Merimiesjuttuja ja vertaistukea

[Kolumnisti]

Merimiesjuttuja ja vertaistukea


Mitä yhteistä on himonörteillä, chiliharrastajilla, pikkulasten vanhemmilla, kotitarvedekkareilla ja kinkyillä? Foorumit. Tarve ja halu kehittää oma skene, oma vertaistuki ja oma hiljaisen tiedon tietopankki. Kinkyillä oli pitkään Tuntematon maa varjoineen, sitten Leikkikehän karkkimaailma. Nyt jo muutaman vuoden oma Baari, missä on tarjolla addiktioita: sätti ja trollien ruokinta foorumilla. Vanhoille ja aivan uusille alaan tutustujille.

Loistava mahdollisuus tutustua itsensäkaltaisiin ihmisiin, löytää ohjeita asioiden turvalliseen tekemiseen, tukea silloin, kun asiat kaikesta huolimatta menevät pärssiilleen. Mutta myös mahdollisuus  saarnata massoille, ajaa omaa asiaansa, ja varmistaa uusien sukupolvien oppiminen lajin luonteen vaatimille tavoille. Nehän oli niitä absoluuttisia yhdessä tosiksi, oikeiksi tai toimiviksi päätettyjä toimintatapoja? Ja ihmisten samanlaisuus muodostuu siitä, että yksi ominaisuus, kinkyys, on täpätty kylläksi?
 
Moni vastaa, että siksi juuri skene ei toimi, kaikilla on omat erilaiset intressinsä ja jokainen salaa tai avoimesti halveksii itselle vähemmän tuttuja ryhmittymiä. Itse olen kuitenkin, paitsi se suojattua elämää elänyt sunnuntailapsi, joka on aina saanut haluamansa, tavalla tai toisella, myös idealisti. Ja se, joka ei jaksa loputtomiin miettiä asioita, vaan jossain kohtaa siirrytään tekemiseen, virheisiin ja/tai aikaansaamiseen.

Päivätyöni on alalta, missä uuteen työhön tullessa on tavanomaista tarvita perehdyttäjä niskaan hengittämään pitkäksi ajaksi. Perehdyttäjänä pääsee seuraamaan, kuinka toinen pääsee siivilleen, usein pienissä yksityiskohdissa omana kopiona. Sitä iskostaa toiseen omat hyväksi katsomansa tavat, jotka on joskus todistettu toimiviksi. Missään tapauksessa se oma tapa ei ole ainut tai paras tapa. Vain joskus toimivaksi havaittu. Riskien otto... Sitä voi opetuslapsi tehdä sitten myöhemmin omalla ajallaan, kunhan jo ymmärtää miksi asiat pitää tehdä tietyllä tavalla, ja mitä ne riskit ovat.

Voisiko tämä toimia skenessä? Onko mahdollista saada yhteisön tukea näin henkilökohtaisten asioiden oppimiseen? Asiaa on välillä viritelty, ja todetty moniäänisesti, että hyvää ja tarpeellista ja tottakai. Kunnes realismi on vallannut ihmisparat.. Kuka muka on pätevä perehtyttämään ketään, yhteisössä, missä se omasta mielestään kaikista paras olisi yleensä se kaikkia järkyttävin vaihtoehto? Missä tietty narsismi ja tuhoisuus kuuluu lajin luonteeseen tai ainakin elää skenen turvallisessa sylissä  siinä missä turvallisuus, henkinen terveys ja yksituumaisuuskin.

Onneksi ohjeita on olemassa artikkeleissa, yhdellä hiiren klikkauksella ja ahkeralla lukemisella voi tulla masteriksi subbailussa tai missä vain alaan liittyvässä. Tarinaosastolla voi jokainen peilata omia fantasioitaan muiden fantasioihin tai tosijuttuihin. Joskus toki tosijuttuihin eksyy fantasioita ja fantasioihin melkein tosia, mutta yhtäkaikki, eräänlaista kansanvalistusta sekin.  Kirjallinen materiaali on tärkeää, muttei ainut mahdollisuus.
 
Skenessä on vanhoja partoja, ja  uudempia virtuooseja. Sekä niitä, jotka voisivat hyötyä parista kahvikupillisesta jonkun sielultaan opettajan kanssa, ihan vain periaatteella kysy mitä haluat, vastataan parhaan mukaan.

Eli julistanpa tässä nyt perehdytyskampanjan alkaneeksi.  Pitäkää edelleen niitä köysikursseja ynnä muita tekniikkatreenejä, ja upottakaa edelleen tekniikan sekaan aatetta ja hyviä neuvoja muustakin. Lisäksi  miiteissä voitaisiin ottaa erikoiskohteeksi uudet, niille voi ja saa puhua. Ja uudet (tai vähemmän uudet), päättäkää tehdä aloitteita, kysyä, ja ilmaista halunne kuulla merimiestarinoita ajalta jolloin nettiä ei ollut, tai vähän uudempia kertomuksia siitä, mikä voi mennä ihanasti. Ja siitäkin mikä voi mennä vikaan. Tavoilla, joita ei osaa edes kuvitella ennenkuin niin tapahtuu.

Vir

Kirjoittaja on kukkahattutäti, joka ei pärjäisi yksin, joka tykkää pusia ja nukkua kainalossa

[Kettu vinossa]

Aloittelevia kinkyjä neuvomaan tuntuu kelpaavan kuka tahansa. Joskus jopa kokeneemmalle kelpaa aloittelijan neuvot.

Muistan kun aikoinani minulla ei ollut yhtään kokemusta emetofiilisessioinnista toisen ihmisen kanssa, mutta silti jostain kumman syystä se olin aina minä, joka sai useamman kerran yksityisviesteillä kyselyjä eri ihmisiltä miten sessio kannattaa vetää ja mitä sessiossa pitää ottaa huomioon. Vastasin kysymyksiin lähinnä sen perusteella, mitä olin netistä lukenut toisten ihmisten sessiokokemusten perusteella. Toki en tiedä, olivatko kyselijät lähettäneet samat kysymykset myös muille, mutta aina he olivat kovin kiitollisia minulta saamistaan neuvoista. Nyt kun sitten olisi enemmän kokemusta sessioinnista niin kysymyksiä ei enää tule. Voisin ehkä antaa vinkkejä paljon paremmin. 

Jos joku on minulta jotain kysynyt, olen yleensä pyrkinyt vastaamaan mahdollisimman monipuolisesti, huomioiden myös ne näkökulmat jotka itseäni eivät juurikaan kiinnosta. Olen saanut kysymyksiä mm. eritteiden syömisestä ja juomisesta, ja vaikka en itse semmoisesta ole juurikaan kiinnostunut, olen yrittänyt vastata asiallisesti sen mukaan mitä asiasta olen lukenut.




Nettifoorumeilla esitetyissä kysymyksissä ongelma on usein siinä, että on vaikea tietää:
* onko kysymys esitetty ihan vakavissaan - pitääkö siihen vastata asiallisesti vai huumorilla?
* onko vastaus esitetty ihan vakavissaan - pitääkö siihen suhtautua kunnon neuvona vai onko vastauksessa esitetty neuvo todella huono idea, joka pitäisi tunnistaa vitsiksi ja jota ei pidä kokeilla?

Tästä syystä lähes kaikkiin foorumilla julkisesti esitettyihin kysymyksiin osa vastaa huumorilla ja osa vakavissaan. Osa myös osaa satiirin niin hyvin, ettei viestistä pysty päättelemään, onko henkilö vastauksensa kanssa tosissaan vai vääntääkö hän vitsiä. Joku saattaa esimerkiksi parodioida vastauksessaan "tosimasteria" tai "true-subia". Semmoisen tekstin tulkinta vaatii lukijalta usein sen että tuntee henkilön nimimerkin takaa, että onko kirjoittaja vakavissaan vai onko tämä tarkoitettu huumoriksi. Jos se on huumoria, se on eräänlainen hienovaraisempi trollauksen muoto - osa lukijoista suuttuu kun vastaaja oli niin helkkarin tyhmä, osa taas nauraa tajutessaan miten osuvasti sanan säilällä taas sivallettiin, annettiin tyhmään kysymykseen tyhmä vastaus. Sama koskee myös kysymyksiä - osasta pystyy päättelemään, ettei tässä odoteta asiallisia vastauksia, vaan kilpaillaan lähinnä siitä, kuka vastaa hauskimmin.

[hiz]

Merimiesjuttuja ja vertaistukea


Mitä yhteistä on himonörteillä, chiliharrastajilla, pikkulasten vanhemmilla, kotitarvedekkareilla ja kinkyillä? Foorumit. Tarve ja halu kehittää oma skene, oma vertaistuki ja oma hiljaisen tiedon tietopankki.
..

Eli julistanpa tässä nyt perehdytyskampanjan alkaneeksi. 
...

En nyt oikein samaistu tähän. Minulle ei skeneen kuuluminen ole tavoite, vaan seuraamus siitä, mitä omassa elämässäni yksityisesti kumppanini kanssa teen. En uutenakaan "kinkyilijänä" olisi toivonut ketään sekaantumaan omiin suhteisiini millään tavalla.

Mutta olen saanut foorumeilta paljon epäsuoraa apua ja tukea, ja Baaria luen säännöllisesti jo monta vuotta, joten kai minäkin olen oman "skeneni" ja tietopankkini tästä jollain tavoin luonut, omiin tarpeisiini, ja olen siitä kiitollinen.

Jos ei osallistu miitteihin ja bileisiin niin foorumi itsessään on skene, ja foorumiin ei nyt oikein perehdyttämistä tarvitse.

Ehkä D-puoli tarvitsee enemmän perehdyttämistä (köydet, piiskat, tekniikat jne) itse en oikein näe miten subia voi perehdyttää muuta kun hieman muistuttaa turvallisuusasioista, ja siitä että vaikka on kuinka alistuva niin kaikkeen ei tarvitse suostua. Mutta tuo ei nyt eroa kovinkaan paljon nettideittailuvinkeistä yleensä.

Välillä kun tuntuu että itse on oivaltanut jotain, niin on tullut kirjoitettua tänne. Mutta se, että lukeeko sitä joku muu tai oivaltavatko he saman vai ei, niin sillä ei ole minulle oikein väliä. Jokainen on loppupeleissä vastuussa vain itsestään, ja se että rupeaisi perehdyttämään jotakuta joka ei ole sitä erikseen pyytänyt, on ehkä sen henkilön pärjäämiskyvyn aliarvioimista.

[Kettu vinossa]

Jokainen on loppupeleissä vastuussa vain itsestään, ja se että rupeaisi perehdyttämään jotakuta joka ei ole sitä erikseen pyytänyt, on ehkä sen henkilön pärjäämiskyvyn aliarvioimista.

Sessioidessa toisen ihmisen kanssa on aina myös vastuussa siitä toisesta (myös alistuva osapuoli). Lisäksi kukaan ei voi tietää sitä, että tietää jo kaiken sessioinnista. Aina nimittäin voi oppia uutta. Jos joku loukkaantuu siitä että joku neuvoo sellaisia asioita mitkä itselle olivat itsestäänselviä, niin pitäisi ottaa huomioon että jollekin toiselle viestiketjun lukijalle tieto saattoi olla täysin uutta.

Vaikka henkilö ei kaipaisikaan perehdytystä, on mielestäni jokaisen kinkyn vastuu korjata netissä esitetyt väärät luulot, jottei väärä tieto pääsisi leviämään. Jos joku kertoo esimerkiksi sangen hurjasta sessiostaan ja lukija havaitsee siinä selkeän turvallisuuspuutteen, on siitä hyvä mainita, tyyliin "köyttä ei saa koskaan sitoa toisen kaulan ympärille koristeeksi, siinä on kuristumisriski".

Osa ihmisistä myös yliarvioi oman osaamisensa ja tietonsa. Joka kinkysivustolla on varmasti niitä "kokeneita mastereita" etsimässä elämänsä ensimmäistä sessioseuralaistaan, aloittelevia subeja joille voi tehdä "ihan kaikkea", sekä fetisistejä jotka luulevat kaikkien saman fetissin edustajien fantasioivan täsmälleen samanlaisista sessioista kuin hänkin.

Erityisesti aloittelijat tarvitsevat usein valtavasti neuvoja. Asiallista tietoa voi olla näin nettiaikakautenakin vaikea löytää. Asiatonta tietoa toki on tarjolla vaikka kuinka paljon. Lisäksi yleisten fetissien ja BDSM:n edustajat ovat toki siinä mielessä hyvässä tilanteessa että heidän mieltymyksistään kerrotaan jo valtamediassakin, mutta mitä harvinaisempi fetissi, sitä vaikeampi tietoa on löytää.

Jonkinlainen netissä oleva tietopankki kinkyydestä olisi toki hyvä. Osa kinkyistä on sitä mieltä ettei mitään kinkytietopankkia tarvita, koska he itsekin oppivat kaiken aikoinaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Osa taas unelmoi siitä, että nuoremmat kinkyt eivät joutuisi samaan tilanteeseen kuin missä itse aikoinaan oli, että olisi halunnut tietoa, mutta sitä oli kamalan vaikea löytää.


Toki jokaisella kinkyllä on oikeus siihen melipiteeseen, että kaikenlainen kinkytiedon levittäminen on täysin turhaa ajanhaaskausta, muutenkin tyhmää ja toisten aliarvioimista. Halusin vain tuoda esille toisen mielipiteen, jonka kanssa ei ole mikään pakko olla samaa mieltä.

[hiz]

Jokainen on loppupeleissä vastuussa vain itsestään, ja se että rupeaisi perehdyttämään jotakuta joka ei ole sitä erikseen pyytänyt, on ehkä sen henkilön pärjäämiskyvyn aliarvioimista.

..
 Toki jokaisella kinkyllä on oikeus siihen melipiteeseen, että kaikenlainen kinkytiedon levittäminen on täysin turhaa ajanhaaskausta, muutenkin tyhmää ja toisten aliarvioimista. Halusin vain tuoda esille toisen mielipiteen, jonka kanssa ei ole mikään pakko olla samaa mieltä.

Jos tässä yhä viittaat minun tekstiin niin ymmärsit minua väärin. Minusta on hyvä levittää tietoa jotta muut halutessaan voivat sitä löytää.

Oma vastaukseni ei ollut Kettu sinun tekstiisi kohdistuva vaan ketjunaloitukseen. Koska siitä sai jotenkin (tuskin Viridianin tarkoitus) kuvan, että skene ja kinkyys on jotain vaikeata, tai taito, jota pitää oppia opastuksen avulla. Kun se kuitenkin enemmän pohjimmiltaan minusta tavallaan vain on tapa toteuttaa itseään. Ja sitä kukaan muu ei voi opettaa, ainakaan ellei kohde itse halua apua/tukea/oppia tekniikoita. Suhteessa toisiltaan oppiminen tulee automaattisesti. Mutta aloituksesta sai minusta kuvan että juuri skenen löytäneitä "uusia kinkyjä" pitäisi nyt pommittaa perehdytyskampanjalla, haluavatko sitä vai ei.

Siihen tuossa vastasin, että minä en ainakaan aio sitä tehdä, ellei joku erikseen sitä pyydä. Toivon, että kaikki uudet (ja vanhatkin) kinkyt löytävät kinkymaailmasta mitä sieltä etsivätkin, mutta minä henk koht en tunne olevani vastuussa heidän/teidän turvallisuudesta tai osaamisen asteesta, enkä (ehkä omaa kumppaniani lukuun ottamatta) vaadi muilta kinkyiltä että he/te olisitte minun mokista vastuussa. Ellen itse tajua aktiivisesti tietoa itse hakea, niin vastuu mahdollisista tiedon puutteesta johtuvista ikävistä seurauksista itselleni tai kumppanilleni on ainoastaan minun, ei kinkyskenen, tai teidän. Sitä tuossa yritin sanoa.

Samalla, niin mielestäni ketjunaloituksen kehoitus tiedon jakamisesta sitä kysyville taas on erittäin hyvä. Mutta uskoisin että kysymyksiin on kyllä aiemminkin saanut vastauksia. Ehkä kolumnin ydinajatus meni minulta ohi.

[Viridian]

 Jokainen on loppupeleissä vastuussa vain itsestään, ja se että rupeaisi perehdyttämään jotakuta joka ei ole sitä erikseen pyytänyt, on ehkä sen henkilön pärjäämiskyvyn aliarvioimista.

----snip---

Siihen tuossa vastasin, että minä en ainakaan aio sitä tehdä, ellei joku erikseen sitä pyydä. Toivon, että kaikki uudet (ja vanhatkin) kinkyt löytävät kinkymaailmasta mitä sieltä etsivätkin, mutta minä henk koht en tunne olevani vastuussa heidän/teidän turvallisuudesta tai osaamisen asteesta, enkä (ehkä omaa kumppaniani lukuun ottamatta) vaadi muilta kinkyiltä että he/te olisitte minun mokista vastuussa. Ellen itse tajua aktiivisesti tietoa itse hakea, niin vastuu mahdollisista tiedon puutteesta johtuvista ikävistä seurauksista itselleni tai kumppanilleni on ainoastaan minun, ei kinkyskenen, tai teidän. Sitä tuossa yritin sanoa.

Samalla, niin mielestäni ketjunaloituksen kehoitus tiedon jakamisesta sitä kysyville taas on erittäin hyvä. Mutta uskoisin että kysymyksiin on kyllä aiemminkin saanut vastauksia. Ehkä kolumnin ydinajatus meni minulta ohi.

Kolumnin ydinajatus oli, että jos joku on esimerkiksi tullut jo miittiin asti, niin vaikka hän ei artikuloisi selkeästi ja kovaa, että kertokaa minulle miten tämä homma voidaan tehdä todella tajunnan räjäyttävän nautinnollisesti, turvallisesti, fiksusti ja entäs jos silti jokin menee vikaan, minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että häntä saisi mieluusti silti perehdyttää alaan aloittamalla keskusteluja eri aiheista, kysymällä häntä mukaan köysikurssille, mitä nyt sattuukin olemaan tekeillä. Ei pakottamalla oppimaan, tai edes paljastamaan, mikä on hänen oma alansa, joka olisi syytä opiskella, vaan jakamalla tietoa avoimesti ja etupainotteisesti. Koska sillä joka jo osaa, on mielestäni vastuuta.

Eli henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että juuri tämä "vastuu on sillä, joka ei tajunnut itse kysyä" ( koska ei tiennyt tarpeeksi osatakseen kysyä oikeita kysymyksiä), on pitkällä tähtäimellä hajottava ja moraaliton tapa katsoa maailmaa. Mielestäni kyseinen ajattelutapa pyrkii pakottamaan ihmiset itseriittoisiksi yksilöiksi, yhteisön sijaan. Yksilöiksi, jotka eivät ehkä kanna vastuuta muista vaikka voisivat, eivätkä ehkä saa muilta tukea, vaikka tarvitsisivat. Kuulemma näin se nykyään on kaikilla elämän alueilla, ja kehitys on vääjäämätön? Ehkä jopa tavoiteltavakin, monenkin mielestä. Irti yhteisön paineista oleminen on vapauttavaa ja hienoa.

Samoin ymmärrän toki, että monesta kinkyilyn osa-alueet vaaroineen ja etenkin parhaine iloineen ovat itsestään selviä, helppoja fyysisesti ja henkisesti, tai ainakin se oma laji sattuu olemaan, ja että he itse eivät koe tarvinneensa mitään kädenojennusta omassa oppimisessaan. Oppimisessa, jolle ei edes ollut ehkä tarvista alunperinkään?

Myöskään omasta mielestäni kinkyyden eri osa-alueet eivät ole teknisesti sen vaikeampia kuin vaikkapa onkiminen, senkin voi aloittaa hakemalla huoltoasemalta ongen ja alkamalla onkia. Tottakai sitten kun sattuu saamaan isomman kalan kuin on odottanut, olisi ollut kiva, jos joku olisi heti alkuun neuvonut hommaamaan myös haavin, ja ehkä näyttänyt kikkoja millä kalaa tulee. Kumpikin tapa on ihan käyttökelpoinen.

Kolumnin ydinajatus siis ei ollut, että olisin pakottamassa ketään perehdyttämään ketään, jos ei huvita jakaa tietojaan, enkä myöskään ottamaan vastaan yhtäkään ystävällistä vinkkiä, jos ei halua. Ei se edelleenkään ole kenenkään virallinen laillinen vastuu huolehtia muiden hyvinvoinnista. Se on ainoastaan joidenkin satunnaisten harvojen yksilöiden käsitys moraalisesta vastuustaan edes yrittää. Kun iän ja kokemuksen karttuessa pääsee yhä enemmän näkemään myös niitä harvoin realisoituvia riskejä, usein realisoituvista puhumattakaan.

Vir, jolle suurin yllätys on ollut päänsisäiset asiat, se mitä kaikkea hyvää ja pahaa voi toiselle ja itselleen aiheuttaa niinkin vaarattomalla asialla kuin BDSM tai fetisismi, nimenomaan psyykkisessä mielessä...

muoks: korjattu typo.

[Master T]

Vir puhuu täyttä asiaa. Minusta ihmisillä on,tietenkin, vastuu itsestään ja teoistaan aina. Tätä vastuuta ei vähennä se, että ihmisillä on vastuuta myös toisistaan. Ajattelu, johon olen joissain keskusteluissa kinkyjen kanssa törmännyt, on: "Jokainen on täysi-ikäinen, ei minulla ole mitään syytä varoittaa ketään, vaikka tiedän ja näen hänen joutuvan erittäin suureen riskiin. Olisi ottanut paremmin selvää, kun meni jonkun idioottin piiskatavaksi ja lopulta raiskattavaksi. En minä ainakaan ole mitenkään vastuussa muista."

Tuo esimerkki oli ääripäätä käsien pesemisestä ja moraalisesta pelkuruudesta. Sama ilmenee kriittisessä suhtautumisessa kaikkeen neuvojen antamiseen. Ei neuvoja tietenkään tulke tyrkyttää kenellekään, joka niitä ei halua kuulla, mutta uskon, että on ihmisiä, jotka aidosti kaipaisivat kuulla kokeneempien kokemuksista. Vaaralllisia, niin henkisesti kuin fyysisesti, virheitä sattuu helposti, tyhmistä virheistä puhumattakaan.

Oppia ja tietoa on saatavilla kyllä paljon tälläkin foorumilla. Osan löytää helposti ja osa sekaantuu huumoriin ja kokeneiden kinkyjen itsetehostukseen, "minä se vasta kova tyyppi olen, kun näin teen". Jokainen järkevä harkitseva ihminen kyllä välttää vaarat ja virheet. Ovatko ihmiset järkeviä ja harkitsevia aina, varsinkin kun on kyse seksuaalisista haluista? Minä kuvittelen olevani, mutta ehkäpä aina en ole täysin järkevä ja harkitseva. Ovatko muut?

Mahdollisuus jakaa tietoa ja näkemyksiä uusille aloitteleville on minusta tärkeää. Myös olisi toivottavaa, että ihmiset varoittaisivat omien tietojensa pohjalta kokemattomia vaaroista. Vaarat voivat olla tekniikkaan liittyviä tai aivan suoraan tietoa siitä, että jollain henkilöllä menee helposti sessio överiksi. Vaurioita voi tulla niin fyysisiä kuin henkisiä.

Miten tällaista ohjausta, tukea tai opastusta nykyistä enemmän järjestettäisiin? Minulla ei ole vastausta. Joskus täällä on subien suhteen sellaista ehdotettukin, liekö toteutunut, jossa kokeneemmat antaisivat tukea aloitteleville. Kaikki tällaiset ideat ovat hyviä. Ne eivät ole keneltäkään pois, mutta saattavat auttaa jotain.

[orjamies]

Eli julistanpa tässä nyt perehdytyskampanjan alkaneeksi.  Pitäkää edelleen niitä köysikursseja ynnä muita tekniikkatreenejä, ja upottakaa edelleen tekniikan sekaan aatetta ja hyviä neuvoja muustakin. Lisäksi  miiteissä voitaisiin ottaa erikoiskohteeksi uudet, niille voi ja saa puhua. Ja uudet (tai vähemmän uudet), päättäkää tehdä aloitteita, kysyä, ja ilmaista halunne kuulla merimiestarinoita ajalta jolloin nettiä ei ollut, tai vähän uudempia kertomuksia siitä, mikä voi mennä ihanasti. Ja siitäkin mikä voi mennä vikaan. Tavoilla, joita ei osaa edes kuvitella ennenkuin niin tapahtuu.

Olen lähes alusta alkaen tuonut ehotuksen bileiden "uusien pöydästä" en ole aikoihin käynyt en tiedä onko testattu.

mutta nyt nokitan ennen bileitä joko samana tai edellisenä päivänä voisi olla kysy hölmöjä bileistä tilaisuus.

kaikki uudet tai muutenvaan tiedon haluiset voisi kysyä ja vanhat parrat vastaisi. niin vältyttäisiin mm tilateilta

joissa tulija luulee tulevasa ryhmäsexiorgioihin tai swiger bileisiin =) ja noissa sitten voisi mm täsmentää juuri

niiden bileiden drescodea tms,,,  mustattu osa lainaus viriltä.

[Viridian]

Eli julistanpa tässä nyt perehdytyskampanjan alkaneeksi.  Pitäkää edelleen niitä köysikursseja ynnä muita tekniikkatreenejä, ja upottakaa edelleen tekniikan sekaan aatetta ja hyviä neuvoja muustakin. Lisäksi  miiteissä voitaisiin ottaa erikoiskohteeksi uudet, niille voi ja saa puhua. Ja uudet (tai vähemmän uudet), päättäkää tehdä aloitteita, kysyä, ja ilmaista halunne kuulla merimiestarinoita ajalta jolloin nettiä ei ollut, tai vähän uudempia kertomuksia siitä, mikä voi mennä ihanasti. Ja siitäkin mikä voi mennä vikaan. Tavoilla, joita ei osaa edes kuvitella ennenkuin niin tapahtuu.

Olen lähes alusta alkaen tuonut ehotuksen bileiden "uusien pöydästä" en ole aikoihin käynyt en tiedä onko testattu.

mutta nyt nokitan ennen bileitä joko samana tai edellisenä päivänä voisi olla kysy hölmöjä bileistä tilaisuus.

kaikki uudet tai muutenvaan tiedon haluiset voisi kysyä ja vanhat parrat vastaisi. niin vältyttäisiin mm tilateilta

joissa tulija luulee tulevasa ryhmäsexiorgioihin tai swiger bileisiin =) ja noissa sitten voisi mm täsmentää juuri

niiden bileiden drescodea tms,,,  mustattu osa lainaus viriltä.

Orjamies nuo on hyviä ideoita, mutta kannattaa varmaankin laittaa ne ihan bilejärjestäjien tietoon asti, kaikki eivät välttämättä lue tätä ketjua.

En tiedä tuliko tuossa aloituksessani tarpeeksi hyvin esille, mutta kaiken tämän markkinahumun lisäksi toivoisin tosiaan myös sitä one to one -keskustelua ja ajatuksien ja ideoiden ja kokemusten jakamista, uusien kanssa erityisesti, mutta toki se on tarpeen kaiken aikaa.

Hiz aloitti ansiokkaasti uuden ketjun aiheesta, josta ymmärsin, että siinä kysyttiin: minkä neuvon olisi halunnut antaa itselleen näin jälkiviisaana/saada joltain tullessaan uutena mukaan. Moni kirjoittaja tosin vastasi edelleen sen mukaan, miten itse haluaisi opastaa muita. Tämä siis päätellen esim. siitä, että siellä jotkut masterit varoittelivat mastereista? Tuskin he itse olisivat eniten sitä neuvoa tarvinneet itselleen tullessaan uutena skeneen? No kummiskin, vastauksia tulkiten: monenlaisia, lähinnä aatteen ja ideoiden tasolla olevia yleisiä neuvoja olisi tarvittu, vähemmän mitään suoraa tekniikan opastusta?

Itse olen aloitellut näitä puuhia niin asteittain ja nuorena, että nettiä (tai Suomen "skeneä") ei silloin ollut. Onneksi oli kirjoja, ja muita ihmisiä, ketkä saattoivat auttaa kirjojen löytämisessä. Ja onneksi muualla oli ihmisyhteisöjä, missä sai sitä vertaistukea ja tarinoita niin vanhoista kuin uusistakin hyvistä ja pahoista ajoista. Ne kaikista parhaat tai pahimmat tarinat, niitä ei nytkään kirjoiteta nettiin, ne kerrotaan suusta suuhun ja korvaan. Ja toivoisin, että uudet uskaltaisivat paikkoihin, missä niitä voidaan kertoa.

Vir

[Hasse.W]

Kumma että tiedon jakamisen nostaa esille sama taho, joka on ollut vahvasti sitä mieltä että on vain yksi totuus.
Heidän oma totuus.

Samalla rajoittaen mielipiteillään ja vaikuttamisellaan muiden osallistumista aiheiden käsittelyyn.
Ja samalla kaventaneet myös foorumin koko sisältöä, vaientamalla eri mieltä olevia kaikin keinoin.

[Viridian]

Kumma että tiedon jakamisen nostaa esille sama taho, joka on ollut vahvasti sitä mieltä että on vain yksi totuus.
Heidän oma totuus.

Samalla rajoittaen mielipiteillään ja vaikuttamisellaan muiden osallistumista aiheiden käsittelyyn.
Ja samalla kaventaneet myös foorumin koko sisältöä, vaientamalla eri mieltä olevia kaikin keinoin.

Hyvin tuntuu tuo sinunkin käyttämä vaiennustaktiikka toimivan, ei täällä ilmeisesti enää voi ottaa kantaa mihinkään, kun on ylennetty "tahoksi". Ollaan sitten hiljaa tästäkin, eikä ainakaan aleta tehdä mitään asioille?

Ilmeisesti into kirjoittaa ja puhua asioista omalta kannaltaan (eikä koko maailman kaikkien ryhmien kannalta), eikä vain surra sisäpiirejä ja salaliittoja, on riittävä merkki kuulumisesta yhteen tai useampaan salaseuraan? Pahus, jäinpäs kiinni.

Vir

[BlackFairy]

Itse ainakin olen oppinut paljon niin foorumeita seuraamalla, bileväkeä tarkkailemalla kuin henkilökohtaisissa keskusteluissa, messuilla, sekä toimimalla apukäsiparina kokeneemman D:n sessioissa- Jotkut ihmiset opastavat toisia mielellään ja jotkut ovat uteliaita tätä tietoa vastaanottamaan. Muutaman vuoden kuvioissa pyörineenä olen myös päässyt jakamaan tietotaitoa ja näkemystä omalta osaltani eteenpäin, ja koitankin jatkossakin miiteissä muistaa sanoa että multa saa tulla kyselemään, vaikka en missään nimessä voi väittää osaavani ja tietäväni kaikkea. Ja usein on kiva myös ihan vaan yhdessä ihmetellä ja jakaa kokemuksia ja peilata toisen ajatuksia omiaan vasten, vaikkei kyse olisi suoranaisesti opettamisesta.

Ainakin osalla kokeneemmasta bile- ja miittiväestä on tapana ottaa itselleen "suojatteja", ja tämä on mielestäni ihan hyvä tapa. Uudelle naamalle on usein muidenkin helpompi mennä juttelemaan jos välissä on kaveri esittelijänä.

Aikamoinen mylly se skeneen hypähtäminen kyllä silloin oli, ja ne viisaat neuvot alkaa yleensä menemään perille paremmin sitten kun on jo joitakin omia yrityksiä ja onnistumisia ja epäonnistumisia takana. Ja joskus ihmisten "avuliaisuuden" takana on erinäisiä henkilökohtaisia intressejä ja omaan pussiin pelaamista joten purematta ei kannatakkaan ihan kaikkea niellä.

Itse ainakin koen pienoista vastuuta siitä, että ne uudetkin pääsee sujuvasti mukaan ja selviää jotenkuten ehjänä läpi "etsikkovuosistaan". On nimittäin nähty sitäkin että joku uusi tulee ryminällä mukaan valta- ja kipuleikkien ihmemaahan ja on vuoden kuluttua ihan palasina. En tiedä voinko paljoa tehdä muuta kuin osallistua mahdollisimman rakentavasti itseä kinnostaviin julkisiin keskusteluihin ja antaa neuvoja ja tukea niile jotka sitä tulevat pyytämään. Ehkä pitäisi kirjoittaa jonkinlainen kinkyseurapiirien ABC siitä, mitkä asiat aloittaessa helpoiten voi mennä vikaan, miten niitä asioita voi välttää ja miten toisaalta suhtautua niihin harha-askeliin joita itse kullekin väistämättä tulee.