Kosto

[Potulny]

Yhden ainoan kerran elämäni aikana olen halunnut aidosti kostaa. Senkin "koston" toteutin näyttämällä olevani henkisesti vahvempi ja jatkoin eteenpäin. Enkä näyttäny kuinka paljon sattui. Toi ei varsinaisesti ollut kosto, mutta mulle Se oli silloin paras vastine sille. Muuten on jo oppinut jättämään erinäiset jutut omaan arvoonsa. Edelleenkään en usko kostamisen olevan luin turhaa ajanhukkaa sekä energianhukkaa josta ei ole kenellekään pienintäkään hyötyä. Mitä nostaminen antaa? Hetkellisen hyvänolon tunteen, joka kuitenkin muuttuu aika pian takaisin samaan loukkaantumisen tunteeseen. Parempi painaa villaisella ja jatkaa matkaansa. Pääsee itsekin paljon helpommalla

[Athene]

En ole kostonhimoinen laisinkaan.
Muistan kyllä ja tulevaisuudessa vältän ihmistä/tilannetta - miksi kieriskellä kakassa jos siitä voi kävellä ohi?

Mutta en kyllä käännä toista poskeakaan. Jos joku tulee jatkuvasti iholle vaikka aselepo on solmittu, joku keino on aina vaikuttaa että tilanne saadaan poikki.

[stoge]

*            *
  *        *
    *    *
       *

[RigoriRasputin]

*
*
*
*

[stoge]

KÄSKYSTÄ
      Ä
      S
      K
      Y
      S
      T
      Ä

[RigoriRasputin]

******
    *
    *
    *

[stoge]

        
        
        
        
 

[-katy-]

Behold Thy Demons-tämä on vakavaka aihe  :lecture:

[stoge]

" Few seconds, five bursts, ten years of my life!
   A man gotta do something for his pride! "

Sanoisin että ne, jotka eivät ole koskaan kostaneet,
eivät ole koskaan joutuneet, onneksi, kokemaan
mitään sellaista mikä pakottaa ihmisen kostamaan.

 

[-katy-]

-

[allegoria]

No tottakai näitä on nyt joskus tullut mieleen. Onneksi ei tähän mennessä usein tosiaan.

Kosto on suloinen ajatus.

Täytyisi olla kyllä todella pahis että tosissani alkaisin vaatimaan ja toteuttamaan oikeutta tai revanssia.
Muuten kostoa ei kannata ajatuksissaan tosissaan pyöritellä liian paljoa, kun viha ja sellaisten patoilu urakalla rasittaa myös itseä lähinnä.
Muuten kosto on mahtavaa fantasiamatskua