Sisäpiiri

[Kolumnisti]

Sisäpiiri

Aina välillä se nousee esiin keskusteluissa täällä ja muuallakin: tuo mystinen sisäpiiri. Itse olen nyt pyörinyt skenessä viitisen vuotta, enkä ole vielä tähän sisäpiiriin törmännyt. Ehkä se johtuu siitä, etten tunne oikeita ihmisiä. Tai sitten kuulun tietämättäni itse tuohon himoittuun salaseuraan.

Kinkyskene on suhteellisen löyhä ja epämääräinen joukko ihmisiä. Toiset kirjoittelevat vain netissä ilman mitään tarvetta tavata muita pervoja livenä. Toiset käyvät satunnaisesti bileissä ja luuhaavat vuosikausia skenen liepeillä tutustumatta ihmisiin sen enempää. Ja toiset sukeltavat pää edellä suoraan sisään.

Jos ihminen laukkaa miiteissä, bileissä ja kaiken maailman kinkykissanristiäisissä, on varsin luonnollista että hän tutustuu toisiin ihmisiin. Ja koska jotkut ihmiset pitävät toisistaan ja toiset taas eivät, tuppaa siinä käymään niin että muodostuu porukoita ison porukan sisällä. Samanhenkisetihmiset viihtyvät keskenään ja muodostavat omia sisäpiirejään. Se mikä näistä on THE sisäpiiri on sitten jokaisen itse päätettävissä.

Jonkilaisena sisäpiirinä voisi ehkä pitää yhdistysten hallituksia. He ovat ihmisiä, joilla on valtaa päättää asioista. Tosin kovin isoista valta-asetelmista ei ole kyse, kun päätökset ovat lähinnä luokkaa ”hankitaanko bileisiin mustat vai punaiset koristeet”.Kinky-yhdistyksen (tai oikeastaan minkä tahansa suomalaisen yhdistyksen) hallituksessa toimiminen vaatii melko tiukkaa masokismin astetta. Suurin osa jäsenistöstä on yleensä suhteellisen tyytyväisä toimintaan tai heitä ei voisi asia vähempää kiinnostaa. Mutta sitten on myös joukko ihmisiä, jotka aina löytävät jotakin valittamista. Ja näiden aiheettomien (ja joskustoki aiheellistenkin) kritiikkien vastaanottaminen ilman itkupotkuraivareita vaatii välillä hiukanhampaiden yhteenpuremista.

Tietääkseni kaikissa suomen kinky-yhdistyksissä on kuitenkin demokraattisesti valittu hallitus.Jatkuvan rutisemisen sijaan kannattaa lähteä kokoukseen ja äänestää niitä ihmisiä, noiden uskoohoitavan homman parhaiten. Tai lähteä itse ehdolle ja hoitaa asiat vieläkin paremmin.

Ylipäätään ihmisille ei aina ihan tunnu olevan selvää, että että kinky-yhdistyksen hallituksessa olevat tekevät yhdistyshommia päivätyönsä ja muun elämänsä ohessa ilman palkkiota. Ehkä juurisiksi hallituksiin ei taida oikein millään paikkakunnilla olla kauheaa tunkua. Mutta jokuhan siinätäytyy viehättää, kun kuitenkin joka vuosi vapaaehtoisia on löytynyt.

Helpoin tapa päästä mukaan menoon olla itse aktiivinen. Ujolle ihmiselle ei ehkä aina ole helppoa alkaa suinpäin juttelemaan tuntemattomille, mutta kannattaa silti yrittää. Lähtemällä mukaan bileiden järjestämiseen ja muuhun talkootoimintaan tutustuu porukkaan helposti ja samalla on hyödyksi. Ja kun on vähän tutustunut ihmisiin, voikin sitten koota ihan oman sisäpiirinsä.

Itselleni kinkyskene on ensisijaisesti ihmisiä. Olen tavannut monia loistavia tyyppejä, joista on tullut (sessio)kumppaneita sekä tuttuja, kavereita, ystäviäkin. Ja kaikesta purnauksesta huolimatta hallitukseenkin olen ihan vapaaehtoisesti itseni tunkenut. Väitän tosin että tämä kyseinen mielenhäiriö löytyy geeneistä, vanhempani kun harrastivat aktiivista yhdistystoimintaa koko lapsuuteni.

Onko siis sisäpiiriä olemassa? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kyseessä on urbaanilegenda. Itse kuulun ainakin Smurffihallitukseen, Törkyteatteriin ja aktiivisiin Majavassa kävijöihin. Ehkä jonkun muun silmissä nämä ovat sisäpiirejä. Minulle ne ovat harrastuksia, tapoja viettää aikaa kavereiden kanssa ja ylipäätään pyöriä porukassa, jossa koen että minut hyväksytään omana itsenäni.



-isabella

Kirjoittaja on aktiivinen, sosiaalinen ja kaikkialle itsensä tunkeva Suomen kinkyskenen jäsen.

[Kettu vinossa]

Hyvä kirjoitus! 

Itse ymmärrän sisäpiirin siksi porukaksi, joka järjestää miittejä "vanhoille tekijöille", jotka ovat pyörineet kinkysivustoilla ja kinkybileissä jo ennen vuotta 2006. Uudemmat eivät siihen piiriin pääse.
http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=5456

Itse en ole sisäpiiriä koska aloitin pyörimään netin kinkyfoorumeilla vasta vuonna 2006 tai 2007.

[-katy-]

Taisi olla tää skene,missä ensi kertaa tuli eteen termi "ammattiloukkaantujat" ja jota kuulee käytettävän säännöllisen epäsäännöllisesti niiltä ketkä eivät ikinä loukkaannu mistään(?)

Onko purnaus sittenkään kinkyn etuoikeus vai ihan yleismaailmallinen ilmiö-ainakin tuntuu että kaikki paikat missä tavis voi mielipiteensä ilmaista asiasta kuin asiasta on tulvillaan soraääniä-mutta onko se välttämättä vain huono asia-

jos kukaan ei rutisisi,tuudittauduttaisiin ehkä tunteeseen että nyt on sees ja missään ei tarvitse kehittyä.

Taidan kuulua ihan omanlaiseeni sisäpiiriin,jossa on yksi jäsen,koska en ole osannut tutustua pintaa syvemmältä kehenkään vaikka alkuvuosina "sukelsin sukkana sisään"-

Henkilökemioilla on suuri vaikutus,että ystävystyisi ja vuorovaikutus jatkuisi tiiviimminkin- ja arjella,jossa ei ehkä jaksa tai pysty panostamaan.

Olen myös puolitiehen vastaan-tyyliin kannattaja-ei voi odottaa että kaikki tulee eteen itsestään vaikka kenties joku niin toivookin-tai kenties täysi passiivisuus joillain toimii.

Miten olla yksilöinä ja hyväksyttynä ryhmässä-eihän se aina suju kuin tanssi,vaikka oltaisiin kuinka avoimia ja hyväksyviä tahansa-

[Stylos]

Itsellekin tuli tämä sisäpiiri-juttu aiemman kolumnin keskustelujen yhteydessä. Mietin silloin, kannattasiko aiheesta kirjoittaa pitempi sepustus tai jopa tarjoutua kolumnistiksi sen suhteen, mutta se jäi, kun oli muutakin tekemistä. Sanoisin, että valitettavasti, koska (ainakin omasta mielestäni) olisin voinut käsitellä aihetta paremmin, kuin tämä lähinnä toisen osapuolen näkökantoja edustava ”denialistinen” kirjoitus. Yritän nyt sitten tässä tuoda esiin, miten itse näen asian.

Sinä aikana, kun olen pyörinyt skenessä, olen tuntenut lukeutuvani sekä ”sisäpiiriin” että olleeni sen ulkopuolella. Tietenkin siinä järjestyksessä, että alussa oli ulkona. Itse sisäpiiri sana on mielestäni vähän huono ja olen monessa kirjoituksessani yrittänyt puhua etabloituneista kinkyistä. Tuo termi, ei ole vain ottanut tulta purjeisiinsa, liekö liian vieraalta kuulostava. Termi sisäpiirihän viittaa jonkinlaiseen tietoiseen ryhmittymään ja kuten kolumni tuo ilmi, ei sellaista ole. Ei ole mitään salaseuraa initaattio-riitteineen. Lähimmäksi päätösten tekoa pääsee yhdistysten hallituksissa ja niissäkin touhu on lähinnä palkattoman nakin vastaanottamista tehtävissä, joista ei parane kehuskella CV:ssä.

Sen sijaan etabloituneisuus tai ”sisäpiiriläisyys” on sitä, että on jo hyvin verkostoitunut kinkyjen keskuudessa. Menee minne vain bileisiin Suomessa ja näkee niin monta tuttua, ettei ehdi kaikkia edes moikata, kuulee erilaisia juoruja ja tietoja, joista ei foorumeilla puhuta, saa kutsuja kokoontumisiin, joissa ei ilmoitella julkisesti (ei sellaisia siis paljoa Suomessa ole), tai erilaisia YYA-hengessä tehtyä ehdotuksia. Etabloituneella kinkyllä on jo yleensä kumppani tai jotain kuviota. Jos ei ole, niin yleensä on jo varsin hyvä käsitys siitä, miten kannattaa toimia sellaisen hankkimiseksi.

Ulkopuolelle jääminen on sitä, kun menet tapahtumiin, kukaan ei kiinnitä sinuun huomiota ja sinua katsotaan kuin halpaa makkaraa. Yleensä mitään kuviota ei ole ja sitä lähinnä rukoilee tilaisuutta päästä toteuttamaan omaa seksuaalisuuttaa. Kokemusta ei paljoa ole, ei tiedä miten toimia. Lähestymisyritykset voivat olla kömpelöitä. Kun näkee sitten suurimman osan osallistujista iloisesti juttelevan ja sessioivan keskenään, jää helposti vaikutelma jonkinlaisesta sisäpiiristä. Samaa tunnetta voi tulla netti-foorumeilla, jos omat kirjoitukset eivät herätä reaktiota.

Yleensä sisäpiirin olemassaolon ovat kieltämässä ne, jotka tosiaan pääsivät syystä tai toisesta sujuvasti ja mutkattomasti sisään skeneen ja joilla mahdollisesti on ollut jo kumppani skeneen tullessaan. Yleensä, joskaan ei aina, kyseessä ovat nainen, näillä kun on kysyntää ja tietenkin sosiaaliset taidot, aktiivinen luonne jne. auttaa. Kas kummaa ylläolevan kolumninkin kirjoitti naispuolinen henkilö, joka on paitsi parisuhteessa, jopa polysuhteessa ja voi sessioida muidenkin kanssa. Henkilö, jolle yhdistystoimintaan, baaritapaamisiin yms. osallistuminen on luontevaa. Niin joo, Isabella-kulta, ei ole mitään epäselvyyttä, ettetkö lukeutuisi ”sisäpiiriin”.

Tyypillinen, vaikkakaan ei yksinomainen, ”sisäpiiristä” valittaja taas on yksinäinen mies. Monien näistä kohdalla ne sosiaaliset taidot, kirjallinen ilmaus yms. eivät välttämättä ole parhaita vahvuuksia, vaikka muuten kunnollisia olisivatkin.

Ei ketään varsinaisesti haluta ulkopuolisiksi jättää, ainakaan enää, mutta tosiaan omalla kohdallani olen huomannut, että huolimatta vanhoista ulkopuolisuuden kokemuksista, en nyt ”sisäpiiriläisenä” jaksa hirveästi uusiin tutustua, kun tosiaan vanhojakaan ei ehdi moikata. Skeneen tullessaan naiset monesti, eivät aina, hyötyvät siitä, että heillä on enemmän kysyntää. Kinky-naistenkin keskuudessa bi-seksuaalisuus tuntuu olevan miehiä yleisempää. Lisäksi heidät sekä pariskunnat koetaan ehkä vähemmän ”uhkaaviksi”. Ei lähdetä siitä, että jokainen lähestymisyritys on isku-yritys.

Varhaisempina aikoina tuntui myös siltä, että skenessä vallitsi suuri pelko, että varsinkin bileisiin tulevat uudet miehet ovat pelkkiä huonosti käyttäytyviä ”turisteja” tai ”runkkareita” ja muutenkin oli vahvat mielipiteet siitä, mikä on oikeaa kinkyä. Ei todellakaan välttämättä koeta, että hyväksytään omana itsenään. Mielestäni tässä suhteessa on tapahtunut positiivista kehitystä, vaikka tuollaista asennetta vielä jonkinverran löytyy. Monet kiivaimmista ”sisäpiiristä” valittajista tuntuvatkin olevan sellaisia, jotka ovat tulleet skeneen kauan sitten ja eivät silloisista kokemuksistaan ole vielä eroon päässeet. Ja tosiaan, kyllä ulkopuolelta pääsee ”etabloituneeksi” kinkyksi ja näin käy varmaan lopulta kaikille, jotka jaksava yrittää. Joillain polku vain on pitempi ja kivisempi kuin toisilla.

Stylos

[AlexDee]

Tähän on pakko sen verran kommentoida, etten ainakaan mä koe lukeutuvani sen enempää sisäpiiriin kuin ulkopuolisiinkaan. Joo, mulla on kumppani, käyn bileissä ja miiteissä satunnaisesti, tunnen muita kinkyjä (joihin tosin olen tutustunut polyyden ja/tai veganismin yms. kautta). En ole erityisen ujo, osaan halutessani jutella vieraiden kanssa, ilmaisen itseäni kirjallisestikin kohtuullisen hyvin. En silti hahmota, mikä olisi sellainen sisäpiiri, jonka ulko- tai sisäpuolella voisin olla. Toki ihmiset ovat tekemisissä itselleen mieluisten tyyppien kanssa, mutten näe sitä sisäpiiriytenä, vaan normaalina ihmissuhteiluna.

(Tämänkin näkemyksen voi tietysti panna mun epätyypillisen (?) ihmissuhdekäsitykseni ja muun outouden piikkiin. )

[Hasse.W]

Kun henkilö saa normaalista poikkeavan kohtelun sen takia että on ”kaikille tuttu” on kyse sisäpiiristä.
Sillä toimiiko jossain hallituksessa tai muuten yhteisen hyvän eteen, ei ole mitään merkitystä.
Merkitystä on, vain sillä ketä tunnet tai missä asut, ei sillä mitä teet.

He voivat käyttäytyä foorumilla ja muuallakin haluamallaan tavalla, luottaen koskemattomuuteensa (ystävät/kaverit suojelevat).
He myös määrittelevät sisällön koska heidän toiveitaan, pyyntöjä, moitteita ja ehdotuksiaan kuunnellaan aivan eri korvalla kuin muiden.
Se mikä on heidän mielipide, on kohta kirjoitettu sääntö.
Heidän mielipiteensä toteutetaan, enempää ajattelematta tai asiasta keskustelematta miten se vaikutta foorumin kokonaisuuteen.

Pari esimerkkiä sisäpiiristä.
He voivat käsitellä asioita jotka muilta eivät ole suotavia. ( http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=7797.0 )

Heillä on lupa myös määritellä, minkälainen ihminen olet. Sen perusteella mitä mieltä jostain asiasta olet.

”Tyypillinen, vaikkakaan ei yksinomainen, ”sisäpiiristä” valittaja taas on yksinäinen mies. Monien näistä kohdalla ne sosiaaliset taidot, kirjallinen ilmaus yms. eivät välttämättä ole parhaita vahvuuksia, vaikka muuten kunnollisia olisivatkin. ”

[Nick]

Niin se elämä toimii. Ihmiset noin pääsääntöisesti sosiaalisina eläiminä, laumoja ja kyläyhteisöjä perustavina tekevät samaa joka puolella, suosivat tai pikemminkin luottavat enemmän henkilöihin joihin heidän tuntemansa ja jo luottamuksen ansainneet ihmiset luottavat.

HasseW alkaa jo olla sisäpiiriä, hänhän on kaikkien tuntema henkilö jonka valittamiseen sisäpiiristä voidaan luottaa. Paradoksi on syntynyt.

[Master T]

Sisäpiiristä jaksetaan puhua, vaikka moneen kertaan on selkeästi kaikille kerrottu, että juuri kinkyjen piirissä EI ole sisäpiiriä. Voihan muualla maailmassa tuollaista kauheutta olla, mutta olkaamme onnellisia, ettei täällä ole moista. Olemme kaikki yhtä suurta onnellista perhettä. 

[Dante79]

Ajatus siitä että on sisäpiirejä on minusta inhottava este monille ihmisille osallistua kinky-yhdistyksissä vapaaehtoistoimintaan. On tosin minusta ihan ymmärrettävää mistä tuo fiilis tulee. Jos vaikka uutena aktiivina koittaa kantaa oman kortensa kekoon innostuneena ehdottamalla jotaan radikaalisti vanhoista käytännöistä poikkeavaa uutta ja ihmeellistä ja käy niin että wanhemmat jäsenet kaikki vaan suhtautuvat torjuvasti, ilman että edes kunnolla kuuntelevat ehdotusta loppuun asti. Sitä helposti ajattelee että noilla on Sisäpiiri ja minä olen sen ulkopuolella. En tykkää, unsubscribe! Ja kun nuo eivät kaikki aktiivisesti halua edes tutustua minuun ja juttelevat vaan aina keskenään niin niillä on varmasti joku oma Sisäpiiri.

Oma kokemukseni yli kuuden aktiivivuoden jälkeen on että kun haluaisi jotaan pientä tai suurta muutosta yhdistystoimintaan, jos ei ehdotus mene heti läpi ryhmässä, se pitää vaan tehdä useampaan otteeseen, siitä pitää puhua ihmisille pidempään, yksin ja yhdessä, lähestyä sen ilmaisemista eritavoin, kerätä kannatusta pikkuhiljaa. Ihmiset ovat torjuvia monesta syystä. Usein on todella vaikeaa monille ajatella laatikon ulkopuolelta yhtäkkiä. Joskus uudet ajatukset tuntuvat hyökkäyksiltä tai henkilökohtaisilta loukkauksilta, ihan vaan sen takia missä muodossa ne ilmaistaan. Joskus ihmiset ovat väsyneitä eivätkä jaksa kuunnella. Joskus tuntuu siltä että ehdottaja yrittää vaan sysätä lisää tekemistä omalle pöydälle ehdoituksellaan, jos ehdotus ei ole jotaan mistä ehdottaja olisi valmis itse ottamaan täyden vastuun. Mutta kun sitä ehdottaja saa välitettyä sen miten se olisi ihan oikiasti positiivinen lisäys yhdistyksen tarjontaan tai ratkaisu yhdistyksen ongelmiin, niin sitä saattaa jopa saada ehdotuksensa läpi ennemmin tai myöhemmin. Voi myös olla että ei saa. Ehdotus saattaa perustua johonkin omaan henkilökohtaiseen tuntemukseen ja enemmistö vaan ei koe asioita samalla tavalla, jolloin ei vaan voi mittään. Silloin pitää vaan odottaa että aktiivijäsenten kokoonpano vaihtuu ensin ja tulee uusia ihmisiä aktiivieiksi joilla on samanlaisemmat tuntemukset mitä itsellä on.

Ja tosiaan ihmisiä on niin erilaisia toiset oma-alotteisesti tutustuvat uusiin jäseniin, toiset odottavat että uusi ihminen tulee tutustumaan heihin, toiset tykkäävät tutustua sähköpostitse/netissä, toiset kasvotusten, toiset kahdenkesken, toiset ryhmässä, toiset selvinpäin, toiset kännissä, toiset bileissä, toiset jatkoilla. Jotkut joille yhdistyksen jäsenet ovat vaan "työkavereita" eivät välttämättä erityisemmin halua tutustua ollenkaan kovin syvällisesti.

Henkilökohtaisesti, vaikka hallituksen jäsen Turun Baletissa olen tällä hetkellä, en koe olevani missään sisäpiirissä, tai että mielipiteilläni olisi yhtään sen enempää painoarvoa kuin kenen tahansa muunkaan aktiivin. Ihan yhtä "marginaalissa" sitä on yksilönä, oli sitten ihan uusi jäsen tai hallituksen johtoasemassa. Näin tuo vaan toimii. Demokraattisesti kaikesta äänestetään aktiivien kesken, kaikki saavat avata suunsa, kaikkia kuunnellaan kokouksissa ja aina suunnilleen samalle aaltopituudelle ollaan päästy ennemmin tai myöhemmin. Sitä vaan on aktiivisia jäseniä ja passiivisia jäseniä, erilaisia kokoonpanoja, ja persoonia.

[-katy-]

.. Näin tuo vaan toimii. Demokraattisesti kaikesta äänestetään aktiivien kesken, kaikki saavat avata suunsa, kaikkia kuunnellaan kokouksissa ja aina suunnilleen samalle aaltopituudelle ollaan päästy ennemmin tai myöhemmin. Sitä vaan on aktiivisia jäseniä ja passiivisia jäseniä, erilaisia kokoonpanoja, ja persoonia.

"Skenen" määritelmä lienee laajempi kuitenkin kuin "yhdistykset" tai "BDSM-baari".
 Varmasti aina tulee olemaan meikäläisen kaltaisia erakkoja, jotka seurailevat sivusta,kritisoiden kaikkea, missä vähänkin on elämää.

Tässä skenessä suurin vaikeus on itselleni yleinen pornoisuus. Pornoilulla tarkoitan sellaista sakset auki joka ilmansuuntaan- asennetta..ja mitäs sitä sitten keksis puhumista ellei ole promillen humalassa vähintään.

Talking about sex, porn and BDSM- me,most dummiest

Lisäys: ristiriitaiset olotilat aiheuttaa ahdistusta,senpä tästäkin varmaan voi lukea. On kurjaa kun ei ole omaa kumppania,mutta myöskään ei pysty taipua muuksi. Ehkä tää riittää omalla kohdalla tästä aiheesta.

[Kettu vinossa]

Tässä skenessä suurin vaikeus on itselleni yleinen pornoisuus. Pornoilulla tarkoitan sellaista sakset auki joka ilmansuuntaan- asennetta..ja mitäs sitä sitten keksis puhumista ellei ole promillen humalassa vähintään.

Tuli mieleen se kun piti kerran järjestää kinkymiittiä ja osalle porukasta oli hyvin epäselvää mitä miitti tarkoitti. He luulivat että kinkymiitti on joku ryhmäsessiointitapahtuma. Sitten kun heille paljastui että kyseessä on "vain" keskustelua ja tutustumista kahvilassa, niin eipä enää miitti kiinnostanut. (Tähän pitäisi saada hymiö, joka ei tiedä, itkeäkö vai nauraa.)

Kaikenlainen avoimuus seksin suhteen toki sopii mainiosti kinkykulttuuriin. Monessa muussa alakulttuurissa saatetaan katsoa kieroon jos joku alkaa avoimesti kertomaan seksielämästään, mutta kinkykulttuurissahan nimen omaan on kyse omasta seksuaalisuudesta. Olisi erikoista jos kinkypiireissä alettaisiin rajoittamaan sitä, paljonko omasta seksielämästään voi sanoina, kuvina, äänitteinä ja videoina näyttää. Jokainen itse päättää, paljonko uskaltaa itsestään kertoa ja paljonko uskaltaa tutustua muiden elämään.

Toki jos itsellä ei ole kovinkaan aktiivista seksielämää, muiden seksitarinat voivat tuntua häiritseviltä ja aiheuttaa kateutta. Osalle voi jopa syntyä tarve kilpailla muiden kanssa - esimerkiksi vaikka ei normaalisti laittaisi alastonkuviaan nettiin, niin pitää kuitenkin muille todistellakseen laittaa alastonkuva nettiin - "katsokaa näitä piiskanjälkiä, minäkin olen päässyt sessioimaan". Tai vaikka ei tarvitsekaan uutta seksielua, pitää kuitenkin ryhmässä päteäkseen ostaa se uusin hilavitkutin ja yrittää kerätä sillä kehuja sekä huomiota.

[Hasse.W]

"Niin se elämä toimii. Ihmiset noin pääsääntöisesti sosiaalisina eläiminä, laumoja ja kyläyhteisöjä perustavina tekevät samaa joka puolella, suosivat tai pikemminkin luottavat enemmän henkilöihin joihin heidän tuntemansa ja jo luottamuksen ansainneet ihmiset luottavat." Nick


Luottamus on aivan eri asia kuin suosiminen.
Sisäpiirissä on nimenomaan kysymys kaverien suosimisesta
.
Luotettava kaveri pyrkii tekemään asiat oikein ja tasapuolisesti omien kykyjensä mukaa.
Sisäpiiriläinen taasen määrittelee asiat täysin ”kaverilistan mukaan”.
Asioissa on tärkeintä kuka sen esittää/tekee ei asia/teko itsesään.

Tietenkin tämä alkaa tuntua normaalilta toimintamallilta kun on riittävän kauan sisäpiirissä itse.
Eikä enää erota luottamusta ja suosimista toisistaan.