Alistuva vs. Alistettava. Mitä eroa?

[subula]

Jokin aika sitten oli mikä olet -kysely, johon minä vastasin alistuva ja selvensin vielä että alistettava. Niin no siinä sitten pohdin että mikä oikeastaan edes olen kun en miellä itseäni alistuvaksi omasta tahdosta vaan alistettavaksi. Minä en siis vapaaehtoisesti, kiltisti nöyry toisen edessä. Ja olen kuullut lauseen: "kyllä säkin nyt tarpeeks ehdottoman auktoriteetin edesssä nöyrryt" liian monta kertaa. Joo kyllä ehkä mutta silti mut alistetaan eli jonkun on laitettava mut ns. 'alas' omaan asemaani. Tarkoitan siis että vaikka näennäisesti nöyrtyisinkin jonkun edesssä melko nopeasti niin en silti koe olevani alistuva vaan nimenomaan alistettava. Onks näillä MITÄÄN eroa?

Siksi mä kysynkin nyt että miten te alistuvat (ja muutkin) näette tän asian. Onko näillä mitään eroa? Tää on varmaan jollekin ihan selviö mutta haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä aiheesta.

[Lady Whip]

Jep, Masterilla tai Dommella on hauskaa subin kanssa jossa on haastetta.
Oman käsityksen mukaan jännite säilyy suhteessa kun toinen vikuroi kuin villihevonen ja toinen yrittää saada suitsia suuhun sekä kesyttää.
Kuitenkaan ei ole mielekästä, että tapaamiset ovat aina kuin taistelutantereelle menemistä jossa etsitään voittajaa.

Joskus on tarve kovaankin kohteluun ja jos on Dominoiva joka pitää sen antamisesta ja alistuva taas tuntee tarvetta siihen, että hänet todella alistetaan melkein pakon edessä, silloinhan parit ovat löytäneet toisensa.

Alistuva mielestäni asettautuu pehmeämmin asemaansa. Hänen mielensä on taipuisampi. Hän ei ehkä tarvitse niin paljoa adrenaliinia kokeakseen jotain. Alistuvalla on enemmän palvelijan sielu.
Alistettava on taistelija ja oman tiensä kulkija joka kuitenkin haluaa alistua, mutta ei helpolla. Joskus hän haluaa alistua omilla ehdoilla mutta Dominoiva ei salli sitä koska valtaa ei voi antaa alistettavalle.
Antautuminen vaatii väsyttämistä, erilaisia tapoja lähestyä, pakottamista, pelkoakin. Alistettavan mieli on itsenäisempi ja itsepäisempi.

[LeatherM]

Jokin aika sitten oli mikä olet -kysely, johon minä vastasin alistuva ja selvensin vielä että alistettava. Niin no siinä sitten pohdin että mikä oikeastaan edes olen kun en miellä itseäni alistuvaksi omasta tahdosta vaan alistettavaksi. Minä en siis vapaaehtoisesti, kiltisti nöyry toisen edessä. Ja olen kuullut lauseen: "kyllä säkin nyt tarpeeks ehdottoman auktoriteetin edesssä nöyrryt" liian monta kertaa. Joo kyllä ehkä mutta silti mut alistetaan eli jonkun on laitettava mut ns. 'alas' omaan asemaani. Tarkoitan siis että vaikka näennäisesti nöyrtyisinkin jonkun edesssä melko nopeasti niin en silti koe olevani alistuva vaan nimenomaan alistettava. Onks näillä MITÄÄN eroa?

Siksi mä kysynkin nyt että miten te alistuvat (ja muutkin) näette tän asian. Onko näillä mitään eroa? Tää on varmaan jollekin ihan selviö mutta haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä aiheesta.

Kyllä sä ihan oikea alistuva olet, jos siis alistut rikosilmoitusta tekemättä joskus, jossain tilanteessa jollekin. Alistuminen on lopulta kuitenkin aika rankka juttu useimmille, vaikka fantasioissa pyörisi mitä. Se että annat lopulta vallan toiselle tietäen että sopivasti kytkettynä olet oikeasti avuton ja toisen armoilla ei ole ihan pikku juttu. Alistettavaksi pakotettavana yrität säilyttää kasvosi omalle itsellesi. Minä sanoisin että alistumisesi vaatii vielä prosessointia mutta toki muitakin mielipiteitä on, ja ihan perusteltuja.

[subula]

Lady Whip sen taisi sanoa mitä olen tässä koko ajan yrittänyt pukea sanoiksi. Lisää saa toki kirjoittaa ja kuulen mielelläni muidenkin mielipiteet

[swan]

, Ja olen kuullut lauseen: "kyllä säkin nyt tarpeeks ehdottoman auktoriteetin edesssä nöyrryt" liian monta kertaa. Joo kyllä ehkä mutta silti mut alistetaan eli jonkun on laitettava mut ns. 'alas' omaan asemaani. Tarkoitan siis että vaikka näennäisesti nöyrtyisinkin jonkun edesssä melko nopeasti niin en silti koe olevani alistuva vaan nimenomaan alistettava. Onks näillä MITÄÄN eroa?

Olen tätä myös mietiskellyt aika paljon jo jonkin aikaa.

Itse en tykkää sellaisesta,että oletetaan alistuvan/alistettavan seuraavan kaikkia puudelina,ken vaan sormia napsauttaa.
Mun luonteeni ei ole sellainen.

Silti voi sanoa  ja todeta olevansa alistuva ja alistettava kun ei selvästikään seksuaalisessa mielessä ole yhtään hallitseva.

Jos ajattelee ihan oikeaa D/s-suhdetta,niin kyllä siihen varmasti tarvitaan jokin työstö ja prosessi alkuunsa jo,että varsinkin kokematon s  tajuaa asemansa,vaikka on luonnostaan alistuva.
Millainen,se riippuu näistä kahdesta ja mitä ollaan sovittu ja hyväksytty..

Alistettava subi ei kai kovin erikoinen asia ole vai onko?

Toisilla on enempi henkisesti voimia tai  vaihtelevasti sekä muita ominaisuuksia,jotka kenties sopivat yksiin niin että suhde voi syntyä,edetä ja kasvaa kuten jokin "vanilija suhde".
En ainakaan itse osaa ajatella muuna kuin ihmissuhteena vaikka ehkä tietyt luonnonlait korostuvat.

En tiedä että joutuuko aina palata alkuun näissä vai onko niin että kun joku alistaa ja merkitsee,kävi se sitten minkä prosessien kautta tai tuosta vaan,nuo merkit alistajasta jäävät olemaan.
 Sanotaanhan,että jokainen suhde jättää jonkin merkin eli muuttaa/vaikuttaa ihmisen tavalla tai toisella.,,

[peace]

Minä olen alistuva. Minä alistun, kun on Domina, jolle haluan alistua. En taistele. Miksi taistelisin?

Minulla tämä lähtee siitä, että en halua alistua kenelle vaan. Jos en henkisellä tasolla tunne halua alistumiseen, en lähde edes kokeilemaan, taistelemaan.

Ehkä ajattelen eri termein kuin muut, mutta jotenkin tuntuu vieraalta ajatus, että alistettava taistelee ja viimein alistuu, siis ihan kuin kenelle vaan (vaikka siitä kai ei alistettavilla ole kyse). Kai jonkinlainen valinta tapahtuu jo aikaisemmin. Jos sellainen valinta on jo tehty ja ollaan suhteessa (sessio, pari tai muu suhde) niin ymmärrän toki taistelemisen, mutta se ei ole minulle kovin luontaista enkä ole sellaista kokenut.

[subula]

Minä olen alistuva. Minä alistun, kun on Domina, jolle haluan alistua. En taistele. Miksi taistelisin?

Minulla tämä lähtee siitä, että en halua alistua kenelle vaan. Jos en henkisellä tasolla tunne halua alistumiseen, en lähde edes kokeilemaan, taistelemaan.

Ehkä ajattelen eri termein kuin muut, mutta jotenkin tuntuu vieraalta ajatus, että alistettava taistelee ja viimein alistuu, siis ihan kuin kenelle vaan (vaikka siitä kai ei alistettavilla ole kyse). Kai jonkinlainen valinta tapahtuu jo aikaisemmin. Jos sellainen valinta on jo tehty ja ollaan suhteessa (sessio, pari tai muu suhde) niin ymmärrän toki taistelemisen, mutta se ei ole minulle kovin luontaista enkä ole sellaista kokenut.

Tässä tuli taas juttu mitä oon miettinyt.  Itse en saa mitään kiksejä siitä että mä alistun kiltisti ja kannan kahvit, siivoan, moppaan, otan suihin, olen kiltisti köysissä yms yms..En siis ole palvelijaluonne (tosin kävis melko hyvin rangaistuksena laittaa mut palvelemaan Hups mitä tulikaan sanottua ) Ja onhan se toki niin että en itsekään jaksa aina laittaa vastaan, eikä siihen aina ole tarvettakaan. Mutta etenkin D/s-suhteen alussa ns. testaan toisen kykyä olla ehdoton ja vahva auktoriteetti.

Tavallaan minä päätän jo aiemmin antaa toiselle luvan alistaa minut mutta en kovin helpolla alistu vaikka joku mut alistuvaksi voisinkin nimittää. Ehkä sitten kun suhde etenee niin tällaista "taistelua" ei tarvita enää muuta kuin silloin tällöin mausteena, muistutuksena.

[Susie]

Itse kyllä olen aika lailla samoilla linjoilla Peacen kanssa. Olen ennemminkin hyvin valikoiva Domin suhteen, hankalana ihmisenä noin ylipäätään muutenkin kaikkien läheisten ihmisten suhteen nirso, ja testaan kyllä ennemmin ennen suhdetta onko toisesta minulle Domiksi, ja jos haluan subbailla niin sitten taistelu on kyllä siellä omien korvien välissä. Siellä sitten kyllä myrskyääkin, mikä voi toki heijastua suhteeseenkin, mutta toivottavasti siinä kohtaa valinta on ollut riittävän hyvä eikä mene valtataistelun puolelle kuitenkaan, sitä en halua. Heikompi Dom tosin voi luulla tätä sisäistä taistelua vastaanpanemiseksi mikä sinänsä on huono juttu.

[lillaMY]

Jos minut pistettäisiin alistumaan, tulisi vain paha mieli. Liian herkkis sellaiseen touhuun.

Minä teen asioita omasta halustani. Minuun tehoavat pehmeät keinot, jolloin D vetoaa minuun haluuni alistua. Ei se aina helppoa ole. Kuten Susie sanoi, pään sisällä niitä taisteluita käydään. Parempi vain, ettei niitä taisteluita muiden kanssa käydä, pahaa jälkeä tulee sillä tyylillä.

Annan alistumiseni sellaiselle ihmiselle, joka ymmärtää minua alistuvana persoonana ja jonka seurassa minulla on hyvä olla. Sellaisia ihmisiä löytyy kovin harvoin.

[Susie]

Jos minut pistettäisiin alistumaan, tulisi vain paha mieli. Liian herkkis sellaiseen touhuun.

Minä teen asioita omasta halustani. Minuun tehoavat pehmeät keinot, jolloin D vetoaa minuun haluuni alistua. Ei se aina helppoa ole. Kuten Susie sanoi, pään sisällä niitä taisteluita käydään. Parempi vain, ettei niitä taisteluita muiden kanssa käydä, pahaa jälkeä tulee sillä tyylillä.

Annan alistumiseni sellaiselle ihmiselle, joka ymmärtää minua alistuvana persoonana ja jonka seurassa minulla on hyvä olla. Sellaisia ihmisiä löytyy kovin harvoin.

 

[subula]

Ooh no nyt mulla vasta kamppailu onkin päässä. Tuli sen verta avaavia viestejä. Kiitos niistä, jatkan pohdiskelua ehkei mun tarvitse määrittää mikä olen, kunhan teen sitä mistä nautin ja kun en nauti voinkin sitten laittaa pillit pussiin.

[Dominantti]

Yhdyn jo yllä todettuun mielipiteeseen, että alistumisen ydin on siinä, että suostuu D/s leikkiin rikosilmoitusta tekemättä. Mutta jokainen meistä alistuu ja alistaa ihan seksin ulkopuolellakin koko ajan. Joku päättää, muut seuraa. Mutta okei, se ei ollut aiheena...

Olen leikkinyt ihmisten kanssa jotka pääsevät alistuvaan tilaan todella helpolla, miltei sormia napsauttamalla. Olen myös leikkinyt sellaisten kanssa jotka eivät millään meinaa päästä alistuvaan tunnetilaan.

On vaikeata sanoa mistä tämä ero johtuu, mutta tavallaan uskon, että se on luottamusasia. Alistuessa toiselle ihminen antaa omaa päätösvaltaa toiselle lainaksi. Kahden ihmisen hyvinvointi lepää yksillä harteilla. Jotkut luottavat helposti toisiin, ehkä ne subeina helpommin alistuvat? Itse olen valitettavasti melko kyyninen ihmisten suhteen, ja vaikka pidänkin itseni switchinä en kyllä todellakaan helpolla osaa antautua toiselle.

Ajatuksia, sekavia kenties?

[mirri]

Ihana aihe! Olen itse miettinyt tätä kanssa, ja komppaan täysin subulaa. Vaikka haluaisin alistua niin kyllä ensin vähän tappelen vastaan, en edes ihan varmasti tiedä miksi (koska se on kivaa? koska siitä saa rangaistuksen?  ).

[peace]

Tämä on mielenkiintoista keskustelua varsinkin, kun keskustelijat pystyvät kiihkottomaan toiset huomioon ottavaan keskusteluun.

Kun subi antaa luvan alistaa ja on taistelija, mutta ei kovin helpolla alistu, miten kaikki sitten käytännössä menee? Juokseeko subi karkuun . Tapellaanko? Minä en ole mikään bodari tai taistelulajien mestari, mutta ei minua monikaan nainen alista ilman suostumustani. Jos sitten suostumus on annettu, mistä näkee, ettei subi alistu helpolla? Sanooko hän vastaan? Tekeekö toisin, kuin käsketään? Luulisin, että jonkinlaista niskurointia se on. Ei kai se pelkästään fyysisen voiman käyttöä ole. Tästä ei minulla ole kokemusta, mutta kuulisin kyllä mielelläni. Minulla tuo taistelu näkyy siinä, käytänkö turvasanaa. En käytä juurikaan, mutta joskus on pakko.

Lady Whipin Darkkarin kertomuksia lukeneena muistan rajuja kertomuksia, jotka osaltaan vastaavat tähän aiheeseen.

[subula]

Ihana aihe! Olen itse miettinyt tätä kanssa, ja komppaan täysin subulaa. Vaikka haluaisin alistua niin kyllä ensin vähän tappelen vastaan, en edes ihan varmasti tiedä miksi (koska se on kivaa? koska siitä saa rangaistuksen?  ).

JOOOO! Sinäpä sen sanoit. Ja sitten kun saa rangaistuksen voi kitistä että "Miksi sää nyt tollasta menit määräämään. Enhän mä mitään oo tehnyt, ollut vaan oma itteni. Oot kohtuuton!"

joo että taidan olla aika kamala "alistuva" jos lainkaan sitä.