tai taistelulajien mestari, mutta ei minua monikaan nainen alista ilman suostumustani. Jos sitten suostumus on annettu, mistä näkee, ettei subi alistu helpolla? Sanooko hän vastaan? Tekeekö toisin, kuin käsketään? Luulisin, että jonkinlaista niskurointia se on. Ei kai se pelkästään fyysisen voiman käyttöä ole. Tästä ei minulla ole kokemusta, mutta kuulisin kyllä mielelläni. Minulla tuo taistelu näkyy siinä, käytänkö turvasanaa. En käytä juurikaan, mutta joskus on pakko.

Lady Whipin Darkkarin kertomuksia lukeneena muistan rajuja kertomuksia, jotka osaltaan vastaavat tähän aiheeseen.

Joo arvostan sitä että porukka osaa sanoa mielipiteensä muita tallaamatta. Varsinkin kun tää nyt oli vaan tällainen "mikä mää  nyt sit taas olen" -avaus multa..

Hmm kysyit että mistä näkee ettei subi alistu helpolla. Mun kohdalla se on sitä että laitan vastaan, niskuroin, pullikoin, nauran, kyseenalaistan, katson miten pitkälle D suostuu katsomaan mun temppuilua. Jonkun mielestä tää kuullostaa varmasti hyvin lapselliselta ja sitä se onkin. Näin ei kuitenkaan ole suhteen edetessä. Mut tuo alistettavuus muuttaa sitten muotoaan, menee enemmänkin sellaiseksi mitä muut ei laisinkaan huomaa. Tosin ei ole kokemusta aivan kauhean pitkästä D/s-parisuhteesta joten hankala sanoa miten asiat käytönnössä menis.

[mirri]

Hmm kysyit että mistä näkee ettei subi alistu helpolla. Mun kohdalla se on sitä että laitan vastaan, niskuroin, pullikoin, nauran, kyseenalaistan, katson miten pitkälle D suostuu katsomaan mun temppuilua. Jonkun mielestä tää kuullostaa varmasti hyvin lapselliselta ja sitä se onkin.

Öhh, osaankohan nyt lainata, kokeillaan! Taas komppaan! Mulla samanlaista. Kuitenkin esim. uhkailemalla jollain erityisen epämiellyttävällä mut saa alistettua helposti.

[subula]

Hmm kysyit että mistä näkee ettei subi alistu helpolla. Mun kohdalla se on sitä että laitan vastaan, niskuroin, pullikoin, nauran, kyseenalaistan, katson miten pitkälle D suostuu katsomaan mun temppuilua. Jonkun mielestä tää kuullostaa varmasti hyvin lapselliselta ja sitä se onkin.

Öhh, osaankohan nyt lainata, kokeillaan! Taas komppaan! Mulla samanlaista. Kuitenkin esim. uhkailemalla jollain erityisen epämiellyttävällä mut saa alistettua helposti.

Uhkailemalla jollakin erityisen epämiellyttävällä edellyttää tietty sen että tuntee toisen heikot kohdat. Myös kieltäminen tehoaa. Mut se teenkö sovistusti riippuu taas siitä miten ehdoton ja "kova" toinen on mulle. Tietyissä jutuissa ei vaan saa antaa periksi. Kun uhkaillaan, määräillään, pakotetaan jne. niin parasta on mun mielestä ne mitkä on subista lähtöisin. Ei sellaiset yleiset käskyt ja määräykset toimi kauheen hyvin.

[mirri]

Hmm kysyit että mistä näkee ettei subi alistu helpolla. Mun kohdalla se on sitä että laitan vastaan, niskuroin, pullikoin, nauran, kyseenalaistan, katson miten pitkälle D suostuu katsomaan mun temppuilua. Jonkun mielestä tää kuullostaa varmasti hyvin lapselliselta ja sitä se onkin.

Öhh, osaankohan nyt lainata, kokeillaan! Taas komppaan! Mulla samanlaista. Kuitenkin esim. uhkailemalla jollain erityisen epämiellyttävällä mut saa alistettua helposti.

Uhkailemalla jollakin erityisen epämiellyttävällä edellyttää tietty sen että tuntee toisen heikot kohdat. Myös kieltäminen tehoaa. Mut se teenkö sovistusti riippuu taas siitä miten ehdoton ja "kova" toinen on mulle. Tietyissä jutuissa ei vaan saa antaa periksi. Kun uhkaillaan, määräillään, pakotetaan jne. niin parasta on mun mielestä ne mitkä on subista lähtöisin. Ei sellaiset yleiset käskyt ja määräykset toimi kauheen hyvin.

Joo, siis toki näissä tapauksissa oon aina tuntenut dommen, ja se on tiennyt mikä muhun tehoaa kun muu ei enää auta, tai kun ei kärsivällisyys riitä. 

[I-me]

Ja onhan se toki niin että en itsekään jaksa aina laittaa vastaan, eikä siihen aina ole tarvettakaan. Mutta etenkin D/s-suhteen alussa ns. testaan toisen kykyä olla ehdoton ja vahva auktoriteetti.

Tämä särähtää mulla korvaan pahasti. Jos dominoiva on kuten esimerkiksi Lady Whip sanoi, sellainen joka haluaa alistettavassa olevan haastetta, niin jos kyse onkin vain alistuvan "suhteen alun D:n testausta" niin silloin voi tulla pahoja pettymyksiä puolin ja toisin.

Aina kun suhteen alussa ollaan jotain muuta kuin mitä ollaan todellisuudessa, se vie maton todellisuuden alta.. Eli jos olet tyyppiä joka haluaa kapinoida, varaudu siihen että D odottaa sinun kapinoivan aina, muuten on vaara että sitten kun huomaat alistuvasi ilman kapinointia vaihtaa D subia...

Itse kyllä olen aika lailla samoilla linjoilla Peacen kanssa. Olen ennemminkin hyvin valikoiva Domin suhteen, hankalana ihmisenä noin ylipäätään muutenkin kaikkien läheisten ihmisten suhteen nirso, ja testaan kyllä ennemmin ennen suhdetta onko toisesta minulle Domiksi, ja jos haluan subbailla niin sitten taistelu on kyllä siellä omien korvien välissä. Siellä sitten kyllä myrskyääkin, mikä voi toki heijastua suhteeseenkin, mutta toivottavasti siinä kohtaa valinta on ollut riittävän hyvä eikä mene valtataistelun puolelle kuitenkaan, sitä en halua. Heikompi Dom tosin voi luulla tätä sisäistä taistelua vastaanpanemiseksi mikä sinänsä on huono juttu.

Tämän allekirjoitan täysin. Vaikka olen alistuva, en minäkään kenelle tahansa alistu, vaan testaan vastapuolen auktoriteetin ennenkuin edes lähden alistumisen tasolla ihmiseen tutustumaan. Ja niitä taisteluita toki käydään, oman pään sisällä..

[subula]

Hmm.. Mä en varmaan ole osannut selventää ihan täysin omaa päätäni ja siksi mut nyt käsitetään väärin. En osaa kuvailla miten tuo alistettavuus näkyy. Tietyssä vaiheessa mä vaan kapinoin enemmän sitten pikkuhiljaa (pidemmässä suhteessa) alan taipua D:n tahtoon.

I-me: olet kyllä ihan oikeassa tuossa todellisuusjutussa että ei kannata sitten säikähtää jos D häipyy kun haluaa/olettaa subin kapinoivan aina.

Ei mulle tän selittäminen ääneen ole vaikeaa ja kyllä sen omassa mielessäni tiedän miten asiat on mutta  täällä foorumilla asian ilmaiseminen täysin on hel*etin vaikeaa.

[Glori]

Ei mulle tän selittäminen ääneen ole vaikeaa ja kyllä sen omassa mielessäni tiedän miten asiat on mutta  täällä foorumilla asian ilmaiseminen täysin on hel*etin vaikeaa.

Kohtalotoveri 

Minäkin ilmaisen itseäni paremmin suullisesti. Kun yritän pistää ajatukset kirjalliseen muotoon, iskee lukko. Mielessä niin selvä asia muuttuu sekavaksi. Siksi kirjoitan lyhyitä lauseita. Jotta edes jokin menisi oikein.

[subula]

Ja kirjoittaminen kuitenkin on mun intohimo. Siksi ihmettelenkin miksi en osaa ilmaista näitä asioita. Ehkä en vain sitten ole selvillä näistä ajatuskimuranteista.. Kallistun edelleen tuonne alistettavan puolelle..

[swan]

Kaippa ikä ja kokemus selkeyttää hieman ilmaisuakin. Itselleni ainakin tuttua tuo, ettei oikein osaa sanoa mitä tarkoittaa, kun konreettisuus eli käytännön tason fyysiset kokemukset vähäisiä. Kun "sana tulee lihaksi" on ehkä helpompi ilmaista..

[peace]

Ei mulle tän selittäminen ääneen ole vaikeaa ja kyllä sen omassa mielessäni tiedän miten asiat on mutta  täällä foorumilla asian ilmaiseminen täysin on hel*etin vaikeaa.

Kohtalotoveri 

Minäkin ilmaisen itseäni paremmin suullisesti. Kun yritän pistää ajatukset kirjalliseen muotoon, iskee lukko. Mielessä niin selvä asia muuttuu sekavaksi. Siksi kirjoitan lyhyitä lauseita. Jotta edes jokin menisi oikein.

Ihan samaa koen minäkin. Kun luen jonkun kommentin tulee usein mieleen, että minä koen asian näin ja näin. Sitten, kun aikoo vastata, niin ei saakaan samaa kirjoitettuun muotoon ja alkaa miettimään, että miten se nyt olikaan. Miten sanon asian niin, etten tyrmää toisia, kun en sellaista tarkoita ja miten sanon asian, että se ymmärretään niin kuin tarkoitan. Hyvä, kun tulee keskustelua ja voi tarkentaa sanomaansa. Sitten vielä tähän ketjuun, en minä mieti millainen alistuva minä olen, minä vaan olen. Minulla ei ole tarvetta olla samanlainen kuin muut ja muiden ei tarvitse olla kuten minä.

Kyllä me subula sanomasi ymmärrämme varmaan aika hyvin ja sinulle riittää, kun itse tiedät asian.

Luulen ymmärtäväni tuon alistettavuuden ja vastaan taistelemisenkin, vaikka itse en niin toimi tai osaa toimia. Mitenhän se toimisi, jos joskus taistelisinkin vastaan? Saattaa olla, että se alkaisi itseäni naurattamaan, koska oikeasti alistun jos haluan, enkä alistu jos en halua. Kun alistun, haluan näyttää D:lle, että alistun hänelle. Minulle on tärkeää, että hän tietää sen ja ottaa sen vastaan.

Menihän tämä varmasti taas riittävän sekavaksi?

[hiz]

Minulla ei ole tarvetta olla samanlainen kuin muut ja muiden ei tarvitse olla kuten minä.

Tuota kai ei ikinä toisteta tarpeeksi joten pistänpä sen vielä kerran tähänkin heti aluksi!

Vanilja-aikoina kiusoitteleminen taisi minulla olla vaistomainen tapa houkutella kumppanista esiin jotain D-mäisempiä piirteitä. Tyyliin "jos heittäydyn näin vaikeaksi niin hänen on pakko pistää mut paikoilleen". Joskus meni sinnepäin ja leikittiin innolla raiskausmaisia leikkejä, kerran taas yksi jopa pelästyi. Ja lopuksi sitten onneksi satuin vahingossa tapaamaan sellaisen miehen joka otti ohjat kunnolla, ja opin että olikin olemassa tällainen juttu kun D/s ja että taidan olla sub koska nautin alistumisesta.

Mutta noista alistuva/alistettava vaihtoehdoista Alistettava tuntuu yhä omimmalta, koska haluan alistua minua vahvemmalle, ja ellen "testaa" D:tä, en voi tietää pärjääkö hän minulle kun annan itsekontrollini mennä, välittääkö hän minusta ja sovituista rajoista, osaako hän kontrolloida itseään vai voiko hän olla oikeasti vaarallinen, voiko häneen luottaa kaikissa tilanteissa jne. Testaaminen ei ole tietoista, se on enemmänkin kun joku palapeli, ja kun D on osoittanut omaavansa kaikki hakemani palaset niin silloin vasta tunnen olevani valmis alistumaan. Ja rakastumaan, ellen ole häneen rakastunut jo aikaisemmin.

Totella ja palvella voin kyllä muutenkin, se ei mielestäni vaadi alistumista. Ja voin mielessäni päättää haluavani alistua, mutta se ei tunnu alistumiselta ennen kun D on voittanut ainakin yhden "kamppailun" jossa kynsin hampain olen pistänyt täysillä vastaan kunnes lopulta tajuan että se on turhaa. Senjälkeen palvelunhaluni on ihan eri luokkaa ja voisin kai luokitella itseni (hänen seurassa ainakin) alistuvaksi, vaikkakin vastaanpistämistä on melko helppo minusta provosoida esiin jos se D:tä huvittaa.    

Muutenkin nuo kaikki kovimmat kamppailut on ollut D:n aloitteesta, en minä itse "häiriköi" kun aika harvoin, useimmiten ainoastaan silloin kun tuntuu että D tarvitsee pientä motivaatiota päästääkseen taas vauhtiin.

Niin siis Alistuva vs Alistettava - mitä eroa? ketjunaloituksen kysymykseen vastaukseksi että näen mitä eroa niissä on mutta sillä ei ole niin väliä, pääasia että oma kumppani nauttii samoista asioista (tai siis niiden vastakappaleista) kun mistä itse nauttii.

[Lady Whip]

Tänään ajatuksissa juuri tämä ketju kun tapasin Masterini aamulla. Mietin, mikä siinä on kun kumpikin kiertää toisiaan kuin kissa saalista, pientä flirttailua, ironiaa, keljuilua, toisen kokeilua, sanailua, myös kosketuksia ja iholla olemista.

Läsnä on voimakas jännite joka on molempien sisällä. Jos voisi sanoa, että sielut ovat samalla tasolla ja etsivät mittaa toisistaan ja tässä yhdessä olemisessa haastaa myös itsensä toisen kautta. Etsii itseään toisesta - molemmin puolin.
Kun on kaksi levotonta luonnetta yhdessä joiden oma sisäinen elämän jännite on vahva ja kiihkeä - siitä ei voi tulla mitään muuta kuin pakolla alistamista. Koska kumpikin tarvitsee sen oman osansa toisen kautta mikä tyydyttää syvältä ja sen kautta jaksaa.

Sanaton yhteisymmärrys ja hyväksyntä.

[swan]

Mietin, mikä siinä on kun kumpikin kiertää toisiaan kuin kissa saalista, pientä flirttailua, ironiaa, keljuilua, toisen kokeilua, sanailua, myös kosketuksia ja iholla olemista.

Läsnä on voimakas jännite joka on molempien sisällä. Jos voisi sanoa, että sielut ovat samalla tasolla ja etsivät mittaa toisistaan ja tässä yhdessä olemisessa haastaa myös itsensä toisen kautta. Etsii itseään toisesta - molemmin puolin.
Kun on kaksi levotonta luonnetta yhdessä joiden oma sisäinen elämän jännite on vahva ja kiihkeä - siitä ei voi tulla mitään muuta kuin pakolla alistamista. Koska kumpikin tarvitsee sen oman osansa toisen kautta mikä tyydyttää syvältä ja sen kautta jaksaa.

Sanaton yhteisymmärrys ja hyväksyntä.

Tämän lukiessa oli taas tippa linssissä,itkupilli kun on. Niin kaunista,mutta ei satuja vaan totta. Tietenkin se rankka puoli ja "rumuuskin" siinä, mutta silti
(=

[sixties2u]

Onks näillä MITÄÄN eroa?

Kun katsoo sanakirjoista kuinka "submission" tai "submissive" kääntyy niin sieltä ihan ensimmäisinä löytyy noita kylmiä/raakoja/julmia sanoja jotka eivät kuvaa todellisuutta hyvin jos lainkaan. Se joka käännöksen alunperin teki ei tuntenut bdsm-kulttuuria lainkaan. Sanakirjoista löytyy myös:

"submit to the conditions" == suostua sovittuihin ehtoihin. -> Suostuvainen?
"submissive" == nöyrästi myöntyvä. -> Myöntyväinen?

Minun Kuningattareni on aina antautuvainen, joka antaumuksella antautuu.

T:Six