Baarin kannatusmaksut
Ooh no nyt mulla vasta kamppailu onkin päässä. Tuli sen verta avaavia viestejä. Kiitos niistä, jatkan pohdiskelua ehkei mun tarvitse määrittää mikä olen, kunhan teen sitä mistä nautin ja kun en nauti voinkin sitten laittaa pillit pussiin.
Tämä on mielenkiintoista keskustelua varsinkin, kun keskustelijat pystyvät kiihkottomaan toiset huomioon ottavaan keskusteluun.Kun subi antaa luvan alistaa ja on taistelija, mutta ei kovin helpolla alistu, miten kaikki sitten käytännössä menee? Juokseeko subi karkuun . Tapellaanko? Minä en ole mikään bodari tai taistelulajien mestari, mutta ei minua monikaan nainen alista ilman suostumustani. Jos sitten suostumus on annettu, mistä näkee, ettei subi alistu helpolla? Sanooko hän vastaan? Tekeekö toisin, kuin käsketään? Luulisin, että jonkinlaista niskurointia se on. Ei kai se pelkästään fyysisen voiman käyttöä ole. Tästä ei minulla ole kokemusta, mutta kuulisin kyllä mielelläni. Minulla tuo taistelu näkyy siinä, käytänkö turvasanaa. En käytä juurikaan, mutta joskus on pakko.Lady Whipin Darkkarin kertomuksia lukeneena muistan rajuja kertomuksia, jotka osaltaan vastaavat tähän aiheeseen.
Hmm kysyit että mistä näkee ettei subi alistu helpolla. Mun kohdalla se on sitä että laitan vastaan, niskuroin, pullikoin, nauran, kyseenalaistan, katson miten pitkälle D suostuu katsomaan mun temppuilua. Jonkun mielestä tää kuullostaa varmasti hyvin lapselliselta ja sitä se onkin.
Lainaus käyttäjältä: subula - 26.06.2011, 23:30Hmm kysyit että mistä näkee ettei subi alistu helpolla. Mun kohdalla se on sitä että laitan vastaan, niskuroin, pullikoin, nauran, kyseenalaistan, katson miten pitkälle D suostuu katsomaan mun temppuilua. Jonkun mielestä tää kuullostaa varmasti hyvin lapselliselta ja sitä se onkin.Öhh, osaankohan nyt lainata, kokeillaan! Taas komppaan! Mulla samanlaista. Kuitenkin esim. uhkailemalla jollain erityisen epämiellyttävällä mut saa alistettua helposti.
Lainaus käyttäjältä: mirri - 26.06.2011, 23:37Lainaus käyttäjältä: subula - 26.06.2011, 23:30Hmm kysyit että mistä näkee ettei subi alistu helpolla. Mun kohdalla se on sitä että laitan vastaan, niskuroin, pullikoin, nauran, kyseenalaistan, katson miten pitkälle D suostuu katsomaan mun temppuilua. Jonkun mielestä tää kuullostaa varmasti hyvin lapselliselta ja sitä se onkin.Öhh, osaankohan nyt lainata, kokeillaan! Taas komppaan! Mulla samanlaista. Kuitenkin esim. uhkailemalla jollain erityisen epämiellyttävällä mut saa alistettua helposti.Uhkailemalla jollakin erityisen epämiellyttävällä edellyttää tietty sen että tuntee toisen heikot kohdat. Myös kieltäminen tehoaa. Mut se teenkö sovistusti riippuu taas siitä miten ehdoton ja "kova" toinen on mulle. Tietyissä jutuissa ei vaan saa antaa periksi. Kun uhkaillaan, määräillään, pakotetaan jne. niin parasta on mun mielestä ne mitkä on subista lähtöisin. Ei sellaiset yleiset käskyt ja määräykset toimi kauheen hyvin.
Ja onhan se toki niin että en itsekään jaksa aina laittaa vastaan, eikä siihen aina ole tarvettakaan. Mutta etenkin D/s-suhteen alussa ns. testaan toisen kykyä olla ehdoton ja vahva auktoriteetti.
Itse kyllä olen aika lailla samoilla linjoilla Peacen kanssa. Olen ennemminkin hyvin valikoiva Domin suhteen, hankalana ihmisenä noin ylipäätään muutenkin kaikkien läheisten ihmisten suhteen nirso, ja testaan kyllä ennemmin ennen suhdetta onko toisesta minulle Domiksi, ja jos haluan subbailla niin sitten taistelu on kyllä siellä omien korvien välissä. Siellä sitten kyllä myrskyääkin, mikä voi toki heijastua suhteeseenkin, mutta toivottavasti siinä kohtaa valinta on ollut riittävän hyvä eikä mene valtataistelun puolelle kuitenkaan, sitä en halua. Heikompi Dom tosin voi luulla tätä sisäistä taistelua vastaanpanemiseksi mikä sinänsä on huono juttu.
Ei mulle tän selittäminen ääneen ole vaikeaa ja kyllä sen omassa mielessäni tiedän miten asiat on mutta täällä foorumilla asian ilmaiseminen täysin on hel*etin vaikeaa.
Lainaus käyttäjältä: subula - 27.06.2011, 10:04Ei mulle tän selittäminen ääneen ole vaikeaa ja kyllä sen omassa mielessäni tiedän miten asiat on mutta täällä foorumilla asian ilmaiseminen täysin on hel*etin vaikeaa.Kohtalotoveri Minäkin ilmaisen itseäni paremmin suullisesti. Kun yritän pistää ajatukset kirjalliseen muotoon, iskee lukko. Mielessä niin selvä asia muuttuu sekavaksi. Siksi kirjoitan lyhyitä lauseita. Jotta edes jokin menisi oikein.
Minulla ei ole tarvetta olla samanlainen kuin muut ja muiden ei tarvitse olla kuten minä.
Mietin, mikä siinä on kun kumpikin kiertää toisiaan kuin kissa saalista, pientä flirttailua, ironiaa, keljuilua, toisen kokeilua, sanailua, myös kosketuksia ja iholla olemista.Läsnä on voimakas jännite joka on molempien sisällä. Jos voisi sanoa, että sielut ovat samalla tasolla ja etsivät mittaa toisistaan ja tässä yhdessä olemisessa haastaa myös itsensä toisen kautta. Etsii itseään toisesta - molemmin puolin.Kun on kaksi levotonta luonnetta yhdessä joiden oma sisäinen elämän jännite on vahva ja kiihkeä - siitä ei voi tulla mitään muuta kuin pakolla alistamista. Koska kumpikin tarvitsee sen oman osansa toisen kautta mikä tyydyttää syvältä ja sen kautta jaksaa.Sanaton yhteisymmärrys ja hyväksyntä.
Onks näillä MITÄÄN eroa?