Pidätkö yllätyksistä?

[Glori]

- Pidätkö yllätyksistä, vai haluatko tietää ennalta mitä sessiossa tulee tapahtumaan? Lisääkö pienessä jännityksessä oleminen fiiliksiä, vai päinvastoin, latistaako jos epävarmuudessa odottaa mitä tulee tapahtumaan? Tässä on varmaan merkitystä sillä onko subin vai D:n asemassa, vai onko?



Tykkään yllättää subin. En kerro mitä milloinkin on odotettavissa, en välttämättä edes uusista asioista tai kapineista. Toki niistä on joskus keskusteltu - sen verran, että tiedän onko suhtautuminen asiaan positiivinen vai kielteinen.
Itse en taas pidä yllätyksistä ollenkaan. Haluan pitää draaman kaaren käsissäni (sessioissa= määrätty kesto, alku ja loppu), enkä kaipaa mukaan elementtejä tai asioita, joihin en ole ennalta joko valmistautunut, tai ylipäätään osannut odottaa. Edellisestä suljen pois subin reaktiot, ne tietysti saavat tulla sellaisena kun tulevat, joskus yllättävinäkin. Ja ovat tulleetkin, usein valtavan ilahduttavina sellaisina. Olen ollut onnekas 

[submiesjns]

Kyllä pidän yllätyksistä subina..Mukavasti tuo lisäjännitysmomenttia kun ei aivan tarkaan tiedä varmaksi, mitä kenties on tulossa, mitä joutuu tekemään. Olipa sitten mieluisa tai ei niin mieluisa, omia rajojani koetteleva juttu. Nekin muuttuu mieluisiksi jos niistä selviää kunnialla...tuo hyvän fiiliksen. 

[Kettu vinossa]

Eniten harmittaa jos on suunnitellut session hyvin tarkkaan ja sitten kaikki ei menekään suunnitelman mukaan, tai jotain osaa sessiosta ei voikaan toteuttaa kun tulee joku yllättävä käytännön este eteen.

Siksi itse koen järkevimmäksi laittaa session suurimmalta osin yllätyksen varaan. Kun ei odota mitään, ei petykään. Joskus voi yllättyä positiivisesti kun kaikki meneekin paljon paremmin kuin odotti.

Tämä koskee molempia tilanteita, olenpa session aktiivinen (tekijä) vai passiivinen (se jolle tehdään) osapuoli.

[orjamies]

Yllätykset on homman suola ! Sanon nyt 1367 kerran sitä mielikuvitusta !

se on toki kovakin pettymys jos pitkään odotettu osa ei toteudu.

Fillaristia mukaillen ei yllätyksen tarvitse aina olla positiivinen,,

[atame111]

Subina - en. Mutta kaikkihan ei mene kuten itse miettii. Joten, kun asiaa ei oikeastaan kysellä...yllätysmomentti on aina hyvä.

[mauje]

En ala erittelemään tarkemmin milloin pidän yllätyksistä ja milloin en...jokatapauksessa yllätyksen laadulla on väliä ja riippuu niin kovin monesta asiasta. Joskus on kyllä sovituissa rajoissa tullut jokunen yllärikin

Ennemmin suosin pientä jännitystä...jonkin tietäminen ennakkoon on yllätystä tehokkaampaa toisinaan.

Kuten muuan Alfred Hitchjotain sanoi: "Jos elokuvassa räjähtää yhtäkkiä pommi, se on yllätys. Mutta jos elokuvassa räjähtää pommi puolen tunnin kuluttua ja yleisö tietää sen...se on jännitystä."

[Kiitäjä]

Ei-niin-mukavien yllätysten kanssa pitkään jälkeenpäin kipuilleena en pidä yllätyksistä. Se vaatisi sen, että toisen tuntee todella hyvin, vuosi on vielä lyhyt aika- tai sitten kymmenien kertojen toistoa, jotta aivan satavarmasti tiedän, ettei toinen mene yli siitä, mistä ollaan sovittu.
Rajani ovat ehdottomat.

[Normandie]

Sessiossa en pidä yllätyksistä. Niitä olen tässä matkallani kokenut, ja olleet minulle kielteisiä. Pelästynyt niistä, menty liian lähelle ja liian äkkiä omia rajojani. Ei ennaltasovittua.

Vaatii dominoivalta osapuolelta todella erinomaista "pelisilmää" yllättää minut sillä tavoin, että se yllätys on mieleinen ja merkityksellinen jollakin tavalla vaikka sinne rajan tuntumaan menisikin. Silloin yllätys on onnistunut, jos se saa minut ajattelemaan....ehkä seuraavan kerran tuota uudelleen, ja ehkä pitemmälle. Jos ainoa reaktioni on pelästyminen ja ajatus, että ...ei koskaan enää... niin silloin meni yllätys persiilleen ja pahasti 

[pietu]

Jos se on positiivinen yllätys 

[Meilina]

En subina tykkää yllätyksistä, ainoastaan pienistä, joista toinen on varma, että osaan arvostaa tai tykätä. Olen vain niin huono vastaamaan muutoksiin ja yllätyksiin, että mieluummin sulattelen asioita hetken ensin. Yllättäen uusien lelujen koettaminen kyllä menee, mutta uusien leikkien, vaikka olisivat kuinka kiinnostavia minustakin, niin haluan kuulla ja sulatella asioita ennen niiden kokeilua tai aloittamista.

Mutta totta kai minulle saa tuoda kukkia ja suudella yhtäkkiä, siinä en näe mitään pahaa.

[balthazar]

Jopa siinä määrin, että yllätän välillä itsenikin

Niinkuin joku jo taisi mainitakin, liika suunnittelu voi johtaa siihen että jokin tuntuisi menevän "väärin", vain koska se ei mennytkään kuten oli ajatellut. Toki on hauskaa suunnitella ja toteuttaa myös yllätyksiä, kunhan muistaa ettei niitä, tai ennenkaikkea itseään tarvitse ottaa niin ryppyotsaisesti.

[Shades]

Riippuu ylläristä. Ja siitä kuka yllättää, ja missä tilanteessa. 

Voisin veikata etten sessioidessa kyllä kauheesti muuta tekistään ku yllättyisin asioista. 

[Lady Whip]

Pidän ja en pidä. Monimutkaista.

Jos minulta Dommena odotetaan jatkuvasti uusia yllätyksiä ja alan tuntemaan itseni marionettina jonka lankoja joku muu vetelee, en pidä tilanteesta yhtään.

Yllätykset joita itse antaa kumpuavat vapautuneesta olotilasta joka tuo luovuuden esille.

[johannas]

Kyllä pidän.

En pidä liiasta suunnitelmallisuudesta.

Muualla elämässä pidän langat käsissäni ja en pidä erityisesti yllätyksistä. Mutta tämä on se osa-alue, missä yllätyksetkin on hyvä asia.

[Potulny]

Aika tilanne- ja asiakohtaista. Jos joku haluaa yllättää mut positiivisesti, esimerkiksi tuomalla kukkia tai antamalla halin, niin pidän. Jos taas mennään esimerkiksi sessioidessa liian paljon rajojen yli tai liian nopeeta rajoille saakka, tai tietoisesti pakotetaan tekemään jotain josta olen sanonut etten pysty, niin silloin en pidä yllätyksistä. En tarkoita että kaiken tulee olla koko ajan suunniteltuakaan.

Eli jos sovituissa pelisäännöissä ja rajoissa pysytään niin yllätykset on tervetulleita.