Baarin kannatusmaksut
Mä pääsääntöisesti jätän kostamatta. Toki joskus ajatuksissani "kostan", mutta loppujen lopuksi ihan turhaa käyttää energiaansa johonkin sellaiseen josta ei loppupeleissä ole mitään hyötyä. Yleensä kostaminen aiheuttaa vaan sellaisen kierteen, jossa ensin loukataan toista, sitten kostetaan ja sitten toinen kostaa sen kostamisen jne. Ja sitten onkin jo täysi sota päällä.Ei se silti tarkoita että kaikkea kiukkua ja vihaa pitäisi pitää sisällään, on monia muita keinoja purkaa se loukatun fiilis. Jos noita loukkauksia jää murehtimaan liian pitkäksi aikaa niin sitä vaan katkeroituu ja tosiaan voi muuttua hyvin kylmäksi ihmiseksi.
Voiko joku väittää ettei muistaisi lopun ikäänsä mitä joku on tehnyt jos henkilöön yllättäen törmää?
En usko, että itse havaitsemastani henkisestä kasvamisesta huolimatta olisin sen valaistuneempi ihminen kuin muutkaan, mutta sitä vastoin suhtautumistapani muuhun maailmaan on muuttunut maltillisemmaksi.En tunne että minulla olisi tarvetta heittäytyä koston, henkisen anarkian, sekasorron ja väkivallan (-henkisen ja/tai -fyysisen) tummiin virtoihin, sillä uskon niiden aiheuttavan enemmän negaatioita itselleni ja muille, positiivisia asioita enemmän.En halua olla vierittämässä mustaa lumipalloa alas rinteeltä.
Hieno kuvaus!Mietin,että kun ja jos ihminen elää koston,henkisen anarkian,sekasorron ja väkivallan keskellä,onko mahdollista,että hän taipuu "virran mukana"-ei varmasti ole ainakaan helppoa,jos on vähemmistössä. Miten puolustautua rauhanomaisesti-
Hypoteesihan kertoo, että pohjalta ei voi kuin nousta(?)